onko kellään itsellään kahta uroskoiraa? miten ne tulevat toimeen? onko ollut mitään ongelmia? mitä tulisi ottaa huomioon, kun hankkii toisen uroskoiran kaveriksi urospennun?
meillä on nyt vuodenikäinen leikattu uros, ja olemme miettineet toisen uroskoiran ottamista. tuleeko tämä pentu kasvaessaan yrittämään pääsemään vanhemman ja leikatun koiran yläpuolelle? toisaalta, jos vanhempi alistuukin, niin voisiko laumajärjestyksen muutoksella olla mitään haittaa? (siis tottakai ME olemme ne lauman pomot, koirat alimmaisina!)
missä vaiheessa yleensäkin kannattaisi ottaa toinen koira? jos ei oteta huomioon sitä, että vanhemman koira olisi hyvä osata jo käskyt ynnä muut, vaan siitä näkökulmasta, että koiran oman henkisen kasvun kannalta. eli tarkoitan siis, että ottaisiko vanhempi koira uuden tulokkaan paremmin vastaan laumansa jäseneksi, jos se itsekin on vielä nuorempi?
eikö yleensä urokset suhtaudu pentuihin vaurauksellisemmin kuin nartut? voisin kuvitella, että jos vanhempi koira olisi täysikasvuinen narttu, se ottaisi pennun paremmin vastaan, ehkä jopa äidillisesti. vai olenko täysin väärässä?
tiedän erään tapauksen, jossa perhe otti toisen urospennun vanhemman ollessa vasta muutaman kuukauden ikäinen, uros sekin. (näin aikaisessa vaiheessa en kyllä itse vielä toista ottaisi.) pennut tulevat joka tapauksessa erittäin hyvin toimeen, tosin vanhempi pentu leikkii tietenkin huomattavasti nuorta rajummin.
oho, tulipas pitkä kysymys! toivottavasti joku osaisi valaista! :)
meillä on nyt vuodenikäinen leikattu uros, ja olemme miettineet toisen uroskoiran ottamista. tuleeko tämä pentu kasvaessaan yrittämään pääsemään vanhemman ja leikatun koiran yläpuolelle? toisaalta, jos vanhempi alistuukin, niin voisiko laumajärjestyksen muutoksella olla mitään haittaa? (siis tottakai ME olemme ne lauman pomot, koirat alimmaisina!)
missä vaiheessa yleensäkin kannattaisi ottaa toinen koira? jos ei oteta huomioon sitä, että vanhemman koira olisi hyvä osata jo käskyt ynnä muut, vaan siitä näkökulmasta, että koiran oman henkisen kasvun kannalta. eli tarkoitan siis, että ottaisiko vanhempi koira uuden tulokkaan paremmin vastaan laumansa jäseneksi, jos se itsekin on vielä nuorempi?
eikö yleensä urokset suhtaudu pentuihin vaurauksellisemmin kuin nartut? voisin kuvitella, että jos vanhempi koira olisi täysikasvuinen narttu, se ottaisi pennun paremmin vastaan, ehkä jopa äidillisesti. vai olenko täysin väärässä?
tiedän erään tapauksen, jossa perhe otti toisen urospennun vanhemman ollessa vasta muutaman kuukauden ikäinen, uros sekin. (näin aikaisessa vaiheessa en kyllä itse vielä toista ottaisi.) pennut tulevat joka tapauksessa erittäin hyvin toimeen, tosin vanhempi pentu leikkii tietenkin huomattavasti nuorta rajummin.
oho, tulipas pitkä kysymys! toivottavasti joku osaisi valaista! :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Otin itse koiranpennun, ja vanhemmillani on n.3 -vuotias uroskoira.
Ovat eri rotua.
En asu enää kotona, mutta käymme siellä usein, ja tuo vanhempieni uros on ottanut meidän pennun tosi hyvin vastaan.
Tottakai kun pentu innokkaana telmii ja hyppii ja näykkii, vanhempieni uros tuolloin väistää.
Ei ole ikinä ärähtänyt.
Sanotaan, että aikuinen koira tunnistaa pennun jo hajusta.
Ja kohtelee tätä eri tavoin kuin toista aikuista.
Meillä nuo urokset leikkii keskenään ja temmeltää, ja kun tuota aikuista alkaa pennun riekkuminen tylsistyttää, se vaan yksinkertaisesti väistää kun pentu yrittää pomppia ja hyppiä ja velmuilla.
Saa nähdä miten meilläkin käy, kun meidän pentu kasvaa..
2 sheltti-urosta, ikäeroa 1 vuosi. olivat toistensa parhaat kaverit kunnes vanhempi sairastui, silloin vähän ottivat yhteen. nuorempi nipsaistiin silloin ja tappelut loppuivat. pojat elelivät vielä onnellista yhteiseloa puolisen vuotta kunnes vanhempi oli pakko lopettaa.
meillä kävi niin että nuorempi oli kovapäisempi joten sai suosiolla olla pomo toiselle. ongelmia ei tullut koskaan kun piti vaan johtajuudesta huolta.
On turvallisempaa olipa 2 narttua tai urosta niin vähintään 2v ikäero suositeltavaa.Teidän nykyinen uros käy vielä läpi murrosikää jne.
Meille tuli uusi urospentu, kun vanhempi uros oli 6-vuotias ja narttu oli 5-vuotias. Nattu ei meinannut sulattaa pentua ja sen touhuja lainkaan, mutta uros otti sen heti hoiviinsa ja leikki sen kanssa ja ihan kuin olisi myös opettanut sitä talon tavoille. Esim. jos matalalla olohuoneen sohvapäydällä oli jotain syötävää ja pentu aikoi sitä ottaa, niin vanha uros meni viereen ja murisi hiljaa. Pentu aina lopetti pahanteon, kun vanha murisi sille ihan hiljaa. Nykyään, kun vanhempi on 12 ja nuorempi 6, ne ovat erottamattomat kaverukset. Molemmat yhtä paljon 11-vuotiaan nartun tossun alla, mutta vanhempi uros on silti arvojärjestyksessä nuorempaa ylempänä.
Kaikki koiramme ovat keskikokoisia seropeja.