outo olo

Pakko kai se on tänne kirjoittaa, kun ei tiedä kenelle kertoisi. En tiedä kuulunko edes tänne palstalle, mutta itse epäilen että stressi tai jokin tässä on taustalla.

Usein minulla on sellainen olo, kuin katselisin itseäni ulkopuolelta. Toimin ihan normaalisti ja kykenen jopa ajattelemaan suht kirkkaasti, mutta silti tuntuu koko ajan kuin kulkisi sumussa. Aina väsyttää, vaikka kuinka paljon nukkuisin. En saa enää iloa samoista asioista kuin ennen. Poikaystävän kanssa olen onnellinen, mutta silti itsestä tuntuu kuin ei hänenkään kanssa olisi koskaan aivan täysin läsnä, vaan kuin sivustaseuraaja omassa ruumiissaan..

Peloittaa, että olen tulossa hulluksi tai jotain. Vai voiko tämä olla vaan joku stressireaktio? Olen juuri aloittanut uudessa, stressaavassa työssä. Samanalaisia oireita koin gradua tehdessäni. En oikein tiennyt olenko vai enkö..

Kuulostaako kenestäkään tutulta, vaan olenko todellakin oudokki tai suurentelen asiaa?
71107
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Hei! itselläni on ollut samanlaista vaivaa ja itselläni se johtuu muuttuneesta elämäntilanteesta. Olotila menee varmasti jollain ohi itsestään mutta minulla ei joten syön tähän vaivaan cipralexia ja hyvin on auttanut... ymmärtääkseni tälläiset olotilat voivat johtua muustakin mm. kilpirauhasen häikästä (liika- tai vajaatoiminta, tulehdus) tai sitten paniikki tai ahdistuneisuus häiriöstä jonka yksi oire on "epätodellinen" olo. onko sinulla muita oireita?

Äänestä
  • ja ei lopu.en syö lääkettä mutta kai se täytyy jossain vaiheessa.käyn terapiassa mutta ei auta.eka vuosi taisi auttaa kun huomasin että tämä epätodellinen olo tuli mutta nyt tauon jälkeen kun aloitin taas on olo pahentunut vaan.minulla on pitkäaikainen masennus,traumaperäinen stressihäiriö ja seks.hyväksikäyttö...jne.kyllä alkaa välillä pelottaan että menenkö pian johonkin psykoosiin tai teen jotain kauheeta.MIKÄÄN EI TUNNU AIDOSTI MILTÄÄN!

    Äänestä

  • En tiedä miten paniikkihäiriö tai kilpirauhasen toimintahäiriöt ilmenee. Muita oireita miulla ei mielestäni ole. Paitsi että olen hieman yliarka kaikenlaisten asioiden suhteen, mutta sitä pidän luonneominaisuutena. Joskus tärinää tai vapinaa ilman syytä. Masentuneisuutta ja viitsimättömyyttä joskus.

    Kummallisinta on, miten tämä olo menee kausittain ohi ja palaa taas. Ei heti tilanteen muututtua, vaan viiveellä.

    Jotenkin kuitenkin lohdullista tietää, että muita samanlaisia on olemassa.

    Kertokaa viisaat miten paniikkihäiriö ilmenee?

    Äänestä

  • alkup. kirjoitti:

    En tiedä miten paniikkihäiriö tai kilpirauhasen toimintahäiriöt ilmenee. Muita oireita miulla ei mielestäni ole. Paitsi että olen hieman yliarka kaikenlaisten asioiden suhteen, mutta sitä pidän luonneominaisuutena. Joskus tärinää tai vapinaa ilman syytä. Masentuneisuutta ja viitsimättömyyttä joskus.

    Kummallisinta on, miten tämä olo menee kausittain ohi ja palaa taas. Ei heti tilanteen muututtua, vaan viiveellä.

    Jotenkin kuitenkin lohdullista tietää, että muita samanlaisia on olemassa.

    Kertokaa viisaat miten paniikkihäiriö ilmenee?

    On helppo rajata pois kilpirauhasen toimintaan liittyvät häiriöt, (tsh t4-v) eli nää kyllä kannattaa katsoa ensin ja kilpirauhasfoorumilta saat oireista lisää infoa. Mutta tosin paniikkihäiriöstä en osaa kyllä hirveesti kertoa kaiketi sitäkin on eriasteista, vältteletkö jotain tilanteita, tuleeko sinulle tarve päästä nopeesti jostain tilanteesta pois tms.?? hakkaako sydän, tuntuuko jotta happi loppuu? tai sitten toi olo voi johtua tosin noista elämän muutoksista tai sitten ahdistuneisuus häiriöstä koita googlata noita asiota niin löydät paremmin tietoa, mutta mene lääkäriin kerro oireistasi ja anna lääkärin tehdä diagnoosi ja määrätä lääkitys ei kannata samaistua mihkään oireisiin ettei tule luulotautiseksi, mutta perustietoa kannattaa kyllä tutkia. Mutta mikä minäkin olen loppupeleissä neuvomaan olen vain painiskellut saman ongelman kanssa jonkin aikaa. Tsemppiä sulle!!!

    Äänestä

Tämän epätodellisen olon lisäksi semmosia ärsyttäviä mielikuvia asioista ja sitten ei välillä tiedä onko se totta vai ei? esim jos meinaat autoo ajaa niin "ajat ensin mielessäsi ja sitten oikeesti" vähä vaikee selitää...

Äänestä
  • on mulla ja sen mukaan yleensä toimin,eli jos ajattelen et ajan autoa,niin saatan myös ottaa sen auton ja lähden ajeleen.se 0on sellainen mielikuva jostain mukavasta,mutta sitten kun sen on saanut tehdä,se ei tuntunutkaan niin mukavalta kuin luulin sen olevan.tai ajattelen et ois kiva käydä kaupoissa
    kierteleen ja KATTELEEN,niin kuitenkin se menee niin että alan ostamaan kaikkee ja takas tullessa hävettää,kun ei pitänyt tuhlata.tuntuu että sitä ajattelee niin paljon kaikkee,että menee aivot jo ihan jumiin,muisti pätkii ja mies sanoo et olen tyhmä.kai mä sit oon...tai sit en.

    Äänestä

  • tiiku83 kirjoitti:

    on mulla ja sen mukaan yleensä toimin,eli jos ajattelen et ajan autoa,niin saatan myös ottaa sen auton ja lähden ajeleen.se 0on sellainen mielikuva jostain mukavasta,mutta sitten kun sen on saanut tehdä,se ei tuntunutkaan niin mukavalta kuin luulin sen olevan.tai ajattelen et ois kiva käydä kaupoissa
    kierteleen ja KATTELEEN,niin kuitenkin se menee niin että alan ostamaan kaikkee ja takas tullessa hävettää,kun ei pitänyt tuhlata.tuntuu että sitä ajattelee niin paljon kaikkee,että menee aivot jo ihan jumiin,muisti pätkii ja mies sanoo et olen tyhmä.kai mä sit oon...tai sit en.

    mielikuva asia kuuluu ahdistuneisuus häiriöön samoin ku toi epätodellinen olo... mutta ei näistä oireista kannata kärsiä kun lääkkeet on olemassa!!! itselläni oli samoja oireita mutta ei enää :)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


oudokki kirjoitti:

Pakko kai se on tänne kirjoittaa, kun ei tiedä kenelle kertoisi. En tiedä kuulunko edes tänne palstalle, mutta itse epäilen että stressi tai jokin tässä on taustalla.

Usein minulla on sellainen olo, kuin katselisin itseäni ulkopuolelta. Toimin ihan normaalisti ja kykenen jopa ajattelemaan suht kirkkaasti, mutta silti tuntuu koko ajan kuin kulkisi sumussa. Aina väsyttää, vaikka kuinka paljon nukkuisin. En saa enää iloa samoista asioista kuin ennen. Poikaystävän kanssa olen onnellinen, mutta silti itsestä tuntuu kuin ei hänenkään kanssa olisi koskaan aivan täysin läsnä, vaan kuin sivustaseuraaja omassa ruumiissaan..

Peloittaa, että olen tulossa hulluksi tai jotain. Vai voiko tämä olla vaan joku stressireaktio? Olen juuri aloittanut uudessa, stressaavassa työssä. Samanalaisia oireita koin gradua tehdessäni. En oikein tiennyt olenko vai enkö..

Kuulostaako kenestäkään tutulta, vaan olenko todellakin oudokki tai suurentelen asiaa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu