2 vuotias ei puhu mitään

eri tahtia kehittyviä lapset, kyllä yleensä puhe alkaa....

jos kerran lapsi kuulee,eli jos vaikka kysyt missä kello on ja lapsi näyttää missä kello on nii kaikki ok,ei muuta ku odotella! T.viiden mamma

yhteyttä, suoraan vain pediatrille. Itse en äitinä odottaisi enää hetkeäkään!

kannattaa ottaa kirjoitti:

yhteyttä, suoraan vain pediatrille. Itse en äitinä odottaisi enää hetkeäkään!

rauhoittukaa,ja ODOTTAKAA,puolen vuoden päästä nauratte jo asialle et mitä turhaan tuli ressattua...

Joku sanoikin, että suurella todennäköisyydellä ei ole mitään hätää. MUTTA on pieni mahdollisuus, että lapsella on joku ongelma miksi ei puhu. Sen vuoksi on tärkeää, että joitain ongelmia suljetaan pois ja varmistetaan, että mitään isompaa ei taustalla piile.

Sitä emme tiedä teidän kaksivuotiaan kohdalla, että onko suvussanne ilmennyt kielenkehityksen viiveitä. Jos on, sitä suurempi pitäisi olla tutkimusten tarve. Kuuloa voit testata itsekin helposti. Mene lapsen selän taakse, sano hiljaisella (mutta selkeällä eikä ihan kuiskaten) jotain ihan yksinkertaista mutta vähän yllättävää. (jotain sellaista mitä ennen ei ole tapahtunut) Esimerkiksi "Sinulle on jäätelöä lelulaatikossa. Voit käydä hakemassa" Tietty jos lapsi on keskittynyt hommaansa niin ei se sitten reagoi.
Lapsi voi olla reagoimatta myös siksi, että ei ymmärrä. Osalla on vaikeuksia ymmärtää puhetta, mutta eivät jää arkipäivän toistuvissa asioissa niistä kiinni.

Mitä voit tehdä? No, lapsen puheen kehitys -palsta on täynnä vinkkejä, miten voit rikastuttaa lapsen kieltä, selaile hieman sieltä. Keskeisimmät ohjeet ovat; puhu, lue, kuuntele, yllytä ääntämään. (äänneleikit) Tukiviittomiakin voisit kokeilla, ihan muutamaa. Joku sanoikin erittäin osuvasti, että lapsellasi on oikeus tulla ymmärretyksi ja ilmaista itseään.

Muuten, olin itse huolissani oman lapseni puhumattomuudesta, kun lapsi oli 2-vuotias. Kaikki ympärilläni käskivät rauhoittua ja toistelivat fraasia "ei mitään kiirettä, odota, odota, jokainen omaa tahtia". En jäänyt odottelemaan. 2½vuotiaana jonotettiin jo puheterapialle pääsyä, kuntoutus aloitettiin reilusti alle 3-vuotiaana. Onneksi.Intensiivisen 3 vuoden puheterapiajakson jälkeen kuntoutus saatiin päätökseen. Ehkä lapsesi ei kuulu samaan ryhmään, tai sitten kuuluu. Emme voi sitä tietää, mutta asioille voi jotain aina tehdä.

Yritä saada lapsi matkimaan ääntelyitä, esim. lehmän kuva muu, ruuasta mmm hyvää jne. Mieluummin sama juttu usein toistuen.
Toimintaa etenkin toistuvaa toimintaa, kuten pukemista, kannattaa "kielentää" lapselle, vaikka tämä tuntuisikin ymmärtävän puhetta hyvin. Esim. tyyliin "ja sitten laitetaan saapas jalkaan ja toinen saapas...". Puhu lapselle asioista, joihin hänen huomionsa on kiinnittynyt.

Äidin laulun tai musiikin kuuntelu voi myös aktivoida auditiivisia taitoja, joita tarvitaan myös puheen kehityksessä.

Kerroin tuossa aiemmin hieman omasta tilanteestamme. Meidän tilanteessa tosiaan kiinnitin hyvin varhain huomiota siihen, että lapsi ei halua yrittää äännellä tai sanoa mitään. Huoli vaan kiihtyi koko ajan.
Toivon, että teillä ei mitään hämminkiä ole, mutta seuraile ja hae tarvittaessa ajoissa foniatrille sekä puheterapeutille. Nyt kannattaa tietysti tukea lasta ääntelyssä ja pitää vähän kirjaa itsellään siitä mistä on huolissaan. Helpompi kertoa lääkäreille, miksi on huolissaan, muuten jäävät roikkumaan siihen maagiseen 3 vuoden ikään.

En olisi huolissaan, mutta kerronpa vain että, toki autistilapsiakin syntyy. Tarkoituksenani ei ole PELOITELLA, ketään turhilla peloilla. Tämä on harvinainen neurologinen sairaus joka on yleisempää poikalapsilla kuin tyttölapsilla.

Tämän sairauden poikkeavuudesta johtuen, seuranta aloitetaan yleensä n. 2 vuotiaana. Kun puhetta ei ala tulla. Yleensä näin pienellä lapsella on käytöksessä muutakin kehitykseen liittyvää poikkeavaa. esim. pieni lapsi saattaa jumittua paikalleen, ja hänen on vaikea ottaa katsekontaktia, ja hänestä saa ensivaikutelman että, hän ei todella kuule. Esim. tilanteissa joissa, vanhempi kutsuu lasta nimellä, seisoen lapsen takana. ym. Näitä tutkimuksia tehdään Lastenlinnassa osastosto seurannassa. Sairaalassa ollan muistaakseni 1 viikosta - 2 viikkoon. Jolloin lapsi on myös yötä sairaalassa, samoin näihin tutkimuksiin liittyy myös paljon muita tutkimuksia. Joilla pois, suljetaan vakavat poikkeavuudet mm. kasvaimet ynnä muut lapsen kehittyvissä aivoissa.s Mutta, vasta pitkien seurontojen ja arvioiden jälkeen voidaan todella vanhemmille kertoa että, kyseessä on autismi. Tässäkin sairaudessa on monenkirjoista/ja laajuista autismia. Nämä tutkimukset tehdään Lastenlinnassa/HUS:ssa, täällä Helsingissä.

Meillä on jo 20 v. nuoriaikuinen autitinen nuori, ja hänen kohdallaan saimmme ns. lopullisen diagnoosin vasta nuoren ollessa 15 vuotias.

Mutta, niinkuin tässä ketjussa joku kirjoitti, niin tutkimukset aloitetaan yleensä tuolta kuulopuolelta, jolloin pois suljetaan mahdolliset puheenymmärtämiseen vaikuttavat kuulovaikeudet.

Ohjeena äitinä antaisin: Että, jos huolestuttaa kovin, niin otta yhteyttä ensin korvalääkäriin.

Ja muutenkin, nauttikaa lapsestanne, kaikki lapset kehittyvät yksillöllisesti. Lapsuus on vain kerran. Meiltä tästä lapsuudesta kun ei voitu aikanaan "nauttia", kun näitä seurantutkimuksia ja sairaalaosastojaksoja oli koko varhaislapsuus. 2 ikävuodesta aina tuonne 16 ikävuoteen asti.

Kaikkea hyvää Sinulle, miehellesi ja pienokaisellesi toivoo: jo aikuisen autistipojan äiti.

autistisen pojan äiti kirjoitti:

En olisi huolissaan, mutta kerronpa vain että, toki autistilapsiakin syntyy. Tarkoituksenani ei ole PELOITELLA, ketään turhilla peloilla. Tämä on harvinainen neurologinen sairaus joka on yleisempää poikalapsilla kuin tyttölapsilla.

Tämän sairauden poikkeavuudesta johtuen, seuranta aloitetaan yleensä n. 2 vuotiaana. Kun puhetta ei ala tulla. Yleensä näin pienellä lapsella on käytöksessä muutakin kehitykseen liittyvää poikkeavaa. esim. pieni lapsi saattaa jumittua paikalleen, ja hänen on vaikea ottaa katsekontaktia, ja hänestä saa ensivaikutelman että, hän ei todella kuule. Esim. tilanteissa joissa, vanhempi kutsuu lasta nimellä, seisoen lapsen takana. ym. Näitä tutkimuksia tehdään Lastenlinnassa osastosto seurannassa. Sairaalassa ollan muistaakseni 1 viikosta - 2 viikkoon. Jolloin lapsi on myös yötä sairaalassa, samoin näihin tutkimuksiin liittyy myös paljon muita tutkimuksia. Joilla pois, suljetaan vakavat poikkeavuudet mm. kasvaimet ynnä muut lapsen kehittyvissä aivoissa.s Mutta, vasta pitkien seurontojen ja arvioiden jälkeen voidaan todella vanhemmille kertoa että, kyseessä on autismi. Tässäkin sairaudessa on monenkirjoista/ja laajuista autismia. Nämä tutkimukset tehdään Lastenlinnassa/HUS:ssa, täällä Helsingissä.

Meillä on jo 20 v. nuoriaikuinen autitinen nuori, ja hänen kohdallaan saimmme ns. lopullisen diagnoosin vasta nuoren ollessa 15 vuotias.

Mutta, niinkuin tässä ketjussa joku kirjoitti, niin tutkimukset aloitetaan yleensä tuolta kuulopuolelta, jolloin pois suljetaan mahdolliset puheenymmärtämiseen vaikuttavat kuulovaikeudet.

Ohjeena äitinä antaisin: Että, jos huolestuttaa kovin, niin otta yhteyttä ensin korvalääkäriin.

Ja muutenkin, nauttikaa lapsestanne, kaikki lapset kehittyvät yksillöllisesti. Lapsuus on vain kerran. Meiltä tästä lapsuudesta kun ei voitu aikanaan "nauttia", kun näitä seurantutkimuksia ja sairaalaosastojaksoja oli koko varhaislapsuus. 2 ikävuodesta aina tuonne 16 ikävuoteen asti.

Kaikkea hyvää Sinulle, miehellesi ja pienokaisellesi toivoo: jo aikuisen autistipojan äiti.

Lue lisää

Tietysti on aina käytettävä maalaisjärkeä lapsissa niin kuin kaikessa muussakin. Jos lapsella on muuten kaikki ok, niin ei kannata heti hätääntyä puheen viivästymisestä. Nykyään vaan lasten pitää kasvaa ja kehittyä neuvolan mittojen mukaan. Monelle äidille voi olla todella ahdistavaa, kun neuvolassa suurin piirtein moititaan, jos lapsi ei kasva ja kehity. Toki on niitä ihania neuvolatätejäkin, jotka katsovat lapsia yksilöllisesti eikä tietokoneen ruudulta. Elämässä vaan on niitä sattumia, toiset positiivisia ja toiset negatiivisia. Kuten millanen neuvolatäti tai lääkäri osuu kohdalle.
Maikkarin Faktalla tulee ohjelma tuntematon diagnoosi ja silloin kyllä mielessä toivoo ettei omalle kohdalle moisia satu. Tiedät, että on jotain vialla, mutta kukaan ei löydä syytä ja loppujen lopuksi leimautuu hulluksi.
Miten muuten sinun kohdalla kävi, jos lapsi todettiin noin monen vuoden jälkeen vasta autistiseksi? Tehtiinkö monia diagnooseja? Miksi se kesti noin monta vuotta? Ottiko lääkärit heti vakavasti vai palloteltiinko puheterapiassa sun muualla ensin?
Varmasti oli helpotus, kun sai vihdoin ja viimein tietää todellisen syyn ja pääsee elämään sen mukaan.
Aurinkoisia kesäpäiviä!

Mimu76 kirjoitti:

Tietysti on aina käytettävä maalaisjärkeä lapsissa niin kuin kaikessa muussakin. Jos lapsella on muuten kaikki ok, niin ei kannata heti hätääntyä puheen viivästymisestä. Nykyään vaan lasten pitää kasvaa ja kehittyä neuvolan mittojen mukaan. Monelle äidille voi olla todella ahdistavaa, kun neuvolassa suurin piirtein moititaan, jos lapsi ei kasva ja kehity. Toki on niitä ihania neuvolatätejäkin, jotka katsovat lapsia yksilöllisesti eikä tietokoneen ruudulta. Elämässä vaan on niitä sattumia, toiset positiivisia ja toiset negatiivisia. Kuten millanen neuvolatäti tai lääkäri osuu kohdalle.
Maikkarin Faktalla tulee ohjelma tuntematon diagnoosi ja silloin kyllä mielessä toivoo ettei omalle kohdalle moisia satu. Tiedät, että on jotain vialla, mutta kukaan ei löydä syytä ja loppujen lopuksi leimautuu hulluksi.
Miten muuten sinun kohdalla kävi, jos lapsi todettiin noin monen vuoden jälkeen vasta autistiseksi? Tehtiinkö monia diagnooseja? Miksi se kesti noin monta vuotta? Ottiko lääkärit heti vakavasti vai palloteltiinko puheterapiassa sun muualla ensin?
Varmasti oli helpotus, kun sai vihdoin ja viimein tietää todellisen syyn ja pääsee elämään sen mukaan.
Aurinkoisia kesäpäiviä!

Lue lisää

Onneksi, nykyään tämä diagnisointi on jo helpompaa, eikä vanhempia "syytetä", kasvatusvirheistä, eikä pienten lasten äitejä enää, onneksi syyllistetä kaikilla mahdollisilla tavalla. Kuten, tehtiin 20 vuotta sitten. Vain neurologeilla, tarpeeksi erikoistuneilla oli tietoa tästä autismikirjoon kuulumisesta ja yleensä tästä sairaudesta. Ja koska, psykiatrisella puolella ei erikoistuta näin pitkälle, kohtelu oli vielä tuolloin sen mukaista. Vielä tänäkin päivänä moni psykiatrisen puolen lääkäri ei tunne autismikirjoon kuuluvan lapsen/nuoren erityispiirteitä ja vaikeuksia mitkä tähän sairauteen liittyy vaan vanhempien on itse näistä kerrottava lääkärille. Psykiatreille, mikäli tarvitset lapselle/nuorelle psykiatrisen puolen palveluita. Toki yhä useampi psykiatrisen puolen lääkäri tämän asian jo tietää. Mutta, 20 vuotta sitten, tilanne oli Suomessa ja ainakin täällä Pääkaupunkiseudulla ja Helsingissä vallan toinen.

Joten, usein perheet niinkuin mekin, perheenä yhdessä silloisen lapseni biologisen isän kanssa, jouduimme pienten lastenpsykiatriselle puolelle. Pienen 2 vuotiaan poikamme, kanssa. Lastenlinnassa. Sieltä vain kovan taistelun kautta, saimme vihdoin Lastenlinnnan Neurologisen puolen prosfessorin kautta (yksityisesti) lähetteen näihin neurologisiin tutkimuksiin, tämä lääkäri otti vastaan myös yksityisesti potilaita, joissa lapsellamme todettiin vaikea dyspraksia, sekä puheen ymmärryksen erityisvaikeus. Nämä tutkimukset olivat kalliita ja Lastenlinnan Psykiatrisen puolen Ylilääkäri kielsi meitä kaikin mahdollisin tavoin että, emmme saa ottaa yhteyttä neurologiseen puoleen, koska hänestä siihen ei ollut aihetta. Vaikka pyysimme näitä neurologisia tutkimuksia, hän kieltäytyi kirjoittamasta lähetettä neurologiselle puolelle. Onneksi tämä nainen on jo eläkkeellä, eikä enää toimi Lastenlinnassa. Häntä en todella halua nähdä. Sosiaaliviranomaiset uhkasivat kaiken mahdollisin tavoin että, jos emme anna lasta laitoshoitoon, hänet viedään väkisin.

Totesin tuolloin näille sosiaaliviranomaisille että, vain minun kuolleen rumiini yli. Näin tulee käymään. En alistunut äitinä heidän tahtoonsa. Olin jo saanut tämän ihanan Neurologisen puolen professorin avulla hankituksi pojalle puheterapiautin Espoosta, joka tiesi tästä autismi-puhekuntouksesta ja osasi auttaa. Tämä professori itse otti täyden hoitovastuun lapsestani ja teki yksityislääkärinä meille kuntoussuunnitelmat. Monta vuotta hän toimi vastuu lääkärinä poikani kuntoutusasioissa. Ilman tätä ihanaa professoria ja hänen apuaan emme, olisi nyt näin hyvässä tilanteessa. Poikani tuskin puhuisi, tai jos puhuisi niin vain harvoja sanoja. Hän tuki minua ja lastani tilanteessa, jossa sosiaaliviranomaiset yrittivät kaiken tavoin jarruttaa puhekuntoutusta. Kouluviranomaiset olivat kimpassa sosiaaliviranomaisten kanssa ja sanoivat että, koulupaikkaa näin vaikealle lapselle on mahdotonta saada. Ei kuulemma löytynyt koko Suomen maasta koulupaikkaa. Oli alistuttava siihen, että nämä sosiaaliviranomaiset kävivät joka viikko 1/2 vuoden ajan kotikäynneillä, eivät auttamassa mitenkään, löytämään koulupaikkaa tai muuta vaan vahtimassa, vastakun sain Potilasasiamiehen yhteenvedon lapseni oikeudesta saada Helsingistä koulupaikka ja oikeuden saada vaikeaan vammaan kuntoutusta, sosiaaliviranomaiset antoivat periksi. Tämä sitten tapahtui niin käytännössä että, minun oli jäätävä pois työelämästä, vaikka olin silloin yh-äiti. Erosimme pojan isän kanssa, hänestä tämä oli liian raskasta. Oli Suostuttava olemaan omaishoitaja. jätettävä hyvä työpaikka. Apua kotiin he eivät suostuneet järjestämään, oli kuulemma liian kallista. Asuimme tuolloin Itä-Helsingissä. Vasta silloin nämä sosiaaliviranomaiset perääntyivät. Jälkeenpäin kun olen vähitellen saannut rakennettua tätä kuntoutus-ja tuki- ja palveluverkostota poikani ympärille, niin sosiaaliviranomaiset ovat jättäneet meidät rauhaan, ja todenneet jopa etteivät olisi itse tähän pystyneet. Jos, en olisi ollut itse sairaalassa tuolloin töissä ja erikoistunut sairaalateksteihin. Eli samaan kieleen jota lääkärit itse käyttävät. Tämä naisylilääkäri Psykiatri mm. kielsi minua käyttämästä samaa kieltä kun hän itse käytti näissä ns. psykiatrisen puolen lapsen hoitokokouksissa, jälkeen päin ihmettelen miksi tottelin? Olin silloin vain liian väsynyt ja uupunut, ihmeissäni, miksi en saanut apua? Minut olisi saatu henkisesti jyrättyä, ellen olisi itse työskennellyt sairaalamaailmasssa. -en ole muuten ainut vanhempi jolle näin on käynyt, meitä on useampi jotka, jouduimme aikanaan tähän samaan henkiseen prässiin.

Siltikin:
Ymmärrän hyvin lääkäreiden vastuun kun kirjoitetaan ns. lopullinen dg:sointi. Sitä ennen käytetään ns. hoito-dg:sointia. Koska, tämä lopullinen dg:oosi, kulkee aina lapsen /nuoren mukana, koko aikuusiän kun se kerran kirjoitetaan, jos lääkäri arvioi väärin, eri kausina aivojen kehityksessä tapahtuu paljon erilaisia muutoksia, myös autistilapsella, tämä on vaikeaa, koska lääkärin pitää todella olla varma että, kysymyksessä on autitisten lapsi/nuori. Näitä vääriä dg:sointeja on mahdoton purkaa. En ole katkera äiti, vaikka aikanaan jouduinkin "Kovaan paikkaan", kaikki tämä taistelu kannatti. Tänä päivänä olen onnellisesti naimisissa. Mieheni tukee kaiken tavoin tätä musikaalisesti lahjakasta nuortamiestä. Vaikeudet ovat vihdoinkin ohi. Ja voimme nauttia, tästä ihanasta, herkästä nuoresta miehestä, jolla varhaislapsuus- ja murroikä olivat erityisen vaikeaa aikaa. Nyt nuoremme on vihdoin turvassa tässä yhteiskunnassa. Ja Autismisäätiön "siipien" suojassa. Hänen loppuelämänsä on ns.turvattu.

Onneksi tietoa tänäpäivänä on ja perheitä kohdallaan niinkuin pitääkin. Tietoa saa autismista on jo kaikilla tasoilla myös koulumaailmassa. Mutta, vielä riittää haastetta tässä Suomalaisessa Yhteiskunnassa että, lapsemme ja nuoremme saavat ihmisarvoisen tulevaisuuden ja elämän, sen he ansaitsevat siinä missä terveetkin. Aurinkoista kesäpäiviä! Myös sinulle Mimu ja kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi. toivoo : jo autistisen pojan äiti.

autistisen pojan äiti kirjoitti:

Onneksi, nykyään tämä diagnisointi on jo helpompaa, eikä vanhempia "syytetä", kasvatusvirheistä, eikä pienten lasten äitejä enää, onneksi syyllistetä kaikilla mahdollisilla tavalla. Kuten, tehtiin 20 vuotta sitten. Vain neurologeilla, tarpeeksi erikoistuneilla oli tietoa tästä autismikirjoon kuulumisesta ja yleensä tästä sairaudesta. Ja koska, psykiatrisella puolella ei erikoistuta näin pitkälle, kohtelu oli vielä tuolloin sen mukaista. Vielä tänäkin päivänä moni psykiatrisen puolen lääkäri ei tunne autismikirjoon kuuluvan lapsen/nuoren erityispiirteitä ja vaikeuksia mitkä tähän sairauteen liittyy vaan vanhempien on itse näistä kerrottava lääkärille. Psykiatreille, mikäli tarvitset lapselle/nuorelle psykiatrisen puolen palveluita. Toki yhä useampi psykiatrisen puolen lääkäri tämän asian jo tietää. Mutta, 20 vuotta sitten, tilanne oli Suomessa ja ainakin täällä Pääkaupunkiseudulla ja Helsingissä vallan toinen.

Joten, usein perheet niinkuin mekin, perheenä yhdessä silloisen lapseni biologisen isän kanssa, jouduimme pienten lastenpsykiatriselle puolelle. Pienen 2 vuotiaan poikamme, kanssa. Lastenlinnassa. Sieltä vain kovan taistelun kautta, saimme vihdoin Lastenlinnnan Neurologisen puolen prosfessorin kautta (yksityisesti) lähetteen näihin neurologisiin tutkimuksiin, tämä lääkäri otti vastaan myös yksityisesti potilaita, joissa lapsellamme todettiin vaikea dyspraksia, sekä puheen ymmärryksen erityisvaikeus. Nämä tutkimukset olivat kalliita ja Lastenlinnan Psykiatrisen puolen Ylilääkäri kielsi meitä kaikin mahdollisin tavoin että, emmme saa ottaa yhteyttä neurologiseen puoleen, koska hänestä siihen ei ollut aihetta. Vaikka pyysimme näitä neurologisia tutkimuksia, hän kieltäytyi kirjoittamasta lähetettä neurologiselle puolelle. Onneksi tämä nainen on jo eläkkeellä, eikä enää toimi Lastenlinnassa. Häntä en todella halua nähdä. Sosiaaliviranomaiset uhkasivat kaiken mahdollisin tavoin että, jos emme anna lasta laitoshoitoon, hänet viedään väkisin.

Totesin tuolloin näille sosiaaliviranomaisille että, vain minun kuolleen rumiini yli. Näin tulee käymään. En alistunut äitinä heidän tahtoonsa. Olin jo saanut tämän ihanan Neurologisen puolen professorin avulla hankituksi pojalle puheterapiautin Espoosta, joka tiesi tästä autismi-puhekuntouksesta ja osasi auttaa. Tämä professori itse otti täyden hoitovastuun lapsestani ja teki yksityislääkärinä meille kuntoussuunnitelmat. Monta vuotta hän toimi vastuu lääkärinä poikani kuntoutusasioissa. Ilman tätä ihanaa professoria ja hänen apuaan emme, olisi nyt näin hyvässä tilanteessa. Poikani tuskin puhuisi, tai jos puhuisi niin vain harvoja sanoja. Hän tuki minua ja lastani tilanteessa, jossa sosiaaliviranomaiset yrittivät kaiken tavoin jarruttaa puhekuntoutusta. Kouluviranomaiset olivat kimpassa sosiaaliviranomaisten kanssa ja sanoivat että, koulupaikkaa näin vaikealle lapselle on mahdotonta saada. Ei kuulemma löytynyt koko Suomen maasta koulupaikkaa. Oli alistuttava siihen, että nämä sosiaaliviranomaiset kävivät joka viikko 1/2 vuoden ajan kotikäynneillä, eivät auttamassa mitenkään, löytämään koulupaikkaa tai muuta vaan vahtimassa, vastakun sain Potilasasiamiehen yhteenvedon lapseni oikeudesta saada Helsingistä koulupaikka ja oikeuden saada vaikeaan vammaan kuntoutusta, sosiaaliviranomaiset antoivat periksi. Tämä sitten tapahtui niin käytännössä että, minun oli jäätävä pois työelämästä, vaikka olin silloin yh-äiti. Erosimme pojan isän kanssa, hänestä tämä oli liian raskasta. Oli Suostuttava olemaan omaishoitaja. jätettävä hyvä työpaikka. Apua kotiin he eivät suostuneet järjestämään, oli kuulemma liian kallista. Asuimme tuolloin Itä-Helsingissä. Vasta silloin nämä sosiaaliviranomaiset perääntyivät. Jälkeenpäin kun olen vähitellen saannut rakennettua tätä kuntoutus-ja tuki- ja palveluverkostota poikani ympärille, niin sosiaaliviranomaiset ovat jättäneet meidät rauhaan, ja todenneet jopa etteivät olisi itse tähän pystyneet. Jos, en olisi ollut itse sairaalassa tuolloin töissä ja erikoistunut sairaalateksteihin. Eli samaan kieleen jota lääkärit itse käyttävät. Tämä naisylilääkäri Psykiatri mm. kielsi minua käyttämästä samaa kieltä kun hän itse käytti näissä ns. psykiatrisen puolen lapsen hoitokokouksissa, jälkeen päin ihmettelen miksi tottelin? Olin silloin vain liian väsynyt ja uupunut, ihmeissäni, miksi en saanut apua? Minut olisi saatu henkisesti jyrättyä, ellen olisi itse työskennellyt sairaalamaailmasssa. -en ole muuten ainut vanhempi jolle näin on käynyt, meitä on useampi jotka, jouduimme aikanaan tähän samaan henkiseen prässiin.

Siltikin:
Ymmärrän hyvin lääkäreiden vastuun kun kirjoitetaan ns. lopullinen dg:sointi. Sitä ennen käytetään ns. hoito-dg:sointia. Koska, tämä lopullinen dg:oosi, kulkee aina lapsen /nuoren mukana, koko aikuusiän kun se kerran kirjoitetaan, jos lääkäri arvioi väärin, eri kausina aivojen kehityksessä tapahtuu paljon erilaisia muutoksia, myös autistilapsella, tämä on vaikeaa, koska lääkärin pitää todella olla varma että, kysymyksessä on autitisten lapsi/nuori. Näitä vääriä dg:sointeja on mahdoton purkaa. En ole katkera äiti, vaikka aikanaan jouduinkin "Kovaan paikkaan", kaikki tämä taistelu kannatti. Tänä päivänä olen onnellisesti naimisissa. Mieheni tukee kaiken tavoin tätä musikaalisesti lahjakasta nuortamiestä. Vaikeudet ovat vihdoinkin ohi. Ja voimme nauttia, tästä ihanasta, herkästä nuoresta miehestä, jolla varhaislapsuus- ja murroikä olivat erityisen vaikeaa aikaa. Nyt nuoremme on vihdoin turvassa tässä yhteiskunnassa. Ja Autismisäätiön "siipien" suojassa. Hänen loppuelämänsä on ns.turvattu.

Onneksi tietoa tänäpäivänä on ja perheitä kohdallaan niinkuin pitääkin. Tietoa saa autismista on jo kaikilla tasoilla myös koulumaailmassa. Mutta, vielä riittää haastetta tässä Suomalaisessa Yhteiskunnassa että, lapsemme ja nuoremme saavat ihmisarvoisen tulevaisuuden ja elämän, sen he ansaitsevat siinä missä terveetkin. Aurinkoista kesäpäiviä! Myös sinulle Mimu ja kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi. toivoo : jo autistisen pojan äiti.

Lue lisää

Kyllä oli koskettava kirjoitus. Mahdotoman vaikeassa tilanteessa äiti jaksoi taistella vääryyttä vastaan.....lapsensa puolesta.
Vahva, ihailtava äiti !!!
Kauhistuttaa ajatus, miten vaikeaa on ollut 20 vuotta sitten äideillä, jos lapsella on kehitysviiveitä tai autismia. Se itsessään jo ahdistaa saati, kun lisäksi ihmiset syyllistivät , ja ammattiauttajatkin.
Onneksi asiat ovat muuttuneet tuosta ajasta.

Ikävä kuulla, että teillä on hidasta puheterapiaan pääsy. Oletteko olleet jo foniatrilla? Jos pääsette foniatrin juttusille, hän voi antaa lausunnon (mikäli kyseessä vaikeasti viivästynyt puheenkehitys), jonka perusteella voisi hakea Kelan puheterapiaa. Sitä saa 2 kertaa viikossa, se on ilmaista, kun Kela korvaa sen.

Vaikka ette pääsisikään ja joudutte olemaan harvoin puheterapiassa, kysele puheterapeutilta ohjeita miten voisi tässä vaiheessa edetä, hanki paljon tietoa (tältäkin palstalta löytyy kirjavinkkejä ja nettilinkkejä) ja toimi itse lapsesi puheen kehittymisen vuoksi.

Jo 2-vuotiaalle lapselle on oikeasti rankka paikka, jos hän ei pysty puhumalla ilmaisemaan itseään, huolimatta siitä, että hän ulkoisesti näyttää tyytyvän leikkimään yksikseen tms. (dysfasian, dyspraksian, autismin, aspergerin, kasvainten ja kuulon vaikeuksien lisäksi syitä on lukuisia, esim. liian tiukka kielijänne). Tee kaikkesi lapsen eteen ja varaudu siihen, että eteneminen voi olla tuskallisen hidasta. Oma lapseni oli 5-vuotias, kun kykeni ensimmäisen kerran sanomaan minulle "äiti". Määrätietoisella kuntoutuksella siitä selvitään. Kyllä lapsesi puhuu, mutta matka voi olla pitkä.

kurkku äöäöäs

ss
s
s
s

hemmettiä
ja
ss
s

ss

On tainnut periä äidinsä kielellisen lahjakkuuden...

Kyllä mamma ja pappa on ihan varsinaisia sanoja. Luultavasti lapsessa ei mitään vikaa ole, MUTTA siihen on syynsä miksi puheen kehitystä aletaan seuraamaan yli 2v lapsilla. Jos lapsella todetaan puheen viivästystä, ei se tarkoita sitä että lapsen muu kehitys olisi jotenkin häiriintynyttä. Puheen viivästymisellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa osaako lapsesi kävellä vai ei... Ja siitä olisin huolissaan jos lapsi ei ymmärrä kun jonkinlaisia lauseita ja vaan melko hyvin. Kyllä 2-vuotiaan kuuluu ymmärtää lauseita ja puhetta, ja sitähän siellä neuvolassa tarkkailevatkin. Saattaa hyvinkin olla mahdollista, että lapsellasi on kuulo-ongelmaa tai esimerkiksi dysfasiaa. Saattaa olla että hän alkaa puhua 2 kuukauden päästä jne. Mutta jos lapsella ei tule sanoja 2-vuotiaana, on sitä syytä tarkkailla ja mahdollisesti lähteä tutkimaan. 2,5v neuvolaan vaan jos ei puolessa vuodessa ala sanavarasto karttumaan!!