Mulla on vain yksi jälkeläinen, jolla ei ole mitään kiirettä parisuhteeseen tai lasten hankkimiseen. Minua 6 vuotta nuoremmalla siskollani on itsellä 4 lasta ja 5 lastenlasta. Hän ei muusta puhu kuin näistä lapsenlapsistaan. Pakko myöntää että en tunne minkäänlaista kiinnostusta. Siskoni taas luulee että kadehdin häntä. Jatkuvasti hän tahtoo esitellä lapsenlapsiaan minulle, eikä näytä huomaavan vastahakoisuuttani näihin kyläilyihin. Monesti mietin muuttuisiko tilanne jos itse tulisin mummiksi.
Höyrähtääkö isovanhemmuuteen?
Yli 50v nainen
9531
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei ollut mullakaan mitään kiinnostusta mummouteen,ei edes vielä odotusaikana,mutta sitten hurahdin. Samoin on käynyt monelle muulle.
En kylläkään kulje valokuvat rahapussissa ja tuttaville esittele ja muutenkin annan nuoren perheen olla omissa oloissaan. Apua annan silloin kun tarvitsevat ja todella vähän ovat tarvinneet ja näin on minusta hyvä.Minä näet pidän tiukasti kiinni omasta elämästänikin.
että mummaksi tulisi.
minä se höyrähdän jo noista lasteni kissoista ))
mulla on kaksi, toinen jo murkkuiässä oleva poika ja toinen vasta vähän toisella vuodella.
Murkkupoika on usein yökylässä ja lähdössä huomenna viikonlopuksi mummun kanssa saareen.
Olen kyllä hurahtanut työkaverien lapsiin ja sisaruksieni lastenlapsiin.
Luin muuten Tiede-lehdestä, että tutkitusti nuorten seura antaa terveyttä ja pitkää ikää.
Pitäkää hauskaa saaressa. Minäkin tässä pakkaan ja lähden taas saaristoon rakennustyömaalle kahvin keittäjäksi.
Lapsenlapset ovat uusi elämänvaihe ja tosi
ihanaa aikaa tämä on ollut. Lapsenlapsiani on kolme iloista pojan vesseliä.
Melko usein ovat yökylässä ja kyllä heidän kanssaan touhua riittää ja monta hauskaa on ollut.
Jotenkin tuntuu että heitä haluaa nähdä päivittäin. Onneksi siihen on ollut hyvät mahdollisuudet.
Mummina olo on maailman ihanimpia asioita. Pienet pullet kädet ja suuri hali mummille.
Vasta sen koettuaan, tietää sen arvon.
Itselläni on jo "4" lastenlasta 9-17v pojat ja tyttö, sekä 3 aivan pientä 3v,4,5v ja 5v tyttöä. On ihanaa antaa heille kaikki kiva kaunis ja lämmin yhdessä olemisen ihanuus. Vanhemmuuden vastuu ei paina mummin harteita siinä määrin kuin oman lapsen kanssa oleminen. Vaikka täyden vastuun otankin heidän kanssaan ollessani, mielelläni.
Odottamisen iloa!
ovat, neljä pojanvesseliä. Vieraillessa ensimmäinen kysymys, mitä jätskiä sun pakastimessa vaari on?
Sitten toinen perään:mennään pelaamaan. Pakkohan niin, mutta kun se olen aina minä, jonka laittavat potkupallokentällä tolppien väliin. Ei tässä iässä enää kovin ketterästi syöksytä ja pojilla riemua kun tulee "ylämummoa ja alanurkkaa" :)
Omat lapsenlapseni ovat minulle liian nokkavia ja kaikkitietäviä, että saavat minun puolestani olla missä ovat. Tämä kuulostaa ehkä tylyltä, mutta minulla on omakin elämä, ja vietän sen omalla tavallani. - Kukahan heidät on sellaiseksi opettanut? Tiedän sen: miniä. Taidan siis olla sellainen kaamea anoppi. Parempi pysytellä erillään, vai mitä?
vaikka en kaivannut lapsenlapsia. Sitten kun tyttö tuli maailmaan 2,5v sitten,oli se kyllä järisyttävä kokemus.Poika syntyi 7kk sitten,ja on maailman ihanin!!! Hoidan heitä tosi mielelläni,joskus,mutta elän omaa elämääni.Jos suhde lasten vanhempiin on hyvä,pikkuisista on vain iloa.Itselläni on käynyt mieletön tuuri miniän suhteen,elikkä hän on huippu tyyppi.Ei koskaan ole erimielisyyttä kasvatus ym. asioista.Voinpa todeta,että olemme tosi hyviä ystäviä.Kaikilla ei näin hyvä tuuri ole,valitettavasti.