Mun mielestä on positiivista, että ihmiset on alkaneet ainakin netissä aktivoitumaan ja keskustelemaan uskonasioista. Mulle on ilon aihe se, että ihmiset kuuntelevat saarnoja ja analysoivat niitä täällä netissä, eikä tämä ole mitään ironiaa nyt. Koska minun mielestäni pitää olla oikeus siihen, että oikeasti sokean uskomisen sijaan vähän testataan totuutta, eikös raamatussakin ole kehoitus siihen.
Ainakin halukkaat voivat antaa kritiikkiä ilman pelkoa lynkatuksi joutumisesta. Ja terveen kritiikin pitäisi olla normaalitilanne! Ainakin minulle jo koulussa opetettiin että ei pidä kaikkea sokeasti uskoa, vaan kriittisyys on aina paikallaan. Ja tuloshan on sitten tämä vl-liikkeen nykytila kun kritiikki ei ole sallittua.
Ainakin halukkaat voivat antaa kritiikkiä ilman pelkoa lynkatuksi joutumisesta. Ja terveen kritiikin pitäisi olla normaalitilanne! Ainakin minulle jo koulussa opetettiin että ei pidä kaikkea sokeasti uskoa, vaan kriittisyys on aina paikallaan. Ja tuloshan on sitten tämä vl-liikkeen nykytila kun kritiikki ei ole sallittua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei täällä saa tervettä järkeä käyttää;))
jumalan lapset = lestat, siitähän puhuu jeesuskin!
jumalan valtakunta = taivasten valtakunta = srk-yhteisö, siitä kirjoittaa matteuskin!
näin vl-raamatun oikotiellä, sillä lasten, nuorten, isien, äitien, sisarten, veljien, mummojen, pappojen, sanankuulijoiden, matkatoverien, lapsuuden ja muiden ystävien taivastiellä! aamen - harha on puhunut!
..kritiikin sillä TOTUUS ei pala tulessakaan. Koska koko vanhoillislestadiolaisten opetus on ihmislihan synnyttämä paperitiikeri sitä on suojeltava ihmislihan kaikin voimin.
Oliko niissä puhujissa joku psykologikin? Jos oli niin siltä ihmiseltä kysyisin, että mitä apua on papukaijamaisesta, mekaanisesta syntien anteeksi latelemisesta ihmisen sisäiselle hyvinvoinnille? Eikö tämä muistuta paremminkin jonkinlaista pakkomiellettä? Vähän kuin sylkäisisi 3 kertaa, kun on nähnyt mustan kissan. Jotkut tarkistavat moneen kertaan että ovat sammuttaneet kahvinkeittimen, toiset pesevät alituiseen käsiään. Jos synnit todella on anteeksi ja rauha tunnolla niin mitä sitä keneltäkään puhujalta enää tarvitse mitään ruikuttaa?
Siinä portilla sen lauseen luettuaan voi miettiä TARVITSEEKO siitä mennä enää sisään. Takaisin tullessa voi puolestaan miettiä että MIKÄ NYT on olennaisesti ja LOPULLISESTI ERI TAVALLA kuin ennen sisään menoa.
Vai pyöriikö tämä touhu ympäri, ympäri, ympäri ....kuin karuselli ilman että se johtaa ihmistä yhtään mihinkään? Siinä mietittävää viikonlopuksi.
Nämä Johanneksen evankeliumin sanat ovat todennäköisesti lisäystä, siis Jeesuksen suuhun pistettyjä sanoja.
"Noin 18 prosenttia evankeliumien Jeesuksen sanoista on aitoa Jeesuksen puhetta. Johanneksen evankeliumista vain yksi prosentti on historiallisen Jeesuksen sanoja.
Tieto perustuu oletettavasti Robert W. Funkin ja Roy W. Hooverin kirjoittamaan The Five Gospels: The Search for the Authentic Words of Jesus (Scribner, 1996). Kirja on oikeastaan raportti Kaliforniassa päämajaa pitävän Jeesus-tutkijoiden seminaarin lähes kuusi vuotta kestäneestä työstä. Työ alkoi 80-luvun loppupuolella ja saatiin päätökseen 90-luvulla. Saman tapaisia teoksia seminaarin tutkijat ovat julkaisseet Jeesuksen vertauksista ja teoista.
Kirjassa on kaksi osaa. Kirjan ensimmäisessä osassa kirjoittajat esittelevät ”tutkimuksellisen viisauden seitsemän pilaria”, seitsemän tutkimushistoriasta johdettavaa periaatetta, joiden avulla tutkijan tulee arvioida Jeesuksen yksittäisten lauselmien aitous:
(1) Historian Jeesus ja uskon Kristus on pidettävä erillään. Ne eroavat jyrkästi toisistaan.
(2) Synoptiset evankeliumit ovat historiallisina lähteinä ensisijaisia. Johanneksen evankeliumi on (lähes) kelvoton"..
Lisää:
http://vesan.blogspot.com/2008/02/nyt-liite-ja-jeesuksen-aidot-sanat.html
"Kristillisen elämänymmärryksen rappeutuminen
Ehkä hyvinkin laajoissa piireissä vallitsee edelleen se käsitys, että ns. kristinusko ja se elämänymmärrys, jota Jeesus Kristus edustaa, ovat yhtenäiset, muodostaen samanlaatuisen kokonaisuuden. Toiselta puolen lisääntyy päivä päivältä myös niiden ihmisten lukumäärä, jotka joko hämärämmin aavistavat tai selvemmin ymmärtävät, että asia voi olla toisinkin, so. Kristuksen elämänymmärrys ja ns. kristinusko voivat olla eri asioita.
Ensin kysymme siis mikä on Jeesuksen elämänymmärrys? Siitä saamme käsityksen lukemalla Uutta testamenttia ennakkoluulottomasti ja kokemuksen valossa. Panemme tässä yhteydessä merkille kolme seikkaa. Ensimmäiseksi: Jeesus on totuudenetsijänä löytänyt totuuden syvemmässä ja korkeammassa olevaisuudessaan kuin kukaan muu ennen häntä. Toiseksi: Jeesus elää ja toimii löytämänsä totuuden mukaisesti julkisesti ihmisten keskuudessa, todistaen siten löytönsä käytännöllisen todellisuuden, antaen esikuvan löytämänsä elämän laadusta. Kolmanneksi: Jeesus järjestää ohjeet ja neuvot ja käskyt, joita seuraamalla muut totuudenetsijät voivat omaksua saman elämänymmärryksen ja kasvattaa itseään siinä.
Näin on edessämme Jeesuksen oma asema.
Nyt katsomme asiaa Jeesuksen seuraajien kannalta. Tällöin on ensimmäinen kysymys: millä perusteilla me lukeudumme Kristuksen seuraajaksi?
Tähän tärkeään kysymykseen saamme erilaisia vastauksia. Suomen Evankelis-Lutherilainen kirkko vastaa Kristinopissaan näin: "Meidät on pyhässä kasteessa otettu Jumalan lapsiksi ja Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi. Sen tähden meitä sanotaan kristityiksi." Perusteena on siis kaste. Saisimme luultavasti hiukan erilaisia vastauksia toisilta kirkoilta ja yhdistyksiltä.
Mutta riittäköön nyt tämä. Annamme sen sijaan sananvuoron itselleen Jeesukselle, ja Jeesuksen lähimmälle seuraajalle, Johannekselle.
Jeesus itse vastaa kysymykseemme näin: "Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on rakkaus keskenänne." Johannes taas lähimpänä ja siis oleellisimpana kristittynä, vastaa näin: "Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä." Vieläpä Johannes torjuu muut tuntomerkit ja tähdentää tämän kristityn oleellisen tuntomerkinkin sanomalla: "Joka sanoo: ’Minä tunnen hänet’, eikä pidä hänen käskyjään, se on valehtelija, ja totuus ei ole hänessä." Ja Johannes samaistaa kristillisyytensä lopullisesti Jeesuksen kristillisyyteen sanomalla: "Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen itsekin vaeltamaan niin kuin hän vaelsi."
Tämä alkuperäisimmän ja pätevimmän kristityn kanta on vailla kaikkea hämäräperäisyyttä, se on selvä, yksinkertainen ja tervejärkinen.
Mutta miksikä eivät kaikki kristityt ole asettuneet samalle terveelle kannalle?
Luisuminen tapahtui asteittain ja vähitellen — ollaksemme käyttämättä suuria sanoja. Tätä luisumista emme ryhdy seuraamaan ulkonaisen historian kannalta, seuraamme sitä sen sijaan sisäiseltä eli sieluelämän kannalta.
Sielullisessa luisumisessa huomaamme kolme astetta eli pysähdyspaikkaa. Tämä perustuu olemuksemme kolminaisuuteen: äly, tunne, tahto. Sekä Jeesuksen että Johanneksen sielullinen asenne on tämä: totuudenetsijöinä he ovat vapauttaneet, tai totuuden seuraaminen ja edelleen etsiminen on vapauttanut heidän älynsä, tunteensa ja tahtonsa kokonaan "tämän maailman ruhtinaan" seuraamisesta, alistuen sen sijaan kaikella älynsä, tunteensa ja tahtonsa voimalla seuraamaan sitä Isää, joka elää heidän sekä oman henkensä että maailmankaikkeuden taivaissa. He elivät, niin kuin sanotaan, uskossa. Mutta se usko ei ollut sokeata. Se oli elävää elämää, sitä elämää, jossa oli koko heidän älynsä, tunteensa ja tahtonsa elämä ja voima toimivina mukana.
Kristillisen elämänymmärryksen luisuminen tapahtui myöhemmin, ja se tapahtui seuraavassa sielullisessa järjestyksessä: ensin herpaantui ja jätettiin pois tahto, sitten tunne ja viimeksi äly.
Se alkoi näin: usko, joka ensin oli elävää Jeesuksen neuvojen seuraamista, muuttui ihmettelyksi. Kristityt alkoivat ihmetellä Jeesuksen erinomaisuutta Mutta ihmettelyssä kului aika, ja usko sai vierasta väritystä. Alettiin puhua jotenkin näin: "Oi, Jeesus, sinä suuri ja ihmeellinen olento! Sinä rakastit meitä, sinä osasit elää ja kuolla". Mutta siinä ihmetellessä unohtuivat yhä enemmän Jeesuksen neuvot ja niiden noudattaminen. Usko sai sen tähden edelleen himmentävää väriä. Alettiin kysyä: "Mutta minkä tähden sinä oikeastaan kuolit?" Ja pian tuli vastaus: "Meidän tähtemme!" — Se oli löytö, "vapauttava" keksintö. Nyt alkoi uusi kristinoppi: "Emmehän me, syntiset ja kurjat, voi seurata sinun neuvojasi! Mahdotonta! Me vain uskomme..."
Näin jäi tahto pois, jäi pois henkinen voima. Uskon yhdistävä side varsinaisesti katkesi kun se putosi tahdosta ihmettelyn kautta tunteeseen. Kristillistä uskonelämää alettiin nyt elää vain tunteissa ja liikutuksissa.
Näin tuli mahdolliseksi panna alulle hämäräperäinen salakähmäisyys, kaikenlaisine liikutuksineen, johon ennen pitkää liittyivät sukupuoliset tunteet, johtuen sairaalloiseen hermostuneisuuteen. Syntyi, toisin sanoen, eroottis-hysteerinen mystisismi. Kristillisyyden tunnusmerkkinä ei enää ollut Jeesuksen neuvojen terve seuraaminen, niin kuin alussa, vaan sisäiset liikutukset ja tunteet. Noita liikutuksia alettiin suorastaan tavoitella. Ne olivat muka elävän kristillisyyden tunnusmerkkejä.
Mutta eri henkilöillä saattoi olla erilaiset liikutukset. Niistä alettiin keskustella. Silloin tuli myös tärkeäksi tietää, mitkä liikutukset ovat oikean uskon seuraamuksia eli hedelmiä. Syntyi oppinutta tai vähemmin oppinutta hysteeris-mystillistä kristinoppia. Alettiin laatia dogmeja, uskonkappaleita ja tunnustuksia, toinen toistaan monimutkaisempia, tai vähemmin mutkallisia. Näin luotiin aineksia, joista kirkko myöhemmin muodosti täydellisen Jumalan pelastussuunnitelman.
Tätä tehden uskovaiset kiihtyivät kiihtymistään, puolustellessaan omien liikutustensa oikealaatuisuutta. Ryhmityttiin erilaisten kiihkoilijain, hysteerikkojen, ympärille. Alkoi voimien mittely — ei tietenkään enää Jeesuksen käskyjen seuraamisessa. Koetettiin voimalla ja väellä ja oppineisuudella puolustaa omien liikutusten pohjalta muodostuvia oppeja, mutta sen sijaan kumota toisten esittämiä oppeja. Niin sukeutuivat väittelyt ja äänestykset, joissa enemmistö määräsi mikä oppi on oikea. Mutta kun vähemmistö siitä huolimatta saattoi pysyä omalla kannallaan, ja kun se seikka oli omiansa häiritsemään enemmistön oikeita liikutuksia ja tunteita, niin johdatti tämä hermoärsytys enemmistön suorastaan väkivallan tielle.
Näin tipahti uskon tukipiste — oikeastaan enää vain hermoärsytyksen tukipiste — tunteesta älyyn. Tunteetkin herpaantuivat ja jäivät pois. Sillä kun oli raahattava toisinajattelevia vankiloihin, kidutuskammioihin ja roviolle, tai kun oli tartuttava aseisiin ja käytävä sotaa heitä vastaan, niin silloin eivät tunteet ja liikutukset olleet paikallaan. Ne olisivat olleet vain heikkoutta.
Mutta äly meni pian samaa tietä. Sillä kun opit ja tunnustukset oli tehty ilman Jeesuksen käskyjen seuraamisessa saatua kokemusta, kun ne oli tehty tunneliikutusten pohjalta, niin ne muodostuivat sokeiksi, vastakkaisiksi puhtaalle järjelle. Ainoastaan persoonallinen, pimeä, taisteleva äly saattoi enää olla mukana — ei tutkiakseen Jeesuksen käskyjä, vaan taistellakseen. Ja niin jätettiin järkikin pois kristillisestä maailmankatsomuksesta. Kristitty ei enää saanut ajatella uskonsa asioita. Oli tultu täydelliseen takaperoon. Kun uskon arvo ja voima oli alkuaan siinä, että syvennyttiin Jeesuksen käskyihin ja seurattiin niitä, niin sen sijaan uskon arvo ja voima oli nyt siinä, että sokeasti uskottiin ja pidettiin tosina ja autuaaksi tekevinä niitä oppeja ja tunnustuksia ja seremonioita, jotka nyt muodostivat muka kristinopin. Niinpä jälleensyntymisoppi kirottiin v. 553. Jeesuksesta sen sijaan tehtiin ulkonainen teurasuhri, Jumalan ja ihmisten välinen sijaissovittaja. Ihmisen autuuden eli onnen ehtoina ei enää pidetty Vuorisaarnassa esitettyjen ehtojen, neuvojen ja käskyjen seuraamista — niin kuin ensimmäinen kristitty, opetuslapsi Johannes ja jotkut muut olivat opettaneet —, vaan sokeata uskoa ulkonaiseen sijaissovittajaan, sakramentteihin, muotomenoihin ja muihin kirkkojen tekemiin oppeihin.
Tämä on kristillisen elämänymmärryksen rappeutumisen historia sieluelämän kannalta ja kokemuksen valossa katsottuna. On muodostunut sellainen ns. kristillinen maailmankatsomus, joka on sitonut meidän järkemme tunteemme ja tahtomme sokean uskon, sairaalloisen hermoärsytyksen ja väkivallan siteisiin, tanssiaksemme "tämän maailman ruhtinaan" pillien mukaan, muodostaen siten elämämme kuolemantanssiksi. Tanssimme laatu eli kristillisyytemme hedelmät näkyvät Euroopan nykyisessä tilassa.
Ruusu-Risti — tammikuu 1930" Lainaus netistä
””että ns. kristinusko ja se elämänymmärrys, jota Jeesus Kristus edustaa, ovat yhtenäiset, muodostaen samanlaatuisen kokonaisuuden.””
Tuntuu käsittämättömältä tuollainen uskopuolisien arviointi kristinuskoa. Kristinusko on ihmiselle varmuus pelastumisesta, ottamalla Jeesus Kristus Herrakseen, ja uudestisyntyä Pyhässä Hengessä ylhäältä, ja elää Jeesuksen viitoittamalla tiellä, niiden ohjeiden mukaan, mitä Sana kirjassa antaa.
Ihmetyttää myös se, että tähän käsitys muuttuu, mikähän tutkimus on pohjalla.
””Ensin kysymme siis mikä on Jeesuksen elämänymmärrys?”” Suurin kysymys on nyt, mikä on sinun hengellisen elämäsi ymmärrys, ymmärrätkö sen, että Jeesus on yksi Jumaluuden persoona, joka tuli lihaksi, sovitti lain, ja kuoli, ylösnousi, sekä nousi taivaaseen.
Ensimmäiseksi: Jeesus on totuudenetsijänä löytänyt totuuden syvemmässä ja korkeammassa olevaisuudessaan kuin kukaan muu ennen häntä.”” Missään Raamatussa ei mainita mitään tällistä, sinulta uupuu Raamatun paikat, luku, ja jae, ja kirjoittaja. Tämä ei tarvitse edes perustaa, koska mitään perustaa ei esitetä. Jeesuksen tehtävä ihmisenä oli elää ihmisenä, nälkä jano ja uni, sekä toteuttaa kirjoitukset. Hän vain toteutti yksinkertaisti Isän tahon, ei omaansa. Joten pohdinnasta on turha puhua lööperiä.
Toiseksi: Jeesus elää ja toimii löytämänsä totuuden mukaisesti julkisesti ihmisten keskuudessa, todistaen siten löytönsä käytännöllisen todellisuuden, antaen esikuvan löytämänsä elämän laadusta.”” Mikä löydetty totuus, kerro jotain, missä se on kirjassa, Hänellä oli vain yksi totuus, Isän tahto.
Kolmanneksi: Jeesus järjestää ohjeet ja neuvot ja käskyt, joita seuraamalla muut totuudenetsijät voivat omaksua saman elämänymmärryksen ja kasvattaa itseään siinä. ”” Voi hyvä Sylvi, ja muut Raamatun naiset, miten joku on näin tietämätön teologisesta tosiseikasta, Hän nimenomaan sovitti lain neuvot, mutta toi armon itsessään, juttujen ja neuvojen, sekä käskyjen tilalle.
”””Nyt katsomme asiaa Jeesuksen seuraajien kannalta. Tällöin on ensimmäinen kysymys: millä perusteilla me lukeudumme Kristuksen seuraajaksi? ”” Joh. 6;44 >44 Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.