Mitä vanhemmaksi tulen, sitä nopeammin kuluvat päivät!
Sitä vähemmän kiinnostaa turha ja törky,
sitä vanhemmiksi muuttuvat miehet,
sitä pienemmiksi miesten suuret puheet.
Torin laidan apteekissa oli vaihtunut apteekkari.
Se mies oli charmikas ja harmaantunut viehättävästi.
Pitkitin vitamiinien ostoa tahallani,
oli niin hyvä vain katsoa miestä vaivihkaa.
Että tuollaisiakin vielä on!
Lintujen laulu ei ole turhaa,
ei kasteinen niitty koiran jaloissa.
Iloista on tuntea olevansa vapaa,
tehdä mitä mieli mielii.
Joskus harvoin herätä kaksin,
olla läsnä ja katsoa suoraan silmiin.
Käydä yhdessä suihkussa ja kiirehtää työhön.
Joka päivä ajattelen kuolemaa -
ettei se tänään vielä tulisi.
Katmandun polttoroviolla vastasyntynyt.
Pää poksahti, vihreä lintu oksalla säikähti.
Meitä kaikkia äitejä itketti.
Ei kaikessa ole tarkoitusta,
mutta elämään tänne on tultu,
eikä kärsimyksestä saa kirkkainta kruunua.
Haluan oppia valottamaan oikein jokaisen kuvan.
Sitä vähemmän kiinnostaa turha ja törky,
sitä vanhemmiksi muuttuvat miehet,
sitä pienemmiksi miesten suuret puheet.
Torin laidan apteekissa oli vaihtunut apteekkari.
Se mies oli charmikas ja harmaantunut viehättävästi.
Pitkitin vitamiinien ostoa tahallani,
oli niin hyvä vain katsoa miestä vaivihkaa.
Että tuollaisiakin vielä on!
Lintujen laulu ei ole turhaa,
ei kasteinen niitty koiran jaloissa.
Iloista on tuntea olevansa vapaa,
tehdä mitä mieli mielii.
Joskus harvoin herätä kaksin,
olla läsnä ja katsoa suoraan silmiin.
Käydä yhdessä suihkussa ja kiirehtää työhön.
Joka päivä ajattelen kuolemaa -
ettei se tänään vielä tulisi.
Katmandun polttoroviolla vastasyntynyt.
Pää poksahti, vihreä lintu oksalla säikähti.
Meitä kaikkia äitejä itketti.
Ei kaikessa ole tarkoitusta,
mutta elämään tänne on tultu,
eikä kärsimyksestä saa kirkkainta kruunua.
Haluan oppia valottamaan oikein jokaisen kuvan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos tässä ei ole sanomaa
ihan siitä -perus elämän-
ajatuksista,sitten sitä
ei ole missään.
-Ei ole runo- jo nimestä
lähtien sait minut
havahtumaan,että tuon
vielä äijä luet.
Luinhan minä ja nyt yritän
tekstailla jotain sanottavaa.
Olkoon runo tai ei
tyyli se tai tuo,
niin sanat ainakin
uppoutuu kalloon kuin
verenkiertoonkin.
Asiaa asiasta ei sen vierestä.
Ei sana pöhöä,ei turhaa,ei
liian vähän,eikä liikaa.
Sopivasti,että rivit vaihtuvat
mielenkiinnolla eteenpäin.
Kerrontaa elämästä sen
totuudesta-kaunistelematta-
lajissaan jopa ainakin täällä
-harvinaisempaa-
tai ei ole tullut luettua.
Hyvä kuin upean koruttoman
nasta...- kuka sitten oletkin,
anna kuulua itsestäsi vastedeskin.
oman tapansa oppia, jotkut ajattelevat, että ainoa oikea tapa on kärsiä. Eihän se niin ole, mutta niinhän minäkin sen valitsin eilen. On toisenlaisiakin teitä, suoria ja helppoja. Nyt kun olen tässä ihmettelen, miksi se piti tehdä vaikeimman kautta.. mutta valottaminen on ainakin hallinnassa :D
Valottamisella en tarkoita pelkästään valokuvien valottamista, vaan näkemieni ihmisten ja tapahtumien oikeanlaista valottamista niiden oikeissa mittasuhteissa. Se nimittäin helpottaa huomattavasti elämää ja tuo siihen tarvittavaa rauhaa. Tosiasioiden hyväksyminen on joskus pitkällisen ajatusprosessin ja tuskailemisen tulos, mutta sen jälkeen kaikki on paljon iloisempaa, koko elämä.
sana :§ ja joskus sen vaan tietää ajattelematta pätkääkään.. näkee vaan, ja kaikki on päivänselvää, kirkasta kuin mikä.. muttei kuitenkaan sitä ;)
Sain tästä kirjoitelmasta vakituiselta arvostelijaltani huonon arvosanan: hajanainen, itselle kirjoitettuja ajatuksia, ei lukijalle. Ainoa hyvä tuo apteekkijuttu.
Olen samaa mieltä.
Harvoin saa aikaiseksi jotain heti valmista, missä ei ole päiväkirjamaisuutta tai abstrakteja ilmaisuja, mitkä eivät kerro mitään kenellekään ulkopuoliselle.
No, joskus on hyvä lämmittellä sanoilla itseään tällaisella sitäsuntätä palstalla.