Onko kertauksissa yhtä natsimeno

Ensinmäinen kertaus oli jokseenkin natsimenoa; viikon leiri kenttämajoituksessa, lepoa pari-kolme tuntia yössä, henkilökohtainen huolto minimissä, jatkuvaa sykkimistä paikasta toiseen ja päällinmäisenä ajatuksena jatkuva vitutus. Kaukana perinteisistä reserviläis-rasvamakkaranpaisto-retkeilyistä.

Myöhemmät kertaukset ovatkin olleet huomattavasti asiallisempia. Keskitytty vain olennaiseen ja kaikki turha sykkiminen karsittu minimiin.

Ole huoleti, päätä ei tarvitse ajaa nuliksi ja omille vaatteille on kyllä järjestetty säilytys. Varusteita jaetaan vain sen verran, mitä tarvitset sodan-ajan tehtävistä suoriutuaksesi.

Riippuu niin monesta tekijästä, millainen meininki on..

Toisinaan ollaa saatu hyvää sapuskaa, toisinaan ollaan edellis päivän muona annoksista leivottu seuraavan päivän aamiaiset...

Toisinaan ollaa kiitetty, toisinaan haukuttu epäsotilaalliseksi, välillä saatu kumpaakin..
Keppiä ja porkaanaa.

Tukan pituuteen ja partaan ei puuttu yms.

Minusta vain oleellista että joukossa hyvä ilma piiri ja hommat toimii, ja onhan se ihan mukava että reservi joukotkin näyttävän oloisesti esiintyy.

Illat yleensä eivät olleet vapaita pakollisissa harjoituksissa, niistä vain eri pätevällä syyllä saanut olla yön poissa.