Sain kauan haluamani ylennyksen ja olen vihdoinkin asemassa jota olen tavoitellut. Työni on juuri sopivasti haastavaa ja hyvä palkkaista. Mutta nyt kun olen tehnyt sitä puoli vuotta oma elämäni tuntuu tyhjältä.
Lapseni ovat kasvaneet aikuisiksi ja lentäneet pesästä. Vaimon kanssa on asiat hyvin ja seksi on hyvää, Mutta nyt elämä vaan tuntuu niin tyhjältä, tässäkö tämä sitten oli.
Tein paljon töitä saadakseni ylennyksen ja alkuhuuman jälkeen putosin jonkinlaiseen tyhjiöön. Nyt ei ole enää unelmia. Töissä olen muuttunut ärtyisäksi ja tiuskin kaikki vähästäkin "virheestä". Lopetin kuntosalilla käymisen, syön ja juon itseni uneen TV:n ääressä. Jotenkin vaan tekee mieli kuolla pois, jotta ei tarvitsisi murehtia asiaa enää.
Onko kenelläkän vastaavia kokemuksia toteutuneen unelman tuomasta tyhjyydestä ja miten pääsitte yli tämän vaiheen?
T: K.V.
Onko kenellekään vastaavia kokemuksia.
Lapseni ovat kasvaneet aikuisiksi ja lentäneet pesästä. Vaimon kanssa on asiat hyvin ja seksi on hyvää, Mutta nyt elämä vaan tuntuu niin tyhjältä, tässäkö tämä sitten oli.
Tein paljon töitä saadakseni ylennyksen ja alkuhuuman jälkeen putosin jonkinlaiseen tyhjiöön. Nyt ei ole enää unelmia. Töissä olen muuttunut ärtyisäksi ja tiuskin kaikki vähästäkin "virheestä". Lopetin kuntosalilla käymisen, syön ja juon itseni uneen TV:n ääressä. Jotenkin vaan tekee mieli kuolla pois, jotta ei tarvitsisi murehtia asiaa enää.
Onko kenelläkän vastaavia kokemuksia toteutuneen unelman tuomasta tyhjyydestä ja miten pääsitte yli tämän vaiheen?
T: K.V.
Onko kenellekään vastaavia kokemuksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pitkään elimme niin, että vaimo kävi töissä ja minä ihmettelin, mitä tekisin. Lopulta päätin hakeutua unelma-ammattiini, opiskelin aikuislukion ja onnekseni istuin viisi vuotta yliopistossa. Valmistumisen ollessa lähellä sain työpaikan, josta olen haaveillut teinipojasta lähtien. Valmistuin, tein töitä onnellisena ja... huomasin, että tässäkö tämä nyt sitten on.
Rakastan työtäni, mutta jotenkin kaikki muu muuttui valmistumisen myötä. Kulutin vuosia siihen, että pyrin johonkin, ja nyt kun se on saavutettu tuntuu, että ei ole enää mitään saavutettavaa. Ei ole mitään tekemistä, vaikka jatkuvasti on hirveä kiire. Ei ole mitään odotettavaa, ei mitään tavoiteltavaa. Alkuhuuman jälkeen työkin maistuu puulta.
Neuvoa ei ole antaa: samat oireet kärsin ja avioeroon päädyin (osin siksi, että saisin olla rauhassa). Tunne on todellakin se, että tässäkö tämä nyt oli.
Sama rytmi elämässä aikanaan kun teillä molemmilla. > Pyrkimys parempaan, saavuttaa jotain > NOUSUKAS Akasa kun sai olla eläkkeellä (vieläkin) ja uupumus hävisi, unet tasaantuivat ja alkasi tuntumaan suht´koht´normaalilta olo tilalta tuli taas tyhjä tunne > no tässäkö tämä nyt sitten oli?
Minulla oli yhteyksiä paljon, samoin kokeneisiin, Mielenerveydenkeskusliiton kuntoutuksien saattamana. Olin seitsemällä viikon kestävällä kuntoutusjaksolla Liiton kautta. Siellä näki vertaisia.
Sitten eräänä päivää näin lehdestä TUKIHENKILÖKURSSIN. Lähdin kokeilemaan olisiko se minulle. Olisinko sopiva sellaiseen?
Kurssi oli noin 6 kertaa, 4 tuntia.
ykyään tomin tukihenkilönä, eläkeläisryhmän ohjaajana (keksin tekemistä ryhmänne, matkoja, luentoja asiantuntijoilta, vierailuja jossain), Ja toistakin pinempää ryhmää ohjaan.
NYT ELÄMÄ ON MIELESTÄNI TÄYDLLISTÄ. ELÄMÄLLÄ ON PÄÄMÄÄRÄ. SAA KIITOSTA TYÖSTÄÄN. OSALLISTUJILTA, JÄRJESTÖILTÄ YMS.
ELÄMÄLLÄ TÄYTYY OLLA PÄÄMÄÄRÄ JA TARKOITUS. IHMISELLÄ TÄYTYY OLLA SOSIAALISIA SUHTEITA. NIITÄ SAA TEKEMISEN SAATTAMANA.
JOKAINEN KULKEE OMIA POLKUJAAN. SIIHEN EI OLE YKSISELITTEISTÄ VASTAUSTA.
HYVÄÄ JATKOA KAIKILLE SAMOIN KOKENEILLE.
http://www.mtkl.fi/
http://www.webinfo.fi/harrastukset/
Kannattaa muistaa, että pitää ne tärkeät perusasiat kunnossa, niin tuollaiset ongelmat eivät pääse liian suuriksi. Kuitenkaan tuo mitä kerroit ei todellakaan kuulosta ylitsepääsemättömältä.
Olet vaan antanut liian ison roolin niille työasioille elämässäsi. Voin antaa pari neuvoa tähän mitä voit miettiä:
Hanki uusia harrastuksia ja aktiviteetteja. Kunnon lepo on myös tärkeää.
Liikunta on ihmisen hyvinvoinnille välttämätöntä. Älä vaan jätä sitä salilla käymistä pois kokonaan tai vaihtoehtona vois olla vaikka lenkkeily. Syö terveellisesti ja monipuolisesti. Juo kohtuudella alkoholia, koska suuret kulutukset lisäävät masennusta.
Pidä yllä sosiaalisia suhteita. Muut ihmiset ovat tärkeitä.
Kaikistä tärkein on kuitenkin, ettet jää paikoillesi, koska silloin ne ajatukset pääsevät valloilleen ja niiden ei pidä antaa hallita sinua, vaan sinun pitää hallita niitä.
Joo toi on sellanen 'krapula vaihe'. Minkä on varmaan aika monikin kokenut ainakin kerran elämässään.
Yksi yksinkertainen ratkaisu on tietysti nyt ryhtyä etsimää jotain harrastusta itselleen.
Monistahan on tullut ns. juoksu-uskovaisia juuri tuollaisen työelämän menestyksen jälkeen. Monet muutkin urheilu-liikunta alat sopivat tietysti ihan oman mieltymyksen mukaan.
Homman nimi on kuitenkin se että haet haastetta muualta elämän alueelta.
Toisaalta vaarojakin on, olet ilmeisen seksiorientoitunut henkilö, sinulle voisi käydä juuri niin että, elämääsi tulee jokin toinen nais/miessuhde tai alat muuten kehittää addiktia seksiin. Siksi olisikin hyvä että hakeudut nimenomaan jonkin fyysisen harrastuksen pariin!