olen toinen nainen tai ehkäs kolmaskin

Itsetunto tosiaan on nollissa. Ja kaikki aika kuluu pyröitellessä tätä, että ollaanko yhdessä vai ei. Pari kertaa oon päättänyt että nyt mitta täyttyi, mutta sitten kun Hän on soittanut olen jälleen sulaa vahaa. Mietin miten saisin tämän loppumaan, koska en halua erota Hänestä, mutta näinkin on paha olla. Olen tarjonnut hänelle mahdollisuutta sanoa että kaikki on ohi, kysymällä asiaa suoraan, mutta Hän sanoo ettei missään tapauksessa halua kaiken olevan ohi. Niin silloin aattelen, että ehkä kuitenkin merkitsen Hänelle jotain kun haluaa edelleen jatkaa ja tapailla, mutta kuvittelenko siis vain ja annan viedä itseäni kuin liran mittaa.

siilinä kirjoitti:

Itsetunto tosiaan on nollissa. Ja kaikki aika kuluu pyröitellessä tätä, että ollaanko yhdessä vai ei. Pari kertaa oon päättänyt että nyt mitta täyttyi, mutta sitten kun Hän on soittanut olen jälleen sulaa vahaa. Mietin miten saisin tämän loppumaan, koska en halua erota Hänestä, mutta näinkin on paha olla. Olen tarjonnut hänelle mahdollisuutta sanoa että kaikki on ohi, kysymällä asiaa suoraan, mutta Hän sanoo ettei missään tapauksessa halua kaiken olevan ohi. Niin silloin aattelen, että ehkä kuitenkin merkitsen Hänelle jotain kun haluaa edelleen jatkaa ja tapailla, mutta kuvittelenko siis vain ja annan viedä itseäni kuin liran mittaa.

Eihän kukaan loputtimiin kestä olla olemassa ja ei kuitenkaan ole olemassa. Ala vaatia mieheltä enemmän, sulla on sitäpaitsi oikeus vaatia kunnon kohtelua. Kyllä se häipyy kuvioista jos sille ei sovi alkaa ottaa sinua vakavasti ja sinua kunnioittava kohtelu. Kirpoohan se aika pirusti, välillä ikävä iskee vieläkin vaikka omasta jutustani alkaa olla jo aikaa. Mutta jos et itse kunnioita itseäsi niin miten voit muilta odottaa sitä? Kyllä kuka hyväänsä käyttää hyväkseen jos toinen siihen ihan antaa luvan. Pää pystyyn! sinulle on varmasti olemassa sinua arvostava ihmissuhde.

Pää pystyyn ja nokka tuuleen kirjoitti:

Eihän kukaan loputtimiin kestä olla olemassa ja ei kuitenkaan ole olemassa. Ala vaatia mieheltä enemmän, sulla on sitäpaitsi oikeus vaatia kunnon kohtelua. Kyllä se häipyy kuvioista jos sille ei sovi alkaa ottaa sinua vakavasti ja sinua kunnioittava kohtelu. Kirpoohan se aika pirusti, välillä ikävä iskee vieläkin vaikka omasta jutustani alkaa olla jo aikaa. Mutta jos et itse kunnioita itseäsi niin miten voit muilta odottaa sitä? Kyllä kuka hyväänsä käyttää hyväkseen jos toinen siihen ihan antaa luvan. Pää pystyyn! sinulle on varmasti olemassa sinua arvostava ihmissuhde.

Järki sanoo että noin pitäsi tehdä, mutta tunteet vastustaa. Kaiketi pelkään sitä että sitten kaikki on lopullisesti ohi jos alan vaatia. Eihän Hän koskaan ole luvannutkaan jättää puolisoaan. Kauanko meni ennen kuin pääsit asian yli? Mietin että olenko vain liian mustasukkainen ja kuvittelenko kaiken päässäni. Oliko sinullakin sellainen tunne? Toisaalta kuitenkin joskus jotkut selitykset miksei voida tavata tai ei hän tiedä koska voitaisiin tavat mielstäni ovat lisääntyneet. Ennen aina sovittiin jo seuraavsta tapaamisesta ja sitten jos tuli joku este niin sitten peruttiin, mutta nyt on toisin.
Kuitenkin Hän saattaa yllättää minut näkemällä kiitettävästi vaivaa tapaamisemme järjestämiseksi. Tilanne on kurja sillä viikonloput on aina pahimpia, koska silloin emme koskaa tapaa tai ole yhteydessä niin ikävä iskee toden teolla.

siilinä kirjoitti:

Järki sanoo että noin pitäsi tehdä, mutta tunteet vastustaa. Kaiketi pelkään sitä että sitten kaikki on lopullisesti ohi jos alan vaatia. Eihän Hän koskaan ole luvannutkaan jättää puolisoaan. Kauanko meni ennen kuin pääsit asian yli? Mietin että olenko vain liian mustasukkainen ja kuvittelenko kaiken päässäni. Oliko sinullakin sellainen tunne? Toisaalta kuitenkin joskus jotkut selitykset miksei voida tavata tai ei hän tiedä koska voitaisiin tavat mielstäni ovat lisääntyneet. Ennen aina sovittiin jo seuraavsta tapaamisesta ja sitten jos tuli joku este niin sitten peruttiin, mutta nyt on toisin.
Kuitenkin Hän saattaa yllättää minut näkemällä kiitettävästi vaivaa tapaamisemme järjestämiseksi. Tilanne on kurja sillä viikonloput on aina pahimpia, koska silloin emme koskaa tapaa tai ole yhteydessä niin ikävä iskee toden teolla.

Mutta päiväpäivältä vähemmän ja tiedän jo että tein itselleni oikein, on rakastettava itseään. Mitään hyvää ja oikeaa rakkutta ei voi syntyä ennen kuin päästää irti. Minun tapauksessani loppupeleissä luultavasti hävisivät kaikki minä, mies, ykkönen ja joku muu? jokainen omalla tahollamme nuolemme haavojamme. Mutta tiedän selviäväni. Toipuminen on kuin ohut seitti joka vahvistuu päiväpäivältä, ensin sitä seittiä ei edes huomaa mutta joku päivä se on jo niin vahva että silloin tietää olevansa elossa ja voittajana.

Kummanko haluat menettää miehen vai itsesi? Kummanko hyvin vointi ja onni on loppupeleissä se kaikkein tärkein? Oikea rakkaus ei raasta toista hengiltä ja elä toisen epätoivosta. Onnea matkaan!!!

ja paljastat miehen ja itsesi siinä sivussa.

enemmän kirjoitti:

ja paljastat miehen ja itsesi siinä sivussa.

Paljastais, eihän tänne kirjottelekkaan, kuin tuhansia ihmisiä ympäri suomea! Aika huvittavaa...

surkeasti ihastunut. Vaikka kuinka miettisin järjellä, en voi mitään tunteille jota eräs nainen herättää...

ketään tuomitsemaan..??