vanha kirja vammalassa

oli kirjallisuuden ystävien ja harrastajien tapahtuma - mitä se toki edelleenkin on osittain - mutta nykyään suurelta osalta ja joidenkin mielestä suurimmalta osalta lähinnä vain myyntitapahtuma, siis kuin mitkä tahansa rahastukseen perustuvat markkinat. No, tapahtumassa on paljon hyvääkin ja kirjafriikille Vammalan vanhan kirjallisuuden päivät on yhä valtavan hieno tilaisuus kirjojen koluamiseen lieveilmiöistä huolimatta. Osasyynsä tähän rahastusmentaliteettiin lienee järjestäjillä, jotka on nostaneet myyntipaikkojen hinnat kovin kalliiksi. Kun myyntipaikasta joutuu pulittamaan kovasti, täytyy myytävistä tuotteistakin saada reilu hinta. Ei tunnu mukavalta myydä vaivalla keräämiään arvoteoksia ja muita keräilykamaksi luokiteltavia kirjoja alle keräilijähinnan ja sitten vielä lohkaista saamastaan tuotosta suuri osa myyntipaikkaan ja muihin kuluihin mitä menee kirjojen ja itsensä kuljettamiseen paikalle. Arvostelumieltäni järjestäjiä kohtaan lieventää käsitykseni, että heilläkin on tapahtumien järjestämisessä omat kulunsa - varsinkin kun tilaisuus on paisunut siitä, mitä se alussa pienimuotoisempana oli. Myyntipaikkojen hintojen korottamisella on ehkä myös pyritty karsimaan kaikenlaisia lähinnä kirppiskirjojen myyskentelijöitä, että jotka haluaa itselleen myyntipaikan lunastaa ja on siitä valmiit maksamaan pyydetyn hinnan, olisi asialle omistautunutta porukkaa?

En ole muutamaan vuoteen käynyt paikan päällä joten en tiedä kuinka nyt on, miten monen sorttista yrittäjää kirjaläjineen on siellä? Toisaalta, tavallisen kirjaharrastajan kannalta olisi vain positiivista mitä enemmän ja eri tasoisia myyjiä on paikalla, se lisäisi koluamisen nautintoa ja jännitystä että jos vaikka jotain mielenkiintoista löytyy ja vielä halpaankin hintaan. :-)

Selvää on ainakin se, että alan harrastajia keräävänä erityistapahtumana myyntiartikkeleilta on turha odottaa kirppishintoja. Olisi tyhmää myydä kirja kympillä jollekin vähän kiinnostuneelle, joka ostaa kirjan enemmän halvan hinnan kuin todellisen kiinnostuksen tähden, kun nurkan takaa juuri saapuu hän, joka on metsästänyt samaa kirjaa vuosikaupalla ja olisi valmis maksamaan siitä viisikymppiä.

Totta kyllä että Heikki Ylikankaan ROMAHTAAKO RINTAMA ei ole myyntiarvoltaan käytettynä kirjana 27 e arvoinen. Kovin tuntuu kovalta hinnalta. Kirjaa saa antikvariaateista erittäin siistikuntoisena kappaleena huomattavastikin halvemmalla, ja taitaa sitä löytyä tavaratalojen alennusmyynnistäkin niin kuin totesit. En sitten tiedä kun en ole asiantuntija, lähinnä tällainen harrastelija itsekin, että mitä hintaan vaikuttaa onko painos tämä uusin, korjattu painos, vai aikaisempi korjaamaton painos. Tämän kirjan kohdalla luulisin ettei asialla ole paljonkaan merkitystä.

Kirjakauppojen ja tavaratalojen alennusmyynnit on oma juttunsa mitä antikvariaattien ja divareiden pitäjät ei voi kauheasti huomioida, ne on hetken kestäviä ja usein paikallisiakin juttuja joissa laitetaan suuri määrä tavaraa menemään pilkkahintaan ja sitten alen loputtua, kun kirjat myyty loppuun, niitä haetaan jälleen divareista.

Copy paste vanhasta viestistä palstalla, totesin 18. 12. 2006:

"Täytyy muistaa että käytetyssä kirjassa ei ole varsinaista ohjehintaa, se on aina myyjän ja ostajan kauppa. Käytäntöä on tietysti syntynyt.
Hintoja voi nettilistojen lisäksi tarkistella vanhojen kirjojen hintaoppaista ja keräilykirjojen hintaoppaista. Sellaiset löytyy kirjastoista jos ei muualta. Merkityt hinnat tarkoittaa hyväkuntoisia kirjoja ja on nykypäivän tilanteeseen verrattuna yleensä yläkanttiin, koska keräilyhintaa ei monikaan enää maksa. Voi kyllä pyytää listahinnan mutta saa varautua odottamaan 4 - 6 vuotta että osuu kohdalle himokeräilijä jolta just tämä kirja puuttuu. Käytetyn kirjan arvostus on siis notkahtanut huomattavasti. Joissain tapauksissa hintaoppaiden suositus on kyllä alakanttiinkin, eli käytännössä kirjan arvo voi olla myös enemmän. Suuntaa antavina hintaoppaat on hyviä.

Nettiantikvariaattien hintatietoja selailtuani olen todennut selkeitä ali- ja ylihintoja. Tuntuu ettei antikvariaatitkaan aina tiedä mitä jostakin voi pyytää ja mitä ei?
Esimerkkinä hintaeroista:
Jalmari Saulin Hopeamaja on yhdessä paikassa normaalin kuntoisena 6 e, toisessa paikassa saa samasta kirjasta maksaa huonokuntoisena 12 e.
Simo Penttilän Herra ja Ylhäisyys (1945) löytyi K3 kuntoisena (normaali siisti antikvariaattikunto) halvimmillaan 7 e ja kalleimmillaan 21 e. 21 euroa on kyseisestä teoksesta selkeästi ylihintaa, sanoisin että asiallinen hintahaitari teoksesta on nykyisellään 6 - 12. Käytettyjen kirjojen hintaoppaassa kyseisestä teoksesta on merkitty ohjeellisena hintana 8 e.

Mika Waltarin Rakkaus vainonaikaan (ensimmäinen painos, 1943) oli käsittämättömin tapaus hintoja vertaillessani, siitä pyydettiin K3 kuntoisena antikvariaatista riippuen: 13, 13, 15, 17, 18, 18, 20, 20, 25, 42, 48."

En tiedä mitä tuosta viimeksi mainitusta kirjasta on mahdettu Vammalassa pyytää... Joku varmaan varsin halvalla, joku enemmän. Eri asia sitten Waltarin harvinaisemmissa ja halutummissa teoksissa, joita kyllä niitäkin ajan kuluessa tapaa ja yllättävissäkin paikoissa jopa edulliseen hintaan. Kun jaksaa koluta.

Löysin sieltä eilen aiemmin täälläkin puheena olleen Paavolaisen Synkän yksinpuhelun ensimmäisen painoksen hintaan 50 euroa (ei muuta varsinaista "vikaa", kuin omistajan mustekynäinen nimikirjoitus), yleensä tuo maksoi siellä noin 75-95 euroa. Yleensä toki hintataso on korkeahko, Huuto ja kirpputorit ovat opettaneet siinä määrin hyvälle.

Olihan siellä taas paljon mielenkiintoisia kirjoja tarjolla, ja monet hyvinkin edullisesti. Esimerkiksi Erno Paasilinnan Yksinäisyys ja uhma sekä Tuula Hökän väitöskirja Mannerista olivat parissakin aikassa esillä, ja tarttuivat mukaan sieltä mistä halvemmallla sai.