Kirjoitus oli vahna mutta se ei ollu aikaisemmin
osunut silmiini.
Olin odottanut tällaista palautetta jo pitkään,
se tuli kuitenkin yllätyksenä ja sai päässäni
jyskyttämään pahan kerran.
Mistä tämä kirjoittaja tietää että esim.
kirjoituksessa mainitut minä ja Tuxu "leikimme"
kasvattajia? Mistä hän sen muka näkee ettemme ota
harrastusta vakavasti?
Olisit voinut edes perustella mielipiteesi
niinkuin "aikuisen" pitäisi osata se perustella.
Lisäksi korvaan kävi nimitys "kakara". Luuletko
että vanhemmat pitävät meitä kakaroina jos
antavat meille mahdollisuuden yrittää tällaista?
En ole itse vielä yhtäkään poikuetta kasvattanut,
mutta olen varma että sekin koittaa pian.
Ymmärrän tavallaan huolesi, sinähän puolustat
tässä asiassa eläimiä, mutta minusta on todella
törkeätä leimata kakaraksi ja huonoksi
kasvattajaksi kun et edes ole itse kyseistä
henkilöä nähnyt.
Itse olen saanut erittäin hyvän pohjan eläinten
hoitoon. Minua tukevat vanhempien lisäksi todella
paljon myös isovanhemmat. Niin on varmasti myös
Tuxu.
Itse en eläimiä vain summamutikassa hanki. Ne
tulevat minulle vain jos minulla on niille
riittävästi aikaa, rahaa ja tilaa. Jokaista
rakastan todella paljon.
Monet aikuisen lähtevät sillä linjalla
kasvattamaan että: "Hei hankimpas pari hamsteria
ja rupean niitä kasvattamaan" En yleistä, en
todellakaan mutta olen paljon tällaiseen
törmännyt.
Sinullakin alkuperäisen viestin kirjoittajalla on
vielä PALJON varaa aikuistua.
Minusta oli kuitenkin todella, todella ihanaa
nähdä miten moni aikuinen tai "melkein aikuinen"
osasi luottaa siihen että nuoretkin voivat olla
tässä asiassa yhtä vastuuntuntoisia ja osaavia.
Todellakin ilahdutti se että lapsetkin saivat
tässä asiassa myötätuntoa.
näiden eläinten parissa oppii kasvamaan
aikuiseksi ja ymmärtämään vastuuta. On ihana
kuulua jyrsijäihmisten joukkoon;)! Mihinkään en
tätä vaihtaisi.
T. Nella
[email protected]
www.geocities.com/nellansivut
osunut silmiini.
Olin odottanut tällaista palautetta jo pitkään,
se tuli kuitenkin yllätyksenä ja sai päässäni
jyskyttämään pahan kerran.
Mistä tämä kirjoittaja tietää että esim.
kirjoituksessa mainitut minä ja Tuxu "leikimme"
kasvattajia? Mistä hän sen muka näkee ettemme ota
harrastusta vakavasti?
Olisit voinut edes perustella mielipiteesi
niinkuin "aikuisen" pitäisi osata se perustella.
Lisäksi korvaan kävi nimitys "kakara". Luuletko
että vanhemmat pitävät meitä kakaroina jos
antavat meille mahdollisuuden yrittää tällaista?
En ole itse vielä yhtäkään poikuetta kasvattanut,
mutta olen varma että sekin koittaa pian.
Ymmärrän tavallaan huolesi, sinähän puolustat
tässä asiassa eläimiä, mutta minusta on todella
törkeätä leimata kakaraksi ja huonoksi
kasvattajaksi kun et edes ole itse kyseistä
henkilöä nähnyt.
Itse olen saanut erittäin hyvän pohjan eläinten
hoitoon. Minua tukevat vanhempien lisäksi todella
paljon myös isovanhemmat. Niin on varmasti myös
Tuxu.
Itse en eläimiä vain summamutikassa hanki. Ne
tulevat minulle vain jos minulla on niille
riittävästi aikaa, rahaa ja tilaa. Jokaista
rakastan todella paljon.
Monet aikuisen lähtevät sillä linjalla
kasvattamaan että: "Hei hankimpas pari hamsteria
ja rupean niitä kasvattamaan" En yleistä, en
todellakaan mutta olen paljon tällaiseen
törmännyt.
Sinullakin alkuperäisen viestin kirjoittajalla on
vielä PALJON varaa aikuistua.
Minusta oli kuitenkin todella, todella ihanaa
nähdä miten moni aikuinen tai "melkein aikuinen"
osasi luottaa siihen että nuoretkin voivat olla
tässä asiassa yhtä vastuuntuntoisia ja osaavia.
Todellakin ilahdutti se että lapsetkin saivat
tässä asiassa myötätuntoa.
näiden eläinten parissa oppii kasvamaan
aikuiseksi ja ymmärtämään vastuuta. On ihana
kuulua jyrsijäihmisten joukkoon;)! Mihinkään en
tätä vaihtaisi.
T. Nella
[email protected]
www.geocities.com/nellansivut
Vastaukset 10
Vanhimmat
minä luin tuon ko. tekstin silloin kun se oli
juuri kirjoitettu ja kävin uteliaisuudesta
molemmilla sivuilla. mielestäni molemmat sivut
olivat asiallisia ja selvästi kielivät
monipuolisesta tiedosta ko. eläimiä kohtaan.
mielestäni tuon törkeän kirjoituksen kirjoittaja
voisi pitää päänsä kiinni, jos ei kerran erota
oikeata tietoa väärästä!!
näille "kasvattajille" toivotan oikein oikein
kovasti onnea poikueiden kanssa!!!
ja sille tuohtuneelle kirjoittajalle tiedoksi:
itse ostin eläinkaupasta hamsterin (ekan
sellaisen) ja kuukauden kuluttua niitä on 7
lisää... no, mun ei auttanut kuin ottaa kirja
käteen ja opiskella kun eläinkauppa oli kerran
mokannut ja myynyt tiineen hamsterin, näillä
neitosilla sen sijaan on tietoa jo etukäteen, he
varmasti osaavat hoitaa poikueita oikein. Ja
uskon että he kiintyvät poikassin niin paljon,
että myös katsovat hieman, kenelle poikaset
myydään....
kakaroiksi en heitä haukkuisi millään muotoa,
vaikka ikää en tiedäkkään. teitoa ainakin riittää
enemmän kuin useilla aikuisilla, ja sen luulisi
olevan tärkeämpää kuin ikä!!!!!!!
Itse olen seurannut vierestä puolituttujen
penskojen gerbu"kasvatus"kokeiluja. Seuraus oli
yleensä että poikaset kuolivat brutaaleilla
tavoilla kun lapset eivät osanneet arvostaa
eläinten elämää tarpeeksi. Vanhemmat taas eivät
välittäneet, sillä olivat kaiten päivät töissä ja
ajattelivat että siinähän ne lapset viihtyvät
turvassa kotosalla, kun menee paljon aikaa
poikasten hoitoon. Mutta...
Poikasten emo kuoli työnnettyään päänsä liian
suurten kalterivälin läpi ja poikkaistuaan
niskansa. Juuri karvat saaneet gerbuvauvat
kituivat muutaman viikon
äidinmaidonvastikekuurilla ja kuolivat yksi
kerrallaan. Viimeisen taisivat pennut tappaa
kyllästyttyään kokeiluun.
Samoilla lapsilla oli kaneja, joista yksi
lopetettiin kun pennut pudottelivat sitä yhtenään
TAHALLAAN sylistä ja sen jalat menivät poikki.
Toisesta kanista tuli raivohullu lasten
käsittelyssä ja se hyökkäili kaiken liikkuvan
kimppuun.
Toisen perheen teini-ikäinen lapsi piti myös
gerbufarmia. Äitigerbo parka joutui toistuvien
synnytysten uhriksi, kun poikasia haluttiin
tehtailla ja tehtailla. Lopulta se alkoi syömään
poikueitaan.
Eli minusta pitäisi olla ehdottomasti jokin
säännös jonka mukaan liian nuoret eivät saisi
hankkia eläimillään poikasia! Eihän sitä millään
voi valvoa, mutta älkää nyt gerbujen tähden
suosiko tuollaista vastuutonta toimintaa täällä!
En kiellä, etteikö alaikäisissäkin olisi ainesta,
mutta suurin osa taitaa olla näitä tunteettomia
oman huvin tavoittelijoita. Jos pähkäillään,
voiko lapselle antaa edes lemmikkiä kokonaan
omalle vastuulle, niin miten voidaan olettaa että
lapsi voisi huolehtia kokonaisesta poikueesta?
Pikkujyrsijöiden pienuuden takia moni varmasti
olettaa, että niillä on hauska ja helppo leikkiä
ja jos kokeilut osuvat vikaan niin mitään ei ole
menetetty kun aina voi yrittää uudestaan. Monesti
noin pienillä eläimillä synnytys on todella
vaikea eikä niitä voi edes kunnolla auttaa.
Koiran kasvatuksessakin on jonkinlaiset ikärajat,
miksei jyrsijäkasvatuksessa sitten? Jyrsijät ovat
aivan samanarvoisia kuin isommatkin eläimet!
Se, että vanhemmat tukevat jotakuta ei
välttämättä merkitse, että heillä olisi osaa tai
arpaa eläinten hoitoon. Eiväthän useat vanhemmat
edes tiedä, miten lasten lemmikkejä kunnolla
hoidetaan!
Minusta tässä asiassa ei ole kyse "nuorten
oikeuksista" tai siitä että nuoriin ja lapsiin ei
luoteta tarpeeksi. Eläinten kanssa touhutessa
täytyy muistaa aina että eläinten etu menee
kaiken muun edelle. Jos on pientäkin epäilystä
siitä, että jokin voi mennä pahemman kerran
vikaan, ei minusta pitäisi edes yrittää. Eläinten
kasvatusta ei saa myönnyttää lapselle vain sen
takia että joku alaikäinen nassikka uhmaiässään
alkaa napista oikeuksistaan.
Itse olen vielä alaikäinen, ja kasvatan
kesyrottia. Jyrsijöilläkin on ikäraja
kasvattajanimen saamiselle (18v), mutta nimi
voidaan myöntää erityisluvalla nuoremmallekin.
Itse en ole vielä kasvattajanimeä hakenut, koska
kasvattajakurssi on vielä käymättä ja olen
liittynyt Suomen Jyrsijäliittoon vasta tänä
vuonna. Käyn lähes jokaisessa Suomen
rottanäyttelyssä, käytän jalostukseen vain
kilttejä ja terveitä rottia, jotka ovat saaneet
L1:n. Kasvstukseni kantaäitinä on "Lotta" (SKeY
Ch Brock's Fairy Tale), joka on ulkonäöltään
kaunis, ja myös todella ihanan luonteinen.
Viimeksikin sen ollessa astutettavana uroksen
omistaja olisi halunnut varastaa Lotan itselleen.
Sen jälkeläisetkin ovat luonteeltaan ihania ja
osa menestyy virallisessa luokassa (kolme niistä
on saanut KP:n, viime lauantaina Buffet oli ROP 3
ja Lahdessa Bingelingelång sai sertin). Tunnen
muita (virallisia) kasvattajia ja kysyn heiltä
neuvoa aina jos jokin asia on epäselvä. Olen myös
Lounais-Suomen Kesyrotta-ja Gerbiiliyhdistyksen
hallituksen jäsen.
Olen tavannut kuvaamiasi "kakaroita", jotka eivät
ole oikeasti kasvatuksesta kiinostuneita, vaan
lopettavat sen heti jonkin muun harrastuksen
ilmaantuessa. Kuten Nella sanoi, esimerkkisi
olivat vähän huonoja, koska et ole kyseisiä
ihmisiä tavannut.
Ja vanhempien tukemisesta, jos joku nuori
kasvattaa jyrsijöitä, niin hänen pitää itse
hoitaa eläimensä, se ei ole vanmpien tehtävä. Eri
asia on, jos lähtee esim. lomalle, siinä
tapauksessa oma äitini kyllä osaa hoitaa
eläimiäni, ja hoitaakin, koska on myös
innokkaasti mukana harrastuksessa.
Olet kyllä oikeassa siinä, että kaikkien ei
pitäisi antaa kasvattaa tai edes omistaa eläimiä,
mutta unohdit, että on olemassa myös huonoja
aikuisia kasvattajia. Kaikki virallisetkaan
kasvattajat eivät ole automaattisesti hyviä
kasvattajia.
Se on totta että kasvattajanimeä ei saa alle 18v.
kovin helposti, mutta...poikasiahan saa maailmaan
ihan liian helposti!!!
En tiedä onko Etelä-Pohjanmaa vähän takapajuista
aluetta, mutta täällä noita kakarakasvattajia on
ihan liikaa! Pikkusiskoni luokalla taitaa lähes
puolet "kasvattaa" gerbiileitä. Ja tuskin ovat
edes kuulleet mistään näyttelyistä tms. Yksi
tyttö olisi halunnut ostaa minulta terraarion
uusille gerbiileille, mutta hänellä ei ollutkaan
70 mk. Jos ei ole rahaa ostaa eläimilleen
asumuksia, ei sitten niitä tarvitse
kasvattaakkaan!
Minunkin äitini ja isäni tukeva
eläinharrastustani, jos on pakko. Siis
toisinsanoen maksavat eläinlääkärilaskuja, jos
itselläni ei kertakaikkiaan ole rahaa.
Nyt kun olen suunnitellut kesyrottien
kasvattamista(tai lähinnä sen aloittamista), olen
miettinyt paljon juuri sitä että mikä on hyvä
kasvattaja. Hyvällä kasvattajalla on ennekaikkea
suuri sydän ja hän todella TIETÄÄ mitä tekee!
Koskaan ei tiedä kaikkea, mutta hyvä kasvattaja
haluaa oppia kokoajan lisää.
Ikä ei tee kenestäkään hyvää kasvattajaa.
Ömh, minun on kai pakko yhtyä tuohon Etelä-
Pohjanmaalaiset kommentiin, vaikken haluaisikaan.
VALITETTAVASTI siellä ovat asenteet enemmän sitä
luokkaa, että eläimeen laitettu raha on TURHAA.
Ensinnäkin, olen itse ko. suunnasta kotoisin,
joten ongelma on minullekin tuttu, kun vanhempani
hankkivat minulle ILMAISEN sekarotuisen koiran,
eivätkä olisi suostuneet syöttämään ressukalle
muuta kuin kaurapuuroa. Minä sitten salaa lisäsin
puuroon kaikkea mitä jääkaapista löytyi, ja sain
tuon tuostakin nuhteluita siitä miten haaskaan.
Ja koska itse olin lapsi, minulle ei rahaa
herunut. En siis voinut itsekkään kustantaa
lemmikille mitään :( Valitettavasti kotonani
lapsia ei kohdeltu juuri sen arvokkaampana kuin
eläimiäkään, ja vain AIKUISET olivat sitä jotain.
Ja ei, en ole viimme vuosisadalta, vaikka siltä
ehkä kuulostaakin, ikää minulla on vasta 20
vuotta. Kotoa pois muutettuani ja saatuani hieman
omia tuloja, yritin ostella koiralle vähän
muutakin ruokaa, jonka sitten toimitin
vanhemmilleni. Kyllähän he toki lahjoituksena
saatua koiranruokaa koiralle suostuivat antamaan.
Maksoin myöskin suht hintavan leikkauksen koska
äitini ruikutti ettei varaa ole (no taatusti
enemmän kuin minulla!!) ja mitä tehdään kun ei
haluta että rakas koira kuolee. (Kyllä, äitini
oikeasti rakasti koiraa ihan kuten lapsiaankin,
ei vaan tajua että jokin arvo, vaiva ja raha on
molempiin laitettava)
Toiseksi, EN HALUAISI YLEISTÄÄ!! Tunnen
kotikaupungista niitä vastuuntuntoisia eläimen
omistajiakin, jotka eivät elä niin
viimmevuosisadalla kuin osa. Mm. hyvä ystäväni
kasvatti nimenomaan gerbiilejä, mutta teki sen
erittäin rakastavaisesti ja vastuuntuntoisesti.
Tuntuu kuitenkin että eläinten pito ja kasvatus
on "harvinaisempaa" ja ainakin
vastuuntuntoisempaa kaupunkialueilla. (Ja
edelleen maaseudulla ON ihan varmasti niitä
fiksuja, mutta jos olet maalta, ja tämän luet,
niin eikö se jo kieli muutenkin siitä ettet ole
ihan tavallinen maalainen, koska sinulla on
edessäsi valtaisa tiedon lähde; internet.
Internet on kuitenkin valitettavan harvinainen
harvemmin asutulla seudulla, ja sitten on
turvauduttava kirjastosta saatuun tietoon, joka
ei välttämättä aina ole ihan sitä priimaa..)
Ikävä tosiasia on myös se, että
maaseudulla/maalaiskaupungeissa eläinlääkärit
eivät ehdi hoitaa pieneläimiä siinä määrin kuin
kaupungeissa jossa a) lehmiä ei ole niin paljon,
ja b) pieneläinklinikoita on useampia. Vähän
suuremmassa kaupungissakin (jossa nyt asun) oli
vaikeuksia saada hoitoa silmänsä loukanneelle
hamsterille. En usko että kotikaupungissani
olisin koko hoitoa edes saanut, ainakaan niin
nopeasti kuin mitä se täällä loppujen lopuksi
järjestyi.
Olen kyllä tavannut nämä kuvaamani eläinrääkkääjä
lapset ´ja ollut heidän kotonaan eläimiä
katsomassa, joten tiedän kyllä mistä puhun.
Näistä netti-ihmisistä en ole perillä, mutta ei
varmaan Nettakaan voi tietää kirjoituksen
perusteella onko "Tuxu" hyvä kasvattaja, vaikka
niin sanookin. Tai kuka yleensä on hyvä
kasvattaja? Emme periaatteessa tiedä, millaisissa
oloissa eläimillä on KAIKISTA paras olla.
Mutta... mielestäni aikuisten pitäisi aina ottaa
vastuu alaikäisten lastensa tekosista, etenkin
eläimiä koskevissa asioissa. Ei voida sanoa että
itsehän se lapsi niitä kasvattaa. Lemmikki voi
olla lapsen ja parasta olisi jos hän sen itse
hoitaisi, mutta jotain kontrollia pitää olla! Eli
jos vanhemmat eivät ole pätkääkään
kiinnostuneita, mitä eläimelle tapahtuu, toivon,
ettei tällaiseen perheeseen hankita mitään
eläimiä, ei edes kaloja tai sokeritoukkia!
Saattaa kuulostaa kovalta, mutta miettikää myös
eläinten, eikä pelkästään lasten oikeutta,
eläinhän siinä eniten kärsii.
Ja sitten: on sellaisia mätämunia aikuisissakin,
jotka kohtelevat eläimiä huonosti, mutta voikohan
olla että he ovat juuri olleet lapsuudessaankin
tällaisia eläinten väärinymmärtäjiä? Jostainhan
ne tulevaisuuden eläinten kiduttajatkin syntyvät.
Valitettavasti hyvin nuorilla ihmisillä menevät
nämä kaksi sanaa sekaisin. Kasvatuksen
tarkoituksena on kasvattaa rotumääritelmän
mukaisia kauniita ja terveitä yksilöitä. Lasten
mielestä on sitten kiva "tehtailla" poikasia "kun
ne on niin söpöjä" lauseen olen kuullut muutamien
suusta. Mutta täytyy muistaa, että ei yleistä
kaikkia nuoria sen takia että muutama sattuu
olemaan niitä tehtailijoita.
Ninnu on tehnyt hyvän huomion mainitessaan, että
kasvatus ja tehtailu ovat kaksi eri asiaa,
vaikkakin periaatteessa kasvattajana yleensä
pidetään naaraan omistajaa. Harrastajien
keskuudessa todellisella kasvattajalla kuitenkin
tarkoitetaan henkilöä, joka on perehtynyt
kasvattamaansa lajiin sekä hoidollisesti, että
geneettisesti, ja hänellä on selvä
kasvatussuunnitelma ja siihen suunnitelmaan
sopivat eläimet. Kasvattajanimen saadakseen
täytyy todellakin olla 18v tai sitten ainakin
hiiriyhdistyksessä nuoremmalla valvova
kasvattaja. Pitää kuitenkin ymmärtää, että monet
aloittavat harrastuksensa jo ennen täysi-ikää,
eikä se suinkaan tarkoita, etteikö tällainen
nuori voisi olla vastuuntuntoinen ja asiaansa
perehtynyt. Eihän kasvattajanimeä edes saa,
ennenkuin on kasvattanut muutaman poikueen ja
esitellyt näitä kasvattejaan virallisessa
luokassa näyttelyissä (tämä siis hiirillä). Joten
ei pidä sekoittaa nyt toisiinsa niitä nuoria,
jotka todella harrastavat jyrsijöitä ja sitten
niitä tapauksia, jossa ostetaan jostain
eläinkaupasta pari eläintä ja pidetään niitä
jatkuvasti yhdessä ymmärtämättä koko touhusta
yhtikäs mitään :(.
Se, mikä minua suututti alkuperäisessä
kirjoituksessa oli, että siinä oli laitettu
esimerkiksi kaksi nettiosoitetta, joissa ei
käsittääkseni kummassakaan ole kyseessä mikään
poikastehtailu, vaan ihan asiallinen nuori
harrastaja.
Hilkka Haljala
aikuinen hiirikasvattaja
Puhuit paljon asiaa, mm. siitä, miten
syrjäseuduilla eläinlääkärit eivät ole kovin
perehtyneitä jyrsijöihin jne. MUTTA...Se ei nyt
pidä ollenkaan paikkaansa, että maaseudulla
internetti olisi jokin harvinainen kapistus! Olen
asunut maalla lähes koko ikäni, ja jo vuonna -94
meillä oli koulussa internetti yhteys, jota
oppilaat saattoivat käyttää! Kotiini se
hankittiin muutamaa vuotta myöhemmin. Lisäksi
nykyään lähes joka kirjastosta löytyy netti,
josta pääsee käsiksi TIETOON. Lisäksi apuna ovat
rotuyhdistykset jne.
Ei se, että asuu maalla ole mitenkään syy sille
ettei ole tietoa! Tietoa saa, jos sitä
haluaa/viitsii hakea!
Enkä hyväksy eläinten huonoa pitoa sillä
perusteella, ettei muka tiennyt. Asioista pitää
OTTAA SELVÄÄ ennenkuin tekee mitään järjetöntä.
(Kuten vie gerbiilejä talvella lumihankeen
leikkimään...:tämä(kin) tarina on tosi)
Etelä-pohjanmaallakin toimii muuten
jyrsijäyhdistys( Epjy), joka yrittää pitää
jyrsijöiden lippua korkealla....
Muutin pois pohojammaalta puolitoistavuotta
sitten, eikä kotikaupungistani internettiä
löytynyt läheskään niin monelta kuin mitä se
löytyy täällä isommassa kaupungissa. Kirjaston
netti toki toimi, jopa suht siedettävällä
nopeudella, mutta ne kolme yhteyttä jotka
erinäisillä tuttavilla oli, olivat aika himmeän
hitaita.. Ja tosiaankin koko kotikylän tutuista
vain kolmella oli netti. Yläasteella taisi olla
netti, mutta ei sitä saanut muut käyttää kuin
opettaja.
Nyt on juu tullut netti (kai) sille ala-asteelle
jota kävin, ja toivotaanpa nyt että nykyajan
nuoret osaavat sitä monipuolisemmin käyttää ja
tietoa hakea. Tai ehkäpä naapurin minna on
lukenut gerbiilien hoidosta, ja tietää sanoa
hannalle että sinä teet tuon ihan päin honkia..
Kyllähän se kehitys kulkee maaseudullekkin,
yleensä vain vähän hitaammin. Esim.
lempiaiheestani imetyksestä kaupungin neuvoloissa
tiedetään paremmin (huom. ei kaikissa
todellakaan!!). Täällä moni imettää vähintään
vuoden ikään, kun taas kotikaupungissani en tiedä
ketään joka olisi imettänyt yli 3kk.
Maaseudulla kynnys ottaa eläimiä on muutenkin
varmaan huomattavasti alhaisempi.. Onhan
se "maaseutu eläimiä varten" ja "kautta aikain on
meidän suvulla ollut lehmiä ja muita eläimiä".
Minulla ainakin on jotenkin korkeampi kynnys
ottaa lemmikkiä kerrostaloon kuin omakotitaloon..
vai onkohan päähäni pakkautunut sittenkin hiven
järkeä..
Kotikaupungissa ei muuten ole tasan ainoatakaan
nettikahvilaa, kun taas täältä niitä löytyy
useampiakin. Mutta langaton yhteys tekee tuloaan,
eiköhän se sitten mahdollista internetin vaikka
keskelle metsää. Eriasia on, suostuuko kotopuolen
porukka internettiä käyttämään, kun
liikennevaloistakin piti tehdä
erikoissuunnitellut että oppivat niitä käyttämään
(pari vuotta sitten).