Tytär 18 v.tuli raskaaksi yhden illan suhteesta ja joutui lopettamaan kesken lähihoitajaopintonsa. Sovimme, että tytär nyt muuttaa omilleen, koska hänelle on oma perhe jo tulossa. Tytär asunut omillaan huhtikuusta alkaen ja laskettu aika on nyt vajaan kuukauden päästä.
Olen yrittänyt olla kaikin tavoin auttava ja kannustava äitinä. Laitoin hänelle asunnonkin valmiiksi astianpesukonetta myöden. Tytön tarvis vain muuttaa valmiiseen kalustettuun asuntoon, vauvanvaatteet ja vaunut ja muun sellaisen olen hommannut, koska hänellä piti keskittyä kouluun vielä toukokuun loppuun asti ja oli kouluun kuluvaa työharjoittelua yms. hoidettavana.
Tytär ei tunnu olevan kuitenkaan mistään kiitollinen. Aina on vain vailla kaikkea lisää. Vaatimusta vaatimuksen perään tulee ja se on alkanut kovasti ahdistamaan, jopa niin paljon, että puhelimeen en viitsi enää vastata kun näen hänen soittavan. Onko kellään vastaavavia kokemuksia? Otan kiitolisena vastaan teidän
ajatuksianne.
Haluan kyllä auttaa, mutta en jaksa hänen pillien mukaan olla enää pompoteltavissa.
Minulla on kotona vielä kaksi alaikäistä poikaa huolehdittavana. Olen yrittänyt avoimesti keskustella tyttären kanssa ongelmasta, mutta laihoin tuloksin.
Olen yrittänyt olla kaikin tavoin auttava ja kannustava äitinä. Laitoin hänelle asunnonkin valmiiksi astianpesukonetta myöden. Tytön tarvis vain muuttaa valmiiseen kalustettuun asuntoon, vauvanvaatteet ja vaunut ja muun sellaisen olen hommannut, koska hänellä piti keskittyä kouluun vielä toukokuun loppuun asti ja oli kouluun kuluvaa työharjoittelua yms. hoidettavana.
Tytär ei tunnu olevan kuitenkaan mistään kiitollinen. Aina on vain vailla kaikkea lisää. Vaatimusta vaatimuksen perään tulee ja se on alkanut kovasti ahdistamaan, jopa niin paljon, että puhelimeen en viitsi enää vastata kun näen hänen soittavan. Onko kellään vastaavavia kokemuksia? Otan kiitolisena vastaan teidän
ajatuksianne.
Haluan kyllä auttaa, mutta en jaksa hänen pillien mukaan olla enää pompoteltavissa.
Minulla on kotona vielä kaksi alaikäistä poikaa huolehdittavana. Olen yrittänyt avoimesti keskustella tyttären kanssa ongelmasta, mutta laihoin tuloksin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nyt on jo korkea aika tyttäresi ottaa vastuuta itsestään ja lapsesta. Jos aina siloittelet tien hänelle valmiiksi, ei hän opi koskaan, että pitäisi ITSE kantaa vastuu ja hoitaa asiat.
Minun mielestä sun olis vaan puhuttava tyttäres kanssa miten asiat on. (niin kuin olet tehnytkin) Hänellä on kuitenkin nyt sellainen elämäntilanne että on vaan kasvettava ja alettava ottamaan itse vastuuta omasta elämästään. Jos hän ei sitä nyt suostu ymmärtämään, niin joskus hän sen tajuaa kuitenkin.
Kirjoita kirje! Kirjoita se ensin ihan täpöllä, itke, naura, kirjoita. Laita se lepäämään ja lue seuraavana päivänä. Karsi pois turhat ja kirjoita uudelleen.
Sitten karsi taas, karsi kunnes kirje on siinä mallissa että pystyt vielä vuosienkin päästä lukemaan sen ja seisomaan sanojesi takana.
Ole rauhallinen ja järkevä, listaa asioita. Rakkautesi kuuluu kyllä näissä riveissä. Usko pois, viimeistään kun vauva on syntynyt, tyttäresi lukee sen monen monituista kertaa. Siirrä pallo hänelle, kerro omista nuoruuskokemuksistasi, anna hänen ymmärtää että kaikki ei aina järjesty kuin tilauksesta.
Tee kuitenkin selväksi, että vauvan myötä tyttärestäsi tulee vastuullinen aikuinen. Kovat läksyt on tytöllä edessä, anna Siperian opettaa ja ole tukena. Älä kuitenkaan uhraa itseäsi.
Voimia ja onnea teille kaikille!
sitä mieltä, että tyttäresi tarvitsee nyt kaiken mahdollisen tukesi.
Mielestäni ensimmäisen lapsen saaminen, opintojen keskeytyminen, yksihuoltajaksi joutuminen ja muuttaminen pois kotoa äidin ja pikkuveljien luota on aivan riittävä ja liiankin suuri stressi hädin tuskin täysi-ikäiselle. Ei siinä vaiheessa kannata enää äidin ruveta kiitollisuutta itselleen vaatimaan.
Koetapa jaksaa vielä sen aikaa, että tyttö pääsee tiukimman ajan yli. Ehkä hän ja hänen lapsensa auttavat sinua sitten kun sinä olet toisten avun varassa. Elämä kun on niin vaihtelevaa.
täysi-ikäinen ja äidillä kaksi muutakin lasta huollettavana. Äiti on tehnyt jo enemmänkin kuin tarpeeksi. Johonkin on se raja laitettava, että tuleva äiti itsekin ottaa vastuuta tilanteestaan. Jos tilanne on tukala, niin olisi tulevan äitin pitnut mietiä myös sitä abortti-vaihtoehtoakin, jos ei itse kykene vastuuta uudesta elämäntilanteesta ja vauvasta ottamaan.
En tiedä olisinko itse laittanut tyttöä muuttamaan pois kotoa... Rajat on kuitenkin tehtävä ostamiselle ja passaamiselle. Niinhän se kaiketi oli kotonakin? Tyttö on vielä niin lapsi, että ajattelee nyt saavansa kaikkea kivaa, kun saa itsekin vauvan.
Koita jaksaa olla tukena, mutta rajat on (taas) kaivettava esiin.
Se on niin nuori vielä, ettei ymmärrä. Itse olin samanlainen, mutta kyllä elämä opetti olemaan kiitollinen. 18v. on melkein lapsi vielä. Koita jaksaa ja ymmärtää. Sano suoraan, mutta nätisti.