.. tähän kun ei jaksa juuri muuta kuin maata. Osan päivästä katsella telkkaria tai lukea. Tätä on jatkunut monen monta kuukautta. Olen sairaslomalla.
Jokainen pakkolähteminen (kauppa, lääkärit) on ponnistusten takana. Useimmiten.
Kärsin masennuksesta ja ahdistuneisuudesta.
Lääkityksen joka on ensimmäinen joka ei aiheuta kammottavia sivuvaikutuksia olen aloittanut vasta muutama viikko sitten.
Lieneekö sitten merkki siitä että olen hivenen parantumassa kun alkaa raivostuttaa tämä voimattomuus. Mieli alkaa toimia niin että tekisi mieli liikkua, tavata ihmisiä mutta käytännössä ei paljoakaan jaksa. Ja vaikka haluaisi tavata ihmisiä niin usein se tapaaminen sitten kuitenkin ahdistaa.
Kuuluuko tällainen tolkuton väsymys masennukseen? Tunnen itseni 100 vuotiaaksi ja hyvin sairaaksi. Peili ei näytä ihan samaa, miltä tuntuu. En nyt mitenkään kamalan terveeltä ja pirteältäkään näytä mutta kuitenkin se miltä tuntuu on eri asia miltä näytän.
Jokainen pakkolähteminen (kauppa, lääkärit) on ponnistusten takana. Useimmiten.
Kärsin masennuksesta ja ahdistuneisuudesta.
Lääkityksen joka on ensimmäinen joka ei aiheuta kammottavia sivuvaikutuksia olen aloittanut vasta muutama viikko sitten.
Lieneekö sitten merkki siitä että olen hivenen parantumassa kun alkaa raivostuttaa tämä voimattomuus. Mieli alkaa toimia niin että tekisi mieli liikkua, tavata ihmisiä mutta käytännössä ei paljoakaan jaksa. Ja vaikka haluaisi tavata ihmisiä niin usein se tapaaminen sitten kuitenkin ahdistaa.
Kuuluuko tällainen tolkuton väsymys masennukseen? Tunnen itseni 100 vuotiaaksi ja hyvin sairaaksi. Peili ei näytä ihan samaa, miltä tuntuu. En nyt mitenkään kamalan terveeltä ja pirteältäkään näytä mutta kuitenkin se miltä tuntuu on eri asia miltä näytän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minua myös ärsyttää olla sisätiloissa varsinkin auringon paistaessa, mutta onneksi nyt on viimeinen työpäivä ennen kesälomaa.
Väsymys ja voimattomuus johtuu D-vitamiinin puutteesta (aivan normaali ja yleinen puutosoire). Olo palautuu viimeistään parissa kuukaudessa energiseksi, kun oleskelee joka päivä mahdollisimman paljon auringossa. Vastaavasti syksyllä/talvella D-vitamiinitasot veressä laskevat 2kk:ssa auringonoton lopettamisen jälkeen (noin sadasosaan kesätasoista, kun ruuasta ja pillereistä sitä ei saa kuin sadasosan aurinkoon verrattuna), ja voimattomuus palaa takaisin.
Kyllä nukkuminen, saamattomuus kuuluu taudin kuvaan.
Jos jaksat huolehtia omasta hygeniasta ja jonkinlaisesta syömisestä, niin olet jo paremmalla puolella.
Se, että rupeaa raivostuttamaan oma saamattomuus, on toki merkki paremmasta, mutta jos se johtaa itsesyytöksiin ja huononmuudentunteeseen, niin ei se paljon auta.
Neuvoni on, että ensin liikut itseksesi, poikkea kahvilaan, käy rannalla, mitä nyt paikkakunnallasi on tarjolla.
Kyllä tuo hygieniasta huolehtiminen ei oo samanlaista kuin terveenä. Silloin oli pakko päästä joka aamu suihkuun ja pestä esim. hiukset. Nykyisin jos ei tarvii mennä esim. lääkäriin tai terapiaan niin aamusuihkut jää, pesee vaan jotenkin hätäisesti. Hiustenpesukin on isompi projekti mutta jos on menoa lääkäriin, kokeisiin (niissäkin olen joutunut aika tiuhaan juoksemaan), terapiaan niin kyllä sitä silloin on pystynyt pakottamaan itsensä pesemään hiukset ja katsomaan puhtaat vaatteet päälleen. Aamuisin muutenkin on kurjin olo. Se on jotenkin outoa, koska viime aikoina olen pystynyt nukkumaan jopa 9-10 tuntia, tosin muutamaan kertaan yöllä heräillen. Kuitenkin aamulla on väsynein olo ja jotenkin tosi pelokas. AAmiaisena ensimmäisenä on ainakin puolikas rauhoittavaa. Tuntuu että näen koko ajan unia, ehkä alitajunta työstää asioita unissa niin että oon aamuisin sitten ihan poikki.
Syömisestä huolehtimisesta on tainnut tulla melkein pakkomielle, että pitää yrittää syödä terveellisesti ja monta kertaa päivässä. Nyt ruokakin jo päivällä ja iltapäivällä välillä maistuu, aikaisemmin oli pakkosyömistä, oli koko ajan oksettava olo ja inho syömistä kohtaan.
Tuota jäinkin miettimään että kun raivostuttaa se että miksi olen tällainen, väsynyt ja saamaton, johtaa nimenomaan itsesyytöksiin ja huonommuudentunteeseen. Inhottaa se, miksi olen tällainen, miksi en voi olla niin kuin ennen. Ja jotenkin tämä oma olotila pelottaa kun järjellä tietää, että minussa kaikki ei ole kunnossa. Jotenkin häpeän itseäni.
Juuri noin olen tehnyt, olen alkanut hieman liikkua itsekseni, joskus pakottanut itseni poikkeamaan kahvilaan. Jotenkin testannut itseäni mutta myös samalla yrittänyt pakottaa itseni nauttimaan esim. kahvilla käymisestä. Joskus se on sujunut ilman isompaa ahdistusta mutta en ole kuitenkaan nauttinut siitä. Joskus sitten on tullut heti ahdistava olo ja siitä seuraa se, että olen entistä enemmän pettynyt itseeni.
Joskus olen pystynyt jopa hieman nauttimaan pienistä kävelylenkeistä. Joskus sekin on yhtä tuskaa, heikottaa, pyörryttää, ahdistaa. Ja siitä sitten masentuu ja ahdistuu entisestään.
En ole varmaankaan hyväksynyt itseäni ja tätä masennus/ahdistussairauttani ja odotan itseltäni koko ajan, että minun pitäisi olla samanlainen kuin ennen sairauttani.
Ehkäpä juuri aloittamani terapia auttaisi ajan kanssa (kurjaa vaan että kesälomien vuoksi terapiaan tulee heti alkuun pitkä tauko) ja toivottavasti myös lääkitys auttaa, vajaan kuukauden vasta ollut käytössä.
en tiedä oisko tästä sulle mitään apua...mut mä sain apua eri luontaishoidoista, jotka auttoi masennukseen, ahdistukseen, pelkoihin,pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ja luin paljon mitkä luontaistuotteet auttaa mielenterveyden ongelmiin, tässä kaikki jutut mitä käytin (ja nämä ihan oikeasti auttoivat): mäkikuismaa (masennukseen) gotu kolaa, valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen,jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti). E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. mimulus ja aspen auttavan pelkoihin, rock rose kauhuun, cherry plum kun pelkää tulevansa hulluksi ja menettävänsä kontrollin ja tekevänsä jotain mitä ei halua, kun ei vaan kestä enää, white chestnut mieleen tunkeutuviin epämielyttäviin ajatuksiin, joista ei pääse eroon, mustard syvään masennukseen, gentian ja gorse toivottumuuteen jne. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet. kirja joka auttoi mua tosi paljon oli tommy hellstenin "saat sen mistä luovut" se helpotti oloa ja toi levollisuutta ja rauhaa. toivon sulle joka tapauksessa kaikkea hyvää ja että elämä hymyilisi sulle, joku sanoi joskus että kun on ollut tarpeeksi sadetta, on auringon aika.