Kaksi vuotta olen kohdannut vastoinkäymisiä. Lasten koulunkäyntiongelmat (kiusaamista, koulukieltäytymistä, loputon suo), oma ero (helpotus toisaalata, mutta...), vanhempien sairaselu, työpaikan epävarmuus (rahoitis kolmeksi vuodeksi kerrallaan). Viime kevät oli pahin, tuntui, etten jaksa, en kertakaikkiaan. Odotin kesälomaa kuin kuuta nousevaa, ainakin nuo koulujutut jäisivät pois kuvioista pariksi kuukaudeksi. Vaan ei, tuli soittoa, tuli kirjettä, heinäkuullekin on asian tiimoilta kokous.
Näen painajaisia, en osaa rentoutua, kun nuo jutut tulevat mieleen. Itkettää. Huomenna taas töihin.
Selviääkö tällaisesta vai luhistuuko fyysinenkin terveys?
Näen painajaisia, en osaa rentoutua, kun nuo jutut tulevat mieleen. Itkettää. Huomenna taas töihin.
Selviääkö tällaisesta vai luhistuuko fyysinenkin terveys?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos oikeesti tuntuu ettei jaksa niin on ihan ok hakea sairauslomaa. Lopultahan se menee fyysiseksi kun ei jaksa enää ja silti painaa vaan. Ja puhuminenkin jollekin varmasti helpottaa. Ja yksinkö hoidat lastesi kouluasiat vai osallistuuko toinen vanhempi siihen myös... Nyky-yhteiskunnassa pitäisi ihmisen jaksaa loputtomiin ja näin ollen yhä useampi kohtaa oman jaksamisensa rajat. Kannattaa yrittää muistaa mitkä asiat oikeasti ovat tärkeitä elämässä ja pitää niistä huolta.
Kyllä sinun kannattaa mennä lääkärille kiireen vilkkaa, ettei tilanteesi pääse pahasti repsahtamaan tai jopa romahtamaan. Jo se, että joku ymmärtää sinua, saattaisi helpottaa tilannettasi. Toisaalta lääkäri saattaa todeta, että olet jo niin rasittunut, että sairausloma olisi jo tarpeen.
Loma päättyy nyt enkä tunne yhtään levänneeni ja rentoutuneeni. Töiden loppumista ei tarvitse surra, niitä on liikakin. Ylitöitä lähes päivittäin ja tämänkin kolmen viikon töistä 80 % odottaa minua huomenna, ei niitä kukaan ole tällä aikaa tehnyt. Loma oli sateinen enkä pääse matkustamaan pitemmälle kun iäkkäät vanhemmat on sen verran huonossa kunnossa. Lomalla niitäkin kuskasin lääkärissä ja hoitelin asioita.
Jotenkin tuli pettymyt että tässäkö tämä nyt oli. On mulla vielä viikko lomaa jäljellä myöhemmäksi, mutta tuskin sillonkaan mihinkään pääsen, mitähän asioita silloin pitäisi hoidella.
Etkö saa apua työpaikalla?
Ei yhden ihmisen pidä tehdä kaikkea.
Työn voi aina jakaa halukkaiden kesken.
Omaa taakkaansa ei saa sälyttää toisten niskaan mutta kyllä toinen toistemme taakkojen kantaminen pitäisi toimia myös toisinpäin.
Ottavat muutkin liikatyön sinulta osittain pois itselleen tehtäväksi kun kerrot tilanteen.
Kolmen hengen ryhmässämme kaikki tekee ylitöitä, joten kenelles töitä jaat. Ja yksi ryhmästä lähti nyt lomalle joten hänen työnsä jää nyt suurimmalta osalta hänen pinoonsa. Neljättä henkilöä ei palkata, se on tullut selväksi jo kauan sitten. Tai sitten meidän palkkaamme pitäisi pienentää eikä se nyt käy ihan jo sopimuksienkaan perusteella. Ja olisi tosi törkeää. Töitä taas ei voi muille ryhmille jakaa koska ovat sen verran spesiaalitöitä ja samanlainen tilannehan on muillakin ryhmillä, ei joutokäyntiä. Tämä on tätä päivää.
sen olen itse huomannut. Jotenkin pääsee tilanteista nopeammin ("helpommalla") eroon, kun ei ala inttämään ja yrittämään muuta. Muutostarpeen tiedostaa, mutta muutoskin vaatii voimia. Uusi työpaikka? Uusi kaupunki, vaimo/mies, koti..?
Ei ne muutokset ole helppoja. Ja aina on joku, joka vastustaa, jos yrittää että tätä tai tätä en nyt tekisikään..
Voimia kaikille näiden asioiden kanssa painiskeleville