Sain n.viikko sitten todella oudon kohtauksen aamulla noustessani hakemaan jääkaapista juomista. Aion huomenna käydä työterveyslääkärillä, mutta olisiko jollain vastaavanlaisia kokemuksia tai jos joku tietäisi mistä voisi johtua. Elämäni pelottavin kokemus:
Alkoi pyörryttämään ja heikottamaan tosi voimakkaasti, ehdin miehen herättää ja sanoa että kaikki ei ole kunnossa. Sitten hoipertelin vessaan ja olo vain paheni pahenemistaan, olin aivan kylmänhikinen ja kalpea (mies kertoi), kauniisti sanottuna suoli tyhjeni (ripuli) aivan spontaanisti, hengittäminen oli vaivalloista, olin hirveän levoton ja tuskainen (ei kipuja). Pyysin miestäni tuomaan limsaa ja sokeripalan, koska ajattelin että verensokeri olisi ehkä matalalla (en sairasta diabetestä tai mitään muitakaan sairauksia). Muutaman kulauksen jälkeen aloin sitten yökkimään ja oksensin sen vähäisenkin pois mitä ehdin juoda. Mieheni ei löytänyt kohtauksen aikana sykettä ranteesta eikä kaulalta, joten pulssi on täytynyt olla myös heikko. Pysyin (hädin tuskin) tajuissani koko ajan, mutta puhuminen oli vaikeaa. Ymmärsin kyllä mitä mies puhui, mutta ainoa mitä sain sanottua takaisin oli "ambulanssi". No, kohtaus meni ohitse yhtä nopeasti kuin alkoikin, kokonaiskesto ehkä n. 10min tai allekin. Eli ambulanssiakaan ei sitten ehditty soittamaan (ei onneksi tarvinnut lapsia säikäyttää...)
Alla oli sairausloma, joka oli uniongelmien vuoksi määrätty pari päivää aiemmin (siis nukkumisvaikeudet, "ylikierroksilla käynti", painontunne rinnalla maatessa). Kohtausta ennen olin kyllä jo saanut nukuttuakin, ja sitä edelsi välittömästi 4tunnin yhtäjaksoinen uni.
Nyt olo on jotenkin "puolilla käyvän" oloinen, tuntuu että ei jaksa oikein mitään, hengästyy ja henkeä ahdistaa helposti. Lepopulssikin välillä aika korkealla 85-95. Rintakipujakin tuntuu vasemmalla, mutta mietin että voisiko nämä "jälkioireet" olla vain mielen tepposia pelottavan kokemuksen jälkeen...
Itsellä vaivaa että oliko kyse jostain sydänperäisestä ja mikä pahinta että uusiiko tuo vielä, olipa nimittäin aivan järkyttävä kokemus! Niin, ja olen työssä käyvä, perusterve, 33v. nainen, ei ylipainoa, mutta tupakoin. Isällä 52 vuotiaana tehty useita ohituksia leikkauksessa.
Alkoi pyörryttämään ja heikottamaan tosi voimakkaasti, ehdin miehen herättää ja sanoa että kaikki ei ole kunnossa. Sitten hoipertelin vessaan ja olo vain paheni pahenemistaan, olin aivan kylmänhikinen ja kalpea (mies kertoi), kauniisti sanottuna suoli tyhjeni (ripuli) aivan spontaanisti, hengittäminen oli vaivalloista, olin hirveän levoton ja tuskainen (ei kipuja). Pyysin miestäni tuomaan limsaa ja sokeripalan, koska ajattelin että verensokeri olisi ehkä matalalla (en sairasta diabetestä tai mitään muitakaan sairauksia). Muutaman kulauksen jälkeen aloin sitten yökkimään ja oksensin sen vähäisenkin pois mitä ehdin juoda. Mieheni ei löytänyt kohtauksen aikana sykettä ranteesta eikä kaulalta, joten pulssi on täytynyt olla myös heikko. Pysyin (hädin tuskin) tajuissani koko ajan, mutta puhuminen oli vaikeaa. Ymmärsin kyllä mitä mies puhui, mutta ainoa mitä sain sanottua takaisin oli "ambulanssi". No, kohtaus meni ohitse yhtä nopeasti kuin alkoikin, kokonaiskesto ehkä n. 10min tai allekin. Eli ambulanssiakaan ei sitten ehditty soittamaan (ei onneksi tarvinnut lapsia säikäyttää...)
Alla oli sairausloma, joka oli uniongelmien vuoksi määrätty pari päivää aiemmin (siis nukkumisvaikeudet, "ylikierroksilla käynti", painontunne rinnalla maatessa). Kohtausta ennen olin kyllä jo saanut nukuttuakin, ja sitä edelsi välittömästi 4tunnin yhtäjaksoinen uni.
Nyt olo on jotenkin "puolilla käyvän" oloinen, tuntuu että ei jaksa oikein mitään, hengästyy ja henkeä ahdistaa helposti. Lepopulssikin välillä aika korkealla 85-95. Rintakipujakin tuntuu vasemmalla, mutta mietin että voisiko nämä "jälkioireet" olla vain mielen tepposia pelottavan kokemuksen jälkeen...
Itsellä vaivaa että oliko kyse jostain sydänperäisestä ja mikä pahinta että uusiiko tuo vielä, olipa nimittäin aivan järkyttävä kokemus! Niin, ja olen työssä käyvä, perusterve, 33v. nainen, ei ylipainoa, mutta tupakoin. Isällä 52 vuotiaana tehty useita ohituksia leikkauksessa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
migreenikohtaus, vaikkei päähän sattunutkaan. Mulla on tuollaisia silloin tällöin ei ehkä ihan noin rajuna, mutta lähes. Ja nopeasti menee ohi. Syy saattaa olla myös aamuinen nopea verenpaineen lasku (aamulla muutenkin alhainen) kun nousit ylös. Ja samoin tuo epäilemäsi verensokerin laskukin voi olla mahdollinen. Ja ihan väsymys ja uupumisoireetkin voi olla aika rajuja. Hyvä kun menet kuitenkin lääkärille, niin selvittävät kunnolla asian, tietenkin se pitää tutkia. Jos olet terve ja noin nuorikin niin luulisin kaiken olevan ok ja kyse jostain em. asiasta.
minulle kävi reilu puolivuotta sitten todella samantaipainen juttu. olen vasta nuorimies ja ylipainoa on ja tupakoin. olin vapaalla silloin ja tuli kaverien kanssa pelailuta lähes koko yö ja aamulla menin nukkumaan ja puolenpäivän aikaa heräsin, kävin juomassa ja menin tupakille siitä. ulkoa takas tultua väsytti vieläkin ja aattelin että menen pariksi tunniksi takas nukkumaan. kun pääsin sänkyyn makamaan, alkoi koko keho puutua hiljaa ja päässä pyöriä. hyppäsin heti pystyyn ja pyörittelin päätä hetken aikaa ja olo muuttui pahemmaksi koko ajan. juoksentelin keittiön ja makuuhuoneen väliä ja en ole koskaan elämässäni pelännyt näin paljon. mietin koko ajan että en mä vielä voi kuolla, ei näin. olin todella kovassa paniikissa ja puhelin yksinäni ja puhe oli todella vaivalloista. soitin ambulanssin ja sanoin mitä on tapahtunut ja nyt on olo että se on menoa. noh ambulanssilla meni vajaa vartti tulla ja kun he olivat paikalla. olo alkoin helpottamaan. ottivat sydänfilmit koska minulla liittyi myös kovia kipuja rintaan. sydänfilmissä ei ollut mitään. en tiedä mikä se oli tai mistä tuli mutta vainoharhaisuuden se on aiheuttanut osittain. pulssia kokeilee nykyään tosi usein ja kehon muuta toimintaa ja kaikki pienetkin normaalit nipistykset ja muut tulee huomattua tosi hyvin. minullakin kohtauksen jälkeen oli muutaman päivän todella outo olo, ihan kuin keho ei olisi ollut täydellä teholla toiminassa ollenkaan. jotenkin elämän arvostaminen on noussut tämän asian myötä. tajunnut sen että emme ole täällä ikuisesti. toivottavasti tämä ei uusi enää. ei haluaisi sitä oloa ja pelkoa kokea enää uudestaan.
siltä kuulostaisi.
Mulla ihan samanlaisia kohtauksia, on ollut jo reilu 10 vuotta. Kaikki mahdollinen on tutkittu, mutta mitään ei ole löydetty.
Mulla on välillä myös jatkuvaa huimausta, jonka syyksi arveltu jännitysniskaa.
Sokeriakin epäiltiin aluksi, mutta kun ostin oman sokerimittarin kotiin, huomasin, että syy ei ole siinäkään.
Mulla nämä kohtaukset on tulleet usein yöllä.
Olen päätellyt nyt, että vois johtua lähinnä jostain vatsasta/suolistosta.
Paniikkihäiriötäkin on tarjottu joskus syyksi, mutta ei kyllä mielestäni ole puhtaasti sekään.
Tuo varsinainen paniikki on ilmeisesti lähinnä seuraus, ei syy. Pelästyessä sitä tulee helposti kahta kauheampi olo.
Jonkinlainen ylikierroksilla käynti, unenpuute, stressi jne. vaikuttaa sitten tietysti myös vatsahermoihin (&mulla helposti myös sydämeen, tehden rytmihäiriöitä, kun kaikkien näiden hermotus on yhteydessä keskenään), eli tämä on varmaan monen asian summa. Välillä vaan hieman vaikea saada selvää syistä ja seurauksista.
Mulla jännittyy helposti myös pallea ja kurkku. joihin alkaa tulla kramppeja ja tuntuu, että ei jaksa mitään ja henkikään ei enää kulje kunnolla.
Pulssikin kohoaa herkästi ja sitä ei tosiaan aina heti kunnolla tunnu löytyvänkään (mutta joskus sitä vaan etsii väärästä kohdasta ja kulmasta).
Itse teen aina laajat verenkiertotestit, eli tutkin myös nivus- ja jalkateräpulssit.
Meilläkin on lähisuku täynnä sydänsairaita (ja jo ennen 6-kymppiä sairastuneita/kuolleita).
Multa on tutkittu sydän rasitustestillä ja Holterilla ja useaan kertaan tavallisella sydänfilmillä (2 kertaa myös ambulanssissa), mutta ei ole löydetty mitään.
Sydän kannattaa kuitenkin aina tutkituttaa ensialkuun, asioiden poissulkemiseksi.
Laittoivat lähetteet ihan kiltisti terveyskeskuksestakin, vaikka en ole kuulemma varsinaisesti mikään riskiryhmään kuuluva, kun olen alle 50 v ja nainen ja pieni & hoikka.
Vatsan/suoliston osuutta asiaan aloin vahvasti epäillä kyllä sen jälkeen, kun kuulin siskon miehellä olleen samanlaisia kohtauksia (hänellä taas ärtyvä paksusuoli tms.).
Olen nyt myös huomannut, että kohtaukset menevät ohitse usein, jos otan närästyslääkkeen (eli esim. Gavisconin tai Rennien). Sydänkin rauhoittuu pian ja paniikki häipyy, kun yritän rauhoittua ja keskittyä närästyspillerin imeskelyyn.
Se myös vaikuttaa paljon, mitä illalla on syönyt. Yleensä nämä kohtaukset ovat tulleet jonkun rasvaisen tms. vatsaa ärsyttävän ruoan jälkeen. leivonnaisetkaan ei enää sovi. Mulle on tullut iän myötä muutenkin aika paljon rajoitteita ruoka-aineiden kanssa.
Usein nämä oireet on myös ajoittuneet tuohon ennen kuukautisia, kun on ollut hankalat PMS-oireet päällä.
Psyykkiset jutut siis varmaan myös osittain taustalla, mutta kaikki yhdessä tuntuu vaikuttavan.
Itselläni kanssa ollut aika samantyyppistä. Nimenomaan kuukautisia ennen tai aikana. Tulee usein öisin. Oon ihmettellyt ja mietiskellyt että mikä tämän voi aihettaa. Lääkäritkin tuntuu olevan haluttomia selvittämään. Pistävät paniikin piikkiin. Mahaan koskee, oksettaa, heikottaa, tärisyttää, pa kattaa suoraan sanottuna...muutenkin ihan hirvittävä olo. Olen valkea kuin lakana! Miettinyt migreeniä, jota sitäkin ihan selkeesti mulla on ollut. Mutta kun tämän kohtauksen aikana ei tule päänsärkyä niinkuin migreenissä! Paniikkiakin varmaan on osaltaa, sen myönnän, mutta kun fyysiset oireet on niin hirveet niin kelläpä ei olis tollasen aikana! Yritän tosin aina pysyä rauhallisena. Usein käyn haukkaamassa raitista ilmaa...se auttaa ainakin oksettavaa tunteeseen. Syöminen auttaa joskus...mutta en usko, että verensokeritkaan ovat täysin syynä! Syön aina hyvin ja paljon. Illallakin. Mutta tuo on hyvä tietää, että olisiko suolistoperäistä! mietin itse samaa koska usein tähän tosiaan kuuluu vahvasti se että p lentää ja kunnolla! ja mahaan koskee, etoo ja oksettaa...täytyy ruveta välttämään rasvaista ruokaa kuukautisten aikaan. Katsotaan auttaisko!!
Mulla oli aikalailla samanlainen "kohtaus" tämän vuoden helmikuussa:
Oltiin kahvipöydässä vaimoni ja hänen vanhempiensa kanssa sekä myös äitini oli mukana kesteillä.
Laskiaispullaa siinä syötiin ja Cola-juomaa kostukkeeksi ja vähän ajan päästä alkoi päässä tuntumaan että lähtee taju. Tuli todella huono olo ja ajattelin että pitää lähtee oksentamaan. Kaikki humisi ympärillä, en pystyny sanoo muuta kuin, että "Nyt on kyllä tosi huono olo.." Menin pitkäkseni lattialle ja nostin jalat ylös. Syke oli tiheä, mutta sykemittarilla katsottuna alle 100 ja tasainen. Koko loppuilta meni sitten makoilessa ja olo oli kuin pitkän lenkin olisi juossut.
Seuraavana päivänä töihin tosi väsyneenä ja huono vointisena. Menin työterveyteen ja sain pari päivää "huililomaa" sekä varattiin lääkärille aika. Myös sydänfilmissä ja labroissa kävin.
Filmi normaali, labrat ok. Lääkäri ehdotti paniikkikohtausta, mutta ei mitään sydänperäistä.
Sydän mulla on tutkittu lapsena moneen otteeseen sivuäänen takia ja myös viimeks 2006 ja 2007 syksyllä, kun työterveyslääkäri sivuäänen kuuli. Lopputulos oli että mahdollinen pieni, alle 1mm kokoinen vuoto jossain, mutta niin pieni, että sillä ei ole mitään merkitystä. Pumppu vain vähän falskaa. Ei vaadi jatkoseurantaa.
Näillä asioilla ei siis kuulema ollut mitään merkitystä tämän "kohtauksen" suhteen.
Nyt ajoittain on ollut vähän samantapaisia, harvoin ja ei todellakaan noin kovia, kohtauksia. Tuntuu vain että alkaa huimaamaan ja ettei ilma kulje putkissa. Pientä muljahtelua on ollut vuosia, nukkumaan mennessä useammin. Jos muutama muljahdus tulee perättäin, seurauksena heikotus ja huono olo.
Vastaavaa isoa kohtausta ei ole siis ollut, mutta jostain olisi kiva saada tietää, mihin tuo voisi liittyä. Ruoansulatusongelmia? Närästystä esiintyy ajoittain, johon Gaviscon tepsii hyvin ja rasvaton maito. Verensokerinlaskua? Sokerit olivat labroissa ok. Migreeniä? Äidilläni on migreeniä ja kaiketi myös pikkuveljelläni.
Suvussa on sydän- ja verisuonisairauksia, lähinnä sepelvaltimotautia on esiintynyt, mutta ei lähisuvussa. Kolesterolit olivat muutoin ok, mutta huonon arvo oli 3,3 (suositus 3 tai alle). En usko että tällä voisi olla tekemistä ainakaan tuon kohtauksen kanssa.
En tupakoi, syön suht terveellisesti ja alkoa käytän vain joskus viikonloppuisin kohtuudella
Maastopyöräilen ja pelaan salibandya pari kertaa viikkon.
Tämmöistä. :)
Olisko sitten jotain vatsasta tai/ja suolistosta johtuvaa.
Itse en vois enää kuvitellakaan syöväni joitain laskiasipullia (etenkin kerma tekee huonoa) yms., colasta puhumattakaan. Hiilihappokin tekee mulla nopeasti tuollaisen olon (viimeksi vappuna, kun join puoli lasia simaa, olin hetken päästä todella huonovointinen). Samoin kofeiini ei tunnu käyvän enää ollenkaan.
mullakin on ollut tämän tyyppisiä kohtauksia.
paniikkikohtauksen oireita ja huimausta.
olen käynyt lääkärillä ja sanoi et niskat on jumissa.
no onhan ne mennyt jumiin noista ainaisista kohtauksista joissa joudun jännittämään! :(
ärsyttää kun ei voida tutkia kunnolla niin joudun koko ajan vain murehtimaan mikä mulla on.
mulle on alkanut tulla ahdistusta ja kuoleman pelkoa näistä ja sitä lisää kun yksi sukulaiseni kuoli vastikään.
Pelkään eplilepsiaa. Mutta en sitten tiedä, olisiko.
Pienenä mulla epäiltiin sitä kun mulla oli kuume kouristuksia joksus 5-v. (melko vanhana siis), mutta ei ollut eplilepsiaa,(tutkittiin) vaan kuumekouristus..
Mikä mulla on :(
Nuo oireet ovat yleisiä anafylaksisia oireita,
eli johtuvat siis elimistön immuunijärjestelmän ylireakoimisesta tietyntyyppiseen proteiiniin eli ns.allergeeniin, anafylaksia on allergian hengenvaarallinen muoto, ja se ei häviä iän myötä.
Itselläni on anafylaksian oireita ruokaaineallergiasta, tyypilliset oireeni:
Pahoinvointi,Sydämmen epätasainen lyönti ja joskus voimakas pulssi,Kylmän hikisyys,Väsymys,Tilapäinen ruokahaluttomuus,Nopea huimaus (jopa jalat alta),
Sileiden lihaksien supistelu (josta johtuu suolen oireilu (ripuli) esim. käyn ensin wc;ssä ja sitten hetken kuluttua (10 min) on niinkuin en olisikaan käynyt)
Oireet kestävät minulla yleensä alle puoli tuntia, oireet voivat tulla Immunoglobiini G "reaktiona" jopa 2 päivää myöhemmin allergeenin joutumisesta elimistöön. Kestää yleensä noin 2.5 päivää että allergeeni on lopullisesti hävinnyt elimistöstä.
Olen lukenut että nämä voivat aiheuttaa myös migreeniä, niin ja, kun allergiareaktio tapahtuu koko kehossa, koskettaa se myös aivoja, aivosolut voivat eri osa alueilla ärsyyntyä mikä voi aiheuttaa:
migreeniä, huimausta, väsymystä, pahoinvointia,
ahdistuksen tunnetta, ns.tyhjyyden tunnetta.
Tyypillisesti (minulla) allergia kohtauksen aiheuttaa:
Sinapinsiemen,Korianteri,Persilja,Kala,Selleri,Pähkinät jne...
Ne joilla on noita oireita, kannattaa kokeilla jättää syömättä yleisimpiä allergian aiheuttajia.
JA, tässä ei ole mitään peljättävää, ja muista:
Suomalaiset lääkärit eivät ole allergia asioista kovin hyvin perillä, ja allergiat ovat yksilöllisiä, saatetaan jopa virheellisesti kutsua paniikkikohtaukseksi vaikka se ei todellakaan ole sitä vaikka sisältääkin paniikin oireita (no kun koko kroppa on sekaisin).