Vanhemmat pilaa lapset!
Mitä lapsi haluaa syödä:
pitsaa, ranskalaisia, hampurilaisia, jäteelöä, herkkuja ja karkkia. Miksi?
Lapsi kitisee, mitä vanhempi tekee? Juuri niin kuin lapsi haluaa niin että vanhempi saisi olla vähän aikaa rauhassa.
Lapsi kasvaa pilalle, normaali ruoka ei maistu ja lapsi on muutenkin pilalle laitettu.
Monesti lastenhoitajat ovat pienen lapsen elämässä ainoat jotka yrittävät tehdä lapsista normaaleja.
Mutta se johtuu siitä että vanhemmat eivät hoida kasvatustehtäväänsä vaan he haluat olla vain lapsen kavereita.
Sitten tulee lööppejä kun joku hoitaja ajattelee lapsen parasta.
(Mutta lapsesta kiinni pitäminen on väärin, oikeaan kasvattaminen ei. Miksi vanhemmat ei rakasta lasta sen vertaa että ajattelesivat lapsensa parasta ei vain omaa?)
Mitä lapsi haluaa syödä:
pitsaa, ranskalaisia, hampurilaisia, jäteelöä, herkkuja ja karkkia. Miksi?
Lapsi kitisee, mitä vanhempi tekee? Juuri niin kuin lapsi haluaa niin että vanhempi saisi olla vähän aikaa rauhassa.
Lapsi kasvaa pilalle, normaali ruoka ei maistu ja lapsi on muutenkin pilalle laitettu.
Monesti lastenhoitajat ovat pienen lapsen elämässä ainoat jotka yrittävät tehdä lapsista normaaleja.
Mutta se johtuu siitä että vanhemmat eivät hoida kasvatustehtäväänsä vaan he haluat olla vain lapsen kavereita.
Sitten tulee lööppejä kun joku hoitaja ajattelee lapsen parasta.
(Mutta lapsesta kiinni pitäminen on väärin, oikeaan kasvattaminen ei. Miksi vanhemmat ei rakasta lasta sen vertaa että ajattelesivat lapsensa parasta ei vain omaa?)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllähän lapsen on ravintroa saatava, keinolla millä hyvänsä. Jos ei muu auta, niin sytten syötetään roskaruokaa.
Kyllä ennenvanhaan asiat oli paremmin, kun päiväkodeissa ja kouluissa oli kuri ruokatunnillakin ja lautanen syötiin tyhjäksi, vaikka nyt ei olisikaan lempiruokaa ollut.
kunnolla juuri siksi, että mahaa ei täytetty roskaruualla, jollei kunnon ruoka kelvannut. Silloin vaihtoehtoina olivat tarjotun ruuan syöminen tai jäädä nälkäiseksi.
Lapsen on toki ravintoa saatava, mutta ei lapsi parin aterian väliin jäämiseen kuole. Nälkään lapsi syö kyllä ihan kunnollistakin terveellistä ruokaa. Tietysti nälkä ei pääse edes syntymään jos tarjoaa herkkuja oikean ruuan asemesta.
Pakkosyöttää ei tietenkään tarvitse. Jollei lapsi syö, ruoka pois vaan ja muihin hommiin. Jospa seuraavalla aterialla olisi sitten jo nälkäkin?
Näkemys eroja toki on, mutta kenenköhän ne lapset on?
Hoitaja saa hoitaa omansa niinkun mielii, mutta töissään noudattakoon Suomen lakia.
Pitzaakin syöneistä lapsista kun tulee ihan hyviä!
..ylipainoisia läskipalleroita.
Siitäkös vanhemmat tykkää..näkee naapurikin että meillä ei ole ruoasta puutetta...mutta kuka maksaa terveydenhuoltokulut kun tulee vähäravinteisesta ja epäterveellisestä ruoasta johtuvia ongelmia?
Eikö maksajan pitäisi olla äiti, jonka oma kullanmuru lapsi on?! Onhan äiti itse vastuussa lapsestaan!
eivät ole vastuussa mitenkään?
ja negatiivisesta asenteesta hoitajilla.
En voi käsittää hoitajia jotka eivät kykene hoitamaan tehtäväänsä oikein! Silloin on syytä vaihtaa alaa.
Jos saan tietää että lastani pakotetaan syömään ruokaa josta EI PIDÄ niin puutun asiaan.
Meillä on normaalit ruokatottumukset johon ei tosiaan kuulu mainitsemasi ruoat.
En itsekkään syö sellaista josta en pidä. Enkä maista useita kertoja vakuuttuakseni siitä etten edelleenkään pidä.
On hyvä että lapset maistelevat uusia makuja ja heitä totutetaan uusiin makuihin mutta sekin pitää tehdä järjellä. Jatkuva, lyhyen ajan välillä maistattaminen samaan ei pidettyyn ruokalajiin ei saa lasta syömään sitä jos ei todellakaan pidä siitä.
Pakotettuna lapsi kyllä oppii myös syömään tiettyjä ruokia jotka jättää heti syömättä kun itsellään siihen mahdollisuus vaikuttaa.
Meillä vaikuttaa ruokailukasvatuksessa vielä sota-ajan ajattelu syömisestä josta olisi jo syytä päästä eroon.
On korkea aika jo muuttaa se asenne kun ei puutetta ole ja ruoan valikoima valtava!
Lapsi syö varmasti kun hänellä on nälkä.
murotko sitten on niin viimeisen päälle terveellistä ruokaa? Meillä ainakin syödään huomattavasti terveellisemmin ja jos jotain pakotan syömään, niin en ainakaan muroja.
ja kasvatusalan ammattilaisena sanoisin että en missään tapauksessa pidä normaalina sitä, että lapseni hoitaja toimisi noin.
Oli sitten syy mikä hyvänsä.
Miksi? Koska lasten vanhemmat ovat ne henkilöt joilla ON OIKEUS päättää miten HEIDÄN lapsensa kasvatetaan. EI hoitajalla!
Kukainenkin vanhempi syöttää lapselleen sitä ruokaa jonka kokee hyväksi. Nämä ovat arvoasioita, joista hoitaja ei voi lähteä vanhempien kanssa kiistelemään, koska ei ole siihen mitään oikeutta.
Jokaisella vanhemmalla on oikeus päättää ja tietää millaisia "kasvatusmenetelmiä" lapseen käytetään.
Väkivaltahan on jo laissa kielletty! Kiinni pitämistä voi olla monenlaista, (esim. pitää sylissä, koittaa saada aikaan turvallisuuden tunne kun lapsi riehuu, eikä tässäkään ole kysymystä puristamisesta vaan aivan jostain muusta) mutta tuon tyyppinen "kiinnipitäminen" on ehdottomasti väkivaltaa.
Ja normaalia ei lapsesta ainakaan noilla menetelmillä saa!
Pakkosyöttämistä ei todellakaan voida perustella lapsen parhaalla, (ainakaan päiväkodissa) ei vaikka sitä miten käännät ja väännät! Eikä hoitaja ole siinä asemassa joka hoitolapsen parhaasta voi edes päättää, varsinkaan lapsen vanhemmilta salassa tai vasten tahtoa.
Oikea tapa olisi ollut ottaa, (jos yleensä oli jotain syömisongelmaa) puheeksi ja kysyä neuvoa ja toimintatapoja vanhemmilta (toimiiko esim houkuttelu ym.)
Ja sitten; Meillä lapset eivät ole pilalle lellittyjä, syövät normaalia ruokaa,ei juurikaan ranskalaisia tai hampurilaisia/pitsoja ym. Ja tiedätkö mitä??
Juu, kyllä ne vain kitisee, eikä aina ruoka maistu!
Eikä todellakaan ole sen päiväkodin hoitajan asia yrittää saada lapsistamme "normaaleja".
Minusta juuri epänormaalia on se, että lapsi on joko passiivinen ja suostuu kaikkeen mitä aikuinen haluaa...
Epänormaalia on, jos aikuinen pilkulleen määrää tahdin miten eletään tai ollaan hoidossa....?!
miettikää vanhemmat, joiden lapset joutuvat olemaan päiväkodeissa tai muissa hoitopaikoissa jopa 9-10 tuntia, kuka lapsen kasvattaa??
Ette voi harrastaa etäkasvatusta, kun ette ole paikalla lapsenne elämässä.
3 vuotta on lyhyt aika loppuelämän kannalta, miettikää kannattasko "uhrata" se lapsensa hyväksi?!
ei ole mahdollisuutta sitä olla kotona.
Ja se on muuten aivan totta monessakin perheessä.
Ja tuo kolme vuotta ei jää aivan lyhyeksi sen vanhemman elämässä, jos perheessä on esim. kolme lasta joiden kanssa jäädään kotiin kolmeksi vuodeksi. Ja toisekseen kyllä lapsen "kasvatus" jatkuu sen kolmen vuoden jälkeenekin.
Lisäksi en näe tuota kasvatusasiaa asiaa aivan samalla tavalla (mustavalkoisena) kuin sinä.
Ensinäkin vaikka hoitopäivät olisivatkin 9-10 tuntiin päivässä, niin ei ne lapset siellä päiväkodissa asu öitä, viikonloppuja eikä lomia.
Esim. lapsi joka on hoidossa 10 tuntia päivässä, sen mahdollisen max 21 päivää kuukaudessa, viettää siis aikaa päivähoidossa 210 tuntia ja kotona (vanhempien kasvatettavana) 510 tuntia.
Miten tässä kasvatus yhtäkkiä muuttuukin etäkasvatukseksi vanhempien osalta?
Sinä et ole ilmeisesti ymmärtänyt että "kasvatus" ei kokonaisuudessaan ole vain sitä, että lapsi oppii istumaan ruokapöydässä ja sanomaan kiitos.
Ei siellä päiväkodissa voida huolehtia lapsen mm. kokonaisvaltaisesta perusturvallisuudesta, turvallisista ja pysyvistä ihmissuhteista, päivärytmistä ym. jotka jäävät oikeasti vanhempien vastuulle.
Tämä on sitä kasvatusvastuun jakamista, mikä tarkoittaa, että kun lapsi on päivähoidossa, pakostakin joitakin lapsen kasvatukseen liittyvistä asioista siirtyy päiväkodille, koska lapsi viettää päivät siellä.
Se ei kuitenkaan poista vanhempien vastuuta ja osallisuutta lapsen kasvatuksesta.
Pitkät työpäivät itsessään ei vielä tee vanhemmasta huonoa, jos on lapsi on huolehdittu turvalliseen hoitoon siksi aikaa ja lasesta oikeasti välitetään ja muutoin lapselle on aikaa.
Turhaa syyllistämistä tuo etäkasvatuksen esilletuonti.
Siinä on vinha perä. Jos joskuskaan lapsilta kysyttäis, haluaako he olla äidin kanssa vai päiväkodissa, vastauksen tiedämme jokainen. Mutta tämä asia ei riitelemällä parane, tarkoitus on vain herättää keskustelu ja heitänkin pallon yhteiskunnalle.
Olisi enempi kuin parempi lapsille, että yhteiskunta mahdollistaisi äitien kotona olemisen edes ensimmäiset 3 vuotta, jotka ovat erityisen tärkeitä lapsen henkisen kasvun takia.
Siis kunnon kotihoitotuet perheille ja lyhennetyt työpäivät äideille sen jäkeen.
syytä keskustella, mutta jossain muualla tuo vaikuttaminen ja yhteiskunnalle pallon heittäminen voisi toimia paremmin kuin tällä palstalla.
Toisaalta yhtä hyvin olisi myös tärkeää keskustella päivähoidon ryhmien koosta, pienten lasten päivähoitoryhmien mahdollisuuksista ym. joilla myös voitaisiin saada "laatua hoitoon".
Anyway, kun keskustelua halusit saada aikaiseksi, niin olisi oikeasti kiinostavaa kuulla miksi pienen lapsen henkisen kasvun kannalta olisi tärkeämpää olla juuri kotona kuin asiallisesti järjestetyssä päivähoidossa?
Jollakin tavalla voisin kuvitella, että jos tämä seikka olisi todella tärkeä pienten lasten henkisen kasvun kannalta, (jollakin tavalla vaarantaisi sen) olisi tuohon tukipuoleenkin eri tavalla kiinnitetty huomiota.
Kuitenkin kokonaisvaltainen lapsen elämän tukeminen ja turvaaminen on se seikka jolla pienenkin lapsen henkinen (niinkuin myös fyysinen) kasvu ja kehitys turvataan.
En millään voi uskoa, että juuri päivähoito (tai hoitajat) voisivat yksinään olla "vastuussa" epäkohdista tai kehityksessä tapahtuvista häiriöistä lapsen elämässä. (poislukien tuo mediassa ollut tapahtuma)
Toki, jos tälläista tietoa löytyy, olisin siitäkin kiinostunut. En siis kaipaa tietoa median nostattamista tuota aikaisempaa vastaavista tapauksista, koska vastaavia laiminlyöntejä ym. tapahtuu myös lasten kotona ja ovat sillä tavalla melko yksilökohtaisia.
Oikeaa keskustelua tällä palstalla ei juuri ole, toivottavasti tästä olisi asiallisia mielipiteitäkin...