Olen tottunut lukemaan palstaa ja ajoittain ja aiheena usein ero. Itsellä tällainen vastassa tödennäköisesti. Lisäksi olen tavannut naisen jonka kanssa viihdyn ja hänellä samat murheet liitossaan. Molemmilla meillä on lapsia 1.ja toisella 2. Olemme työelämässä ja esimiehiä molemmat. Yhteiselämää minulla 12-vuotta ja naisella n.10-vuotta liitossamme. Tuntuu, että vaatii aika kansalaisrohkeutta myöntää yksityiselämän virheet. Miksi pimittää epäonnistuminen kumppanin valinnassa ja toivoa elämän jatkuvan onnellisena!? Ihmiset, kun muuttuvat ajansaatossa. Kasvetaan "erilleen" jota nykyyhteiskunta "ruokkii" omalla tavallaa. Raamattu ilmeiseti tuomitsee tällaisen, mutta jos ajattelee eläviä ihmisiä niin?? Lapsille ja vanhemmille tällainen ratkaisu voi olla oikein, vai eikö ole!? Uteliaan kysyn, kerrankin aito tilanne!?
Ero!
Yksin!
37854
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kn huoruus on ainoa syy eroat, niin olette piippuhyllyllä.
Tosin missään ei kielletä että jos te vaikka pimpsauttaisitte, niin siin "?" olisiko syy eroon.
Mitä asia henkii vastaan on että jos Vaimosi huoraa, niin sinä voit ottaa eron ja päinvastoin.
Mutta raamattu ei kuitenkaan sano missään että se huoruus mitä es: sinä tekisit/ teet vaimoasi vastaan ei voisi olla eron syy.
Mutta se on aina syntiä, kuinka vain sen tekee, ja jos vielä tahallinen synti niin? ...
Ei ole teilläkään helppoa.
Ota selvä että onko vaimosi huorannut sinua vastaan, ja sama myös sen naisen kohdalla. jos hänen miehensä on sen tehnyt.
Molemmilla pitää olla tämä huoruus todistetuna tapahtuneen, ennenkuin voitte mennä keskenänne avioliittoon.
...logiikalla ei ole vaikea eron saaminen huoraamisen tähden.
Jos haluan eron niin menen ja huoraan ja kerron siitä puolisolle ja samalla sanon, että nyt Jumalan sana sallii sinun minusta erota, koska olen huorin tehnyt. No siitä ero vireille ja erotaan.
Lopputulos: Minun huoruuden synti oli minulle voitto vaikka tieten syntiä tein. Puoliso otti eron omasta tahdosta, koska minä olin kertonut huoranneenij aminä halusin eron, siksi kerroin huoraamisestani.
Näin jos sen järkeilee niin luvallisuus löytyy kaikelle ihan kaikelle.
Olet hoksannut kuinka se käytännössä on.
Heki tosin siinä on että vain petetty voisi ottaa eron.
Mutta ei raamattu sano mitään tuosta toisesta mahdollisuusdesta että se olisi kielletty.
En kyllä suosittele.
"Puoliso otti eron omasta tahdosta, koska minä olin kertonut"
Näillä riteereillä i tarvitse puolison siihenkään vaivautua, eronjan voi ottaa se huorannutkin, perustein Huorasin ja erosin.
Ei tämä ole järkeilyä, näin raamatussa on, ja minkäs minä sille mahdan ettei siellä ole kieltoa tällekkään.
Ei vain ole käynyt niin että ymmärsivät Matt: 19.9 väärin ja jättivät sitten perusteellisemmat selvitykset erosta pois, ajatellen että tämä Matt: 19.9-hän kieltää eroamasta minkään syn nojalla... ja näin on sitten syljekselty omiin ja toisten kuppeihin,,, liekö tullut muutakin.
...lupa erolle saadaan kun huorataan tahdosta tai tahtomatta jompi kumpi?
Itse en kyllä missään tapauksessa ymmärrä asiaa näin.
Josko riittäisi. Tuossa komemntoimassani tapauksessa pitää molempain huorata, niitähän oli 2 avioparia, jä näissä molemmissa aviopareissa pitää olla huoruus ethty, jos aikovat keskenään uudelleen vihille, muutoin siitä tulee vain muodollinen "avopari"
Niin tiedän että et, tai Sinun sijastasi PJ ei näin ymmärrä.
23. Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,
24. Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.
25. Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.
26. Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.
27. Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?
28. Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?
29. Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.
30. Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:
31. Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;
32. Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.
33. Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.
34. Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:
35. Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit
Ajan saatossa unohtanut, se on hyvin selkeää tekstiä.
Ainahan on vaara saaa terästä, jos naapurin Rouvaan ryhtyy.
Kyllä jos sinä aiot huoraamaan lähtä ettet syntiä tekisi vaimosi jättäessäsi, niin tuhaa työtä teet. Yhtä suuri synti on tehdä huorin kuin erota vaimosta.
Huoraaminen on syntiä, mutta huorahtavasta puolisosta erota ei, joten kuinka sanotaan?.
Huoruutta harva lähtee tunnustamaan. Usein ilmenee haluttomuutena toista kohtaan tai laiminlyö toista myös seksuaalisesti. Olisiko helpompi ymmärtää tässäkin tapauksessa, että lapsia olemassa. Niin ei seksuaalisesti pelkästään haeta eroa. Lapsethan saisivat nähdä rakastavat ihmiset yhdessä eikä riitaisia, näkökulma tämäkin!
Ettei totuus olisi toisenlainen?
Taitaa olla niin, että haette toisistanne vain hetken lohtua ja oman itsetunnon vahvistusta.
Parempi kohdistaa huomio nykyiseen puolisoon.
Historia voi tulla arvaamattoman kovaksi taakaksi.
Aivan.
Kansanviisauden mukaan: tavara ei vaihtamalla parane.
Vanhat kansanviisaudet eivät aina päde. Kyse nuoruuden hulluuden häivyttyä on molemmilla selvinnyt mitä tahtoo elämältä ja puolisolta. Nuorena on juuri tuo "tavara" asia varmaan tärkeämpää. Haetaan ulkopuolista kauneutta ja ei huomata oikeita asioita, ollaan "sokeita" monessa mielessä. Vasta oikea toisen tuntemine tuo hyvyyttä "tavaraan" jos osaa katsoa muutakin kuin mikä "näkyy" toisessa!?
No voi sentään,kun arki tuli ja naapurin ukko tai akka tuntuuki yhtäkkiä niin vetävältä, niin heti vaihtoon vai? Onkohan se nyt eros vai agabe kun vie?
Olen itse kova ihastumaan ja jos joka jätkän perään olisin lähtenyt, olisin ihan solmussa. Ja ne ei ole ollu mitään nuoruuden ihastuksia vaan olen ollu todella lätkässä ja toiset samoin.
JÄRKI KÄTEEN! Luulet vain olevasi ainutlaatuinen tunteinesi ja yrität noin oikeuttaa tekosi! Kanavoi tuo huuma vanhaan suhteeseen. Ja mieluummin vaikka vedä käteen ja ajattele naapurin rouvaa kuin teet sen oikeasti hänen kanssaan.
Rakas ystävä!
Miten usein tuo tilanne on edessä pitkissäkin liitoissa. Usein luullaan että pitkät onnelliset liitot ovat yhtä liitoa tai kärsimystä. Mielestäni pitkät onnelliset liitot johtuvat määrätietoisesta työstä.
Olen itse kokenut,että ihastuminen ulkopuoliseen voi olla alkuperäisen liiton uusi ihana alku.
Vaihtamalla puoliso se ei parane, vaikka itsekin olen joskus niin luullut. Jos vaihdat, viet vain entiset ongelmat uuteen liittoon. Alkuhuuma haihtuu joka liitosta viimeistään vuoden päästä ja siinäkin on ruvettava tekemään töitä. Ja millä eväillä teet parisuhdetöitä toisessa liitossa kune t ensimmäisen eteen ole tehnyt riittävästi?
Jumala onneksi on estänyt enemmät kohellukset minun kohdallani, mistä olen jälkeenpäin monta kertaa kiittänyt Häntä. Olisi tärkeää säilyttää se asenne,että olet Jumalalta ensimmäisen aviopuolisosi saanut ja tehdä kaikki ratkaisut tältä pohjalta.
Suosittelen lämpimästi pitkää pari-ja yksityisterapiaa, ei siksi että olisitte sairaita kumpikaan vaan siksi, että rakastuisitte uudestaan.Rukoile Jumalaa että löydät viisaan ja rohkean terapeutin josta kumpikin pidätte.Jos ensimmäisen terapeutin kanssa ei kemiat toimi kokeilkaa usempia.Vaivannäkö kannattaa. Eihän asuntoakaan osteta heti vaan katsotaan useampia! Ja avioliitto on sen sijaan moninverroin tärkeämpi juttu kuin joku materia.
Jos puoliso ei suostu mukaan mene ensin yksin hän saattaa uteliaisuudesta lähteä mukaan myöhemmin.
On ihanaa rakastua uudestaan aviopuolisoonsa, seksi alkaa kuin uudestaan ja romantiikka samoin. Jumala koettelee sinua nyt mutta jos kestät tuon koettelemuksen mutta et jää vain odottamaan suu auki että omena putoaa suuhusi taivaalta vaan lähdet etsimään terapeuttia saat kokea onnen jota et uskonut olleeenkaan.
nimimerkki: monta omaa ja muiden kokemusta asiasta
Paras neuvo minkä itse olen saanut epäuskoiselta terapeutilta on ollut: ota järki käteen!
vrk, vl
...tekstisi.
Uudelleenrakastuminen on jopa palvampaa kuin se ensimmäinen.
nimim. Kokenut. vlm
... sen eestään löytää. On totisesti totta, että kukaan ei riitele/ aiheuta liittoon ongelmia yksin; Siihen tarvitaan aina ne kaksi. Tällöin ei riitä, että otetaan ja erotaan, sillä kumpikin veisi uuteen suhteeseensa ongelmat mukanaan - siis ne omassa käytöksessä olevat ongelmat.
Nykyään annetaan ihan liian helposti periksi! Vaikka kuinka olisi erimielisyyksiä ja tuntuisi, ettei rakkautta ole enää rahtuakaan jäljellä, ei ratkaisu löydy lähtemällä vaan katsomalla peiliin. Miettimällä MIKSI tähän tilanteeseen on tultu tuon ihmisen kanssa, johon joskus niin rakastuin.
Tietysti joskus tässä maailmassa käy niin, ettei parisuhteesta enää kertakaikkiaan tule mitään, vaikka kuinka yritettäisiin. Turha silloin on syyllistää tai syyllistyä itse. Parempi on tehdä edes se uusi kumppani onnelliseksi kuin vanha onnettomaksi - jos kerran niin umpikujassa ollaan.
Karu totuus on myös se, ettei kaikkia millään pysty miellyttämään; Aina löytyy joku, joka tuomitsee tai ainakin pahoittelee ratkaisuasi. Näille päivittelijöille emme kuitenkaan ole teoistamme vastuussa.
- En ole täydellinen enkä voi siis toiseltakaan sellaista vaatia -
Ei ole totta.
Eikä myöskään kakki ole itsestään selvyyksiä.
Huomaan, että tunnet asiaa laajemmaltikkin:)
Kiitos, että jaoit tuon kipeän asian kanssamme.
Olet juuri nyt oikeasssa paikassa. Kiitos Herralle.
Ennen lopullista eroa suosittelen kuitenkin avioliittoleiriä. Itse (puolisoni kanssa),
olemme olleet parina kesänä HNMKY:n reilun viikon mittaisella leirillä ja ME viikonlopussa.
Ja muutenkin luennoilla yms. mukana.
Jokaista avioliittoa kohtaan läheisyysvaiheen jälkeen pettymysvaihe, se on elämää. Tarpeemme eivät täyty ja petymme.
Kimuranttia siinä on vielä se, että miehinä ja naisina me emme tahdo ymmästää tarvittavalla vakavuudella toistemme niin erilaisia tarpeita. Siinä missä mies kaipaa seksiä, kaipaa vaimo hellyyttä, kuulluksi ja huomioiduksi tulemista, ennen kun seksi on mahdollistakaan. No kumpikin pettyy. Mies ei ymmärrä naista ja nainen ruoja säästää sitä yhtä lajia johon mies puolestaan sitten pettyy kovin.
Mies olisi poikamies aina ja menisi villinä ja vapaana kavereidensa kanssa ja naiselle jää vastuu kodista ja lapsita yksinään. Se kypsyttää naisen kyllä. Nainen alkaa nalkuttaa koska hänen tarpeensa eivät täyty ja näin hän huutaa nalkuttamalla, "kuuntele minua rakas, kuuntele minua". "Ymmärrä nyt minua".
No näin jatkuu "rähinä" aikansa, kunnens äänet vaikenevat ja tulee syvä hiljaisuus ja alkaa vetääntyminen erilleen. Muuri on kasvanut välille ja niin korkea, ettei ääni kuulu enää. Tämä on jo vaarallinen tilanne ja avun tarve on suuri, jotta suhde pelastuisi.
Monen liitto on pelastunut ja onnelliset ihmiset ovat jatkaneet yhdessä taas iloiten matkaa. Nyt jo paljon viisaampina ja toisiaan ymmärtävinä ihmisinä.
Itse olen kultani kanssa ollut nyt 31 vuotta yhteisessä liitossa. Siitä kiitän Jumalaa.
Mutta veljeni, älä jää nyt yksin ja kaksin tämän asian kanssa, hakekaa yhdessä apua Pliis!!! Vakuutan, se kannattaa.
Taas kun aletaan alusta tulee pettymys non kahden vuoden kuluttua kuvioihin ja sama rumba alkaa alusta. Nyt sinulla on tähän nähden 12 vuoden etumatka ja monesta karikosta olette jo selvinneetkin. Sitoutuminen on avainsana liitossa veljeni, sitoutuminen. Siunausta sinulle ja onnelliselle tulevaisuudellesi.
Sieltä leireilta on kuule moni entinen ateistikin lähtenyt ylistäen Jumalaa, se on kuule liikuttavaa nähdä veljeni. En uskoisi ellen olisi itse nähnyt.
varmaan hyviä leirejä on olemassa. Mutta mistä aika ja halu lähteä leireille jos muutenkaan ei yhteiselämä suju. Toisaalta ymmärrän, että uusi rakkaus entisessä liitossa voi olla kiehtova ja paljon antava. Ennenkuin tällaiseen ajatukseen tultu on tietysti koetettu jo lämmitellä entistä suhdetta. Uuden kanssa toistemme kuunteleminen onnistuu paljon paremmin sen myöntää kumpikin.
Meillä on mm sama harratus tausta, olemme samalle alalle kouluttautuneet. Ihmis tuntemus on hyvin samanlainen ym.. Nykyset puolisot ovat: tv:een tuijottajia ja eivät välitä kotitaloustöistä pätkääkään.. Mies tekee internet sivuja, kun pitäis kotona jotain tehdä.. Vaimo katsoo jotain sarjaa..Itse pidämme lapsista paljon ja vietämme niitten kanssa aikaa.
Totta varmaan tuo kirjoitus jossa kommenttina on, että nainen voi kaivata hellyyttä ja mies seksiä.
Tämän olemme toistemme seurassa tunteneet. Tosin niin, että olemme viihtyneet toistemme seurassa ja läheisyys on meille tärkeä. Keskustelemme avoimesti ja ajattelemme hyvin samallatavalla..
Tärkeäähän on myös uutta suhdetta yhdessä ajateltaessa, että pystyy keskustelemaan asioista. Onhan sekin yhtälailla "uudelleen" lämmittelyä. Ei ole kovinkaan helppo aloittaa kahden ihmisen näiltä pohjilta uutta asiaa. Monesti puhutaan, että mennään vaan uuteen liittoon. Kyllähän moni on tällöin paljon tarkempi toista tutkiessaan, kun yhteiselämää jo takana. Verrattuna vaikkapa ensimmäiseen liittoon
aikovaa ihmistä.
Hetken hurma voi tietysti päättyä kohtalokkaasti, että ei jää mitään puolisoa. Riskinsä on olemassa.. Tällöin on myönnettävä, että vikaa on ollut itsessäkin, suotta sitten ketään hakee parikseen.. Yhdenlainen ihmiskohtalo muiden joukossa.
"Mutta mistä aika ja halu lähteä leireille jos muutenkaan ei yhteiselämä suju". -Ero-
Kun yhteiselämä ei suju, silloin juuri on aika mennä leirille. Sinä ratkaiset ja sinä myös kannat siitä sitten vastuun. Näinhän se on.
Kaksi vuotta ja olet alussa taas. 12 vuotta eteenpäin ja olet tässä pisteessä kun nytkin.
Mieti sitä!
Teillä on yhteinen "ajallinen tilanne" joka kummallakin on sama, ja sen tiimoilta haluatte keskustella ja vaihtaa mielipiteitä.
Teitä ei yhdistä mikään muu, vain kotihuolet.
Olette sekoittaneet myös muuta tähän asiaan, ehkä tarkoituksenne oli pohtia yhdessä kuinka voitte oman taloutenne saana kuntoonm ,ja mitä voisitte tahoillanne tehdä.
Siitäkai tuntemuksetkin tulee että sopisitte toisillenne paremmin..
Se ei ole taattua että sopisitte, erki on aina erinlainen.
On varmaan jo olette toisillenne ystäviä ja terapeutteja.
Luulen ettei pitemmälle kannata mennä.
Entä jos puoliso ei tahdo "ylimääräisiä" tahoja ratkomaan asioitamme! Olenhan itsekkin tässä esille asian tuonut ja kyselemässä asioita joita ei toinen tee! Yksin ei kaikkea kuitenkaan voi päättää varsinkaan ihmissuhde asioissa. Varsinkin tässäkin tapauksessa , kun kehoitus tällaiseen eroon tulee toiselta osapuolelta. Vaikka itse jaksaisi yrittää, minkäs teet!!
Tässä tietysti voi tuntua siltä, että olen tietoisesti hakeutunut seuran toivossa. Näin ei ole tapahtunut! Normaalissa keskustelu tilanteesta ollaan tutustuttu toisiimme ja asiat edenneet kotioloissamme omaan tahtiin. Harvahan itseään "mainostaa" olen eroamassa..
Itsellä kunnioitus toista kohtaan vaikka ero tulisi, että hän kelpuuttaisi minut hänenkin lasten Isäksi. Sellainen "rooli" ei ole helppo ottaa toisen jäleltä. Itse näkisin, että jotain on silloin aiemmin ollut pielessä.
Meitä yhdistää ulkoilu harrastukset, samanalan työ ja rakkaus lapsien kasvattamiseen.
Tämän hetkisiä puolisoita nämä asiat eivät kiinnosta, kuten olen jo kirjoittanut aiemmin! Kiitos hyvästä ennakoivasta arvioinnista.
Arkeen ollaan totuttu koska saamme kumpikin tahoillaan tehdä kovasti töitä myös kotosalla! Itsellä käsitys, että omaisuus ei tuo onnea. Sitä ehkä tämän hetkinen liitto jo osoittanut.
Ollaan tosiaan toisillemme tukena, kun näyttää aika toivottomilta ne keskustelut joissa olemme koittaneet puolisoitamme muuttumaan. Hienosti on toisaalta meitä yhdistänyt vaikka emme ole sitä edes tajunneetkaan.
Olet näemmä ratkaissutkin jo asian. Sinä ihastelet jo kovasti toista, etkä vaikuta situotumiseen kiinnostuneelta. Eikä tämä toinenkaan kyennyt omaansa sitoutumaan.
Pikapäätelmä: Kaksi situotumaan kykenemätöntä
siis menossa jälleen yhteen. Vain ajan kysymys, milloin taas ote heltiää ja seuraava ihastus odottaa jälleen. Juuri siksi avioliitto on asetettu luojaltamme elinikäiseksi, koska siinä tosiaan joutuu harjoittelemaan niin monta vaikeaa asiaa.
Kaksi rikinäistä ihmistä puhaltelee nyt lohdullisesti toistensa haavoja. Tulee myönteisiä hormoneja verreen. Mutta hyvin pian arki on edessä.
Silloin nuo kahden ihmisen märkivät ja hoitamattomat haavat eivät enää saakaan
lohtua toisistaan. Olisi parempi kohdata nyt tässä vaiheessa oma itsensä, sieltä ne asiat paljolti tulevat.
Niitä vain heijastellaan toiseen, nimittäin negatiivisia tunteita, joita ei haluta nähdä itsessäsi.
Ihmettelen myös sitä miksi lyhyen elämänsä aikana ei saisi löytää sitä mikä tuntuu oikealta. Tärkeätä myös se , että lapset viihtyisivät. Heillä tulevaisuus kuitenkin edessä. Erossahan ei kukaan kuole, asutaan vaan eri osoitteissa! Täällä ajassa voi tavata toinen toisiaan..
Se on jotakin muuta kun vanhempien haaveilut ja sekoilut.
Tuskin tulevat lapsesi ja lastenlapsesi sinua kiittämään tulevaisuudessa. Minun vanhin poikani on nyt 30 vuotias ja meillä on viisi lasta, sekä viisi lastenlasta, tiedän mistä puhun.
Minä ymmärrän vielä sen, jos on vakava syy eroon, vaikkapa sairas mustasukkaisuus, väkivalta, uskottomuus, vakavat mielenhäiriöt etc.
Mutta haaveilu paremmasta elämästä toisen kanssa (henkinen uskottomuus) on tyhjällä pohjalla. Elämä on elämää ja sinä olet sama sinä, siinä toisessakin suhteessa.
Vaan omat tarpeet merkkaa. Tosi itsekästä.
vaikka "Elämä on elämää ja sinä olet sama sinä, siinä toisessakin suhteessa. "
Uusi puolisohan voi olla kypsempi ja tehdä enemmän töitä avioliiton hyväksi vaikka itse olisikin sama.
Sanon tämän vain sivuhuomautuksena en siksi että puolustelisin avioeroa ja uudelleen avioitumista.
Niin tässähän koetetaan/tarkoitus tehdä enemmän töitä asioiden eteen.Ei niinkään itsekkästä toimintaa sellaisella kokemus määrällä kun mitä meilläkin on. Itsekeskeisempiähän tässä tapauksessa ovat joita yritetty opastaa ja lellien viedä eteenpäin. Sama varmaan jos joku perhlerikin olisi jossa koetettais hyysätä joitakin tajuamaan, että on jotakin tehtävä, näin ei homma pelaa. Töitä on tehtävä, kun perheen alulle laittaa tai on pidettävä vekku kiinni(.) Sillähän on aika säälittävää tavallaan leirien kautta kierrellä asioita. Tuumata, että ei se nyt näin toimi, pitää ottaa kädestä toista kiinni ja kaikki on hyvin taas 20v??
Minusta tuntuu että jos asiat on pahemmin solmussa niin ei tuollaiset leirit auta. Kyllä useimmat tarvitsevat ihan henkilökohtaista yksilö-tai perheterapiaa.
Ei siellä leirillä uskalla esim seksielämästään / sen olemattomuudesta/ tylsyydestä puhua kun kaikki tutut haukkana kuuntelee. Eikä varmaan ole puolisoa kohtaan ihan oikeinkaan tuollaisessa tilanteessa kertoa suhteen intiimejä asioita.
Ja siitä taas seuraa, että jos intiimeistä asiosita ei puhuta, suhteen perustalle ei mennä ja suhde ei siis tule hoidetuksi.