kaarnaisessa kyljessä viilto
viilto vankassa varressa
joka pureutuu ytimeen saakka
niin kuin minullakin
jokainen sana
jolla minua on haavoitettu
sieluni syvyyteen
sydämeni syrjään arpeutuen
tarvitsen Sinut
hellimään haavani
suutelemaan kuivuneen suolan
huulieni kaarista ja poskipäiltäni pois
ja vieläkin enemmän
kosketustesi sähkön iholleni
unohduksen, unohduksen
sille minussa kaikkein kipeimmälle
viilto vankassa varressa
joka pureutuu ytimeen saakka
niin kuin minullakin
jokainen sana
jolla minua on haavoitettu
sieluni syvyyteen
sydämeni syrjään arpeutuen
tarvitsen Sinut
hellimään haavani
suutelemaan kuivuneen suolan
huulieni kaarista ja poskipäiltäni pois
ja vieläkin enemmän
kosketustesi sähkön iholleni
unohduksen, unohduksen
sille minussa kaikkein kipeimmälle
Vastaukset 29
Vanhimmat
minäpä tulen auttamaan sua.,, :)
tunnistit tuskani, kiitos.
Minäpä odotan :D
myös rakkaudessa.
Herkkyys on kaunista
runossasi ja niin nyt
herkistyy lukijakin.
Tykkäsin paljon.Kiitos.
jokainenhan meistä joskus apua tarvitsee, jopa
rakkauden saralla.
Jos tavoitit runoni sanoman, se riittää minulle.
Kiitos.
..mutta hyvä lukijan kannalta.
tuo kohta:
"suutelemaan kuivuneen suolan..."
siis itkujesi jäljet pois sinusta.
monta hyvää kohtaa alusta lähtien,
itsesi vertaaminen puuhun joka
rikkomisen yrityksen jälkiä kantaa.
pitää sanoa että todella upeeta!!!
hyvä linda!!!
jos tällä palstalla on, niin hoksaa varmasti sen
mistä tämä runoni tänään syntyi. Ei niin kovin
hellivistä kommenteista, joita runojeni sisään
ja erään muunkin kirjoittajan runon sisälle oli
minulle osoitettu.
Nimenomaan, suutelemaan itkujeni jäljet pois. Ja
itkun, joka ei enää minusta synny kaikkien kipu-
jeni ja satuttavuuksien jälkeen.
Vertaus puuhun syntyi, kun istuin ulkona ja kat-
soin vaurioitunutta runkoa - oli helppoa ottaa
vertaus siitä.
Kiitän Runopoika sanoistasi. Kaiken jälkeen jo-
kainen niistä lämmittää enemmän kuin uskotkaan.
Rakkausruno aidoimmillaan!
Jokainen sana huolella harkittu.
kiitän ja pokkaan sanoistasi.
Aurinkoista viikonvaihdetta Sinulle.
kuinka sanasi koskettavatkoon aina!
Kiitos tästäkin/Liona
Tämä runo on kaunis ja syvällinen, Upeaa Linda!
lämmin kiitos kummastakin kommentista.
Tämän runon synty, se on täältä lähtöisin ja koe-
tin saada tähän rakkauden mukaan ettei heitetä
toiselle palstalle.
Mukava kuulla, että koit runon kuten koit.
Kiitos.
Vei minut eräälle metsäiselle tielle,
sitä kulkiessa kiintyi katseeni.
Koivuun, runko alkoi saarnaan,
rungossa ammottava vamma.
Samastuin tuohon koivuun
itsessäni kannoin kipeää vammaa.
Miten toivoin sille suojaa,
ohut kalvo ei kestäis lyöntejä.
Rukouksen paikalle matka vei.
"kaarnaisessa jyljessä viilto
viilto vankassa varressa
joka pureutuu ytimeen saakka
niin kuin minullaki".
Koskettavaa viilto...huokaan
Eihän sanat aina riitä.
Rauhaisaa kesäyötä ...Liisa
osui eilen sielun syvyyteen asti, siitä syntyi
tämä runoni - kipeydestä ihmisiin/ilkeyteen.
Sinun palautteesi on yhtä herkkää kuin omat runo-
sikin. Voin hyvin kuvitella ja nähdä sieluni sil-
min Sinut kulkemassa metsäistä tietä ja sitä,
kuinka käyt muistoissasi.
Kiitän Liisa sanoistasi, eilinen toi aivan
liiaksi minulle kuormaa täällä. Mutta minua ei
lannisteta niillä, en aio lopettaa runoiluani.
Vahva runo. Toivon sinulle, että se elämäsi hellä Zähkömies löytyy antamaan niitä otsonisuudelmia, tärisyttämään sinun maailmaasi..
Kiitokset sinulle taasen, Tarkkis
Sinä tiedät hyvin paljon siitä, mistä runoni ker-
too. Myöskin elämästäni, joten uskon että olet
jokaisen sanasi takana.
Rutistava kiitos.
Kuin itsestäni lukisin
Vaikkakaan en osaisi näin tuntojani tulkita.
Löysin taas kerran oman sieluni haavat ja sisimpäni huudot tästä Sinun tekstistäsi
Voin ojentaa nyrkkiin puristuneen käteni ja jokainen runosi rivi avaa kämmeneni ja sanasi sykkivät siinä kuin sieluni tiut
voi miten ihanaa, että Sinä olet piipahtanut ru-
nossani ja kuulla Sinun olevan siellä. Niin mo-
nasti olen miettinyt mihin olet kadonnut ja kai-
vannut aina yhtä syvällisiä palautteitasi.
Sinä et ehkä ole tietoinen, mitä kaikkea täällä
eilen niskaani sain. Niistä eväistä tämä runoni
syntyi, haavoista joita sieluuni sain.
Palautteesi on nytkin kuin runo, niin koskettavaa
luettavaa. Jos olisit tässä, rutistaisin
Sinuakin. Mutta kun välillämme on matkaa, niin
teen sen virtuaalisesti ja kiitän.
Sinä ihana ystäväni.
Kiitos Sinulle kauniista sanoistasi
Jotenkin olin ymmärtävinänikin , kun tuossa toisia viestejä luin, että täällä on "jotakin tapahtunut"
En tiedä mistä on kysymys, mutta toivoisin että voisin Sinua jotenkin lohduttaa
Anteeksi, että olen (muka) niin kiireinen
Tulin n.puoli tuntia sitten töistä ja ajattelin kurkata jospa Sinä oisit ehtinyt viestin kirjoittaa
Kiitos siitä Sinulle :))
Minua on solvattu täällä nyt kaiken kansan
silmien edessä pari päivää, kuten varmaan olet
huomannut tuosta uudestakin aloituksesta. Joku
saa nautintonsa tuollaisella asialla, pitää
yrittää ymmärtää varmaan vaikka melko vaikeaa se
on.
Olen saanut paljon postia, lohdutusta ja
ymmärrystä ystäviltäni - kyllä se lämmittää.
Ihan niin kuin Sinunkin lohdutuksen sanat.
Ei suinkaan tarvitse pyytää anteeksi, ymmärrän
varsin hyvin Sinun kiireesi perheellisenä ja
työssäkäyvänä - äitinä. Juuri siksi, että olit
kuitenkin kiireidesi keskellä piipahtanut runos-
sani, nyt vielä uudelleenkin jätti hyvän mielen.
Ei minua lannisteta tuollaisilla herjoilla, en
aio lopettaa runoiluani. Katson että minulla on
ihan sama oikeus runoilla täällä, kuin kenellä
muulla tahansa. Enkä mielestäni ole kovinkaan
tiuhaan tätä saittia omilla runoillani
täyttänyt. Yhden runon tuon noin yleensä
päivässä kun tuon, tämä oli poikkeustapaus. Ja
tämä syntyi niissä tunnelmissa, jotka minussa
syntyivät kaikkien ilkeilyjen vuoksi. Aamulla
olin jo tuonut silloin yhden runon, kun tämän
toin illansuussa. Enkä läheskään joka päivä edes
ole runoa tuonut, joten kyllä täällä on tilaa ol-
lut muiden runoilla. Mielestäni olen aivan
aiheetta tämän kaiken ryöpytyksen saanut
päälleni, vaikka jotkut tietysti ovat toista
mieltä.
Sinä jätät joka käynnilläsi minulle lämpimän ai-
lahduksen sisimpään.
Kiitos, kiitos ystävä kallis Sinulle.
,,,kun minulla on enemmän aikaa
Halusin vain laittaa nämä pari riviä, että tietäisit minun olevan ajatuksin muassasi
Terveisin Tapiontytteli
lämmittää niin mieltä, kun sanot että olet
ajatuksin muassani.
Kiitos ystäväni, Sinulla on kultainen sydän.
Huomenta
Nytpä huomaan, että täällä kummallinen myrsky käy
Ohitin tarkoituksella tuon etusivun.
Voi miten monenlaista junaa näitä raiteita kulkee
Ja vaihteissa tuntuu olevan täysi tungos, koska kiskoilta on suistu ihan ryminällä.
Mieltä lämmittää kuitenkin se, miten paljosti on kauniita sanoja ja kannustavia viestejä.
Pidäthän lippusi liehumassa, vaikka tuuli tuivertaisi kasvojasi
Annathan "virtesi" virrata , runojesi lyödä rantakiviin vaahtopäiden lailla
Tahi levätä tyvenessä
- säkeittesi solistessa vuoripuron laulua
Ajatuksella Tapiontytteli
Niin, minua kohtaan on jälleen kerran hyökätty
viimesen päälle. Mutta ei minua lannisteta,
minulla on ihan sama oikeus runoilla täällä kuin
kenellä tahansa, joten turha vaiva siinä mieles-
sä kiusaajalta/kiusaajilta.
Mieltäni lämmittää se, kuinka paljon olen saanut
s-postiini empaattisia ja lämmittäviä viestejä
tässä muutaman päivän sisällä. Ystävät
kannustavat jatkamaan kirjoittamista, ja niin
aion kyllä tehdäkkin kunhan taas aika antaa myö-
den. Nyt on vaan niin paljon ohjelmaa, ettei
sille ole aikaa.
Sinä kirjoitat taas niin kauniisti ja kannusta-
vasti;
' pidäthän lippusi liehumassa, vaikka tuuli tui-
vertaisi kasvojasi. Annathan virtesi virrata,
runojesi lyödä rantakiviin vaahtopäiden lailla '
Kiitos ystävä kallis, olet lähellä vaikka oletkin
niin kaukana ja pysyt ajatuksissani.
autan.
Mahtava runosi jälleen kerran!
kaiken synnyn, ja minä tiedän sen että autat
omalta osaltasi minua.
Kiitos noitaseni,
Sinäkin olet lohdun tuoja.
Tuskasi liekit,
kipujen kalvama
sydän,
sielu haavoitettu
terävillä
sanoilla.
Kosketan
hellivin käsin,
parantavin
hyväilyin,
rakkauden
vilvoittavallaa
medellä
virvoitan sieluasi.
Sylissäni uinuen
unohdat,
kannan sinut pois
tuskien maailmasta,
ikuisesti
olet omani.
Sinun kosketuksessasi
on parantava voima
käsiesi lämmössä aurinko
ja sylissäsi turva.
Hellit ihoani kuin suvituuli
hyväilet sieluni haavat
ja arpeni silität sileiksi.
Kannat kuin keijua
maailmaan jossa on hyvä olla
tuskatta elää
kivuitta hengittää
rakkaudella.
Ei muuta,
ei tuskaa,
ei surua
tai kuolemaa.
Sylisi lämpö,
kaipuu,
maailma meille
kahdelle,
ikuisuus,
äärettömyys,
vain meille.
Sinä todensit minulle sen
kuinka hyvä voi maailma olla
suudelmasi olivat rohtoa haavoilleni
ja sylisi tuhatkertainen turva.
Jos ikuisuus on
on se Sinun ja minun.