Hei!
Olen 5-kymppinen nainen. Olen tässä iässä, jolloin elämän pitäisi olla seesteistä ja mukavaa, mutta sitä se ei ole.
Elin kamalassa avioliitossa ja odotin vaan,että neljä lastamme kasvavat aikuisiksi, että voisin aloittaa uuden elämän.
Aloitinkin tavallaan.. elämässäni on mies, joka on naimisissa ja olen edelleen tässä avioliitossani. Näin on jatkunut jo kuusi vuotta.
Elämäni on entistä risaisempaa ja epäselvempää.
Rakastan miesystävääni, enkä millään haluaisi luopua hänestä. Avioliittoni on ihan karilla, meillä ei ole edes puheyhteyttä. Ei ole ollut pitkään aikaan. Enkä osaa silti lähteä pian 30 vuotta sestäneestä avioliitosta.
Tuntuu siltä, että tämä minun rakkaussuhde naimisissa olevaan mieheen on vain parantanut hänen liittoaan, silti hän sanoo rakastavansa minua, mailaa monta mailia päivässä, tekstailee usein ja kertoo kuinka rakastaa minua. Kuinka meillä on yhteisiä muistoja ja ne auttavat häntä arjessa. Tapailemme ja käymme yhteisillä matkoilla.
Mutta olen ihan rikki. Olen niin rikki, että en jaksa nauttia lasteni ja lastenlasteni seurasta sillä tavalla kuin pitäisi. Ja siitäkin on huono omatunto.
Marjaana
Olen 5-kymppinen nainen. Olen tässä iässä, jolloin elämän pitäisi olla seesteistä ja mukavaa, mutta sitä se ei ole.
Elin kamalassa avioliitossa ja odotin vaan,että neljä lastamme kasvavat aikuisiksi, että voisin aloittaa uuden elämän.
Aloitinkin tavallaan.. elämässäni on mies, joka on naimisissa ja olen edelleen tässä avioliitossani. Näin on jatkunut jo kuusi vuotta.
Elämäni on entistä risaisempaa ja epäselvempää.
Rakastan miesystävääni, enkä millään haluaisi luopua hänestä. Avioliittoni on ihan karilla, meillä ei ole edes puheyhteyttä. Ei ole ollut pitkään aikaan. Enkä osaa silti lähteä pian 30 vuotta sestäneestä avioliitosta.
Tuntuu siltä, että tämä minun rakkaussuhde naimisissa olevaan mieheen on vain parantanut hänen liittoaan, silti hän sanoo rakastavansa minua, mailaa monta mailia päivässä, tekstailee usein ja kertoo kuinka rakastaa minua. Kuinka meillä on yhteisiä muistoja ja ne auttavat häntä arjessa. Tapailemme ja käymme yhteisillä matkoilla.
Mutta olen ihan rikki. Olen niin rikki, että en jaksa nauttia lasteni ja lastenlasteni seurasta sillä tavalla kuin pitäisi. Ja siitäkin on huono omatunto.
Marjaana
Vastaukset 9
Vanhimmat
on vain yksi oikea ratkaisu, ja uskon, että tiedät mikä se on. Tee se. Ensimmäinen päivä on pahin hirressäkin, sen jälkeen helpottaa.
rohkeutta päätöksen tekoon. Älä jätä tekemättä sitä, jonka tekemättäjättämistä voisit myöhemmin katua tai tulet varmasti katumaan. Mikäli kadut sitä liian myöhään olet "loppu".
outo tämänikäisille. Monella on avioliitto vain kulissien ylläpitoa ja yhdessä ollaan omaisuuden ja lasten vuoksi.
Se mikä on varmaan on se, ettei miesystäväsi ainakaan eroa koskaan vaimostaan ja rikot itseäsi entistä enemmän, jos jatkat elämääsi nykyisellään. Ota aikalisä, ja mieti mitä oikeasti haluat elämältäsi. Muiden ei tarvitse muuttua, vaan se sinun on itse tehtävä.
Listaa elämäsi plussat ja miinukset ja keskity niihin plussiin. Perhe on loppujen lopuksi elämässä se ainut ja tärkeä asia, joka monesti pilvilinnoja tavoitellessa tahtoo unohtua. Lisäksi tuollaiset mielialan vaihtelut kuuluvat tähän meidän ikään, kun pohdimme elämäämme ja tyytyväisyyttämme siihen.
Tsemppiä sinulle!
sullakaan.
Miksi kiusaat itseäsi moisilla.
Osta kaupasta niille ukopille kynnysmatot ja ala mennä!
että ymmärrän tilanteesi..silleesti, että kaipaat itsenäisyyttä ja omaa aikaa
tai ehkä olisi selkeintä miettiä se itse....?
ja sitten ehkä alkaa rakentaa tulevaisuutta sen tavoitteen mukaisesti,,,askel askeleelta
miettiä mihin on tyytyväinen...mihin tyytymätön,,mitä haluaisi korjata..ja miten
mitkä ovat keinot..ja mahdollisuudet
ja haluatko sitä tarpeeksi
mitkä ovat panokset...
kun on aika tehdä ratkaisuja
Kiitos ajatuksista, kannanotoista, varsinkin sinulle vantaannainen, kun puhelit niin paljon.
Ihanaa oli myöskin se, ettei minua tuomittu kahden suhteen loukussa olevana. Ennen minä olin mustavalkoinen ajatuksiltani tässä asiassa.. kunnes sitten itse ajauduin tähän.
Yritin pelastaa avioliittoani vuosien ajan. Tämä toinen mies elämässäni ei ollut mitään kostoa tai ajattelemattomuutta. Se oli tarkkaan harkittu asia, koska olin niin yksin naisena.
No, nyt täytyy harkita asioita, miettiä mitä tehdä. En edes odota, että tämä minun rakkaani lähtisi perheestään minun takiani. Se olisi liian suuri suru liian monelle ihmiselle. Aikuinen nainen olen ja kannan kuitenkin syvää vastuuta tästä kaikesta.
Marjaana
"""yritit pelastaa avioliittosi.
Tuo on selitys kun lähdetään suhteeseen.
Minä tein kaikkeni.......
Yritin pyytää miestäni lopettamaan pettämisen. Rakastin häntä koko sydämestäni. Elin ja yritin unohtaa.. mutta ne pettämiset olivat aina välillämme...
paljoa osaa syrjäiset sanoa, se on jokotai olet onneton kolmisin tai onnellinen/onneton kaksin, - tai "onnellinen" yksin.
Tämä pohdintasi on jo hyvä alku...