Vertailua.
Äitini *1918 Aviossa> 20 - 66 vuotisna = 46 vuotta > leski.
Äitinä ja vaimona: perhe elossa 7 lasta (-39,-40,-41,-45,-46,-48,-49,-52, -64.) ikäeroilla 25vuotta.
Lapset hoidettiin kotona ja olivat tilan työvoima alkaen 6 vuoden iästä.
Ruoka valmistettiin kaikki kotona samoin leipomukset ja säilykkeet.(hillot mehut umpioliha savustettuliha kuivattu kala suolaus kuivaus ja soseutus/puolukka)
Jääkaappi 1962 pakastin 1964
Lattiat laastiin jouhiharjalla ja pestiin rievulla kontaten.
Matot ravisteltiin ulkona ja lumipestiin, sekä pestiin juuriharjalla laiturilla.
Sänkyvaatteet peitot patja vietiin ulos harjaus ja tuuletus ja lumipesu.
Kotona kudottiin matot
Kudottiin/neulottiin sukat lapaset villapuserot villatakit
Ommeltiin vaatteita
Kuukautissuojat ja vauvan vaipat itse tehtyjä ja pestiin pyykissä.
Pyykki pestiin pulsaattorikoneelle. Myös saippuaa keitettiin kotona sikalahdista sitä käytettiin pyykin pesussa.
Huoneet lämmitettiin puu uuneilla ja ruoka valmistettiin hellalla ja leivinuunissa.
Talossa oli 7 lehmää 8 lammasta 20 kanaa kesäsika ja hevonen niiden hoito oli äidin työ (isä ei navettaan jalallaan astunut) Navetassa vesi, sauna karjakeittiönä n. 200m päässä. Lypsykone.
Lasten ollessa kaikki alle 10 v. meillä oli piika, esikoisen täyttäessä 14 vuotta piika sanottiin irti.
Pää asiassa apureina olivat lapset, aina vanhimmasta päästä. Työt olivat jaettu ja ne oli hoidettava ilman kehotusta.
(siivoaminen, puiden kantaminen, huoneiden lämmitys, veden lämmitys karjakeittiössä, pyykin huolto, ruoanvalmistus, kaupassa käynti, ruoka aineiden esikäsittely, juurikasmaat marjapensaiden hedelmäpuiden hoito kasvatus ja keruu, pienempien hoitaminen myös pesut ja ulostesiivous)
Sienestys ja marjastus oli isän ja lasten työ.
Perheen hygienia hoidettiin viikko saunassa, kaikki lämmin vesi lämmitettiin padassa saunalla.
Kylmä vesi tuli hanaan keittiön nurkkaan ja hanan alla oli viemäri allas se puolipyöreä…
Äiti ilmoitti: on osansa tehnyt, yhtäkään lapsenlasta ei edes syliinsä ota. (ei pitänyt omiakaan kuten ei isäkään)
Lapsilisää alettiin maksaa vuonna 1948.
Äitiyspäivärahan/ tai vanhempainrahan maksun alkamisvuotta en löytänyt. Sitä kait sai ainoastaan -64 syntyneestä.
Äitini ei ikinä hyväksynyt eroani ja jouduin valitsemaan tapaamattomuuden. Eroni jälkeen X-mies sai paikkani lapsuus kodissani. Minä ja lapset emme olleet tervetulleita vierailumme kiellettiin kokonaan.
Minä *1946
YH. 5-aviovuoden jälkeen 2 lasta -74, -76 (puoliso ei ollut ansiotyössä joten olin perheen elättäjä palkkatyöllä.)
Etä -avioliiton ajan kolme palkkatyötä 60 tuntia viikko.
Pölyimuri, automaattinen pyykkikone, jääkaappi ja pakastin sähköhella.
Omistamani maa mahtuu kukkaruukkuun.
Lapset päivähoitokodissa 6 kk. - kouluikään. 6 tunnin hoitopäivinä.
Ruoka on tehty kotona, leipä on leivottu kotona.
Ompeli suurimmanosa vaateista takit pitkät housut neuloin sukat tumput ja puserot.
Kissa kiitoksella elää ja laiska töitään luettelee…
Miehen elättämisen loputtua, sain elatusavun lapsista, siirryin opiskelun kautta yhden työn työhön.
Palkkatyö aika 8 tuntia/päivä. työmatkat n. 2t ja 20min. Lapset koulussa ja koululaisosastolla.
En pidä omaa osuuttani yhteiskunnan rakentajana tai perheen ylläpitäjänä vähäisempänä, kuin äitini osuutta.
Mutta palkkatyöni veroina olen maksanut yhteiskunnalle enemmän veroja vuodessa, kuin äitini koko elämänsä aikana.
Lapsilisää sain 4 kertaa vuodessa, esikoinen tuotti äitiysrahaa 20 mk päivässä, sekä lainvoimaisen 6 kk äitiysloman. Mutta X-mieheni osasi kiertää lait ja oli yösiivojana 6 tuntia yössä 3 viikkoa synnytyksestä. Samoin kuopuksen synnyttyä lakisääteistä äitiyslomaa sain pitää 2,5 kk. Äitiysraha oli jo palkasta laskettuna.
Nyt eläkkeenä hyödyn tuosta palkkatyöstäni 386 euroa kuussa enemmän, kuin äitini saisi kansaneläkkeenä.
Lapsenlapsella on vierailupäivä kerran viikossa, syksystä kaksi kertaa viikossa (muutokseen on syy)
Olen mielelläni seuralaisena aina tarvittaessa. Tarvetta ei ole kovin usein…
En huushollaa lasteni kodeissa enkä “tue” heitä rahallisesti.
Miniän kanssa yhteisiä asioita on lapsenlapsi liitonsa hoitavat itse.
Täytyy silti myöntää tuntuu todella pahalta masentavalta se arvottomuus jolla yhteiskunta ja nuoret ihmiset kohtelevat vanhempia ihmisiä. Teen palkatonta vapaaehtoistyötä n. 32 tuntia kuukaudessa jäätyäni eläkkeelle.
Miten teillä muut isovanhemmat?
Äitini *1918 Aviossa> 20 - 66 vuotisna = 46 vuotta > leski.
Äitinä ja vaimona: perhe elossa 7 lasta (-39,-40,-41,-45,-46,-48,-49,-52, -64.) ikäeroilla 25vuotta.
Lapset hoidettiin kotona ja olivat tilan työvoima alkaen 6 vuoden iästä.
Ruoka valmistettiin kaikki kotona samoin leipomukset ja säilykkeet.(hillot mehut umpioliha savustettuliha kuivattu kala suolaus kuivaus ja soseutus/puolukka)
Jääkaappi 1962 pakastin 1964
Lattiat laastiin jouhiharjalla ja pestiin rievulla kontaten.
Matot ravisteltiin ulkona ja lumipestiin, sekä pestiin juuriharjalla laiturilla.
Sänkyvaatteet peitot patja vietiin ulos harjaus ja tuuletus ja lumipesu.
Kotona kudottiin matot
Kudottiin/neulottiin sukat lapaset villapuserot villatakit
Ommeltiin vaatteita
Kuukautissuojat ja vauvan vaipat itse tehtyjä ja pestiin pyykissä.
Pyykki pestiin pulsaattorikoneelle. Myös saippuaa keitettiin kotona sikalahdista sitä käytettiin pyykin pesussa.
Huoneet lämmitettiin puu uuneilla ja ruoka valmistettiin hellalla ja leivinuunissa.
Talossa oli 7 lehmää 8 lammasta 20 kanaa kesäsika ja hevonen niiden hoito oli äidin työ (isä ei navettaan jalallaan astunut) Navetassa vesi, sauna karjakeittiönä n. 200m päässä. Lypsykone.
Lasten ollessa kaikki alle 10 v. meillä oli piika, esikoisen täyttäessä 14 vuotta piika sanottiin irti.
Pää asiassa apureina olivat lapset, aina vanhimmasta päästä. Työt olivat jaettu ja ne oli hoidettava ilman kehotusta.
(siivoaminen, puiden kantaminen, huoneiden lämmitys, veden lämmitys karjakeittiössä, pyykin huolto, ruoanvalmistus, kaupassa käynti, ruoka aineiden esikäsittely, juurikasmaat marjapensaiden hedelmäpuiden hoito kasvatus ja keruu, pienempien hoitaminen myös pesut ja ulostesiivous)
Sienestys ja marjastus oli isän ja lasten työ.
Perheen hygienia hoidettiin viikko saunassa, kaikki lämmin vesi lämmitettiin padassa saunalla.
Kylmä vesi tuli hanaan keittiön nurkkaan ja hanan alla oli viemäri allas se puolipyöreä…
Äiti ilmoitti: on osansa tehnyt, yhtäkään lapsenlasta ei edes syliinsä ota. (ei pitänyt omiakaan kuten ei isäkään)
Lapsilisää alettiin maksaa vuonna 1948.
Äitiyspäivärahan/ tai vanhempainrahan maksun alkamisvuotta en löytänyt. Sitä kait sai ainoastaan -64 syntyneestä.
Äitini ei ikinä hyväksynyt eroani ja jouduin valitsemaan tapaamattomuuden. Eroni jälkeen X-mies sai paikkani lapsuus kodissani. Minä ja lapset emme olleet tervetulleita vierailumme kiellettiin kokonaan.
Minä *1946
YH. 5-aviovuoden jälkeen 2 lasta -74, -76 (puoliso ei ollut ansiotyössä joten olin perheen elättäjä palkkatyöllä.)
Etä -avioliiton ajan kolme palkkatyötä 60 tuntia viikko.
Pölyimuri, automaattinen pyykkikone, jääkaappi ja pakastin sähköhella.
Omistamani maa mahtuu kukkaruukkuun.
Lapset päivähoitokodissa 6 kk. - kouluikään. 6 tunnin hoitopäivinä.
Ruoka on tehty kotona, leipä on leivottu kotona.
Ompeli suurimmanosa vaateista takit pitkät housut neuloin sukat tumput ja puserot.
Kissa kiitoksella elää ja laiska töitään luettelee…
Miehen elättämisen loputtua, sain elatusavun lapsista, siirryin opiskelun kautta yhden työn työhön.
Palkkatyö aika 8 tuntia/päivä. työmatkat n. 2t ja 20min. Lapset koulussa ja koululaisosastolla.
En pidä omaa osuuttani yhteiskunnan rakentajana tai perheen ylläpitäjänä vähäisempänä, kuin äitini osuutta.
Mutta palkkatyöni veroina olen maksanut yhteiskunnalle enemmän veroja vuodessa, kuin äitini koko elämänsä aikana.
Lapsilisää sain 4 kertaa vuodessa, esikoinen tuotti äitiysrahaa 20 mk päivässä, sekä lainvoimaisen 6 kk äitiysloman. Mutta X-mieheni osasi kiertää lait ja oli yösiivojana 6 tuntia yössä 3 viikkoa synnytyksestä. Samoin kuopuksen synnyttyä lakisääteistä äitiyslomaa sain pitää 2,5 kk. Äitiysraha oli jo palkasta laskettuna.
Nyt eläkkeenä hyödyn tuosta palkkatyöstäni 386 euroa kuussa enemmän, kuin äitini saisi kansaneläkkeenä.
Lapsenlapsella on vierailupäivä kerran viikossa, syksystä kaksi kertaa viikossa (muutokseen on syy)
Olen mielelläni seuralaisena aina tarvittaessa. Tarvetta ei ole kovin usein…
En huushollaa lasteni kodeissa enkä “tue” heitä rahallisesti.
Miniän kanssa yhteisiä asioita on lapsenlapsi liitonsa hoitavat itse.
Täytyy silti myöntää tuntuu todella pahalta masentavalta se arvottomuus jolla yhteiskunta ja nuoret ihmiset kohtelevat vanhempia ihmisiä. Teen palkatonta vapaaehtoistyötä n. 32 tuntia kuukaudessa jäätyäni eläkkeelle.
Miten teillä muut isovanhemmat?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Olitpa upean selkeästi osannut kertoa sinun ja äitisi elämänkaaret!
Tuo töiden ja arjen kuvaus voisi antaa monelle nuoremmalle naiselle miettimisen aihetta. Toivottavasti aiheuttaa nykyihmiselle kiitollista asennetta, syystä että elintasomme on kohonnut.
Ihmisen tunne-elämä otetaan paremmin huomioon ja sosiaalilait, jota monesti turhaan haukutaan, on taannut inhimillisempää otetta yhteiskunnan¨päätöksiin.
Äitini sai automaattisen pyykinpesukoneen -68 ja astianpesukoneen -73 tai -74.
Syynä lienee tytöt lähtivät, pojat jäivät. Kieltäydyin tekemästä suursiivoa vieraillessani joskus -78, siihen asti tein sen käydessäni 2-3 kertaa vuodessa. (käsitti kaapit, kommerot, varastot, sauna peruspesut järjestämisen)
Itse hankin astiapesukoneen -85 minulle puhkesi allerginen ihottuma pesuaineille oli jo kumille,,
Äitini oli orpo. Isä oli sodassa 6 vuotta ja -40 -41 syntyneet pojat kuolivat syntyessään. Äiti asui tuon ajan mummulassa Hän vihasi mummua joka pakotti työhön ja ylös sängystä. Kyseessä oli kait raskaus masennus, äiti oli kaupunkilaistyttö joka ei maalaistöitä ymmärtänyt.
Isovanhempia ei ollut, kuin isän äiti mummu, jota tapasimme muutaman kerran vuodessa. Mummu antoi talonsa jäätyään leskeksi nuorimmalle pojalle syytinkiä vastaan, isä oli esikoinen, mutta pata laiska.
Meillä ei siis ollut sukulaisia hoidossa, eikä apuna.
Äidillä oli kahvinkeitin 69-vuodelta, sekä mikroaaltouuni heti sen ilmestyttyä markkinoille, Tv oli -59 vuodesta. Se palloimuri oli niin kauan kun muistan ;D
Alettuani työn tekstiili tehtaassa -65 oli 48 t työviikko, asuin alivuokralaishuoneessa.
Itselleni hankin TV -76 kahvinkeittimen -84 Mikroaaltouunin - 86.
Työsuhteet olivat aika vaikeita työkaverit olivat usein köyhemmistä perheistä ja keskustelut karahtivat kiville Äidin työkaluihin pyykinpesukone lypsykone imuri :-(
http://www.ango.fi/aksiomedia/artikkelit/arjen-historiaa/
"Asuntojen varustelutaso oli nykypäivän tilanteeseen verrattuna todella alkeellinen. Tänään itsestään selvyydeltä tuntuvat mukavuudet kuten WC ja vesijohto yleistyivät vasta 1950-luvun kuluessa. Ensimmäisten kodinkoneiden hankintajärjestyksen saneli juuri vesijohdon olemassaolo. Pesukone hankittiin mikäli viemäröinti ja vesijohto kuuluivat talouteen. Jääkaapin tarkoituksen mukaisuus perusteltiin sairauksien ehkäisyllä. Kylmässä ruoka säilyi paremmin. Tähteitä käytettiin tarkemmin hyväksi ja kaupasta saattoi ostaa useamman päivän tarpeen lihaa ja makkaraa, koska ne säilyivät kotonakin jääkaapissa."
Puhelin lapsuus kodissani oli sen ajan jonka muistan. Kotikylässä se oli vuodesta 1915.
Itse hankin lankaliittymän 1979 ja vaihdoin kännykkään 2002.
Lapsuuskodissani oli kuorma-auto ja pikkuauto äidillä ei ollut ajokorttia.
Itselläni oli auto 1987-1994.
Vahinko meni sekavaksi tämä kehityskertomukseni ;D
Opiskelin itselleni ammatin, täysin velaksi yksinhuoltajana vuosina -80-84 palkkatyövuosia kertyi 39 ennen eläkkeelle hakemista.
Lapsuuden taakka oli mallin mukainen Mies Isä ja X-mies kilistelivät iloisesti yhdessä. Kumpaakaan ei kiinnostanut työnteko, mutta vaatimukset olivat kovat. Kummallakin vankka usko, rahat ovat miehen taskussa, mies päättä mihin ne käytetään ensi sijainen on alkoholi ja tupakka.
Niin Viljo sai lähteä, eroni oli äidilleni kauhea paikka, hyppäsin ruodusta vapauteen…
“ Viljo on aina tervetullut, mutta Sinua emme halua nähdä enää.”
Isää en nähnyt 5 vuoteen ennen kuolemaansa, enkä äitiä sitten enää 18 vuoteen, en mennyt hautajaisinkaan.
Kiitoksia kirjoituksestasi.
Monasti olen ajatellut kirjoittaa siitä, mitä elämä on ollut vuosikymmeniä sitten, mutta minun kokemukseni ovat helpommasta päästä, kaupunkioloista. Suku kuitenkin on maaseudulta, kuten varmaan miltei kaikkien Suomessa.
Tästä kuvauksestasi nähdään se todellinen elämä, josta on ponnistettu nykypäivään. Kun ajatellaan vielä, että usein nuoremman naispolven lapsuuden huolena oli sotaan joutunut isä, joka oli poissa ehkä 5 v. Äiti oli joutunut sen ajan yksin vastaamaan kaikesta kotona. Siinä oli lasten työpanos ehdottoman tärkeä. Iloinen sai olla, jos sai käydä edes keskikoulun. Perheelle se oli suuri uhraus.
Kun näistä oloista nuori ihminen lähti maailmalle, tiesi hän itse aivan hyvin, että kotoa ei apua tule, jos huonosti käy. Ei se ollut kovuutta eikä rakkaudettomuutta, vaan todellista elämäntaistelua, josta ei apua riittänyt kotoa pois lähteneille.
Näinä aikoina ei todellakaan vanhemmille löytynyt "omaa aikaa", eikä lomasta tietoakaan. Yhteisön kirjoittamatomia sääntöjä tuli noudattaa, ettei joutunut naapureiden hampaisiin.
Kotoa lähteneet lapsetkin olivat usein velvollisia tulemaan lomillaan peltotöihin vanhempien avuksi.
Surullisena olen seurannut erään sukutalon kohtaloa. Vielä 30-luvulla siinä asui suurperhe, vanhemmat ja useampi perheellinen poika. Yhdessä viljelivät tilaa, joka ennen sotia oli yli 100 ha viljeltyä.
Eivät vanhukset olleet ajatelleet kouluttaa lapsiaan muihin ammatteihin. Tyttäret olivat muualla naimisissa, mutta pojat olivat maanviljelijöitä omalla tilalla.
Sitten tuli perinnönjako. Perijöitä riitti, tila pieneni. Kolme poikaa yhdisti voimansa ja peltonsa, joten he selvisivät vielä ikäihmisiksi, mutta 1950-luvulla jaettiin sitten loputkin isosta tilasta. Metsät myytiin ja rannoille kohosi kesämökit. Leskiemännät vanhainkotiin, he, jotka vielä olivat elossa.
Olen ajatellut, kuinka turhaa raatamista edellisten polvien elämä oli, kun nyt samoilla pelloilla kasvaa istutettua koivua, omistajia on parikymmentä, ja rantamökit ovat vain lepoa ja virkistystä varten.
1900-luku oli murroksen aikaa.
Palstoja lukiessani olen todella toivonut, että joku kirjoittaisi siitä ajasta, jossa monet nykyiset anopit tai heidän äitinsä olivat ja elivät.
Vähän perspektiiviä nykypäivään.
vain lapset perivät ja vanhemmat määräävät miten.
Meillä 5 tyttöä ja 2 poikaa, tytöt eivät perineet mitään. "Menkööt naimisiin, mieluummin annan Jerikon mustalaisille, tyttö eivät saa mitään." Ilmoitti Äiti kultani. Omaisuus kuuluu pojille että säilyy suvussa.
Tila ja talo myytiin, kauppakirjaa rasitti syytinki, velat siirtyivät tilanhintana sukupolven vaihdoksessa ja 4 v. osti yli 100 hehtaaria metsää tosin n. hehtaarin hinnalla, siihen kauppakirjaan jäi rasite vanhemmat hoitavat ja huoltavat käyttöoikeudella metsän :D
Kaupat tulivat tietoon vasta valitus ajan mentyä umpeen. Perintöveroja maksaa tyhmät. Talo oli ja meni ei ole enää suvussa.
Noin sitä on voinut tapahtua, kun tyttäret ovat uskoneet äidin tokaisuja.
Kyllä tyttärille olisi kuulunut vähintään lakiosa, ja jos ei testamenttia ollut, niin perintö olisi pitänyt jakaa tasan.
Ammattiapua olisi pitänyt hakea. Jokaisen perillisen pitäisi olla sen verran perillä asioista, että voi pitää puolensa.
Huom! mainitut kaupat.
Jaossa oli testamentti, jonka perusteella olevat pankki talletukset jaettiin. Testamentti jätti varojen jaosta toisen pojan...
Jaettavat varat olivat arvoltaan noin 1 % omaisuudesta.
Ei ollut syytä riitelyyn. Asun omassa asunnossa, lapseni ovat aikuisia, eikä tuo jako ollut pienin kierous.
Minulla on elämä.
Äitini (s. 1925) jäi täysin orvoksi 15-vuotiaana sodan kynnyksellä. Muut sisarukset olivat aviossa tahoillaan.
Äitini elätti 15-ikäisestä lähtien itsensä vaatturiverstaan harjoittelijana.
Hän asui alivuokralaisasunnossa, jossa oli kantovedet ja puulämmitys, puuhella, ei jääkaappia.
Sodan aikana hän näki nälkää, kun ei ollut lähiomaisia auttamassa.
Hän haksahti sodan loppuvuosina seurustelemaan, ja poikaystävä lähti rintamalle.
Äitini tuli raskaaksi, eikä uskaltanut häpeissään kertoa sitä kenellekään.
Lapsi meni neljännellä kuulla kesken, "syntyi" sängylle runsaan vuodon keskelle. Lapsi olisi ollut poika.
Äitini hakeutui lääkäriin, sai sieltä jotain lääkettä ja kaavinnan, mutta häntä ei toimitettu sairaalahoitoon. Mitä kuolleelle sikiölle tapahtui, sitä äiti ei koskaan paljastanut.
Hän makasi yksin vuotavana ja huonokuntoisena asunnossaan ja salasi tilansa ympäristöltä. Hän oli hoippunut työhönsä, koska sieltä ei ollut varaa olla poiskaan. Palkka oli olematon. Poikaystävä kaatui rintamalla.
Äitini avioitui. Pariskunta muutti vuokratalon parihuoneisiin.
Oli puulämmitys, puuhella, ulkohuussi.
Ei saunaa, ei pesutupaa, ei pesukonetta. Pesukoneena toimi pyykkilauta. (=lauta, jossa alumiininen kiharalle taivutettu osa. Peltiosaa vasten vaate hangattiin puhtaaksi käsin.)
Äiti tuli raskaaksi, kävi työssä vaatturiompelijana 5 pv viikossa klo 8.00-17.00 ja lauantaisin 8.00-12.00. Sunnuntait olivat vapaat.
Töissä hän oli raskauden loppuun asti. Synnyin 1951.
Olin 3 kk ikäinen, kun äiti palasi töihin. Alussa hän otti töihin vauvan mukaan, nukutti vaunuissa pihalla, otti sisään rintaruokinnalle, vaihtoi sideharsovaipat ja vauva takaisin ulos.
Myöhemmin tuli kuvioon 15-vuotias lapsenlikka hoitamaan lapsen(minut) kotona, kun lapsenhoito töissä kävi hankalaksi.
Äitini pesi viikkopyykin sunnuntaisin läheisessä korttelissa pesutuvassa, mukanaan oli pyykkilautansa. Valkopyykki keitettiin padassa puhtaaksi, jynssättiin pesulautaa vasten. Huuhtominen käsin.
Märät pyykit äiti toi vuokra-asunnon pihamaalle kuivamaan. Talvisin ne kuivattiin vintissä tai sisällä. Lapsen vaipat ja housut pestiin sisällä, keitettiin isossa paljussa puuhellalla ja kuivattiin hellan yllä tai kammarin uunin vierellä.
Aviomiehen ei kuulunut osallistua pyykinpesuun. Se olisi ollut häpeä.
Kun omaa saunaa ei ollut, käytiin kesät ja talvet kävellen viikottain 2 km päässä ns. "yleisessä saunassa".
Vaatimaton ruoka valmistettiin kotona, samoin lauantai-iltapäivänä leivottiin pulla.
Lattia lakaistiin ja luututtiin kontaten. Aviomies puisteli matot.
Sähköliesi ilmestyi v. -57.
Lapsenlikka sanottiin irti, ja minut laitettiin päiväkotiin 3-vuotiaana.
Talvisin pitkän työpäivän aikana puulämmitteinen asunto jäähtyi kylmäksi.
Kenkiä ja takkia ei voinut riisua ennen kuin oli saatu puut uuniin ja pikkuhiljaa koti lämpeni nukkumakuntoon.
Joidenkin keskenmenojen jälkeen veljeni syntyi v.-60.
Töissä äiti oli raskauden loppuun, ei ollut äitiysrahaa. Oli edistytty, asuttiin talossa johon tuli kylmä vesi ja oli pieni vessa, sekä keskuslämmitys joka hoitui puilla.
Jääkaappi v. -63. Imuri v-64. Pulsaattorikone v. -61
Äiti siirtyi räätälöimään miesten pukuja kotityönä. Koti oli täynnä lankaa ja kangastilkkuja ja pölyä. Äiti teki kotityötä niin kauan kuin veljeni oli 5-vuotias.
Veli laitettiin erään vanhahkon rouvan hoiviin päiviksi, ja äiti siirtyi vaatetustehtaaseen työskentelemään ompelijana. Työ oli urakkatyötä.
Äitini sairastui korkeaan verenpaineeseen, jota ei lääkäri pitänyt muuna kuin laiskuutena. Tauti jätettiin hoitamatta eikä sairaslomaa tullut.
Äiti halvaantui 48 vuotiaana. Hänen toinen puolensa kehostaan jäi toimimattomaksi.
Äidin halvaantuessa vuonna -73, olin itse 22-vuotias, avioitunut ja kahden pienen lapsen äiti. En saanut enää äitiyspäivärahaa. Ensimmäisestä lapsesta 6 viikkoa, ja toisesta 3kk synnytyksen jälkeen.
Koska äiti asui lähellä, jouduin isäni ollessa työssä, hoitamaan äitiäni sen ajan. Omat lapseni olivat mukana. Aivovaurio aiheutti äidille fyysisten vammojen lisäksi psyykkiset ongelmat harhaluuloineen ja hallusinaatioineen.
Ja ettei elämä olisi käynyt liian helpoksi, vaan kuin sattuman oikusta se oli järjestänyt hoitopestiä lisää!
Anoppini jo ennen avioitumistamme saanut aivokasvaimen, joka oli tosin leikattu, mutta invalidisoi anopin keinutuolissa istuskelijaksi ja autettavaksi höpsöksi.
Asuimme samassa talossa: me nuori perhe yläkerran parihuoneissa, alakerrassa appivanhemmat.
Oli jääkaappi, kylmä vesi, pakastin, sähköhella, öljylämmitys, pulsaattorikone, imuri. Kadehdittavat mukavuudet!
Koska mieheni oli ainoa lapsi, anopin hoitaminen ja appivanhempien kotitaloustyöt lankesivat minulle.
Vastuullani oli siis 22-vuotiaana:
a) oman halvaantuneen äitini päivittäinen hoitaminen: ruoka, peseytyminen, sängystä ylös nostaminen, pukeminen, pikkupyykki, kaupassa käynti, pienet siivoustyöt.
b) höpsön ja kaatuilevan anopin hoitaminen: ruoka, leipominen, siivous, pyykki, vaatehuolto anopille, joka ei välittänyt pukeutumisestaan tuon taivaallista. Minun oli ne ostettava hänelle kuin pikkulapselle.
C) oma kotitalous: kaksi pientä lasta, aviomies, ruoat, pyykit jne.
Tuolloin eivät miehet vielä osallistuneet kotitöihin suuremmasti. Miehellä itsellään vielä riesana kasvava alkoholiongelma.
Kolmannen lapsen synnyttyä hoidin ehkäisyn niin, ettei uusia lapsia enää tullut.
v. -77 otin vastaan iltatyön ja laittamalla laitoin miehen 3 lapsemme iltahoitajaksi. Minun oli pakko saada henkireikää ulospäin.
v. -83 siirryin kokopäivätyöhön.
Vanhempani olivat muuttaneet kauemmaksi, joten "vapauduin" äitini hoivaamisesta. Kaupungin oli pakko järjestää äidin hoito muuten.
Anopin hoito ja kotitalous olivat edelleen kontollani normaalista päivätyöstäni huolimatta.
Äitini kuoli v.- 92. Itse tulin mummoksi v. -93.
Tällä hetkellä elän helppoa elämää.
Hoivaan lastenlapsiani, joita on neljä, aina milloin vain tarvitaan.
Olen vielä työssä, mutta yritän parhaani mukaan antaa aikaa lastenlapsille.
Omat lapseni eivät varmaankaan saaneet huomiota tarpeeksi. Olosuhteet olivat sellaiset.
"Todellisen rikkauden määrittää maailmassa se, miten me sen näemme, ja miten toimimme."
Kirjoitin aloitus viestin ketjun; Epävarmat isovanhemmat innoittamana.
Hieman kumma tarina naisista??
Aina kai toisten elämä on kummaa ;DDD
Valitan unohda.
Asun omassa asunnossa, olen ikäisessäni kunnossa.
"Lapset olivat elämän suola, lapsenlapset ovat Jälkiruoka."
Juu, otsikkoni ed. jutussa oli hiukan huonosti valittu, kun en keksinyt parempaakaan, niin oli melkein tuulesta temmattu otsake.
Tuo ketjun aloitus oli hieno idea, kiitos!
Siinä tulee naishistoria ja elämä hyvin esiin. Ja huomaa, kuinka kovilla naisen roolissa joutuu elämään ja luotsaamaan lapsensa maailmalle.
Halutti heti tehdä omasta "historiastaan" samankaltainen yhteenveto.
Olisi mielenkiintoista kuulla muittenkin tarinoita.
äitiisi. Sinullahan on ollut vain kaksi lasta, joita et ole edes itse hoitanut, vaan ovat olleet lastentarhassa vauvasta alkaen. Äitisi on tehnyt monin verroin enemmän työtä kansamme ja yhteiskuntamme hyväksi kuin sinä.
En oikein ymmärrä, mihin oikein pyrit kirjoituksellasi. 46-syntyneenä olet vielä työikäinen, keski-ikäinen etkä mikään vanhus. Jos jää ennenaikaiselle eläkkeelle, eläke on tietysti pieni.
Marja-Leena Mikkola; Raskas puuvilla. 1972 =tava.
Jokaisella on oma tarinansa, ja Veikko Lavia kuluneesti siteeraten: "jokainen on laulun arvoinen."
Sukupolvien ketjussa elämä helpottuu, kuten huomaat. Lapsia ei niin monta ole, mutta kaupungissa menot ovat aivan toista luokkaa kuin maaseudun rauhassa, missä asuttiin omassa mökissä. Lämmöstäkään ei rahalla maksettu, kasvitarha antoi särvintä jne. Kaikki tämä oli kaupungissa rahalla ostettava pienestä palkasta. Kyllä 50-60-luvun perheillä oli tarkka taloudenpito, että maksuista selvittiin.
Lapsien päivähoito oli naapurin tätien varassa, ja lomaa ansiotyöstä oli 2 viikkoa.
Vuosisadan alun äiti, josta tämä ketju alkoi, eli ehkä paremmin kuitenkin kuin oma äitinsä, joka oli joutunut ehkä läheltäkin seuraamaan 1918 tapahtumia, ja elämään siinä puutteessa, minkä se aika toi tullessaan koko maalle.
Kaupunkilaiset näkivät suorastaan nälkää, koska ruokahuoltoa ei ollut.
Tällä vuosituhannella on turvatumpi sosialihuolto, terveydenhoito lähes ilmaista, koulutus jokaisen ulottuvilla.
Kyllä siihen kehitykseen on jokaisella ollut oma osansa tehtävänä.
Mutta ei voi kuitenkaan verrata, tätä nainen teki ennen ja tätä nyt -> ei saa valittaa kun ei ole niin raskasta?! Sitä ei kaipaa, mistä ei tiedä. Kyllä ne naiset ennenkin olisivat ottaneet kaikki kodinkoneet yms. elämää helpottavat, jos niitä olisi ollut.
Historian tunteminen on kaiken tietämyksen pohja. Kukapa meistä kaipaisi pyykkilautaa tai käsinlypsyä. Se nyt kuitenkin on ollut elävää elämää vielä muutama vuosikymmen sitten.
On oikein, että se aika tiedostetaan ja nähdään, että kehitys on ollut huimaa jopa omien vanhempien iän aikana.
Minunkin äitin on syntynyt tsaarin ajan autonomisessa Suomessa. Hänen aikanaan tuli käyttöön bensakäyttöiset autot, ja siitä eteenpäin kehittyi tekniikka avaruusaluksiin asti. Monenko ihmispolven aikana tällaista kehitystä on tapahtunut.
Ihminen on sopeutuvainen. Äitikin eli lähes 90-vuotiaaksi. Hän kävi läpi koko kehityskaaren pyykkilaudasta tähän päivään.
että usein kun nainen valittaa elämän raskautta nykyään, vedetään esille tuo "ennen vasta raskasta oli". Kyllä se elämä nytkin voi olla raskasta, eri tavalla vaan.
noita teidän muistojanne talteen?
Meillä oli kaks huonetta ja kuusi henkilöä,pikkunen perunamaa, vesi tuli ja meni jos jaksoi kantaa, vessa oli hieno,vanahan navetan päädyssä...ja savusauna..kukkapenkkikö...pöh moisia höpsötyksiä...
nyt asun kaksin lapsen kanssa ja on tilaa..
kauhulla muistan sitä kylymää koppia jota taloksi sanottiin...turpa jäässä aamulla...huh
johtunee siitä että tässäkin ketjussa jäi mieleen vain yksi sana:
Vertailu.
Sana ei ollut asia vaan yhteiskunnan ja yhteisön kehittyminen.
http://www.ango.fi/aksiomedia/artikkelit/arjen-historiaa/
edes tuo linkki ei vie keskustelua asia pohjalle?!
Itse elin ajan keskusneideistä tähän päivään: netti matkapuhelimet Tv jopa netistä...
Autojen lisääntyminen ja muuttuminen pinnapyöräisestä Hopasta Formuloihin..
Entäs lento ja lentokoneet...
Vaatetus ja kankaat...
Miten voi olla mahdotonta; puhu asioista ja yhteiskunnan kehittymisestä, tekemättä siitä kilpailua...
Niin ja äitiysrahoja korotettiin ensi kerran 1963 sitä en löydä koska niitä alettiin maksamaan...ja millä perusteella...
Laki olla pois palkkatyöstä 6 viikko jälkeen synnytyksen; on yksi millä äiti kuolleisuutta pyrittiin vähentämään...
Mummu -48 -05 tupla yksikkö
Äitiysrahaa alettiin maksamaan v.1964.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1963/19630364
Annettu Helsingissä 4. päivänä heinäkuuta 1963
Sairausvakuutuslaki
2 luku
Etuudet.
4§
Vakuutetulla on oikeus saada sairauden perusteella korvausta tarpeellisen sairaanhoidon kustannuksista ja sairaudesta johtuvasta työkyvyttömyydestä päivärahaa sekä raskauden ja synnytyksen perusteella korvausta niistä johtuvista tarpeellisista kustannuksista ja äitiysrahaa.
Sairaanhoito- sekä raskaus- ja synnytyskustannukset.
5§
Päivä- ja äitiysraha.
21§
Jokaisella naispuolisella vakuutetulla, jonka raskaus on kestänyt vähintään 180 päivää, on oikeus saada äitiysrahaa.
22§
Äitiysrahan määrä päivää kohti on yhtä suuri kuin se päiväraha, minkä vakuutettu olisi saanut, jos häntä olisi kohdannut sairaus.
Äitiysrahaan ei suoriteta huoltajanlisää vastasyntyneen osalta.
23§
Äitiysrahaa suoritetaan yhteensä 54 arkipäivältä siten, että kolmannes siitä kohdistuu synnytystä välittömästi edeltäneeseen ja kaksi kolmannesta siitä välittömästi seuraavaan aikaan.
Jos synnyttäjä on sairaana 1 momentissa tarkoitettuna aikana, ei hänellä ole oikeutta saada siltä ajalta sairautensa perusteella päivärahaa.
Helsingissä 4. päivänä heinäkuuta 1963
Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen
Ministeri
Kyllikki Pohjala
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1963/19630473
Yhä samoja lakeja
http://www.ango.fi/aksiomedia/artikkelit/arjen-historiaa/
Kun lukee tuolta alkeellisuudesta joissa elettiin, muistaa että työviikko oli 48-45 tuntinen ja 6 päiväinen On ihmeteltävä miten perheet tulivat toimeen.
1.1.1964
“23§
Äitiysrahaa suoritetaan yhteensä 54 arkipäivältä siten,
että kolmannes siitä kohdistuu synnytystä välittömästi edeltäneeseen
ja kaksi kolmannesta siitä välittömästi seuraavaan aikaan.
Jos synnyttäjä on sairaana 1 momentissa tarkoitettuna aikana, ei hänellä ole oikeutta saada siltä ajalta sairautensa perusteella päivärahaa.”
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1973/19730036
Laki lasten päivähoidosta 19.1.1973
Tällä lailla määrättiin kunnat järjestämään lapsille päivähoito.
Palkkatyöläisen perheen arki oli turvatonta, lasta ei voinut pitää tehtaissa ja kauppaliikkeissä mukana työssä, eikä teettä heillä työtä, joten kunnat määrättiin järjestämään päivähoito.
Marja-Leena Mikkola tehdessä haastattelu kirjansa: Raskas puuvilla ei lakisääteistä päivähoitopaikka oikeutta vielä ollut.
Itse muistan nuorien äitien hädän (1965-1974) ja huolen varsinkin iltavuorossa, Pispalan Amurin ja Kyttälän puukortteleissa käsiteltiin tulta. Perheen alle kouluikäisten lasten piti selvitä hellalla ruuan lämmityksestä iltaisin, joskus yksi, isän ollessa myös töissä.
Lukisin mielelläni kirjaa; johon olisi koottuna päivämäärät ja vuosiluvut, jolloin mikäkin sosiaaliturvassa oleva etuus tuli lain voimaiseksi.
Suomen lain säädäntö käsittää tuhansia lakeja, joilla määrätään viljan hinta maataloustuki ja voin ja maidon hinta. Ihmistä koskevaa lainsäädäntöä ei hevillä löydä, niitä on murto-osa painetusta tekstistä.
Omaisuus tietysti tarvitsee suojata lailla, ihmiset ovat uusiutuva luonnon vara.
Ajat ovat tosiaan muuttuneet vuodesta -65
Tuolloin hoidin neljäntoista ikäisenä kahta pikkulasta: 1v3kk ja 3 v poikia kahdeksan tuntia päivässä.
Pestiin kuului hoidon lisäksi valmistaa päivällä velli pojille, päivittäin pestä käsin pikkupyykki ja imuroida. Perunat tuli keittää valmiiksi isäntäväelle.
Työ kesti koko kesän eli kolme kuukautta ja sen jälkeen alkoi koulu. Työstä saadut rahat tuli käyttää syksykenkiin ja takkiin.
Muistan kuinka yhden kerran kuin varkain ostin jäätelön palkallani ja tuli huono omatunto.
Kun nyt katson neljäntoista ikäistä lapsenlastani, tyttöä, en voi kuvitella kuinka joku ikinä voisi luottaa kahta niin pientä lasta hänen kokopäiväiseen hoitoonsa.
Vaatimukset ovat todella muuttuneet.
1962 tammikuussa.
Hän toi lapsen laitokselta meille, minä joka täytin tulevana syksynä 14 hoidin vauvan.
Kävin koulua kokoajan ja huolehdin lämmityksestä ja iltaruuan valmistuksesta.
Koulussa tuli toisinaan nukuttua pulpettiin...
Olen löytänyt kirjeen 1890-luvulta, jossa esiäiti muisteli joulunviettoa lapsuudenkodissaan. Kovilla pakkasilla oli hatara torppa hyytävän kylmä, ja perhe vietti joulun saunassa.
Mieleen oli kuitenkin jäänyt harras joulutunnelma ja virret, joita he lämpimikseen veisasivat.
Torpparin perheessä ei mukavuuksia ollut, mutta keskinäinen solidaarisuus vallitsi. Kun yksi saatettiin koulunpenkille, osallistui muu lapsikatras monin tavoin hänen kouluttamiseensa. Kotoa lähdettyään jokainen lähetti kotiin avustusta voimiensa mukaan.
Kun isoisäni aikanaan oli lähtenyt kuolinpesää jakamaan, evästi isoäiti hänet: "Muista, että mitään et sieltä peri!" Oli kuitenkin tuonut tullessan äitinsä kahvipannun muistoksi lapsuudenkodista.
Olin 15-vuotias ja hoidin koko kesän juuri tuon ikäisiä lapsia, ulkomailla. Tosin käsin en pessyt pyykkiä (koneella kylläkin muu siivous), mutta tein kylläkin kunnon lounaan ja yleensä valmistin myös päivällisen koko perheelle -siis koko ruoan, en vain keittänyt perunoita.
Kyllä se niin minusta kuin lasten vanhemmistakin sujui aivan mainiosti.
http://www.sak.fi/suomi/tyossa.jsp?location1=2&sl2=3&sl3=7&lang=fi&id=25889
Nuoret työntekijät
SAK - 19.01.2007 - 15:55
Nuoria työntekijöitä varten on oma lakinsa, jossa määritellään muun muassa työvuorojen pituus ja ajankohta. Ikärajojen tarkoituksena on suojella nuorten työntekijöiden henkistä ja fyysistä kasvua ja kehitystä. Lain mukaan nuori työntekijä on alle 18-vuotias mutta kuitenkin 15 vuotta täyttänyt työntekijä.
15-vuotias oppivelvollisuutensa suorittanut saa itse tehdä, irtisanoa ja purkaa työsopimuksensa. Huoltaja voi kuitenkin purkaa 15-17-vuotiaan työsopimuksen, jos siitä on haittaa alaikäisen kasvatukselle, kehitykselle tai terveydelle.
Saman kalenterivuoden aikana 14 vuotta täyttävä ja täyttänyt saa tehdä kevyttä työtä, joka ei vahingoita terveyttä tai haittaa koulunkäyntiä. Tämän ikäisen henkilön puolesta työsopimuksen voi tehdä vain huoltaja tai huoltajan antamalla luvalla henkilö itse.
Työnantajan on esitettävä nuorelle työntekijälle tämän tai työntekijän huoltajan pyynnöstä kirjallinen selvitys työsopimuksen ehdoista. Selvitys on annettava ennen sopimuksen tekemistä, jollei sopimusta tehdä kirjallisesti tai jollei kyse ole yhtä päivää koskevasta kotitaloustyöstä työnantajan kodissa.
Oppivelvollisen päivittäinen työaika saa olla koulupäivinä enintään kaksi tuntia, koulun vapaapäivinä seitsemän tuntia. 14-vuotiaan työaika saa koulujen loma-aikana olla enintään seitsemän tuntia päivässä ja 35 tuntia viikossa.
Yötyö on kielletty alle 15 -vuotiailta. 15 vuotta täyttänyt saa työskennellä kaksivuorotyössä enintään kello 24.00 saakka.
15 vuotta täyttänyt työntekijä saa tehdä ylityötä enintään 80 tuntia kalenterivuodessa. Tätä nuoremmalla henkilöllä ei saa teettää ylityötä.
Olin vastuussa siskon lapsesta, siihen kun ovi perässäni sulkeutui,kouluun lähtiessä, siihen kun sen avasin, kotiin tullessa. Kävin kansakoulun seitsemättä luokkaa.
Äiti katsoi kellosta, koulukavereiden kanssa ei voinut keskustella yhtään koulun jälkeen, vaan juosta kotiin. Vauva 0kk - 5kk piti hereillä syöttäminen ja vaippojen vaihto. Äiti teki viimeisen lapsen 47v. ja oli vakuuttunut minun hoitavan sen. Kieltäydyin ehdottomasti yöhoidosta.
http://www.ael.net/oph/html/tyossaoppiminen.htm