Tämä oppi ei ketään pelasta, mutta sillä on kuitenkin merkitys. Mikä? Esikoisuudessa on selkeä näkemysero (ainakin) kahden ajatussuunnan välillä. En halua johdatella liikaa, mutta kerron omia näkemyksiäni.
Toinen ajattelutapa on, että vanhinten neuvot ovat ne oikeat, ja joihin tulee nojata. Tähän ajattelutapaan kuuluu muutama merkittävä piirre, joista ehdoton vanhinten neuvojen noudattaminen on ehkä näkyvin. Siihen kuuluu lisäksi lapin luottamuksen mainitseminen säännöllisesti, selkeästi ja painokkaasti.
Toinen ajattelutapa on ns. lappikriittinen ajattelutapa. Tähän ajatteluun kuuluu, että ei ole erehtymätöntä seurakuntaa, vaan Kristuksen seurakunta koostuu erehtyvistä ihmisistä, vanhimmat mukaan lukien.
Näissä ei ole mitään uutta, ja molempiin ryhmiin voisi lisätä monia hyviä ja huonoja piirteitä. Mutta haluaisin kuulla asiaan perehtyneiltä, mikä on Raamatun mukainen seurakunta. Mitä tarkoittaa uskontunnustuksen kohta: "Pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden...". Lisäksi minua kovasti kiinnostaa, miten palstalaiset kokevat tämänhetkisen tilanteen seurakunnan sisällä.
Toinen ajattelutapa on, että vanhinten neuvot ovat ne oikeat, ja joihin tulee nojata. Tähän ajattelutapaan kuuluu muutama merkittävä piirre, joista ehdoton vanhinten neuvojen noudattaminen on ehkä näkyvin. Siihen kuuluu lisäksi lapin luottamuksen mainitseminen säännöllisesti, selkeästi ja painokkaasti.
Toinen ajattelutapa on ns. lappikriittinen ajattelutapa. Tähän ajatteluun kuuluu, että ei ole erehtymätöntä seurakuntaa, vaan Kristuksen seurakunta koostuu erehtyvistä ihmisistä, vanhimmat mukaan lukien.
Näissä ei ole mitään uutta, ja molempiin ryhmiin voisi lisätä monia hyviä ja huonoja piirteitä. Mutta haluaisin kuulla asiaan perehtyneiltä, mikä on Raamatun mukainen seurakunta. Mitä tarkoittaa uskontunnustuksen kohta: "Pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden...". Lisäksi minua kovasti kiinnostaa, miten palstalaiset kokevat tämänhetkisen tilanteen seurakunnan sisällä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
niin, että nämä elementit ovat kaikissa seurakunnissa nähtävillä - jonkunlainen tiukempi ajattelu ja sitten edellistä evankelisempi. Herännäisyyden historiasta voi nähdä tämän saman jaon myös.
Ehkä se kuuluu asiaan? Olisiko kumpikin ajattelutapa yksinään pahasta? Veisikö se harhaan? Ajattelen niin, että nyt opimme elämään toistemme kanssa - vai opimmeko? Ehkä ainoastaan ulkoinen paine tai ahdistus voi sulattaa kaiken erimielisyyden ja kylmyyden - näinhän kävi esimerkiksi Venäjällä kristittyjen välillä, kun he joutuivat Siperiaan. Ei siellä kyselty seurakuntaa, vaan kaikki kristityt ymmärtääkseni pitivät yhtä.
Jos tietoni ovat vääriä, toivon, että ne korjataan...En kuitenkaan näkisi toivottomana tätä tilannetta. Elämää se vain on!
Näin varmasti on, kaikista suunnista löytyy omat laitansa ja puolensa. Enkä ajattele, että näkemyksesi ovat vääriä. Se on myöskin mielestäni eräs vihollisen kepulikonsti saada ihminen pelkäämään oman mielipiteensä ilmaisua. Ihmisen uskonvapaus ikäänkuin kahlitaan sillä tavalla. Tottakai on asioita, joista kristitty ei voi tinkiä, mutta onhan lukematon määrä asioita, jotka ovat täysin mielipiteen tasolla olevia. Ja sanoohan Paavalikin jossakin, että "päättäkää itse." Eikö se juuri tarkoita uskonvapautta?
Saattaa hyvin olla, että eri näkemykset kuuluvat asiaan. Sitä vain en pidä terveenä suuntauksena, että ei enää mahduta samoihin seuroihin, vaan pyritään omilla toimilla vahvistamaan omaa näkemystä toisen näkemyksen kustannuksella, olipa se työ sitten kumpaan suuntaan tahansa. En nimittäin usko, että kukaan voi hyvällä omalltunnolla sanoa sellaista työtä rakkauden alaiseksi työksi, pikemminkin päinvastoin. Ja Jumalahan on Rakkaus, hänestä olemme silloin kaukana.
Luther sanoo, että "uskon pyhän yhteisen (katolisen) seurakunnan" tarkoittaa sitä, että se on uskon varassa. Jos se olisi näkyvänä, ei tarvitsisi sanoa "minä uskon".
Järjetön on se GP:n ja OM:n vakioselityskin: "Jos tuosta ovesta nyt tulisi olento, jolla on yksi pää, mutta monta ruumista, kyllä kaikki sellaista olentoa peljästyisivät, tms".
Kuinka voi johtava saarnaaja yleensä päästää tuollaista potaskaa suustaan! Sitten hankitaan samoille miehille luottamusta!!
Aivan kuin nämä kaverit eivät olis koskaan avaneet Lutherin kirkkopostillaa tai Lutherin opillista teosta, jossa puhutaan seurakuntakäsityksestä. Ei tuon valossa ole ihme, ettei lapinneuvoille juuri löydy raamatullisia perusteita.
Ei ole olemassa minkäänlaista pakkoa tulla sellaisiin seuroihin, joissa ei koe saavansa riittävästi puhdasta ravintoa kuolemattomalle sielulleen.
Kunhan es.lest. liike on Suomessakin revitty lopullisesti irti lutelilaisesta opista, niin se tietää varsin monille Jumalan lapsille hengellisen kodin vaihtoa.
Sitähän nämä liikkeen nykyiset johtajat juuri tavoittelevat, etteivät olisi enää lainkaan Jumalan sanan ja Lutherin opin arvostelun alaisia.
Riston kirja joka kertoi Raamatullisen ja historiallisen totuuden varsin monipuolisesti ja tyhjentävästi liikkeen nykyisestä opetuksesta, oli liian kova pala liikkeen johdolle.
Kun nyt Lutherin oppi ja kirkon tunnustuskirjat kielletään liikkeen opetuksessa, se merkitsee vääjäämättä lapin vanhimmistolle aivan rajatonta Jumalan sanan tulkiutsemis- ja tuomiovaltaa liikkeen piirissä. Nähtäväksi jää mitä Jumala on katsonut jatkossa.
Moni meistä on kuitenkin tullut runsaasti siunatuksi, päästyään ihmisoppien raskaista ikeistä irti Jumalan lasten vapauteen, iloon ja rauhaan. Myös rakkauteen kaikkia ihmisiä ja Jumalan lapsia kohtaan, joita elää kaikkialla kaikkialla tällä Tellus planeetalla.
Näissä tunnelmissa tuntuu kummalta, että Ruotsissa on nimessä sanat apostolis-luterilainen
Vastasit selkeimmin kysymykseeni seurakuntaopista. Voisit jatkaa, kertoa meille oman näkemyksesi- Tai vaihtoehtoisesti Lutherin tai Lestadiuksen. Tämä on tärkeä asia, koska se ilmiselvästi aiheuttaa epäselvyyttä seurakunnan sisällä.
Ilman internettiä tämä keskustelu olisikin täysin mahdotonta. Niin kuoliaaksi on kaikki livenä käytävä keskustelu nujerrettu monenlaisia konsteja käyttämällä.
Jokaisen on kuitenkin ymmärrettävä ennen kaikkea se, että näiden hyvin kipeidenkin keskustelujen tarkoitus ei ole repiä yhtäkään ihmistä pois Kristuksesta, vaan juuri päinvastoin.
Tietyn persoonan nimen ympärille muodostuneen perinteen vaaliminen on nyt tulossa kulminaatiopisteeseen, koska on alettu saarnaamaan voimakkaasti luottamusta ihmisiin ja heidän muodostamansa yhteisön johtajiin ja tiettyjen edesmenneiden yksilöiden muodostamaan voimakkaaseen perinteeseen. Seurakunnasta on erotettu muutaman yksilön ympärille epäraamatullinen erehtymätön plokki, jota kutsutaan "lapinmaan kristillisyydeksi", taikka "äitiseurakunnaksi".
Raamattu tuntee vain yhden seurakunnan, kaikkien kristittyjen yhteisen Pyhä seurakunnan,
ja piste.
Seurakunta on globaali, eli levittäytyneenä kaikkialle maapallolla, eri rotujen kulttuurien ja kansojen keskelle. Totuutta ei millään julistuksilla voi toiseksi muuttaa, mutta voihan pelkoa täynnä oleva ihminen käpertyä korkeiden muurien suojaan, jonkun liikkeen logon alle.
Siellä voidaan sitten turvallisesti olla keskenään johtajiston luomien tiukkojen rajiojen sisällä. Voidaan tehokkaiden mielikuvaharjoitusten avulla olla kuinka hyviä ja virheetomia kristittyjä tahansa. Ulkopuolinen näkee kuitenkin heti (jo jalkaterien asennosta :-)) ettei tuolla joukolla ole uskosta osattomia kohtaan rakkautta hitusenkaan vertaa.
Jeesus opettaa aivan tosin. Hän lähettää jokaisen hänen kauttaan Jumalan valtakuntaa syntyneen ulos, kertomaan sovinnosta Jumalan kanssa joka on Jeesuksessa Kristuksessa.
- Jumalan armosta
- uskon kautta
- ilman omia toitä
En pyri, mistä niin päättelit? Es.lest hengellinen koti sisältää paljon sellaista, jonka haluaisin säilyttää. Mutta se myös sisältää sellaista, josta haluaisin pysytellä mahdollisimman kaukana. Kodin vaihtoa en ole ajatellut, mutta jos joku tulee ja taluttaa ulos, silloin asia tulee ajankohtaiseksi. Täydellistä kotia en usko löytäväni siinäkän tapauksessa.
Vai onko sielläkin jo näin pikälle menty? Amerikoissa tuo nimitys on ollut jo yli 100 vuotta käytössä.
Lestadiolaiseksi syntynyt pysyy lestadiolaisena.
Olen lestadiolainen, vaikka olen lapinmaan seurakunnan kanssa tykkänään eri mieltä monista heidän nykyisistä tempuistaan. Nimenomaan HE toimivat jyrkästi vastoin lestadiolaista perinnettä. Lestadiolainen liike on syntinyt ja pysyy loppuun asti kirkon herätysliikkeenä.
Kirkosta eroavat eivät sen tähden ole enää lestadiolaisia, vaan jotakin muuta.
Väst Lestadiansk församlingen?
Löyty antikasta kirja Hengellisen Hallituksen Vaiheet Ensinsyntyneessä Laestadiolaisessa Seurakunnassa Ruotsin Lapinmaalla. Kirjoittanut Lauri Koistinen:
Aivan pimeää tekstiä.
Amerikan nuoret kristityt, jotka ovat tottuneet yksinkertaiseen jumalanpalvelusmuotoon, ovat kokeneet eurooppalaisen valtiokirkon jumalanpalvelukset järkytyksenä... koskaan he eivät ole kuulleet kuolleitten soittimien ääntä omassa kirkossaan.. istui muutama amerikkalainen nuorukainen ehtoollisen aikana pää riipuksissa itkien kaikessa hiljaisuudessa: miksi elävien kristittyjen Euroopassa pitää olla tällaisessa kirkossa? Niin miksi, kuinka kauan.
Näin myös minä, ja olen eri mieltä lapinmaan linjasta ja tavasta hoitaa lampaitaan. Minä kaipaan enemmän lohdutusta ja rohkaisua, kuin nykyistä polkkatukkavastaisuutta ja kaulaketjupolitiikkaa.
Kirkkoon on minusta hyvä kuulua, mutta kirkko saattaa tulevaisuudessa joutua ahtaalle, mikäli lainsäädäntö alkaa kriminalisoida kirkon toimintaa, joka sinällään ei perustu maallisiin lakeihin. Sitä kautta voi kirkossakin tulla pahoja ristiriitatilanteita. Rukoilen kuitenkin kirkonkin puolesta.
Kuka hyvänsä meistä pannaan tynnyriin kasvamaan muutamaksi vuosikymmeneksi, niin takaan että elämä tynnyrin ulkopuolella on sen jälkeen kauhistuttavaa.
Jos ihminen altistuu tuollaiselle propagandalle vuosikymmenien ajan, niin Jumalan ihme se on jos siitä selviää nauttimaan musiikista ja tanssimaan Daavidin ja muiden vanhurskaiden kanssa yhdessä.
Jaan tuon kaiken kanssasi mistä kirjoitit.
Jo -96 helluntaina Kiirunan kirkossa, virsikirjoissa leima APOSTOOLINEN SEURAKUNTA.
Minusta tuo edustaa sitä samaa henkeä, joka nyt on voimissaan.
Kyllä on ilo lukea oikeita "ymmärryksiä"..
Jatkakaa..
perheessä, jossa on edustettuna suunnilleen kaikki mahdollinen - niin hengellisessä kuin maallisessakin mielessä - ja siksi on ollut pakko opetella sietämään erilaisia asioita. Nykyisessä perheessänikin on tuiki erilaisia ihmisiä, omaien lastenikaan kanssa en ole samaa mieltä monista asioista, mutta samaa perhettä olemme silti!
Sitä lähinnä tarkoitin. Olemme oppineet olemaan käsittelemättä sellaisia asioita, jotka aiheuttavat kiistoja - en nyt tarkoita lapsiani, koska heidän kanssaan puhutaan kaikista asioista kyllä.
Olen lukenut Lutherin Galatalaiskirjeen selitystä (muuhun hänen tuotantoonsa en ole juurikaan tutustunut) ja sieltä ymmärtänyt, että hänen käsityksensä seurakuntaopista ei ole sama kuin tämä ahdas "vain me" -käsitys.
Haluaisin kuitenkin elää tässä seurakunnassa, vaikkakaan en mitenkään aktiivisena jäsenenä - tämä on kai sellaista "ulkojäsenyyttä" - tarkoitan sitä, etten kovin usein käy seuroissa. Tiedän, että monet ajattelevatkin harventuneiden käyntien takia (ja jotkut ovat siitä sanoneetkin), että tässä on lähdetty muille maille kokonaan. Siitä ei ole kysymys.
On totta se, mitä sanot mielipiteiden ilmaisusta. Ajatuksiaan voi sanoa joissakin yhteyksissä hyvin tuttujen ihmisten seurassa. Muuten on ehkä paras kuulostella ensin mitä on ilmassa ennen kuin puhuu - mutta olisiko se niin paha asia? Eiköhän olisi hyvä oppia enemmän kuuntelemaan. Minä en ainakaan sitä taitoa oikein osaa.:)))) Onneksi on Eräs, joka ymmärtää meidät sanoittakin - siinä on ainoa turva!
Kiitos Jeesus!!!
(sama kirja s. 75) ... Niin, miksi ja kuinka kauan? Siihen vastattiin: Niin kauan kuin luterilainen kirkko on olemassa, olkootpa sen palvelijat kuinka turmeltuneita ja ilkeitä tahansa, kunhan he vain välittävät armon välikappaleet oikein. On suuri Jumalan armo, että armonvälikappaleet ovat kristityitten käytettävissä sekä omalla paikkakunnalla että muissakin paikoissa. / Ei fuskata, kun siteerataan /
Lainaus oli aivan oikein!
Se kertoo siitä, miten pimeitä käsityksiä on. Kirkkokäsityksestä sinänsä ei ollut edes puhe.
Minusta keskustelu vaati lainaukseesi tämän jatkon. /viivojen välinen huomautus fuskaamisesta peruutetaan. Älä ota pahaksesi/
Luen kirjaa edelleen.
Säälittäviä tyyppejä ne, jotka vielä pyörittävät sitä leeviläisporukkaa. aivan satukirja on myös
"Muistopuhe saarnaaja Leevi Älvgrenin hautajaistilaisuudessa, joka oli vanhin Ruotsin Lapin esikoislestadiolaisessa seurakunnassa".
Hautajaistiaisuus oli siis vanhin, että sitä rataa kaikki muukin.
Ei lammas kuuntele niitä, jotka eivät ole paimenia.
Usko tulee kuulosta , oikeaa paimenta kohden.
Rukoile Jumalalta voimia, ymmärrystä ja suuntaa.
Kaikki tapahtuu itsestään.
Ei Jumala hylkää ihmistä, mutta ihminen saattaa hylätä Jumalan ja sitten Jumala saattaa hylätä ihmisen( sitä en tiedä, mutta näin kävi paratiisissa).
Miettikää asioita.
Luottakaa kuitenkin Jumalaan.
Ei Jumala hylännyt ihmistä Paratiisissa. Vaikka Eeva otti, ja antoi Aadamille, ja he söivät. Jumala Armahti heidät.!
Jumala asteli paratiisin poluilla ja kysyi Aadam, aadam missä olet, Aadam vastasi täällä olen lymyän koska minulla ei ole vaatteita, Jumala kysyi, kuka on sanonut että ei teillä ole vaatteita, oletko syönyt siitä puusta josta kielsin sinua syömästä .