mulle äkkiä..

Mä tein sen taas. Ajatelin lähteä lenkille, ja suuntasinkin askeleni kaupunkiin. Ajatus oli että teen "näyteikkunaostoksia", pieleen meni. Erehdyin ruokakauppaan ja mun oli pakko saada kaikkea hyvää heti, nyt, äkkiä. Jätskiä kaks litraa ja alkusyömisiksi rusinoita ja karkkipussi (400g) ja sitten äkkiä, kipi kipi, kotiin, omaan huoneeseen, ovi lukkoon, toivottavasti kukaan ei häiritse mua, toivottavasti kukaan tuttu ei nähnyt, nyt kaikki äkkiä, suuhun ja sitten oksentamaan, onneksi on oma vessa! Tätä on valittanut moni muukin bulimikko, joo, tiedän. Mutta silti halusin vain purkaa itseäni, toivoa tehtyä tekemättömäksi, miksei musta tullut anorektikkoa, miksi olen näin surkea, masentunut, toivoton. Mitä mun pitäis tehä? Käyn avohoidossa ja siellä tiedetään ongelmani..? Mutta kukaan ei osa auttaa, enkä sairaalahoitoa (vielä) tarvitse. Haluaisin vain eroon tästä sairaudesta...
3425
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

niin kovin tutulta.. just tollasta se munkin elämäni on.. tahtois enemmän kuin mitään muuta eroon tästä paskasta, mutta ei vaan kykene siihen yksin.. voimia sulle! ja kaikille muillekin kärsiville!

Äänestä
  • Niiin tuttua. Muutin vähän reilu kuukausi sitten omaan kämppään siinä toivossa että nyt kotona ei olis niin paljon kaikkee ruokaa mitä ahmisin ja oksentaisin. Aluks kaikki oli hyvin ja ostin hedelmiä ja vihanneksia ja muuta terveellistä.
    Mutta nyt tää on lähteny ihan hanskasta. Pelkään melkeenpä yksin jäämistä kotiin tai tekemisen puutetta. Vapaapäivät töistä on yhtä helvettiä. Aina oikein suunnittelen kokopäiväks kaikkee menoa etten vaan pyöräile lähikauppaan ja osta hirveet määrät herkkuja.
    Joskus aamut lähtee hyvin käyntiin ja päivä menee mukavasti, eikä masenna mikään. Sit vaan yhtäkkiä tulee hirvee nälkä ja mietin et eipä täs muutakaa iloa oo niin saatan ostaa 20 euron eestä kaikkee hyvää ja oksennan pari seuraavaa tuntia niitä.
    Tää on niin kauheeta. Ihan kuin multa menis vaan järki yhtäkkiä!

    Äänestä

Siis aivan samanlaista kuin mulla! Ajattelen, et meen ulos kävelylle, ei kauppaan, mutta KUITENKIN vahingossa lipsahdan sinne lähikauppaan. Ja sitten kun nään sen keksiosaston mikä ekana tulee kun astuu sisään, heti tulee mieleen ''no jos tää nyt olisi tänään vika kerta, lupaan itselleni että ei enää ikinä tän jälkee''. Ja sitten alkaa se valikoima, keksejä, karkkeja, jäätelöä todella paljon, valmisruokia ja vaikka mitä. Sitten piilotan kaikki ruuat laukkuun. Meen nopeesti kotiin onnellisena, omaan huoneeseen, ovi lukkoon, telkkari päälle ja nautinto alkaa. Ja sit ku on kaikki ahmittu, vatsa ihan isona, ei pysty ees suoristautuu, piilotan nopeesti kaikki roskat pussii ja heitän omaan roskikseen. Sitten huudan äidille ''mä käyn vaa nopee suihkus'' ja meen vessaa, laitan suihkun päälle ja aloitan oksentamisen. Välillä hypin (se helpottaa oksentamista) aluks tulee kaikki ulos helposti, mutta myöhemmin täytyy jo tunkee kädet suuhun ja välillä käytän hammasharjaa apuna. Sitku on kaikki oksennettu (toivottavasti kaikki) ni väsyttää ihan helvetisti, turvottaa ja ihan paska olo.

Näin se mulla menee, melkein joka päivä. En tajuu mistä saan ees rahaa tohon, ja rahaa menee ihan vitusti. Niillä rahoilla voisin mielummin ostaa ittelleni kauniita vaatteita tai Ipodin. Ja sellai tunne et kassanmyyjätki jo varmaa ihmettelee et miks ostan joka päivä herkkuja.
Mullakin aina semmoi pelko, että kumpa kukaan tuttu ei näkisi....

Äänestä

Kommentoi aloitusta


..kaikki kaupasta kirjoitti:

Mä tein sen taas. Ajatelin lähteä lenkille, ja suuntasinkin askeleni kaupunkiin. Ajatus oli että teen "näyteikkunaostoksia", pieleen meni. Erehdyin ruokakauppaan ja mun oli pakko saada kaikkea hyvää heti, nyt, äkkiä. Jätskiä kaks litraa ja alkusyömisiksi rusinoita ja karkkipussi (400g) ja sitten äkkiä, kipi kipi, kotiin, omaan huoneeseen, ovi lukkoon, toivottavasti kukaan ei häiritse mua, toivottavasti kukaan tuttu ei nähnyt, nyt kaikki äkkiä, suuhun ja sitten oksentamaan, onneksi on oma vessa! Tätä on valittanut moni muukin bulimikko, joo, tiedän. Mutta silti halusin vain purkaa itseäni, toivoa tehtyä tekemättömäksi, miksei musta tullut anorektikkoa, miksi olen näin surkea, masentunut, toivoton. Mitä mun pitäis tehä? Käyn avohoidossa ja siellä tiedetään ongelmani..? Mutta kukaan ei osa auttaa, enkä sairaalahoitoa (vielä) tarvitse. Haluaisin vain eroon tästä sairaudesta...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu