Tunteet sua kohtaan on tainneet kuolla, olen pahoillani :(
Luulen, että se on yhdistelmä kaikkea. Omaa elämäntilannetta nyt, käyttäytymistäsi, kyllästymistä tilanteeseen...
Mutta kuitenkin tiedän, että se on vain yhden asian tulosta. Sinussa on jotain juuri sellaista, mitä en voi sietää. Huomasin sen aika hyvin taannoin. Tai ei niinkään, että en voisi sietää, mutta en vaan pysty suhtautumaan enää tarvittavalla vakavuudella. Ehkä se etten pysty on oma ongelmani, miten vaan, mutta näin kuitenkin on.
Tuntuu todella omituiselta, että tunteet sinua kohtaan kuolivat.
Osaksi ne tietty vielä joskus heräilevät, koska muistan kyllä, että kauan aikaa sitten sinussa oli jotain, mistä pidin suunnattomasti. Mutta olet antanut itsesi muuttua ja muiden muuttaa sinua.
Tiedän, että ehkä sinun on vaikea ymmärtää sitä, että tunteeni sinua kohtaan ovat haihtuneet pois. Minunkin on joskus vaikea ymmärtää sitä.
Mutta ajattele millaiselta sinusta tuntui vaikka reilu kaksi vuotta sitten. Ne tunteet voi haihtua pois, tiedät sen.
Nyt niin kävi minulle.
Toistan ehkä valintojasi, mutten virheitäsi. Toivon ja uskon niin.
En sano, että olen pahoillani, koska vaikkei se korulause olekaan, niin siltä se kuulostaisi.
Kannan edelleen huolta sinusta. En vain enää mitään muuta.
Luulen, että se on yhdistelmä kaikkea. Omaa elämäntilannetta nyt, käyttäytymistäsi, kyllästymistä tilanteeseen...
Mutta kuitenkin tiedän, että se on vain yhden asian tulosta. Sinussa on jotain juuri sellaista, mitä en voi sietää. Huomasin sen aika hyvin taannoin. Tai ei niinkään, että en voisi sietää, mutta en vaan pysty suhtautumaan enää tarvittavalla vakavuudella. Ehkä se etten pysty on oma ongelmani, miten vaan, mutta näin kuitenkin on.
Tuntuu todella omituiselta, että tunteet sinua kohtaan kuolivat.
Osaksi ne tietty vielä joskus heräilevät, koska muistan kyllä, että kauan aikaa sitten sinussa oli jotain, mistä pidin suunnattomasti. Mutta olet antanut itsesi muuttua ja muiden muuttaa sinua.
Tiedän, että ehkä sinun on vaikea ymmärtää sitä, että tunteeni sinua kohtaan ovat haihtuneet pois. Minunkin on joskus vaikea ymmärtää sitä.
Mutta ajattele millaiselta sinusta tuntui vaikka reilu kaksi vuotta sitten. Ne tunteet voi haihtua pois, tiedät sen.
Nyt niin kävi minulle.
Toistan ehkä valintojasi, mutten virheitäsi. Toivon ja uskon niin.
En sano, että olen pahoillani, koska vaikkei se korulause olekaan, niin siltä se kuulostaisi.
Kannan edelleen huolta sinusta. En vain enää mitään muuta.
Vastaukset 38
Vanhimmat
odotamme tuota tietoa henkeä pidätellen. Happi alkaa jo käydä vähiin, joten toimi nopeasti. Ethän kuitenkaan halua murhata minua .. ?
joo. Tällaset piirteet on miehissä just niitä jotka pistää rakkauden sammumaan ainaki mulla, ei jaksa mitään itseriittosta ivailijaa kattella. Menee maku.
Ei mitään mailiboxia. Sille on syynsä, että jopa tämän viestin olen valinnut kirjoittaa tänne. Joskus se vain on enää niin.
Ei ole reilua kirjoittaa tuollaista vastausta. Mutta toisaalta ei ehkä ole sen reilumpaa kertoa omaa asiaani näin. Joten tasoissa kai ollaan.
En muuta voi kuin lähteä omien oletuksieni pohjalta. Hän on selvinnyt jo niin paljosta - hän selviää tästäkin. Ja ehkä nyt on vain viimeiset rippeet selvittävänä, kaikki on jo niin kaukana. Ja toisaalta minäkin selvisin sitten lopulta, kyllä hänkin. Niihin ajatuksiin tukeudun, ne ovat ainoat konkreettiset.
Itseriittoisuus ei ole ollut koskaan mun ongelma, paremminkin päinvastoin. Ivailua harrastan, mutta se kohdistuu itseeni. Ootan vaan täällä viestiä itse tykönäni.
Anteeksi että aiheutin suuhusi pahan maun.
oot myös niin fiksu, ettet usko tuon tekstin olleen hältä keneltä luulet.
mutta tarpeeksi fiksu että sen tajuan.
Tsemppiä meille kaikille :)
ja toivottavasti ei tosissaan tehty. Repesin täysin..http://www.youtube.com/watch?v=PoNwLUNW69w
vetää kyllä aivan sanattomaksi :)
Taitaa olla aivan pakko lähteä illalla hytkymään vastaavan laatukaman tahdissa ..
sen tosiasian, että kun tämä tarkoittamasi henkilö ei ehkä koskaan tavoita tätä viestiäsi niin moni muu lukija luulee sen olleen heille. Sinä aiheutat ihan turhaa kärsimystä viattomille ihmisille (miehille). Joku voi ottaa tosissaankin tuon sanomasi.
ymmärrän ja kaikesta olen tietoinen. Eikö se ole itsestäänselvyys? Mutta tämä on minun valintani.
kaikesta sivullisille aiheuttamastasi mielipahasta.
Tuo on miehen puhetta ;)
nyt pistetään miehiä halvalla. Toinen aiheuttaa mielipahaa ja sekaannusta ressukoitten päässä, toinen on ironinen vielä siihen päälle. No, niin saa maata kun on petannut...;)
ootpas typerä otus..että ihan totuuden myönnät..
jollekkin miehelle..
luuletko olevan haistapaskan vertaa merkitystä
tällasella..
et sitten uskalla itselleen ihmiselle kertoa?
ei varmaan mitään merkitystä huolen kantamisellasi - kenellekkään.
putkiaivoon ihan täys napakymppi :)
Ei ap. Ihan täältä sivusta naureskelen.
loukkaantunut ja katkerahko. Ymmärrän kyllä sen, tiedän sen tunteen paremmin kuin hyvin.
Et koskaan ole ylpeydeltäsi anteeksi kyllä pyytänytkään, mutta olen sitten jo antanut anteeksi kaiken sinulle.
Oletko antanut minulle anteeksi ne asiat, joita pyysin anteeksi?
Ymmärrän, jos et anna anteeksi. Minullakin kesti aika kauan antaa sinulle anteeksi.
Aina voi vedota tekosyihin, että joku ei muka uskaltaisi kertoa ihmiselle itselleen.
Ei tämä minusta niin kaukana siitä ole.
Ainahan joku tunnistaa ja jos epäilee, että tämä olisi itselle, niin eikö voi sanoa jotain? Jos varmuuden tahtoo.
Ja vastaus kysymykseesi on, että en. En uskalla. En tahdo enkä uskalla.
Olen arka ja epävarma.
Ja hänen suhtautumisensa minuun kertoo kaiken siitä, että minun ei pidä lähestyä häntä mitenkään.
Joten oman arkuuden ja hänen vuoksi kerron näin. Ehkä tämä on hänelle parempi.
Ja ikävä kyllä myös osaksi oman ylpeyden vuoksi näin.
Niin, ei mitään merkitystä huolen kantamisella...
Kunpa ei tarvisikaan kantaa huolta sellaisesta itsetuhoisesta juoposta. Huoh... :)
Sinun ei aina pidä aina meuhkata ja yrittää satuttaa itseäsi keinolla tai toisella. Mitään pullonkorkkia et ainakaan minun takiani enää koskaan avaa.
Jos se, että kerron nämä asiat, aiheuttaa sinussa nyt jotain loukkaantumista, niin purat ne tunteet sitten rakentavasti. Et meuhkaa. Olet luova ihminen, pura ne tunteet pois sillä tavalla ihan yksinäsi.
Ja toisekseen en ole koskaan voinut sietää mitään sellaisia vihjailuja omasta kaksijakoisuudesta tai sellaisten ajatusten vahvistamisesta itselleen. Lopetat sellaiset sitten. Ei ole hyväksi sinulle.
Voisitko yrittää pitää itsestäsi vähän paremmin huolta, kun minä en sitä voi tehdä?
En minä valehdellut ole, joten totuushan se on. Mutta ei kommunikointia. Kommunikointi vaatii toisen osapuolen aktiivisuutta. Ja kai koko totuus ja jonkinlainen loukkaantumisen minimointi vaatii kommunikaatiota.
Helppo on antaa toisen selostaa vaan yksin eikä ottaa mitään osaa ja sitten valittaa jälkeenpäin. Mutta enää en yksineni täällä sepusta mitään.
Jos on jotain vastavuoroista, niin sitten voin täällä edelleen kirjoittaa.
Mutta muuten tämä on minun osaltani tässä.
Tein paljon virheitä kaikessa. Joskus ajatuksissani koen, että ehkä tein jopa enemmän virheitä kuin sinä. En tiedä, ehkä tehtiin saman verran.
Olit peilini. Ei kai sitä paremmin todellakaan pysty sanomaan.
En tunne sinua, koska tunnen itseni. Vaan tunnen itseäni, koska tunsin sinut.
Olit kokonainen ihminen, joka omana kokonaisuutenaan oli kaikki mitä ikinä tahdoin. En vain enää taitaisi pystyä tulemaan lähellesi enkä olemaan lähelläsi. Siksikin kirjoitin näin. Tämä on helppoa, kun muu ahdistaisi kai.
oletko sä ihan tosissasi????????
Keneksi minut oikein kuvittelet?? Joksikin mieheksi??
Minä olen nainen ja naureskelin sun totuuksillesi
ja sinä kirjoitat taas tällaisen epistolan jollekin juopolle..!!!
haloo..!!!
nää sun juttus ei oo enää ihan....
menee jo vähän liian pitkälle.
sä oot jääny nalkkiin johonkin..
lopeta jo.
Älä ota noin henkilökohtaisesti :D Kirjoitin yleisesti ilmoille kaikki ajatukset tähän, kun en jaksanut erikseen laittaa niitä omaan aloitukseen, josta joku mikälie nainen ei ota niitä itselleen tarkoitetuiksi.
Äläkä yritä suhtautua jotenkin alentuvasti minun juoppooni. Se oli hellyyttelynimi.
En kyllä ole varma miksi enää vastaan tähän viestiisi, mutta menkööt nyt. Oli niin tylsä marista monologeja. Onhan tämä vähän viihdyttävämpää.
Kiitos osanotosta.
ei ihan oo kaikki kotona näillä tyypeillä,
pikkusen on vinksahtanut.
ei voi mitään.
ketään näin pöljää EI VOI oikeesti olla !!!!
ei voi.
herranjestas sentään.
osoittaa hyvin miten ihminen voi seota näillä sivuilla.
kylmä viesti.
jos on kylmä viesti kun tunteetkin on yhtä kylmät? Onko tää taas niitä kommentteja ettei tänne saa kirjotella kun niitä roihuavia rakkaus/kaipaus-tarinoita??
EI ap, ihan joku muu jolla myös on tunteet kylmenneet ja olisi voinut kirjoittaa ap-viestin, ihan osui nappiin.
aikaa hömpsötyksiin..
ei täällä kerrota totuuksia kenellekkään,
kukaan ei tiedä kuka sinä olet, eikä kenelle kirjoitat.
Se on kaukana totuudesta.
ihan toiselle osastolle. Tänne kirjoitellaan vaan omia ajatuksia tuntemattomien ihmisten luettaviksi ja kommentoitaviksi. Kaikki eivät vaan ole sitä vielä käsittäneet. Etsivät sitä omaansa ja Hänen rakkauden ja kaipuun tunnustusta. Kaikki muu on väärin eikä sallittua pukea sanoiksi :)
jo, että joskus asiat on vain kerrottava näin. Se ei myöskään ole vain ja ainoastaan minun vikani, että kerron näin. Vaikka minun valintani se tietysti on.
Ja kyllä, tunnen pienen piston siitä, että en kerro tätä henkilökohtaisesti. Mutta näin vain on nyt.
Ja kuka heittää tästä asiasta ensimmäisen kiven? Hänen kommunikaatioissaan on aina ollut jotain ihan samanlailla pielessä kuin tässäkin. Käytän vain samankaltaisia keinoja.
Ei se ehkä siltä tunnu, mutta ajattelen tässä molempien etua. Tiedän, että me molemmat sallittaisiin ja otettaisiin toisiltamme vastaan mitä vain. Seisoin tässä yksi päivä meressä ja huusin, että tappakkoon minut, hukuttakoon. Lyököön aalloilla minut kumoon, jos siihen pystyvät. Ennen en tule pois. Tajusin, että tämä on päätettävä.
En aio antaa hänen ottaa vastaan enää mitään minulta. Se on molempien edun ajattelemista. Tiedän millaista se on. Vihaat kaikkia juhlapyhiä, tuntuu, että silloin kuolet. Tahdot kuolla. Vihaat tiettyjä päiviä. Et voi sietää sitä, että aika menee eteenpäin. Itket ja huudat eikä kukaan välitä. Pian et osaa enää itkeä, teet haavoja ja revit kivun niistä ulos.
Et kestä sitä miten pienestä kaikki on kiinni. Etkä voi vaikuttaa siihen.
Näkevätkö he vai ei? Kun näkevät, olet menettänyt kaiken. Otteesi on livennyt ja jättänyt pelkän tuskan sisälle.
Kun he eivät näe, tiedät että hänkin pitää kiinni sinusta. Mutta enää vain pieni hetki ja se hajoaa taas.
Minä näen, olen kanssaan. Aina vain useammin. Se on päätökseni. Ja ainoa keino päästä yli tästä. Tiedän, että osaksi se on tunnehuumaa, mutta en tiedä sitä kun olen kanssaan.
Elän nyt. Yritä ymmärtää, että sinun on parempi ilman minua.
Et tunne minua. Et tiedä yhtään mitään.
Sinun tunteesi minua kohtaan eivät ole aitoja.
Etkä koskaan olisi kestänyt oikeasti minua. Miten minä olisin sinusta pitänyt kiinni? Etenkään kun en osaa pitää kiinni mistään.
Elämä on aina niin lyhyt ja arvaamaton. Mitä jos olisin vaikka tippunut jostain ja joutunut pyörätuoliin, et sinä olisi enää siinä ollut. Tarvitset kiiltokuvia.
En ole kiiltokuva.
Ja tein kyllä erilaisen ratkaisunkin jo. Sanoin sen ääneenkin jollekin, mutta sinä et tehnyt sitä samaa ja muutin mieleni. Ja ehkä elämä vain osottaa tosiasioita joskus.
On niin helppo löytää kaikki hyvä siitä, mitä elämässä on.
Kaikkien hyväksi.
Minäkin löysin jonkun jonka ymmärsin etsivän kiiltokuvia :) Ja kommunikaatio samaa luokkaa mitä sinunkin jutussasi :) Olen ihan samaa mieltä siitä, että joskus on asiat paras purkaa tänne, jättää ne taakseen ja mennä eteenpäin. Tsemppiä meille! Pidetään pää ja mieli korkealla!
tahtonut pahoittaa mieltäsi niin, että sinun täytyy turvautua tuollaiseen ironiseen sävyyn.
Vaikka tietty jonkinlaista mielenpahoitusta pitääkin tapahtua, molemmin puolin varmasti.
Enkä väittänyt, että pitäisi aina olla olemassa jokin täydellinen tapa kommunikoida. Se on ihan höpönlöpöa. Tuskin epätäydelliset ihmiset aina tekisivät kaiken täydellisesti.
Mutta se on aina valinta, jos tekee asiat huonommin kuin osaisi.
Mielestäni kyllä yritin joskus kommunikoida selkeästi. Ja minussa ei kyllä ole mitään syytä, mistä tehdä tuollainen päätelmä, että etsisin kiiltokuvia. Ehkä olen sitten sokea, kun en näe sellaista.
Jotta yrittäisin nyt sanoa sen totuuden, niin jos ajattelee vain tätä juttua, ei muuta elämää, niin kommunikaation puute kai kaiken lopulta tuhosi. Myönnän kyllä, että se on yhtä suurelta osin omaa vikaani.
Ei sinussa niin paljon vikaa ollut, että se olisi mitään tuhonnut.
Jos yrittäisit tulevassa elämässäsi muistaa sen, niin voisin hengittää vähän paremmin.
ihan omalla tulkkauksella :) Olin kanssasi samaa mieltä, minkä yritin viestittää. Siinä ei ollut mitään ironiaa eikä mielenpahoitusta. Osui vaan niin paljon tuosta omasta kirjoituksestasi omalle osallenikin että tunnistin itseni siitä niin hyvin. Sorry että olin liian epäselvä. Jätänpäs nyt sitten tähän tämän sotkemisen.
sanonut olevani kommunikaatiovajaavainen? :)
Sehän on hyvä sitten, että kukaan ei mieltään pahoittanut ja kaikki on vaan hyvin. Tämä ketjukin taitaa jo olla aika loppuunkaluttu.
Näihin tunnelmiin tämä päättyy, jos nyt jotain pitää sanoa.
En tosin halua olla liian kylmä tai epäreilu, niin vastaan kyllä, jos jollain on vielä viimeisiä kysymyksiä. Tietty näiden rajojen puitteissa vastaan tosin. Ja kai nyt viimeisinä sanoina voin yrittää vähentää vastauksista ylpeyden minimiin ja antaa totuuden puhua, vaikka se henkilökohtaisesti tuottaa välillä ongelmia :)
Tosin epäilen, että kysymyksiä ei taida olla.
En keksi enää mitään järkevää tähän.
The last toes are always the coldest to go.
"Vähentää ylpeyttä", yeah right! Siltäks toi kaikki kuulostaa?
tämäkin oli kaikessa pirullisuudessaan kysymys.
Totta, olet oikeassa. Liikaa ylpeyttä on joissain lauseissa. Se on oma vikani. Esimerkiksi olisin voinut sanoa, että tahtoisin, että hän kertoisi omia ajatuksiaan. Ja että haluaisin kysyä häneltä ihan yleisiä asioita. Sellaisia, että muistaako jotain asioita. Ja että onko kokenut jotkut jutut samanlailla. Haluaisin jopa kysyä, että vihaako hän urheilua. Ei edes mitään tärkeää, vaan tyhmiä juttuja. :)
Monologiin vaan sitä ylpeyttä lipsahtaa joskus liikaa helpostikin, jos sellainen ongelma on. Helpompi on keskustelussa pitää se poissa.
Alan kai yleensä ylpistellä ja satuttaa takaisin, jos minut sivuuttaa. Siksi keskustelussa se ylpistely tuskin tulee esiin niinkään usein. Tai ollenkaan.
mutta kysyn tään Onko noi nyt ne vikat sanat mitä tahdot sille sanoa?
Ei muuta :D
Oikeat viimeiset sanat eivät ainakaan mielessäni olleet noin kohmeisia.
Viimeisinä sanoina olisin tahtonut sanoa hänelle jotain itsestään, jotain minusta, ja kysyä kaksi kysymystä.
Jos tämä olisi ollut minun kirjoittamani, olisin kai kirjoittanut samaan tapaan.
On kai sitten liian paljon miehiä, jotka ovat kuvailemasi kaltaisia: tietyn menestyksen myötä kylmiä ja laskelmoivia. Äänensävystä sen jo kuulee, ikävä kyllä.
Jos jostakin menestyksen tuomasta kylmyydestä olisi kysymys, niin olisi pitänyt sitten sanoa heipat jo paljon aikaisemmin. En voi sietää ihmisiä, jotka asettavat itsensä toisten yläpuolelle. Tai sitten en siedä sitä, jos minut asetetaan alapuolelle, kummin vain. Sellaisten ihmisten läheltä tahdon vain pakoon ja nopeasti.
Taisin vastata nyt kaikkiin. Tuo yksi ei tainnut olla kysymys, mutta myönnän, että kai tästä jotain kylmää pystyi tuntemaan. En tarkoittanut ihan niin kuitenkaan, vaikka tavallaan tarkoitinkin ehkä.
Mutta en tiennyt hänellä olevan noita tunteita. Ja tietysti parempi niin, jos olisin hän. Luettuani ketjun läpi voin todeta et en saanut täysin selvää kokonaisuudesta, olet taitava peittelemään liiat tunnisteet. Niin palaan vielä tuohon sanaan "juoppo". Näet hänet yleensä siis ravintoloissa, eikö? Vai juoko hän aina. Toinen asia mikä kiinnostais, mikä hänet muutti näinkin pitkän ajan jälkeen (2v), tiesikö hän tunteesi (kerroitko hänelle). Kolmas vielä onko hän luonteeltaan ujo? Sinkku hän ainakin on, mutta oletko sinä?
muuten sanonut sitä juoppo sanaa tarkoittaen sillä mitään negatiivista.
Totta, ehkä jotkin mielikuvat muodostuvat juuri noin tietystä tilanteesta, jossa on nähty.
En tiedä yhtään minkä verran hän juo. Ehkä hän ei juo muulloin sitten, en tiedä mutta olen huolissani.
Tai ehkä sitä huolta on siksi, että tunnen itsestäni, että olisi hyvin helppo tietynlaiset tunteet peittää/yrittää parantaa juomalla. Luulen, että hän tekee samaa.
En oikein osaa vastata tuohon, että mikä hänet muutti. On se muutos kuitenkin pidemmän ajan tulosta. Tai ainakin muistan, kun katsoin häntä joskus noin kaksi vuotta sitten ja tuntui että en tunne häntä enää. Tuntui täysin ulkopuoliselta ja aivan irralliselta hänestä. Se tunne on ehkä jotenkin ollut läsnä siitä asti.
Hän kai vain muuttui elämänsä seurauksena. Ja tiedän myös, että se sama tapahtuu kai minulle nyt.
Ehkä se on sitä, että toinen ihminen muuttaa aina jotenkin. Ja sitten se vielä edesauttaa sitä, että yrittää kovasti päästä irti vanhoista tunteista ja muuttua tietentahtoen sen vuoksi, edesauttamaan sitä.
Joskus se huvittaa itseänikin, miten mieli toimii ja miten asiat menee tuon muuttumisen kanssa. Olen esimerkiksi itse kulkenut viime ajat kotonani peruukki päässä.
Ymmärrän häntä, että hän muuttui. Ymmärrän nyt.
Ajattelin joku päivä, että ihmisen olisi niin tärkeää yrittää pitää kiinni siitä, kuka on. Ja siten vain olisi oikea mahdollisuus onneen.
En vain itsekään pysty siihen enää. Olen kai luovuttanut sen suhteen. Ainakin nyt tuntuu siltä vähän.
Mutta siitä kyllä itselleni tulee kyllä aika ajoin aika suuria tunnon tuskia tai jotain. Että tahtoisin vain pitää kiinni siitä kuka olen. Tehdä valinnat elämässä siltä pohjalta. Siis ajattelematta sitä johtaako se siihen mitä tahtoo, vaan että vain voisi sanoa itselleen olevansa oma itsensä.
No, olen pyörtänyt sen päätöksen tässä aina. Olen kai liian surullinen ja risa tehdäkseni sitä.
On hän luonteeltaan ujo. Se on jotain, mistä pidän hänessä ihan mielettömästi. Ei se kyllä näy hänestä mitenkään selvästi. Tai kyllä minä näen sen selvästi, mutta se näkyy vähän epäsuorasti.
Ei, hän ei ole sinkku. Enkä minäkään enää.
Ehkä hän ei tiennyt sitä. Nyt tietää. Se ajatus tekee minut surulliseksi.
Vastauksestasi... Halusin näin sivusta tietää edes jonkinlaisen taustan tuohon aloitukseesi. En ole hän ,mutta olen hänenlaillaan muuttunut erään suhteen myötä. Kyllä suhteessa se toinen ihminen voi paljonkin muuttaa toista ja vielä huonompaan suuntaa, tietty myös parempaankin.