Mulla on ongelma.Tuntuu ,että henkisesti oon kuollu.Pään sisällä ei oo mitään,mä vaan elän enkä ajattele mitään.Sit havahdun et hupsista taas on vierähtäny 2 vuotta,enkä oo tehny yhtään mitään.En oo ikinä ollu töissä,enkä seurustellu,ja ne kerrat ku oon jutellu pojalle,mahtuu yhen käden sormille.Oon ujo.
Tuntuu että oon jossain muualla,niinku unessa.Mua ärsyttää tää fiilis,se on kestäny jo jonkun vuoden,en osaa nauttia enää mistään eikä mikään tunnu mielekkäältä.
Kukaan ei ymmärrä tätä.Lähteekö tää ikinä pois? Mua raivostuttaa,kun mä tiedostan sen,ja ajattelen sitä,mutta se tunne on silti ihan koko ajan.En osaa oikein selittää sitä..Elämä vaan kuluu ,enkä osaa nauttia siitä.Tosin,mun elämä on niin tylsää,että siks tuntuu et koko ajan ois pause nappula päällä.Lisäksi mulla on ihan olematon itsetunto.Oon kyllä han ite sen hakannu siihen kuntoon,kukaan ei mulle oo mitään pahaa juuri sanonu,mut kuvittelen et kaikki ajattelee musta kaikkee pahaa.
Tuttua kellekkään?
Tuntuu että oon jossain muualla,niinku unessa.Mua ärsyttää tää fiilis,se on kestäny jo jonkun vuoden,en osaa nauttia enää mistään eikä mikään tunnu mielekkäältä.
Kukaan ei ymmärrä tätä.Lähteekö tää ikinä pois? Mua raivostuttaa,kun mä tiedostan sen,ja ajattelen sitä,mutta se tunne on silti ihan koko ajan.En osaa oikein selittää sitä..Elämä vaan kuluu ,enkä osaa nauttia siitä.Tosin,mun elämä on niin tylsää,että siks tuntuu et koko ajan ois pause nappula päällä.Lisäksi mulla on ihan olematon itsetunto.Oon kyllä han ite sen hakannu siihen kuntoon,kukaan ei mulle oo mitään pahaa juuri sanonu,mut kuvittelen et kaikki ajattelee musta kaikkee pahaa.
Tuttua kellekkään?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mulla on vähä sama ongelma. Aika vaan vierii vaikka mittään ei oo tehny. Mulla tulee joskus semmonen olo että kaikki menee päin persuukksia ja kaikki on turhaa. Määkin oon ujo, siitä se johtuu että määkään en oo seurustellu enkä oo jutellu tytöille sen enempää ku sinä pojille. joskus tulee semmonen tunne että kukaan ei tykkää/välitä minusta.
Mul semmone olo et en oo mitään enkä ikinä tuu olemaankaa, ketä mustaki muka välittäis? Ku en ees uskalla tehä mitää. Menee iha perseelleen tääki elämä..
Mäkin tiedän mitä on ku tuntuu vaa että hukkuu että samaa vanhaa mitään ei koskaan tapahdu mulle eikä jokseenki kiinnosta eikä oo haluu yrittää suuremmin ja vaikka oliski halua yrittää ni ei oikeen osaa löytää vahvuutta itestään ja keinoja miten...
Mullakin on sama tunne toisinaan että mä vaan olla öllötän mutten varsinaisesti elä... ei mulloo puhelimen muistis ku mun perheenjäsenten numerot joita on öö viis :)
Mä haluaisin tutustua uusiin ihmisiin mut ku on niin kauan eläny elämää tietyllä tavalla ja on jotenki oppinu ajatteleen ettei musta ois tohon ja ettei mullois mitään tarjottavaa nii on pikkasen vaikee alkaa astuu omien rajojensa ulkopuolelle...viime aikoina mä oon kuiteski miettiny paljo, että tähän on pakko tehä muutos astua niinku pois tutuista ympyröistä ja siitä ettei oikeen elä ittelleen vaan muille ja alkaa vaan tehä juttui mitä haluis eniten vaikka ne poikkeais suuresti siitä mihin on ittensä ehtiny totuttaa...
niinhän se on jotta jos ei ite pelasta itteään iteltään ni ei kukaan muukaan tuu sitä mun puolesta tekeen ja sama vanha olla öllöttäminen vaan jatkuu...:)
Sun tarvii vaan yrittää olla rohkeempi alkaa tehä niitä juttui jotka saa sut vaikka nauramaan teet itelles vaikka jonkinlaista suunnitelmaa paperille ylös et mitä sä haluisit niinku pieniä juttui ekaksi ja sitte toteutat niitä nii vähän ajan päästä voit huomata et sä pystyt tekeen asioita ja elään ittelles...
Kun sä kirjotit, että elämä on tylsää nii siihen ei oikeen oo muuta ratkasua ku että miettii mitä vois tehä mistä tykkää millä piristyis...
tietysti maisemanvaihdos voi auttaa (tietty riippuu elämäntilanteestaki).
Sä oot varmasti ihan hyvä tyyppi muttei sun kannata synkistellä liikaa aina on joku jollon asiat huonommin (vaikka se tuskin lohduttaa:)
Mieti et sulla on ihmisiä joitten puolesta sä kuolisit mut sitte sä jäät sille off vaihteelle sen sijaan että eläisit niitten kans...
Vanhemmiten viisastuu ja oppii itestään enempi ja kyllä elämään löytyy sisältöä ja iloa kun vaan saa ittensä liikkeelle...
mutta jos sä elät koko elämäs vaan negatiivisella puolela ni sä tuut pettyyn ittees sillon satavuotiaana ku kuolinvuoteellas muistelet elämääs ja mietit jotta damn tuliki pelättyä tms. niin paljo jottei mulle jääny kätehen oikeen mitään ... :)
Toivottavasti en loukannu sua tällä kirjotuksella...kyllä sä löydät iloa jos vaan etit sitä :)
Onneksi on muitakin tälläsiä,etten oo vaan sairas.Kaverin kaa oon jutellu,ja sillä on sellanen tunne myös joskus,mutta se sano ,että sen äidillä oli myös nuorena,ja sitte sillä todettiin epilepsia.Oon myös miettiny voisko tää liittyä johonki fyysiseen juttuun?
En mä oikeestaan mieti ,että elämä on paskaa (paitsi kyl joskus) ,mut en vaan oo täällä.Tänään kaveri sano et se näkee mun silmistä,et oon jossain muualla.En tajuu et oon ollu niiden kanssa tänään,en muista silleen mitään.Oon vaan,mut en tajuu et oon.Vaikee selittää.Pitäskö hakeutuu johonki hoitoon??
Toi örkki-- olen siis minä,ketjun aloittaja..
Ei vissiin vielä kannata mennä, katot mihin päin tuo ongelma menee ja mieti sit uuestaan. mun mielstä ei vielä kannata miettiä tommosta
Mulla ihan samanlaisia ongelmia ollu (on edelleen) ja masennus on todettu..Olis tosi kiva vaihtaa ajatuksia samoja kokeneiden ihmisten kans:) Jos nyt joku vaikka haluis pari sanaa kirjustaa ni ilostuisin ikihyviks:) [email protected]
Alkasit tehä pieniä elämän muutoksia?
Pääsisit pois mahollisist rutiineist?
Alkasit käydä uusis paikois, hankkisit jonkinmoisen harrastuksen, alkasit vaikka käydä jossain tapahtumis jne.
Tiedät varmasti jonkin paikan, jossa voit tavata uusia ihmisiä.
Seurustelu kyllä tulee kun tapaa hyviä ihmisiä.
Ei mikään kiire.
Minulla meni 7 vuotta ennenkuin puhuin oikein kunnolla eräälle henkilölle.
Elämä muuttuu paremmaksi kun haluaa niin :)
Niin mun pitäisikin hankkia elämään vaihtelua ja piristystä,ja kävisinkin tapahtumissa ja keikoilla,jos olisi kaveri jonka kanssa käydä.Ne 2 ystävää jotka mulla on ,on kiireisiä kun niillä on muitakin ystäviä.
Haluaisin uusia ystäviä,mutta oon niin ujo ettei onnistu.Oon joka syksy alottanu uudessa tanssiryhmässä,mutta kavereita en oo saanu ku en saa suutani auki ;(
Ainahan voi kysyy muit ihmisii johonkin läheiseen ravintolaan/kahvilaan syömään.
Tai muuten vaan kysyy jonnekin tapahtumaan.
Mut kyl jotain keksii kun vain avaa suunsa :)
Vaikeeta varmaan aluks mut kyl helpottaa.
Uskomatonta, mulla on ihan sama juttu.
Hienoa, täähän on ihan normaali/yleinen olotila siis.