Haluan niin olla vierelläsi, nauraa kanssasi.. Sinä ihanuus joka veit sydämeni lähtiessäsi! Sen tilalle on tullut ikävä ja kaipuu. Kun vielä pari iltaa sitten kiedoin peiton sinun ympärillesi, sen teen nyt tyhjyyttä huutavalle ikävälle, se olkoon sinä kunnes tapaamme jälleen..
En tiedä miten olla, mitä tehdä. Olet jossain tuolla ulottumattomissani ja silti niin lähellä, että voin aistia läsnäolosi. Sydämessäni kannan sinua kun et ole täällä vierelläni, teetkö sinä samoin minulle kun olemme erillämme? Kuolen kunnes herätät minut taas, silmilläsi ja hymylläsi, kosketuksellasi ja hyväilyilläsi, sanoillasi, tunteillasi...
Repii minua kappaleiksi tämä ikävä, sillä en kestä katsoa sitä enää.. en malta nukahtaa kun tiedän että tulet vielä olemaan vierelläni... Pian jonain päivänä. Tämä lupaus sydämessäni antaa syyn hymyillä huomennakin.
Aikaa. Kello tikittää liian hitaasti, sillä en pysty tappamaan aikaa, en osaa tehdä sitä ilman sinua :'(
En tiedä miten olla, mitä tehdä. Olet jossain tuolla ulottumattomissani ja silti niin lähellä, että voin aistia läsnäolosi. Sydämessäni kannan sinua kun et ole täällä vierelläni, teetkö sinä samoin minulle kun olemme erillämme? Kuolen kunnes herätät minut taas, silmilläsi ja hymylläsi, kosketuksellasi ja hyväilyilläsi, sanoillasi, tunteillasi...
Repii minua kappaleiksi tämä ikävä, sillä en kestä katsoa sitä enää.. en malta nukahtaa kun tiedän että tulet vielä olemaan vierelläni... Pian jonain päivänä. Tämä lupaus sydämessäni antaa syyn hymyillä huomennakin.
Aikaa. Kello tikittää liian hitaasti, sillä en pysty tappamaan aikaa, en osaa tehdä sitä ilman sinua :'(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoitit niin sydäntä raastavasti että oli pakko vastata. Musta tuntuu täysin samalta vaikka siitä on jo bout vuosi kun hänet menetin, jostain typerästä päähänpistosta johtuen. Mutta ei se ollut mitään pahaa sinänsä. Kaipaan häntä joka ikinen päivä ja haluaisin hänet niiiiiin kovasti takaisin. On vaikea mennä nukkumaan kun niin paljon toivoisin että olisit rakas mun vierelläni ja saisin pitää susta kiinni edes vähän, juuri ennenkuin nukahdan. Ja tietää että sä oisit taas siinä kun silmäni avaan. Olisin taas elävä, ja yhtä onnellinen kuin silloin. Olisipa meillä vielä yhteinen tulevaisuus.
välimatka vain, onneksi meillä ei ole mitään päätetty eikä mitään lopetettu. Tulen näkemään hänet piakkoin, ehkä viikon päästä, kahden.. en tiedä.
Itsekin olen menettänyt jonkun niin tärkeän ihmisen joskus elämässäni. Se on epätodellista tapahtumaketjua, jonka jokainen lenkki on yksi päivä, päivä vietetään ikävöiden ja illat itkien. Kuin koomassa kävelisi riippusillalla josta voi pudota koska vaan mutta ei kävellessä tiedosta ympäristöään eikä vaaroja, tuuli ja syvä kuilu..
Tiedän. Elämä on täynnä pieniä kuolemia, koen entisen jo pian unohtuneen mutta se mitä silloin tunsin, se ikävä ja sokeus, on piirretty lähtemättömästi sieluuni ja pelkään sen toistuvan taas :(