Eino Leinon sanoin:
Ikävöi, ihminen!
Ikävöi, ihminen,
kaipaa kauneinta muiston ja toiveen,
päiviä lapsuuden,
aikoja armaita hempeän hoiveen,
isää ja äitiä,
veljiä, siskoja vierailla mailla,
untesi neitiä,
häntä, mi pois meni hämärien lailla.
Muistatko aikaa,
milloin sun aamusi nous elon kultaan,
lempesi taikaa,
riemuja, ammoin jo menneitä multaan,
retkiä marjassa,
laineita soiluvan salmen ja lahden,
käyntejä karjassa,
kesä-yön ääniä yksin ja kahden?
Kaipaatko milloin
pois ajan, paikan ja kuolonkin taaksi,
istuen illoin,
tuntien hiljaa maatuvas maaksi,
kun kaikki haipuu
kaunis niin kauas ja päämäärä pyhä
vitkahan vaipuu,
vaikka sa korkeelle kurkotat yhä?
Ikävöi, ihminen!
Ikävöi, ihminen,
kaipaa kauneinta muiston ja toiveen,
päiviä lapsuuden,
aikoja armaita hempeän hoiveen,
isää ja äitiä,
veljiä, siskoja vierailla mailla,
untesi neitiä,
häntä, mi pois meni hämärien lailla.
Muistatko aikaa,
milloin sun aamusi nous elon kultaan,
lempesi taikaa,
riemuja, ammoin jo menneitä multaan,
retkiä marjassa,
laineita soiluvan salmen ja lahden,
käyntejä karjassa,
kesä-yön ääniä yksin ja kahden?
Kaipaatko milloin
pois ajan, paikan ja kuolonkin taaksi,
istuen illoin,
tuntien hiljaa maatuvas maaksi,
kun kaikki haipuu
kaunis niin kauas ja päämäärä pyhä
vitkahan vaipuu,
vaikka sa korkeelle kurkotat yhä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jatkuu:
Nauratko koskaan
silloin sa naurua ivan ilkamoivan?
Säikytkö, joskaan
kuule et muuta kuin oman äänes soivan?
Painatko pääsi
silloin sa peljäten, kulmilta harmaan?
Särkyykö jääsi
muistosta, toiveesta mennehen, armaan?
Itketkö, ihminen,
silloin sa kauneinta tiedon ja tunnon,
hienointa sydämen,
herkintä pyrkivän pyyteen ja kunnon?
Kuuletko hukkaan
juoksevan hetkiä mittaavan hiekan?
Päivies kukkaan
näätkö jo tähtäävän kuuraisen miekan?
Kyynelten armo
syntymälahjoista laupein on meille,
surun suuren tarmo
kylvetty siunaten sydämien teille:
kärsien kestät,
silloin kun nauttien sortuisit ammoin,
itkien estät
itsesi vallasta tyhjyyden kammoin.
Ikävöi, ihminen,
taa ajan, paikan ja tuonenkin laineen!
Rannalta tuskien
nää pyhä tähtesi yli yön ja aineen!
Kultainen helää
ihmisen ikävöivän sielussa kieli.
Etsimys elää,
maaksi kun maatuu jo tyytyvän mieli.
Ja näin:
Sinä olet kuin mandeli makea
Sinä olet kuin mandeli makea,
joka vetehen viertävi suuta.
Mun veren' on nuori, mut sakea,
ja kuulee illan kuuta.
Sinä olet niin lauhkea, lakea,
mut voit myös olla muuta.
Oi, anna mun tyttöni hakea
sitä haluni mandelpuuta!
Sun veres on nuori ja lämpöinen,
kuu kulkevi metsän rataa,
se luoja vuoksen ja luotehen.
Kas, kiiltomadot jo mataa!
Nyt aika nousta on aaltojen,
nyt aika on suukkojen sataa!
Mua suutele kerran ja suutele kaks
ja suutele kertaa monta!
Ah naiseni mut hurmaa sun suutelos
mut jospa vielä suutelen ma
vielä kolmanne
niitä Leinoja laittamassa? =)
En ollut :)
löytäneeni runolijani vuoden vaihteesta
järki ja tunteet - vuoden vaihde, siellä on ketjullinen leinoja, satoja, ei tarvitse kaukaa hakea
Ja anteeksi jos tämä häiritsi...
etsin aikaisemminkin. anteeksi keskeytys. :)
siksi itsekin tähän ketjuun tulin sivullisena. On se siellä vielä. Järki ja tunteet, Tietoja palstasta, tammikuu 2008 ja eka päivään pitää kelata. Kaikki 235 Leinoa, niistä lähes puolet on osoitettu minulta hänelle. Sille joka on lähimpänä sydäntäni, miehelle.
se ketju on hienoa luettavaa! Etsin paremmin aamulla. Kiitos vielä ja kauniita unia. :))
Varmaan aivan turhaa, mutta kysynpä kuitenkin minnepäin viestisi menee? Kauniita ovat runot ainakin :)
koskaan turhaa. Ainahan sitä voi kysyä :)
lässynlässyn mikä ketju ja mikä palsta! yhtä suurta kissa-hiiri leikkiä koko keskustelu. YÄK.
Taitaa olla huonot ajat...