Jokainen meistä varmasti haluaa rakastaa, tulla rakastetuksi, eikö vain..? Aivan oikeasti kummastuttaa hämmästyttää, tätäkin kulkijaa, miks ihmeessä joko ei löydä ketään ( noh, ei kai etsien tulekaan ),tai jostakin kummallista syistä kun joku tykästyttävä persoona tulee vastaan, ei tule sanottua ajoissa hänen tärkeytensä, luontaan työntää, jälkikäteen jäät ihmettelemään ihan blondina, ett ett mitähän tapahtuikaankaankaan.....?
Tai jätti tapahtumatta...Tule tänne ja mene pois juttu, harmi! Allekirjoittaa keski-ikäinenN
Tai jätti tapahtumatta...Tule tänne ja mene pois juttu, harmi! Allekirjoittaa keski-ikäinenN
Vastaukset 4
Vanhimmat
se tuntuu menevän.
en tiedä, jotensakin olen funtsinnu juuri tänään, että olenkohan jotenkin joku kaksisuuntainen mielialahäiriötä poteva,tietämättäni..? Ja sitten vielä tällanenkin juttu, ett mikä mulla on, haluan aina saada sen vaikeimmin tavoiteltavimman miehen (usein myös vaikea luonne, älä lue), kuitenkin, kun saan hänet, haluan päästä eroon...(tai en, mut jostain syystä jätän).. huh huh on tää rankkaa yrittää opetella tuntemaan ihan vaan nyt omaa itseään, vaikea tapaus, sanoisin....Kuinkas sulla ja teillä toisilla, olenkohan nyt ihan yksin yössä itseopiskelussani...?
kyllä on tuttu tuo tunne :) Itsekin välillä miettinyt, että pitäisikö hakeutua hoitoon ;)
Minä myöskin useimmiten "valitsen" sen hankalimmin tavoiteltavan. Mikä helvetin pakko tässä on mahdollisimman paljon haastetta itselleen hommata? Tosin useimmiten minulla se homma kaatuu omaan mahdottomuuteensa ja siihen, että yleensä näissä tapauksissa heittäydyn helvetin ujoksi, jota en oikeasti edes ole. En ymmärrä itseäni? Muiden ihmisten kanssa homma toimii ja yleensä itse olen se "moottoriturpa".
Ja jos saan jotain aikaiseksi, huomaan etten sitten haluakkaan ja haluan ja en ja v****...
Niin että ei o helppoa ei, kun ei ymmärrä edes itseään, vaikka päivät ja yöt läpeensä miettisi.
Niin joo ja minä olen myös nainen...
hyväksikäyttäjille ihan oma palstansa.