Heippa neitoset! Ja oudot poikaset, ja miehet.
Ystäväni.
Mesurolia on nyt kilon verran.
Sillä saa aikaan vakavia ongelmia koteloonsa kääriytyneille. Katselin vähän Amppeleita, ja totesin että itsetekemäni ovat toimivampia, ehkä ei kauneimpia, minun ovat tosin 60-luvulta, kiitos äitini, osaan sen vieläkin.
Ja ei, en ole hintti.
Nilkka nyrjähti mökillä ihan kivasti, Onneksi kaveri työnsi pyörätuolissa, (entisen
tyttöystäväni mies, tyttöystävä oli kateellinen, mies, kaverini, huvittunut).
Nauroi mies, kun sanoin neitoselle että: "Olisit työntänyt aikanaan".
Käväisimme kivimaailmassa, uskoin että siellä ne ovat?
Olivathan he, Ikäryhmien kirjoittajat.
Kivettyneet vilkuilijat, ystäväni kaikki.
Minä olin se joka söi Edenin kahvilassa tuulihatun, pyörätuolissa, T-paita joka paljasti
lihakset. Ja Harmaat liivit ja Beeschin väriset housut ja sandaalit.
Ja auringossa säteilevät siniset silmät jotka vilkuilivat sinne ja tänne.
H.
Ja nyt lähden Stadia päin, Joudun kyllä maksamaan kaverille junamatkan takaisin. En pysty ajamaan, saati polkemaan, tällä jalalla.
Mutta viikko vielä, niin poljen taas.
Juu, kaverin koneelta.
Ystäväni.
Mesurolia on nyt kilon verran.
Sillä saa aikaan vakavia ongelmia koteloonsa kääriytyneille. Katselin vähän Amppeleita, ja totesin että itsetekemäni ovat toimivampia, ehkä ei kauneimpia, minun ovat tosin 60-luvulta, kiitos äitini, osaan sen vieläkin.
Ja ei, en ole hintti.
Nilkka nyrjähti mökillä ihan kivasti, Onneksi kaveri työnsi pyörätuolissa, (entisen
tyttöystäväni mies, tyttöystävä oli kateellinen, mies, kaverini, huvittunut).
Nauroi mies, kun sanoin neitoselle että: "Olisit työntänyt aikanaan".
Käväisimme kivimaailmassa, uskoin että siellä ne ovat?
Olivathan he, Ikäryhmien kirjoittajat.
Kivettyneet vilkuilijat, ystäväni kaikki.
Minä olin se joka söi Edenin kahvilassa tuulihatun, pyörätuolissa, T-paita joka paljasti
lihakset. Ja Harmaat liivit ja Beeschin väriset housut ja sandaalit.
Ja auringossa säteilevät siniset silmät jotka vilkuilivat sinne ja tänne.
H.
Ja nyt lähden Stadia päin, Joudun kyllä maksamaan kaverille junamatkan takaisin. En pysty ajamaan, saati polkemaan, tällä jalalla.
Mutta viikko vielä, niin poljen taas.
Juu, kaverin koneelta.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Hatsa joutui välienselvittelytn keskelle Kukkapuistossa ja naiset repi sen hajalle siellä. Ihan niinku arveltiin käyvänkin.
miten siinä käy :D
Herra H hieman vähätteli vaurioita mutta veikkaanpa, että koko mies on kipsissä :D
Hän oli onneksi laittanut paidan, josta liha mahtuu tulemaan ulos. Itse en miehenä pitäisi napapaitoja, koska maha sieltä pullistelee ulos ja on aika roisin näköistä sellainen, vai mitä?
Eiköhän se Hatsa sieltä kipsistä pomppaa esiin, niinku duracell-pelle vai pupuko se oli?
koskaan tai nykyisin amppelit rottingista?
Näin se kysyvän mieli eksyy asiasta toiseen.
mutsilla oli kaksi isoa koria täynnä kaikenlaista roinaa, itse muistan laitelleeni ainakin erilaisia puupalloja ja puikuloita, rottinkia en muista.
Siihen ruukkuosaan tehtiin sellainen kaksois-solmujuttu, jota en muista, joka teki sen jäykäksi.
...vaan myöntynyt minun ehdotukseeni, että tapaaminen olisi ollut Ikaalisten kylpylässä.
Olisin opettanut miten amarylliksen sipuli istutetaan oikeaoppisesti ;)
Nyt jouduit vaan hypistelemään sormissasi tuulihattua. Oliko tuo nyt hauskaa, miehelle, jonka lihakset eivät pysy paidassa?
Mutta hyvä keksintö oli tuo pyörätuoli (hyvin huvittunutta naurua).
H
ei uskalla kukaan tulla kysymään ja niin kävikin. Paljon sain kyllä pitkiä, viipyileviä katseita.
Iskin silmää monta kertaa mutta en muistanut että päässä on aurinkolasit.
Jalkapäydässä on nytkin lyijyvesikääre.
Ja se Amarylliksen sipuli katsotaan ensikesänä.
..sentään,MIHIN katosi etsimäsi DRAMAATTISUUS?
Minä nauroin täällä vatsaani pidellen, kyyryssä, kun teikäläinen perusteli paikan valintaa sillä, että kukkien keskellä VOISI löytää dramaattisuutta.
Ystävän.
Vastasinkin sinulle silloin, että kukkapenkeissä EI OLE dramaattisuutta tipan lirua.
Suutahdit.
"Ajattelin että siitä ei uskalla kukaan tulla kysymään ja niin kävikin."
Kysymään mitä?
Minähän SANOIN, että ideasi ON aivan kertakaikkisen hullunkurinen ja aina vaan hullunkurisemmaksi se muuttui :)
Tuli tässä mieleen, että jos pyörätuoli onkin sinun omasi.
viestistä sait kuvan että MINÄ suutahdin, niin ei ole kyllä minun viestini!
Pyörätuoli oli vain lainassa, kyllä minä kävelen ihan yhdellä kepillä vaan.
No, kysymään vaikkapa: HTZA? Tai: "Oletteko sattumalta nähneet sini....?"
Tai: "Näin monen vuoden jälkeen, sinäkö se...?"
Jne.
Kiva ketju tästä tuli, vai?
..ok, vastauksesi hyväksytty :)
Ja ketjua on ollut mukava lukea :)
ei huoli odottaa ensi kesää, vaan täytynette tavata jo syksyn saatua.
Aivan tosissani yritin vaihtaa eilisen vapaani täksipäiväksi. Tasan ei käy.
Vaan paikka oli kannaltani kurjasti valittu, sillä en olisi suin surminkaan paikanpäällä ja kaiken keskellä muistanut miksi alunalkaen olisin matkaan laittautunut.
Tällaisena potaatinkukkana olisin vaivatta naamioitunut, erottumatta mistään mitenkään eli en olisi kenkenkään silmiin osunut, mutta en olisi saanut silmiäni itse asiaan..
Kyllä, aina olen ollut tyhmän utelias. Tämä sentään kutitteli mieltä nokkosenpolton verran.
Ole kiltti ja kummittele kurillasi Töölönlahden rannalla kuutamouinnin aikaan.
kummittelen, kuutamouinnilla eivät kaikki, jotka tuntuvat vesiheinältä reisissä, ole vesiheinää.
taas tavisotaan ;D
täs joku talviaika sitten, kun joku namis muka kokoontumista järkkäs, paikka ja kaikki sovittuna. Hän itse akuutisti sairastui. Huuhaata koko juttu.
Aina sitä sairastutaan, kun pitäs olla framilla huutoonsa vastaamas. Mitä helevatun järkee on yleensä tämmöstä järkätä? Taidat itse saada mielihyvän kun hyppyytät ihmisiä, en kylläkään usko että sinne ketään tuli. Ja tuohon sun tarinaas en usko edes tulitikun vertaa.
olin kyllä, mutta minähän sanoin että pitää kysellä ihmisiltä! Pyörätuolilaiselta ei kukaan kysy.
Et kai tosissasi nähnyt meitä "kivimaailmassa"?
Emme me toki ole kivettyneitä fossiileja. Tässä iässä!
Virtaa vielä riittää.
Minulla ainakin =)
todella hyvä selitys.
kirjoittaa mukava tarina ikävästäkin asiasta.
:)
Asiahan on nyt niin että, miten tämän ilmaisisinkaan. Jos sinä HTZA olet pyörätuolissa ja jo stadissa niin kuka ihmeen HTZA nukkuu sängyssäni?
Tarkistin Viherlandian tarjoukset netistä ja huomasin tarvitsevani yhtä sun toista ja starttasin tekemään hankintoja. Väkeä oli aika lailla, mutta mies (harmaata ohimoilla, 185/100, siis kuin HTZA) vilkutti silmää ja pysähtyi vaihtamaan sanan pari ostoksista. Siinä sitten itsekin päätin vähän satsata flirttiin (palstan vinkit), ihan viattomasti. Kesäpäivä, vapaata, ostokset tehtynä ja nälkä, joten ei kun syömään yhdessä ja kuin vanhan tutun olisi tavannut. Eihän siinä muuten voinut käydä kuin kävi, vai?
En nyt halunut omalla nikillä kirjoittaa, koska olen hieman hämmennyksen tilassa. Mutta milloin sinä HTZA pyöräilemään olet ruvennut? Selviääköhän tämä mysteeri koskaan. Niin helppo taitaa olla esiintyä toisena. No tästä unesta en nyt kuitenkaan halua herätä ihan heti. Kirjoitan sitten särkyneitä sydämiä palstalle kun se aika tulee.
Eiks Hatsa ole naimisissa ja kaikkee...Mites se silleen, kun vaimo kyselee Hatsan perään joku päivä...Hauskaa tästä tulee, vaikka mitä kirjoittaisitten.
No Hatzahan on eronnut viisi vuotta sitten ja luotin siihen. Onko sinulla parempaa tietoa? Oi ja voi mikä draama. Vetäisin tuossa mansikkakakun ettei tällä hatzalla olisi niin kiire kotiin. Ties vaikka jatkoa seuraisi (palstan vinkit eivät ole menneet hukkaan). Mutta kehen tässä voi enää luottaa kun palstallakaan ei olla rehellisiä vaan hyväksi käytetään toisten nikkejä?
Että feikki pääsi sänkyysi....Tää on parasta realitypalstaa ikinä. Ja sai vielä mansikkakakkua kaupan päälle. Tosi tarinaa virtuaalissa.
että feikki kirjoitti aloituksen! Ja mansikkakakku on hyvää, realityssä.
mansikkakakku on hyvää ja feikki on siellä seuranasi, mikäs sen hauskempaa, noin niinku palstarealityn kannalta.
No en nyt valita. Aika hyvin kävi kuitenkin, minun mielestä. Pidän hyvänäni olipa kyseessä aito tai feikki; kokonaisuus ratkaisee ja tarkoitus pyhittää keinot.
Mukavaa päivän jatkoa kullekin ;=)
Antakaas kun kerron. Juttu on näin, että olin lauantaina menossa Viherlandiaan. Kuinka ollakaan, törmäsin tuohon harmaaohimoiseen silmänvilkuttajaan Jyväskylän keskustassa. No, siinähän syntyi heti säpinää välillemme. Kahvittelimme ja juttelimme siinä kaikessa rauhassa, jolloin hän päätti jättää kukkaostokset toiseen kertaan ja niin suuntasimme mökilleni letun paistoon.
Tuossa hän nyt vielä lepäilee, hymy huulillaan...
Siispä: Kuka on kuka?
Olen vakuuttunut siitä, että tämä on oikea H, ja kaikki muut ovat feikkejä!
Mutta kuka on se onneton joka siinä pyörätuolissa istuu?
Hatsalla ei käyny flaksi, vaan feikit keräs potin ja sai päälle mansikkakakkua ja lettuja.
Erään parturi-kampaajana toimivan ystävättäreni mukaan viime viikkoina on Jyväskylän seuduilla ollut kumma villitys. Nimittäin n. 50-vuotiaat, 1,80 pituiset, sinisilmäiset miehet ovat käyneet värjäyttämässä ohimoitaan harmaiksi. Onkohan nyt niin, että kaikki peräkammaripojat ovat aikoneet hyötyä 50 -palstan tapaamisesta?
eräs palstalainen jolla juomaton viinipullo tipahti välivarpaalle, kävi pyörätuolipiipahduksella ja samalla luomassa tilannekatsauksen. :DD
joskus kirjoittaa tänne salapoliistarinan.
Ettet kuitenkin olisi iskenyt oman miehesi?
Aurinko ja alkukesän huraus sokaisee niin helposti.
Laske luomet.
Voi HTZA! Minua on nyt kyllä pahasti viilattu linssiin. Mutta kun niin olin haaveillut tapaamisesta niin olin näkevinäni sinut. Oma mies kun on kuollut niin hän se ei voi olla. Sinä aina lasket niin mukavasti leikkiä leskinaisista niin jotenkin vaan "naksahti". Mutta kadu en (todellakaan)! Mutta paljonko sinulla on luomia, niinkuin vastaisuuden varalle jo kyselen?
yksi käsivarressa, yksi selässä, se osuu helposti varpaisiin...
Olenpa tarkempi jatkossa. Toisekseen minua vähän hirvitti kun tuossa ex-tyttöystävästä kirjoittelit. Siis tyttöystävä, ei naisystävä. Ihan kolahti kun itseäni ajattelin. Mitähän minustakin kirjoitettaisi; ehkä mummoystäväni? No en nyt enempää saivartele.
Jotenkin tuossa puolen päivän aikaan tunnelma lopahti ja tein Hatzat yövieraalleni (suonet minun käyttää oheista ilmausta; niin tyylikkäästi sinä kirjoituksissasi tunnut yövieraistasi pääsevän eroon). Piti vain kuskata hänet juna-asemalle klo 15.22 junaan ja sitten vilkuttelin laiturilta että hyvää kotimatkaa. Onneksi oli tukeva pekoniaamiainen pohjalla. Mansikkakakkua jäi joten nyt voin katsoa hyvän leffan (Rakkautta vain) DVD:ltä ja nyyhkiä elämän surkeutta. Huomenna sitten istuttelen ostetut taimet omille paikoilleen ja elämä jatkuu kukkia ihaillen.
41v. sitten tyttöystävä.
:)
Mikä helpotus ;=)
H on luonani ja meitä naurattaa niin!
Mutta feikit veti nyt sen mansikkakakut ja letut ohi...Kohta kuullaan mitä kaikkea muutakin siltä jäi saamatta...
tämä taas niitä "inside" juttuja joista tällainen tavis ei ymmärrä mitään.
Aika polveilevaa ketjua rakentelette....
Amppeleista lähti????????????
jos ei pysy aalloilla.
Nyt pitää sanoa samoin kuin eräässä ohjelmassa toimittajat konsanaan(Pauli&Simo):
"Hyvät ihmiset, seuratkaa näitä ohjelmia"... :D
ja kommenttini eivät ole "sisäpiirijuttua".
Tuosta muusta roinasta en tiedä.
Luultavasti siinä taistelevat asialliset ja säälittävät.
tässä mietitään?
Kun sinä ripustelit X-tyttöystävän kanssa amppelia ja uusi sulhonsa riensi pelastustoimiin, niinkö?
Tuossa "kolmiodraamassa" on enemmän *uteliaalle lukijalle kuin rusentuneessa nilkassa.
Stadissako nyt?
Stadissa, enää yhdellä kepillä.
mikä on totuutesi pyöräilystäsi ?
Talvella Mannerheimintien ylitys - rautatieasemalta postin vieritse.
Harmaat kiharat kypärän alta ja ne silmät...no miehen kokoa tosin ei tainnut olla- lyijyä tuskin lihakset.
Kummallista kuitenkin miten jokin jää verkkokalvolle.
Kyllä tästä oli mielennouteeksi. Odotella kuka saa ja kenelle annetaan.