onko tullut sanomista

sanomista nimistä, tosin keskimmäisen lapsen toisia nimiä ei muista edes kummi, mutta itse pidin nimistä, ne olivat minun lapselleni sopivia :)

Tätä nuorimmaista hiukka vierroksutaan, mutta hänenkin nimi tuli sydämestä, vai pitäisikö sanoa unesta, heräsin aamulla ja tiesin että hänestä tulee synnyttyään se.

Nimipäivä on hakusessa kyllä nuorimmaiselle, mutta eipä tuo maata kaada.

Anoppi ei meinannut päästä pojan nimestä yli millään! Se ehdotti vaikka mitä muuta tilalle ja toivoi viimeiseen asti, että ei olla tosissamme. Muiden nimiä kun ei oltu aiemmin kerrottu niin luotti ettei silloinkaan..

Itse kommentoin kyllä ajoittain vaikka en nyt ihan miten sattuu sitä täräytä..

Varsinkin perheet joissa nimiä annetaan tavallaan epätasa-arvoisesti on saanut moittivat katseen osakseen. Eli jos samassa perheessä on vaikka Michael ja Matti niin eipä taida mennä ihan putkeen?

Muutenkin kun vieroksun vieraskielisiä ja muuten vaikeita väännöksiä niin siitä irtoaa aika nopsaan.. Gwyneth Virtanen esim on aika villi yhdistelmä..

Äitini soitti ja sanoi jostain lukeneensa lapsen nimeksi Kivi. Ihmetteli josko tietäisin kumman nimi se voisi olla? Toivottavasti ei Kivi-nimiseen rakastu sillä Kivi Kivi on aika hauska..

Kun vanhin tyttäreni syntyi, häntä alettiin heti kutsua tulevalla nimellään.
Minun vanha mummoni kyseli minulta (ja mieheltäni) useampaan kertaan,
että ei kai tämä nimi ole tytön oikea tuleva nimi.
Vaikka kuinka vakuuteltiin hänelle, että nimi on valittu, eikä sitä enää muuteta,
niin mummo jaksoi juputtaa.

Mummoni tunsi joskus vuonna yksi ja kaksi jonkun samannimisen naisen,
joka oli epämiellyttävä vaikka millä tavalla,
eikä halunnut samannimistä sukuun.
Minä sanoin hänelle ystävällisesti (mutta päättäväisesti!),
että me emme tunteneet tätä kyseistä naista,
eikä meillä ole mitään ikäviä mielikuvia valitsemastamme nimestä.

Kun tyttö oli jotain kolme-neljävuotias, niin mummo totesi,
että kyllä tyttö on niin nimensä näköinen,
ettei hänelle voisi enää muuta nimeä kuvitellakaan :)

Tytön nimi on vanha, suomalainen allakkanimi.
Ei mikään harvinainen, muttei silti mikään tusinanimi.

mutta tietoa on että jotkut ovat pitäneet lastemme nimiä jotenkin höhlinä.

Esikoisen nimestä (Venla) kukaan ei ole valittanut (heh, hänen nimeään emme valinneetkaan me, sillä on adoptiolapsi, johtuisiko siitä :D ) mutta nuorempien biologisten lasten (Eedit ja Huugo) nimistä on joskus joku jotain negatiivista sanonut. Lasten suusta varsinkin "totuus" pamahtaa aika lujaa. Esimerkiksi nuorimman nimestä on ihmetelty että miksi annoitte hörökorvaisen peikon nimen pojalle. Eeditin nimen kirjoitusasusta on joskus älähdetty.

Mun mummo sanoi kun esikko oli kastettu että Jennahan ois ollut hyvä nimi itse en pidä kyseisestä nimestä lainkaan!Ärsyttävintä asiassa oli se että mummoni ei edes viitsinyt tulla tyttäreni kastajaisiin ja kehtasi vielä kommentoida nimeä!Ja paljon kauniimman nimen kyllä sai kun tuo kyseinen Jenna.

Ensimmäisen lapsen nimestä ei sanottu mitään(Jenny), mutta pari viikkoa toisen tyttären(Carla) ristiäisten jälkeen peri suomalainen äitini sanoi minulle että eikö Karla olisi riittänyt... Sanoin äitilleni että Carla oli nyt enemmän mieleemme... Saa nähdä tuleeko pienimpien ristiäisten jälkeen valittamista, ristiäiset kuukauden päästä nimet tulee olemaan Jon ja Axel.. Luulen että nimeä Axel äitini tulee vähän vierastamaan.. Lasten isä on ruotsalainen, on mietittävä nimet jotka mieltyvät myös ruotsissa koska asumme virallisesti siellä

nimestä (Lia) sanottiin että onpas erikoinen ja äitini sanoi että eikö ollut mitään tavallisempaa.. Lian isojensiskojen nimet ovat olleet suvulle tarpeeksi tavallisia (Jenny, Stella ja Linnea)