Kuulun abortin tehneiden joukkoon.Olin 18 silloin.En halua sen enempää mennä yksityiskohtiin mutta tilanne ei ollut silloin mitenkään selvä..lapsen isäkin kuului arvoituksiin.Uskoin toipuvani siitä nopeasti mutta nyt vajaa vuosi jälkeen päin ei mene päivääkään etten ajattelisi asiaa...tiedän yhä tarkalleen kuinka monta päivää siitä on.Tuntuu myöskin että lähipiirissäni on joka puolella vauvoja ja raskaana olevia tai joku puhuu asiasta...
Miten olette selvinneet henkisesti kokemuksesta? Onko puhuminen auttanut? Tai kuinka moni on pitänyt asian vain omana tietonaan? Onko väärin salata asia lapsen isältä? Kertokaa mielipiteitänne!
Miten olette selvinneet henkisesti kokemuksesta? Onko puhuminen auttanut? Tai kuinka moni on pitänyt asian vain omana tietonaan? Onko väärin salata asia lapsen isältä? Kertokaa mielipiteitänne!
Vastaukset 15
Vanhimmat
kysyit tuossa että onko oikea salata asia lapsen isältä niin...no, mulle kävi just niin. tyttöystävä oli ollut raskaana ja kun homma rupesi tökkimään niin puhuttiin asiat halki...eipä ollut kiva ylläri kuulla et oli tappanu meitsin beibin...et voi olla miehelläski paha jos kerrot mut yhessä se ois ollu helpompaa...
Älä kuule viitsi enää ajtella tuota. Miten olisit salannut sen lapsen isältä, kun kerroit. että isä oli arvoitus. Et olisi pystynyt takaamaan tälle lapselle riittävää huolenpitoa ja turvallista lapsuutta. On parempi, että huolehdit nyt itsestäsi ja elät elämääsi eteenoäin tuota asiaa muistelamatta. Älä myöhemminkään anna tuon muiston pilata elämääsi. Sinusta voi vielä tulla hyvä äiti onnellisille lapsille.
Olisko kannattanu olla antamatta jokaisen vastaantulijan ruiskia sisään. Sitä niittää mitä kylvää.
sinäkö olet se isä?
entäs sit jos oisinki...?oon silti sitä mieltä et se on muijan oma vika!
samaa mieltä. Aina vaan syytetään miehiä, mutta kukaan ei tajua, ettei miehet voi mihinkään ruikkia, jollei ole sitä tarjolla, johon ruikkia...
Sen vika on joka antaa.
Kyllä se siitä ajan kanssa! Itse tein abortin nelisen vuotta sitten, aluksi oli vaikeaa, mutta helpotti kun puhuin asiasta ystävieni kanssa. Onneksi on ihania ystäviä, jotka ymmärsivät ja tukivat päätöstäni. Joukkoon kuului myös sellaisia, jotka eivät missään tapauksessa koskaan tekisi itse aborttia. Jokainen tekee itse päätöksen kertooko lapsen isälle asiasta, itse kerroin ja se oli mielestäni oikein. Tsemppiä sulle, kyllä sä siitä selviydyt... Hyvää syksyn jatkoa!
Kyllä isälle pitää kertoa jo senkin vuoksi, että hänen pitää maksaa "lysti".
Miksi tarkalleen ottaen hänen "pitää" maksaa. Ajatteleeko naiset todella että ei toivottu raskaus on miehin vika ?
Tottakai mielestäni on kohtuullista että mies maksaa oman puolilkaansa kaikista kuluista ja tukee naistaan.
Mutta ei se yksin miehen vika voi olla hyvänen aika. ( ellei kyseessä ole raiskaus )
kertoa, niin ei ole pakko kertoa...
Varsinkaan jos välit solumöykyn "isään" ei edes ole läheiset niin miksi vaivautua?
Eri asia, jos on suhteessa ja suhde on vakava, niin silloinhan toiselle tulisi muutenkin kertoa kaikista vastoinkäymisistä.
Mut ehkä se on silloinkin viime kädessä kunkin itsensä päätettävissä kertoako vai ei.
Ihmisiä ja ihmissuhteita on erilaisia,
mutta mitään "pakkoa" ei ole...
onko sinulla mitään muuta elämää, kuin laskea päiviä tapahtumasta?
Mielestäni olet, jos kertomasi on totta ammattiavun tarpeessa. Ei missään nimessä ole normaalia tuollaista miettiä koko aikaa!
Hei,
Olen 43-v ja tehnyt abortin 14-v. Minulla kaksoset ja keskonen. Kaikki terveitä nyt. Vasta nyt kun viimeiseni sain henkiin ja TERVEENÄ. Voin pikkuhiljaa hyväksyä että minulla ei silloin lapsena ollut muuta mahdollisuutta. Olet terve ihminen kun ajattelet asiaa. Ymmärrä oma taustasai ja miten olisit voinut huolehtia pienestä ihmisestä. Anna Itsellesi anteeksi. Jätän kertomatta oman kulkuni,se ei tärkeää,vaan anna itsellesi anteeksi.
Tuula
reilut 3 vuotta sitten.Aluksi olin vaan helpottunut,mutta myöhemmin aloin tuntemaan syyllisyyttä ja katumusta.Halusin uuden vauvan.Ja sen tein.
Ensin olin minäkin helpottunut. Sitten tuli jonkinlainen hormonimyrsky, olisin halunnut heti uudelleen raskaaksi. En tietenkään hankkiutunut raskaaksi, se oli kai vaistonvaraista kehon ääntä korjata menetys. Tiesin 100% varmasti että lapsi niissä oloissa olisi ollut katastrofi. Kun elämä normalisoitui, en ole katunut.
http://www.ituprojekti.net/
Valtakunnallinen puhelinpäivystys 050 401 5567 ma-pe 9-21
Neuvontapisteet Tampereella, Helsingissä ja Seinäjoella. Koulutettuja tukihenkilöitä Kuopiossa, Lahdessa ja Nastolassa, Savonlinnassa, Oulussa, Sastamalassa sekä Turussa
Jos sinulla on kysyttävää kriisiraskauteen tai aborttiin liittyen voit ottaa meihin yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse tai tulla henkilökohtaisesti käymään.
Kirjoita sähköpostiviestisi osoitteella [email protected], saat vastauksen suoraan sähköpostiisi muutaman päivän sisällä.
Palvelevasta puhelimesta ja neuvontapisteistä saat keskustelutukea raskauteesi ja elämätilanteeseesi liittyvissä asioissa.
Päätöksenteon tueksi saat tietoa eri vaihtoehdoista: raskauden jatkamisesta, raskauden keskeytyksestä tai mahdollisuudesta antaa lapsi adoptoitavaksi. Tarjolla on tietoa myös itse raskaudesta ja sikiön kehityksestä sekä yhteiskunnan tukimuodoista lapsiperheille ja yksinhuoltajille.
Voit soittaa tai tulla keskustelemaan myös jos sinulle on tehty abortti, etkä saa asiaa mielestäsi.
Kaikki keskustelut ovat luottamuksellisia ja palvelut ovat maksuttomia