aivan kamalaa

Aika monet ihmiset eivät saa haluamaansa opiskelupaikkaa, hakemaansa työpaikkaa tai halajamaansa asuntoa. Aika monet ihmiset eivät valloita haluamaansa henkilöä. Monenlaisissa kisoissa ja kilpailuissa on vain 1 voittaja ja lukematon määrä häviäjiä. Harva ylipäänsä saa kaikkea haluamaansa, etenkään tässä ja nyt ponnistelematta.

Kumma, että kuitenkin suuri enemmistö ihmisistä ei ole itsemurhan partaalla. Moni heistä on jopa varsin onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä.

Usein kuvittelee, että elämä on kiinni jostakin yhdestä tärkeästä asiasta, jonkin tietyn koetuksen onnistumisesta. Mutta poikkeuksetta pölyn laskeuduttua huomaa, ettei se elämä ollutkaan siinä. Sisältö ei löytynytkään tuosta himoitusta asiasta. Löytyikin jotain muuta, odottamatonta. Elämässä riittää loputtomiin kiinnostuksia ja tavoitteita, onnistumisia ja epäonnistumisia. Ei pidä blokkiutua tiettyyn nurkkaan katsomaan maailmaa värilasien takaa.

Joskus en ajatellut mitään muuta kuin opiskelua ja yliopistomaailmaa. Kuten arvata saattaa, se ei kuitenkaan tuonut lopullista onnea tai täyttänyt elämää. Illuusioiden rikkouduttua löytää uusia asioita. Tämä pätee yhtä hyvin muuallakin elämässä. Ihastuessa kuvittelee toisen ihmisen täydelliseksi, luo hänestä ihannekuvan. Todellisuus on kuitenkin jotakin muuta.

Opinahjo voi vaikuttaa hattaralinnalta ja elämän (höyhen)täytteeltä ennen kuin on tömähtänyt todellisuuteen. Tämän lisäksi voi miettiä sitä, mihin elämässä on kiire. Mihinkään muualle tässä ei varmasti päädytä kuin hautaan. Muutoin elämä on melkoista sattuman oikkuilua, aina epätodennäköisestä syntymästä lähtien. Suunnitelmat menevät aina uusiksi. Kontrollin puute voi tietysti hieman harmittaa, mutta positiivisesti ajatellen se luo mielenkiinnon elämään.

Jodocus Kwak kirjoitti:

Aika monet ihmiset eivät saa haluamaansa opiskelupaikkaa, hakemaansa työpaikkaa tai halajamaansa asuntoa. Aika monet ihmiset eivät valloita haluamaansa henkilöä. Monenlaisissa kisoissa ja kilpailuissa on vain 1 voittaja ja lukematon määrä häviäjiä. Harva ylipäänsä saa kaikkea haluamaansa, etenkään tässä ja nyt ponnistelematta.

Kumma, että kuitenkin suuri enemmistö ihmisistä ei ole itsemurhan partaalla. Moni heistä on jopa varsin onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä.

Usein kuvittelee, että elämä on kiinni jostakin yhdestä tärkeästä asiasta, jonkin tietyn koetuksen onnistumisesta. Mutta poikkeuksetta pölyn laskeuduttua huomaa, ettei se elämä ollutkaan siinä. Sisältö ei löytynytkään tuosta himoitusta asiasta. Löytyikin jotain muuta, odottamatonta. Elämässä riittää loputtomiin kiinnostuksia ja tavoitteita, onnistumisia ja epäonnistumisia. Ei pidä blokkiutua tiettyyn nurkkaan katsomaan maailmaa värilasien takaa.

Joskus en ajatellut mitään muuta kuin opiskelua ja yliopistomaailmaa. Kuten arvata saattaa, se ei kuitenkaan tuonut lopullista onnea tai täyttänyt elämää. Illuusioiden rikkouduttua löytää uusia asioita. Tämä pätee yhtä hyvin muuallakin elämässä. Ihastuessa kuvittelee toisen ihmisen täydelliseksi, luo hänestä ihannekuvan. Todellisuus on kuitenkin jotakin muuta.

Opinahjo voi vaikuttaa hattaralinnalta ja elämän (höyhen)täytteeltä ennen kuin on tömähtänyt todellisuuteen. Tämän lisäksi voi miettiä sitä, mihin elämässä on kiire. Mihinkään muualle tässä ei varmasti päädytä kuin hautaan. Muutoin elämä on melkoista sattuman oikkuilua, aina epätodennäköisestä syntymästä lähtien. Suunnitelmat menevät aina uusiksi. Kontrollin puute voi tietysti hieman harmittaa, mutta positiivisesti ajatellen se luo mielenkiinnon elämään.

Ei se voi enää kadota minnekään. Se on hallinnut jo kaksi vuotta elämääni täydellisesti. Ne tuhannet tunnit kirjastossa ja ne sadat valvotut yöt. Eräs kaveri pääsi viime vuonna ja pahaa tekee nähdä häntä.

Olen pettynyt tähän elämään. Olen pettynyt siihen, että vaikka kuinka teen töitä tämän asian eteen, ei minua palkita mitenkään. Olen pitkään etsinyt sitä asiaa, joka olisi minulle tärkeää. Olen pohtinut ja pohtinut, mutta en näe itseäni missään muussa ammatissa kuin lääkärinä. Olen ollut valmis luopumaan monesta tämän asian eteen. Olen luopunut vapaa-ajastani. Olen luopunut asuinpaikastani valmennuskurssien vuoksi. Olen luopunut varallisuudestani. Olen luopunut avopuolisostani. Olen luopunut terveydestäni. Eikä se siltikään ole riittänyt. Kyllä tässä pakostakin miettii vaikka mitä.

nyyhkypulu kirjoitti:

Ei se voi enää kadota minnekään. Se on hallinnut jo kaksi vuotta elämääni täydellisesti. Ne tuhannet tunnit kirjastossa ja ne sadat valvotut yöt. Eräs kaveri pääsi viime vuonna ja pahaa tekee nähdä häntä.

Olen pettynyt tähän elämään. Olen pettynyt siihen, että vaikka kuinka teen töitä tämän asian eteen, ei minua palkita mitenkään. Olen pitkään etsinyt sitä asiaa, joka olisi minulle tärkeää. Olen pohtinut ja pohtinut, mutta en näe itseäni missään muussa ammatissa kuin lääkärinä. Olen ollut valmis luopumaan monesta tämän asian eteen. Olen luopunut vapaa-ajastani. Olen luopunut asuinpaikastani valmennuskurssien vuoksi. Olen luopunut varallisuudestani. Olen luopunut avopuolisostani. Olen luopunut terveydestäni. Eikä se siltikään ole riittänyt. Kyllä tässä pakostakin miettii vaikka mitä.

Jos tuo on todella tilanteesti niin hakeudu Tarttoon opiskelemaan!

nyyhkypulu kirjoitti:

Ei se voi enää kadota minnekään. Se on hallinnut jo kaksi vuotta elämääni täydellisesti. Ne tuhannet tunnit kirjastossa ja ne sadat valvotut yöt. Eräs kaveri pääsi viime vuonna ja pahaa tekee nähdä häntä.

Olen pettynyt tähän elämään. Olen pettynyt siihen, että vaikka kuinka teen töitä tämän asian eteen, ei minua palkita mitenkään. Olen pitkään etsinyt sitä asiaa, joka olisi minulle tärkeää. Olen pohtinut ja pohtinut, mutta en näe itseäni missään muussa ammatissa kuin lääkärinä. Olen ollut valmis luopumaan monesta tämän asian eteen. Olen luopunut vapaa-ajastani. Olen luopunut asuinpaikastani valmennuskurssien vuoksi. Olen luopunut varallisuudestani. Olen luopunut avopuolisostani. Olen luopunut terveydestäni. Eikä se siltikään ole riittänyt. Kyllä tässä pakostakin miettii vaikka mitä.

hyväksyä se, ettei pysty elämässä kaikkeen. Sinulla on halu, mutta ei kykyä. Hyväksy se, hyväksy itsesi ja tee jotain muuta.

Et vain ole kyllin hyvä lääkikseen, mutta voit aivan hyvin olla kyllin hyvä jonnekin muualle.

pitää vain kirjoitti:

hyväksyä se, ettei pysty elämässä kaikkeen. Sinulla on halu, mutta ei kykyä. Hyväksy se, hyväksy itsesi ja tee jotain muuta.

Et vain ole kyllin hyvä lääkikseen, mutta voit aivan hyvin olla kyllin hyvä jonnekin muualle.

Sattumaa monella sisään päässeelläkin. Se kuuluisa onnenpotku potkaisi. Koska useimmat kyllä osasivat ja olivat kykeneviä.

pitää vain kirjoitti:

hyväksyä se, ettei pysty elämässä kaikkeen. Sinulla on halu, mutta ei kykyä. Hyväksy se, hyväksy itsesi ja tee jotain muuta.

Et vain ole kyllin hyvä lääkikseen, mutta voit aivan hyvin olla kyllin hyvä jonnekin muualle.

kun ihmisellä on unelma, jonka on tiennyt pienestä asti, niin parin yrittämisen jälkeen ois vaan hyväksyttävä että hei, oon vaan niin paska etten voi koskaan toteuttaa sitä unelmaa? Ei kuulosta kovinkaan kyyniseltä, onnittelut sulle siitä!

ite oon yrittäny kaks kertaa ja PERIKSI EI ANNETA. Ei, vaikka satunnaisesti saakin paskaa niskaan tollasilta nilittäjiltä. Häntä pystyyn, ens vuonna me onnistutaan!!!

vähän eri mieltä. kirjoitti:

kun ihmisellä on unelma, jonka on tiennyt pienestä asti, niin parin yrittämisen jälkeen ois vaan hyväksyttävä että hei, oon vaan niin paska etten voi koskaan toteuttaa sitä unelmaa? Ei kuulosta kovinkaan kyyniseltä, onnittelut sulle siitä!

ite oon yrittäny kaks kertaa ja PERIKSI EI ANNETA. Ei, vaikka satunnaisesti saakin paskaa niskaan tollasilta nilittäjiltä. Häntä pystyyn, ens vuonna me onnistutaan!!!

hakee joka vuosi tuhat ja sisään otetaan satakunta. Pitäisi olla ihan selvää, etteivät nuo kaikki tuhat voi ikinä sinne päästä.

Ja mitä tulee siihen, että on unelma - unelma ei riitä, pitää olla kykyä ja osaamista voidakseen sen unelmansa toteuttaa. Pelkällä unelmoimisella ei tässä maailmassa pärjää, työntekoa ja realismia pitää olla.

Hesaan kirjoitti:

hakee joka vuosi tuhat ja sisään otetaan satakunta. Pitäisi olla ihan selvää, etteivät nuo kaikki tuhat voi ikinä sinne päästä.

Ja mitä tulee siihen, että on unelma - unelma ei riitä, pitää olla kykyä ja osaamista voidakseen sen unelmansa toteuttaa. Pelkällä unelmoimisella ei tässä maailmassa pärjää, työntekoa ja realismia pitää olla.

Periksi ei saa kuitenkaan antaa.Lannistuminen on kaikkein pahinta,mitä voi itselleen tehdä.Tiedän yhdenkin tyypin,joka pääsi opiskelemaan vasta seitsemännen yrittämän jälkeen.Todella sinnikäs tyyppi,jaksaa opiskelussakin yrittää kovaa,vaikka taka pakkia tulee.

Tuollainen kyynisyys pitäisi kieltää lailla tästä maailmasta.Mä olen sitä mieltä,että jossain vaiheessa vielä munsta tulee hyvä lääkäri.Se ei kuule kuulu kenellekkään vaikka olisin 15 kertaa hakenut.Lääkiksessä pitäisi arvostaa enemmän maailmaanähneitä,ei vain nöitä teoreetikkoja 7 ällä ylioppilaita,jotka eivät tiedä mitään oikeasta elämästä.

periksiantamaton! kirjoitti:

Periksi ei saa kuitenkaan antaa.Lannistuminen on kaikkein pahinta,mitä voi itselleen tehdä.Tiedän yhdenkin tyypin,joka pääsi opiskelemaan vasta seitsemännen yrittämän jälkeen.Todella sinnikäs tyyppi,jaksaa opiskelussakin yrittää kovaa,vaikka taka pakkia tulee.

Tuollainen kyynisyys pitäisi kieltää lailla tästä maailmasta.Mä olen sitä mieltä,että jossain vaiheessa vielä munsta tulee hyvä lääkäri.Se ei kuule kuulu kenellekkään vaikka olisin 15 kertaa hakenut.Lääkiksessä pitäisi arvostaa enemmän maailmaanähneitä,ei vain nöitä teoreetikkoja 7 ällä ylioppilaita,jotka eivät tiedä mitään oikeasta elämästä.

kaivataan! kirjoitti:

Voi miten ilkeitä tulevat lääkärit ovat, siis ne joilla on 9 ällää ja muisti mutta empatiakyky, se lääkärin tärkein ominaisuus ja menetyksen tae puuttuvat.

määrää kirjoitti:

Voi miten ilkeitä tulevat lääkärit ovat, siis ne joilla on 9 ällää ja muisti mutta empatiakyky, se lääkärin tärkein ominaisuus ja menetyksen tae puuttuvat.

Mitä ihmeen ilkeää on siinä, että pyytää täsmennyksiä väitteisiin? Jos olet tuo väittäjä, vastaa aiemmin asetettuihin kysymyksiin ihan rimpuilematta, ja jos et ole, vastaa ainakin tässä esitettyyn.

Kerro samalla, mitä "menetyksen tae" tarkoittaa, kun se ei nyt ihan muutamalla lukemisella aukea.

kaivataan! kirjoitti:

Ällät ei ole todellakaan mikään tae siitä,että ihmisestä tulisi hyvä lääkäri.Ehkä ne jotka on saaneet vähemmän älliä,on nähneet oikeaa elämää.Heidän todellisuus on ollut oikeassa elämässä ja ihmis suhteissa koulukirjojen sijaan!Sanon,että osoittaa melkoista kapeakatseisuutta,jos pääsee koulun penkiltä suoraan lääkäri opintoihin.

Tuosta tyypistä,ei ole huonomuistinen todellakaan.Upea ja tunnollinen ihminen,ei mikään t ällän matikka nörtti.Empatia on kuitenkin lääkärille tärkeä työväline.

periksiantamaton! kirjoitti:

Ällät ei ole todellakaan mikään tae siitä,että ihmisestä tulisi hyvä lääkäri.Ehkä ne jotka on saaneet vähemmän älliä,on nähneet oikeaa elämää.Heidän todellisuus on ollut oikeassa elämässä ja ihmis suhteissa koulukirjojen sijaan!Sanon,että osoittaa melkoista kapeakatseisuutta,jos pääsee koulun penkiltä suoraan lääkäri opintoihin.

Tuosta tyypistä,ei ole huonomuistinen todellakaan.Upea ja tunnollinen ihminen,ei mikään t ällän matikka nörtti.Empatia on kuitenkin lääkärille tärkeä työväline.

Mitä se oikeassa elämässä ollut todellisuus on? Mitäs mullistavaa siellä välivuoden aikana on nähty ja tehty? Ihan omin sanoin vain!

periksiantamaton! kirjoitti:

Ällät ei ole todellakaan mikään tae siitä,että ihmisestä tulisi hyvä lääkäri.Ehkä ne jotka on saaneet vähemmän älliä,on nähneet oikeaa elämää.Heidän todellisuus on ollut oikeassa elämässä ja ihmis suhteissa koulukirjojen sijaan!Sanon,että osoittaa melkoista kapeakatseisuutta,jos pääsee koulun penkiltä suoraan lääkäri opintoihin.

Tuosta tyypistä,ei ole huonomuistinen todellakaan.Upea ja tunnollinen ihminen,ei mikään t ällän matikka nörtti.Empatia on kuitenkin lääkärille tärkeä työväline.

Empatiaa ei ole näkynyt yhdessäkään viestissä tässä ketjussa, ei varsinkaan sen loppuosassa. Toisekseen sisäänpääsyä saattaa hankaloittaa oikeinkirjoituksen vaikeus mm. yhdyssanoissa. Joskus ja aika monestikin sanojen merkitys muuttuu, jos ne kirjoitetaan erilleen, vaikka tarkoitetaan yhdyssanaa. Kolmannekseen hyvä koulumenestys ei rajaa pois elämänkokemuksia. Hyvä koulumenestys on monesti tietenkin hyvien istumalihasten - tarkoitan tottumusta huolelliseen opiskeluun - ansiota, mutta ilman hyviä istumalihaksia ei tule hyvää lääkäriä, oli hän sitten kuinka empaattinen hyvänsä. Diagnoosien ja hoitomääräysten teko on vastuullista puuhaa.

Hesaan kirjoitti:

hakee joka vuosi tuhat ja sisään otetaan satakunta. Pitäisi olla ihan selvää, etteivät nuo kaikki tuhat voi ikinä sinne päästä.

Ja mitä tulee siihen, että on unelma - unelma ei riitä, pitää olla kykyä ja osaamista voidakseen sen unelmansa toteuttaa. Pelkällä unelmoimisella ei tässä maailmassa pärjää, työntekoa ja realismia pitää olla.

Siis nythän on niin, että väitellä voidaan ikuisuuksiin asti. Kaikkihan haluaa luonnollisesti sanoa sen viimesen sanan. Sanonpa vaan, että onnea hulluna sille, joka jaksoi 7 kertaa hakea lääkikseen, ei voi kuin ihailla tollasta sitkeyttä- ja sitähän tuolla yliopistossa tarvitaan (vähintään yhtä paljon kun niitä istumalihaksia, joista jo aiemmin oli mainintaa)

Jokatapauksessa unelma tehdä työtä, jota oon aina halunnu tehdä ei tee mua tyhmäksi- eikä sen puoleen ketään muutakaan. Eikä se myöskään tarkota, että istuskelen päivät pitkät mun vaaleanpunasella unelman pilvenhattaralla ja odottelen ihmettä, tai salamaa, joka iskee mut alas siltä pilveltä. Jos luin 10 tuntia päivässä galenosta 2 kuukauden ajan samaan aikaan laskien kemiaa ja fysiikkaa siihen päälle, en usko, että mua voi sanoa tyhjänpäiväiseksi unelmoijaksi.

Ja mitä tulee siihen osaamiseen. Kirjotuksethan on tuuripeliä. Todistin sen omalla kohdallani kirjottelemalla parit E:t ja L:t. Niillä ei oo mitään merkitystä, sillä on mitä haluaa tehä ja että voi sen toteuttaa.

Joten nyt, hyvät naiset ja herrat, annetaan meän tänä vuonna ilman opiskelupaikkaa jääneiden purkaa täällä itteämme, ilman, että veistä enää käännetään meän haavassa. Ehkä me löydetään täältä vähän sitä paljon kaivattua tukea toisistamme ;)

periksiantamaton! kirjoitti:

Ällät ei ole todellakaan mikään tae siitä,että ihmisestä tulisi hyvä lääkäri.Ehkä ne jotka on saaneet vähemmän älliä,on nähneet oikeaa elämää.Heidän todellisuus on ollut oikeassa elämässä ja ihmis suhteissa koulukirjojen sijaan!Sanon,että osoittaa melkoista kapeakatseisuutta,jos pääsee koulun penkiltä suoraan lääkäri opintoihin.

Tuosta tyypistä,ei ole huonomuistinen todellakaan.Upea ja tunnollinen ihminen,ei mikään t ällän matikka nörtti.Empatia on kuitenkin lääkärille tärkeä työväline.

Kuinkas sitten suu pannaan, kun hakemassa on muutama sata muutaman ällän kirjoittanutta eli ajattelu- ja paineensietokykynsä jo osoittanutta kokelasta, joilla on takana pari välivuotta ja suuri joukko ihmissuhteita ja elämänkokemuksia?

Kävelytetäänkö jonon oli ne ällittä jääneet ja pääsykokeen reputtaneet, jotka omasta ja äidin mielestä olisivat tsiljoona kertaa parempia lääkäreitä?

Vertailkaamme kirjoitti:

Kuinkas sitten suu pannaan, kun hakemassa on muutama sata muutaman ällän kirjoittanutta eli ajattelu- ja paineensietokykynsä jo osoittanutta kokelasta, joilla on takana pari välivuotta ja suuri joukko ihmissuhteita ja elämänkokemuksia?

Kävelytetäänkö jonon oli ne ällittä jääneet ja pääsykokeen reputtaneet, jotka omasta ja äidin mielestä olisivat tsiljoona kertaa parempia lääkäreitä?

Surullista,että noin ajattelette,mutta mitä muuta teiltä lapsilta voisi oletaakkaan.Olette käyneet läpi helpon elämän ja saaneet aina tahtonne läpi.Teidän ei ole tarvinnut tehdä töitä kaupan kassana toimeentulon eteen,koska isä on maksanut teille kaiken.Olette tottuneet saamaan tahtonne läpi.Ette ole nähneet mitään todellista.Suoraan lukionpenkiltä lääkikseen päässyt on kuin kädettömänä syntynyt lapsi.

Jos ette nyt sitä tajua,niin teidän hymy hyytyy viimeistään siellä lääkiksessä,kun joudutte tekemään töitä potilaiden kanssa.Ilman minkään laisia sosiaalisia taitoja voi olla todella vaikeaa.Kyllä se lapset teitäkin maailma vielä opettaa!

periksiantamaton! kirjoitti:

Surullista,että noin ajattelette,mutta mitä muuta teiltä lapsilta voisi oletaakkaan.Olette käyneet läpi helpon elämän ja saaneet aina tahtonne läpi.Teidän ei ole tarvinnut tehdä töitä kaupan kassana toimeentulon eteen,koska isä on maksanut teille kaiken.Olette tottuneet saamaan tahtonne läpi.Ette ole nähneet mitään todellista.Suoraan lukionpenkiltä lääkikseen päässyt on kuin kädettömänä syntynyt lapsi.

Jos ette nyt sitä tajua,niin teidän hymy hyytyy viimeistään siellä lääkiksessä,kun joudutte tekemään töitä potilaiden kanssa.Ilman minkään laisia sosiaalisia taitoja voi olla todella vaikeaa.Kyllä se lapset teitäkin maailma vielä opettaa!

No niin! Nyt tuli vähän konkreettista asiaa siitä, mitä lääkikseen pääsijältä vaaditaan: kokemusta kaupan kassalta. Tuo on kyllä helppo toteuttaa: aloitetaan ensimmäinen lukuvuosi kuukautta aikaisemmin ja pannaan opiskelijat siksi ajaksi kaupan kassalle oikeita elämänkokemuksia hankkimaan. Toisaalta voidaan taas vaatia vuoden kaupankassakokemusta hakijoilta, muuten ei pääsykokeisiin olisi asiaa. Eiks niin?

Lääkikseen pääsevät ne, jotka menestyvät parhaiten pääsykokeissa. Joukossa on riittämiin niitä, jotka ovat jokaisen lomansa kouluaikoinaan tehneet hanttihommia rahaa saadakseen, ja varmasti myös isättömiäkin ihmisiä. Jos ei ole tarpeeksi aivoja opiskelupaikan saamiseen, ei siitä lääkiksen kriteerejä pidä syyttää.

Vai haluaisitko sinä jonkinlaisen kiintiön niille, jotka ovat menestyneet lukiossa huonosti, eivät osaa pääsykokeissa vaadittavia asioita tarpeeksi hyvin ja jotka ovat ihan varmasti olleet rutiköyhiä koko ikänsä? Olisipa mielenkiintoinen mellakka ensimmäisenä vuonna, kun yritettäisi saada aloittajat samalle tasolle.

Lukio ei ole vaikea koulu, jos lukupäätä on. Rahatonkin voi kirjoittaa nipun älliä, saada loistotodistuksen ja pitää kokemusrikkaan välivuoden töissä, jos mielii. Päivällä voi myös käydä töissä ja illalla iltalukiossa. Sitten pitää vain onnistua pääsykokeissa paremmin kuin useimmat muut. Se on näin yksinkertainen juttu.

se, joka oli aluksi vähän e... kirjoitti:

Siis nythän on niin, että väitellä voidaan ikuisuuksiin asti. Kaikkihan haluaa luonnollisesti sanoa sen viimesen sanan. Sanonpa vaan, että onnea hulluna sille, joka jaksoi 7 kertaa hakea lääkikseen, ei voi kuin ihailla tollasta sitkeyttä- ja sitähän tuolla yliopistossa tarvitaan (vähintään yhtä paljon kun niitä istumalihaksia, joista jo aiemmin oli mainintaa)

Jokatapauksessa unelma tehdä työtä, jota oon aina halunnu tehdä ei tee mua tyhmäksi- eikä sen puoleen ketään muutakaan. Eikä se myöskään tarkota, että istuskelen päivät pitkät mun vaaleanpunasella unelman pilvenhattaralla ja odottelen ihmettä, tai salamaa, joka iskee mut alas siltä pilveltä. Jos luin 10 tuntia päivässä galenosta 2 kuukauden ajan samaan aikaan laskien kemiaa ja fysiikkaa siihen päälle, en usko, että mua voi sanoa tyhjänpäiväiseksi unelmoijaksi.

Ja mitä tulee siihen osaamiseen. Kirjotuksethan on tuuripeliä. Todistin sen omalla kohdallani kirjottelemalla parit E:t ja L:t. Niillä ei oo mitään merkitystä, sillä on mitä haluaa tehä ja että voi sen toteuttaa.

Joten nyt, hyvät naiset ja herrat, annetaan meän tänä vuonna ilman opiskelupaikkaa jääneiden purkaa täällä itteämme, ilman, että veistä enää käännetään meän haavassa. Ehkä me löydetään täältä vähän sitä paljon kaivattua tukea toisistamme ;)

takaa sitä, että tuleva lääkäri olisi hyvä potilastyössä, mutta eivät ne kyllä sitäkään merkitse, että kyseinen älliä saanut ei olisi siinä hyvä.

Osoittaa melkoista empatian puutetta sekin, että haukkuu useiden ällien saajat ja suoraan lukiosta lääkikseen päässeet jotenkin huonommiksi lääkäreiksi kuin muuten. Tiedän aika monta usean ällän saajaa ja suoraan lääkikseen mennyttä, jotka tulevat erittäin hyvin toimeen potilaiden kanssa ja ovat hyviä lääkäreitä.

Jos lääkikseen hakee joku sellainen, joka suoralta kädeltä tuomitsee huonoiksi sosiaalisen kanssakäymisen hallitsijoiksi useita älliä saaneet ihmiset heitä kuitenkaan sen kummemmin tuntematta, niin saa olla kiitollinen ettei sellainen yksisilmäisesti ja stereotyyppisesti muihin suhtautuva olekaan päässyt lääkikseen. Kun tuollaisia mielipiteitä lukee, niin on oikeastaan aika tyytyväinen siitä, että siellä lääkiksessä on monien ällien avulla suoraan lukiosta sinne menneitä hyviksi lääkäreiksi valmistautuneita. He ovat opiskelukykynsä lisäksi ymmärtäneet kuinka tullaan hyviksi lääkäreiksi.

ne ällät kirjoitti:

takaa sitä, että tuleva lääkäri olisi hyvä potilastyössä, mutta eivät ne kyllä sitäkään merkitse, että kyseinen älliä saanut ei olisi siinä hyvä.

Osoittaa melkoista empatian puutetta sekin, että haukkuu useiden ällien saajat ja suoraan lukiosta lääkikseen päässeet jotenkin huonommiksi lääkäreiksi kuin muuten. Tiedän aika monta usean ällän saajaa ja suoraan lääkikseen mennyttä, jotka tulevat erittäin hyvin toimeen potilaiden kanssa ja ovat hyviä lääkäreitä.

Jos lääkikseen hakee joku sellainen, joka suoralta kädeltä tuomitsee huonoiksi sosiaalisen kanssakäymisen hallitsijoiksi useita älliä saaneet ihmiset heitä kuitenkaan sen kummemmin tuntematta, niin saa olla kiitollinen ettei sellainen yksisilmäisesti ja stereotyyppisesti muihin suhtautuva olekaan päässyt lääkikseen. Kun tuollaisia mielipiteitä lukee, niin on oikeastaan aika tyytyväinen siitä, että siellä lääkiksessä on monien ällien avulla suoraan lukiosta sinne menneitä hyviksi lääkäreiksi valmistautuneita. He ovat opiskelukykynsä lisäksi ymmärtäneet kuinka tullaan hyviksi lääkäreiksi.

huomaa, että heidän joukossaan on monenmoista tallaajaa. Innokkaista aivan apaattisiin. Diagnoosit ja lääkitykset hoituvat usein sattuman kaupalla tai moukan tuurilla, ja lääkäri hautaa virheensä.
Jotakin yhteistä lääkäreillä kuitenkin on. He ovat läpäisseet pääsykokeet. Se on opiskelmaan pääsemisen kriteeri.
Voihan tulla joskus sekin aika, että alalle hakeutuvat joutuvat soveltuvuustesteihin kuten nykyään jo monet muut opiskelupaikkaa ja töitä hakevat. Vielä se päivä ei ole tullut.

periksiantamaton! kirjoitti:

Ällät ei ole todellakaan mikään tae siitä,että ihmisestä tulisi hyvä lääkäri.Ehkä ne jotka on saaneet vähemmän älliä,on nähneet oikeaa elämää.Heidän todellisuus on ollut oikeassa elämässä ja ihmis suhteissa koulukirjojen sijaan!Sanon,että osoittaa melkoista kapeakatseisuutta,jos pääsee koulun penkiltä suoraan lääkäri opintoihin.

Tuosta tyypistä,ei ole huonomuistinen todellakaan.Upea ja tunnollinen ihminen,ei mikään t ällän matikka nörtti.Empatia on kuitenkin lääkärille tärkeä työväline.

Logiikkasi ontuu.

1. Ovatko mielestäsi empatia, ymmärrys elämästä ja hyvä koulumenestys toisensa poissulkevia asioita? Vai oletko kenties vain kateellinen yksilöille, jotka sattuvat kirjoittamaan ison rivin älliä ja silti olemaan hyviä tyyppejä?

Kaltaisiasi "hikipinkoja ei saa päästää lääkikseen" -narisijoita riittää, ja yleensä syynä on vain huono omatunto siitä, että itse vain heilui kavereiden kanssa kaupungilla ryyppäämässä kun olisi pitänyt hankkia sitä koulutusta jolla lääkikseen päästään.

2. Mitähän tämä "elämä" on, jota mielestäsi 7 ällää kirjoittaneet eivät ole nähneet, ja heikommin kirjoittaneet ovat? On ihmisiä, jotka kilpailevat jossakin urheilulajissa ja silti kirjoittavat älliä. Jos he ehtivät urheilla, ehtii ihan varmasti joku muu älliä monta kirjoittanut tehdä myös muutakin kuin istua kirjojen kanssa. Itse kirjoitin 5 ällää suhteellisen vähällä työllä, ja ehdin lukion sivussa aikoinaan sekä "elää" että käydä töissä JA harrastaa. Eipä käy kateeksi niitä, joiden ajanhallintataidot ovat niin heikkoja että eivät revenneet sosiaaliselta elämältään edes kokeisiin lukemaan.

3. Mikä estää 7 ällän kirjoittanutta viettämästä pari välivuotta ennen hakemista? Entäpä, jos 6 ällän kirjoittaja onkin kirjoittanut iltalukiosta vietettyään sitä ennen 3 vuotta muukalaislegioonassa? Ei ällien kirjoittamisella ja "maailmannäkemyksellä" ole kuule yhtään mitään yhteyttä.

4. Ai että se on kapeakatseisuutta että lähtee suoraan lukiosta lääkikseen? Olisiko parempi hillua ensin 3 vuotta vanhempien helmoissa "valmistautumassa pääsykokeisiin", sen jälkeen opiskella 2 vuotta jotakin alaa josta ei ole kiinnostunut vain siksi että oli pakko hakea johonkin, ja vasta sitten raapaista itsensä sisään lääket. tiedekuntaan? Oli ihmisellä sitten takanaan välivuosia tai ei, yhtä hankala ja pitkä on jokaiselle lääkäriksi kasvamisen prosessi. Elämänkokemus auttaa siinä ehkä hiukan, mutta loppujen lopuksi uudet opiskelijat ovat lääkärin roolin omaksumisessa kyllä aika pitkälle samalla alkuviivalla.

Ahaa! kirjoitti:

No niin! Nyt tuli vähän konkreettista asiaa siitä, mitä lääkikseen pääsijältä vaaditaan: kokemusta kaupan kassalta. Tuo on kyllä helppo toteuttaa: aloitetaan ensimmäinen lukuvuosi kuukautta aikaisemmin ja pannaan opiskelijat siksi ajaksi kaupan kassalle oikeita elämänkokemuksia hankkimaan. Toisaalta voidaan taas vaatia vuoden kaupankassakokemusta hakijoilta, muuten ei pääsykokeisiin olisi asiaa. Eiks niin?

Lääkikseen pääsevät ne, jotka menestyvät parhaiten pääsykokeissa. Joukossa on riittämiin niitä, jotka ovat jokaisen lomansa kouluaikoinaan tehneet hanttihommia rahaa saadakseen, ja varmasti myös isättömiäkin ihmisiä. Jos ei ole tarpeeksi aivoja opiskelupaikan saamiseen, ei siitä lääkiksen kriteerejä pidä syyttää.

Vai haluaisitko sinä jonkinlaisen kiintiön niille, jotka ovat menestyneet lukiossa huonosti, eivät osaa pääsykokeissa vaadittavia asioita tarpeeksi hyvin ja jotka ovat ihan varmasti olleet rutiköyhiä koko ikänsä? Olisipa mielenkiintoinen mellakka ensimmäisenä vuonna, kun yritettäisi saada aloittajat samalle tasolle.

Lukio ei ole vaikea koulu, jos lukupäätä on. Rahatonkin voi kirjoittaa nipun älliä, saada loistotodistuksen ja pitää kokemusrikkaan välivuoden töissä, jos mielii. Päivällä voi myös käydä töissä ja illalla iltalukiossa. Sitten pitää vain onnistua pääsykokeissa paremmin kuin useimmat muut. Se on näin yksinkertainen juttu.

Löytyiväthän ne loan heittajat vaikka nimenomaan pyydettiin tukea! näillekin palstoille, SE siitä lääkäreiden empatiakyvystä jälleen!!!