Reilu vuosi sitten kirjoittelin täällä ahkeraan.. Vauvaa oltiin toivottu monta vuotta ja lopulta uskaltauduttiin tutkimuksiin. Vikaa löytyi minusta ja miehestä molemmista, ainoa mahdollisuus saada lapsi oli IVF/ICSI. Hoito aloitettiin toukokuussa 2007 ja tehtiin pitkän kaavan mukaan. Tasan vuosi sitten tein elämäni ensimmäisen plussatestin, kymmenien ja kymmenien negojen jälkeen. Voi sitä onnea, hämmennystä ja pelkoa. Tuo plussa vahvistui seuraavaan päivään ja parin päivän kuluttua saatiin vahvistusta myös veritestistä. Kolmen viikon kuluttua nähtiin ultrassa meidän 7mm pituinen ihmisen alku, pelko alkoi haihtua. Puolesta välistä raskautta uskalsin vasta nauttia vatsassa kasvavasta elämästä.
Meidän ihana hymytyttömme täyttää huomenna 4kk. Me oltiin onnekkaita, todella onnekkaita, kun ensimmäisessä hoidossa onnistuttiin. Tyttö sai alkunsa ainoasta IVF:llä hedelmöittyneestä alkiosta. Pakkasessa odotttaa 2 ICSI-alkiota, jos ne joskus päätetään käyttää. Tyttö saa kuitenkin nauttia meidän jakamattomasta huomiosta vielä pitkään.
Me olimme jo toivomme menettäneet, yli neljän vuoden ajan odotettiin ja toivottiin, kunnes lapsettomuustuomio iskettiin vasten kasvoja. Nyt ollaan kuitenkin äiti ja isä. Lapsettomuuden tuska ei poistu meistä varmaan koskaan, mutta se on hyvin jäänyt menneisyyteen. Ehkä ne sieltä nousee taas pintaan, jos toisen lapsen joskus haluamme.
Haluan toivottaa onnea ja voimia kaikille, jotka näitä käy läpi. Se on rankkaa, mutta yksi onnistuminen palkitsee kaiken sen tuskan edestä. Kannattaa jaksaa uskoa!
Meidän ihana hymytyttömme täyttää huomenna 4kk. Me oltiin onnekkaita, todella onnekkaita, kun ensimmäisessä hoidossa onnistuttiin. Tyttö sai alkunsa ainoasta IVF:llä hedelmöittyneestä alkiosta. Pakkasessa odotttaa 2 ICSI-alkiota, jos ne joskus päätetään käyttää. Tyttö saa kuitenkin nauttia meidän jakamattomasta huomiosta vielä pitkään.
Me olimme jo toivomme menettäneet, yli neljän vuoden ajan odotettiin ja toivottiin, kunnes lapsettomuustuomio iskettiin vasten kasvoja. Nyt ollaan kuitenkin äiti ja isä. Lapsettomuuden tuska ei poistu meistä varmaan koskaan, mutta se on hyvin jäänyt menneisyyteen. Ehkä ne sieltä nousee taas pintaan, jos toisen lapsen joskus haluamme.
Haluan toivottaa onnea ja voimia kaikille, jotka näitä käy läpi. Se on rankkaa, mutta yksi onnistuminen palkitsee kaiken sen tuskan edestä. Kannattaa jaksaa uskoa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onneksi olkoon!! Ihanaa lukea onnistumisestanne!! :)
Jos saan kysyä, niin mitä vikaa teissä oli? Ja miks ette lähteny tutkimuksiin ja hoitoihin jo aiemmin? Meissä on kans molemmissa vikaa ja vasta lisätutkimuksia odotellaan, mut ois kiva kuulla teiän kokemuksista lisää. Me ollaan 24v ja 25v, vuos ja kolme kuukautta yritetty...