Minulle on sanottu, että olen huonotuurisin ihminen ikinä. Yksikään asia ei ole elämässä mennyt helposti. Työttömänäkin olen ollut valmistuttuani vuosi sitten hyvin paperein yliopistolta. Ei huolita töihin ei...
Olen sairastanut lukioajoista asti (yli 10 vuotta) ja narsistimiehen kanssa menetin kaikki ystäväni ja oman elämäni. Nyt olen tyhjän päällä ja niin masentunut, että pelottaa. Yhtään mikään ei saa enää hymyä huulille.
Yritin äsken lähteä ukkoni kanssa ravintolaan, mutta toivat itkua tihrusteltuani minut takaisin kotiin pilaamasta muiden iltaa. Masentaa vain niin mahdottomasti, vaikka yritin laittautua nätiksikin. En pystynyt.. en saanut sanaani suusta ihmisten läsnäollessa. Maan matonen, surkimus.. se olen minä.
Nyt ukko sanoi, että alkaa riittämään. Ei jaksa katsoa tällaista depressiivistä eukkoa. Mitähän minulle tapahtuu? En jaksa hommata omaa asuntoa, eikä ole varaakaan. Olen niin mahdottoman yksin!
Onko kukaan saanut luontaistuotteista apua masennukseen?
Olen sairastanut lukioajoista asti (yli 10 vuotta) ja narsistimiehen kanssa menetin kaikki ystäväni ja oman elämäni. Nyt olen tyhjän päällä ja niin masentunut, että pelottaa. Yhtään mikään ei saa enää hymyä huulille.
Yritin äsken lähteä ukkoni kanssa ravintolaan, mutta toivat itkua tihrusteltuani minut takaisin kotiin pilaamasta muiden iltaa. Masentaa vain niin mahdottomasti, vaikka yritin laittautua nätiksikin. En pystynyt.. en saanut sanaani suusta ihmisten läsnäollessa. Maan matonen, surkimus.. se olen minä.
Nyt ukko sanoi, että alkaa riittämään. Ei jaksa katsoa tällaista depressiivistä eukkoa. Mitähän minulle tapahtuu? En jaksa hommata omaa asuntoa, eikä ole varaakaan. Olen niin mahdottoman yksin!
Onko kukaan saanut luontaistuotteista apua masennukseen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun syöt sitä tunnollisesti joka ilta yhden napin, niin johan rupee hymykin löytyyn. Turhaan kärsi ahdistuksesta.
Googlaa Triptyl ja lue mitä siitä sanotaan lääkeaineiden sivuilla.
Tsemppiä sinulle ja voimia!
Terve,
Olen 39-vuotias mies Turusta. Jotenkin koin kirjoittamasi tekstin hyvin aitona - ja koin heti sympatiaa ja myötätuntoa sinua kohtaan.
Koin hyvin samanlaisia tuntemuksia aikoinaan ja voin sanoa, että tiedän, miltä toivottomuus pahimmillaan tuntuu..
Monille herkille ihmisille tunteet ja asiat tavallaan muodostuvat taakaksi - monet asiat tuntuvat kaatuvan päälle, vaikka ei tarvitsisi.
Toisaalta - nämä (ME) herkät ihmiset omaavat monia erityiskykyjä, jotka voivat tuottaa paljon onnistumisia elämässä.
Vaikka tuntuisi MAHDOTTOMALTA - niin koeta seuraavaa:
Teeskentele itsevarmaa, elämästään nauttivaa ihmistä 24-tuntia.
Tiedän - hölmö neuvo, mutta oman itsesi takia PAKOTA ITSESI SIIHEN YHDEKSI PÄIVÄKSI !!!!!
Vakuutan, että tulos on ihmeellinen.
Ihminen voi manipuloida mieltään niin paljon kuin ikinä uskaltaa - jos Sinun mieltä on toisten taholta manipuloitu - ALA VASTAHYÖKKÄYKSEEN !!!
Tämä elämä, jota elämme, on liian kallisarvoinen hukattavaksi - ota jostain kiinni ja ala elää.
Terveisin,
Peter
Lisäystä edellisen kirjoittajan viestiin > Toinen ajattelija > Elämän suuntaviivat löytänyt.
http://www.positiivarit.fi/Content.aspx?e064efbd-c511-488b-9974-5d2dece04c36
http://www.healingeagle.net/Fin/Serenity.html
http://narsistienuhrientuki.info/keskustelu/
oletko tutustunut narsistien uhrien tuki ry:n sivuihin netissä?
Voimia!
Kiitos vinkeistä... googletan heti tuon lääkkeen.
Itsevarman "teeskentely-taktiikkaa" olen jo kokeillutkin ihan hyvällä menestyksellä kevällä.Olin kevään työharjoittelussa työssä, jota en koskaan olisi uskonut uskaltautuvani tekemään! Sain kaiken kukkuraksi vain hyvää palautetta. Jatkoa ei kuitenkaan tullut (oikeita töitä), mikä masensi ja hankittu tsemppi karisi. Täytynee kuitenkin yrittää vielä uusintaa viim. syksyllä.
Minullakin sun lailla akateeminen loppututkinto, vaan eipä töitä löydy mistään! Kyllä tympii.
Niin jos olet masentunut niin potkitaan pois kaveriporukoista. Jos olet traumatisoitunut ei kukaan ymmärrä. Jos yrität tutustua masentuneeseen, niin niitä koskaan mistään löydy tai kukaan vastaa. (Näin mun kokemuksen mukaan on käynyt). Jos yrittää masentuneena töihin ei mistään löydy töitä.
Nykyaikaisessa suomalaisessa individualistisessa yhteiskunnassa vaan voi tippua kokonaan ulkopuolelle yllättävän helposti. Eikä paluuta ole jollei ole todellä läheistä edes yhtä ihmistä. Ainakaan itselläni ei vaan auta mennä tuosta vaan johkin porukkaan, kun ei saa kontaktia, kun heti tekis mieli alkaa vaan itkemään. Raakaa puuhaa, kun ajattelee, et itse on traumatisoitunut jo niin pienenä vauvana, et ei edes itse muista ja sen takia kärsii koko elämän, vaik toki tuo ei kaikkea selitä.
Sit kun yrittää sanoa muille kuinka paljon sattuu, kun jätetään yksin niin ne suuttuu. Mitäs siihen sitten sanoa. Tai jos yrittää illalla saada kaverin jonnekkin mukaan niin aina on töitä kaikilla ja kiire ja sit kaikki on niin väsyneitä illalla et ei mistään tuu mitään.