noniin.. en tiiä mistä aloittaisin,mutta kaikki on känynyt aika nopeasti ja tällä hetkellä oon täysin sekaisin. tai tympääntynyt,väsynyt,vihanen,kärsimätö n ja ennen kaikkea toivon rippeitä on hyvin vähän jäljellä. Kaikki alkoi ahdistuksena, jota jatkui muutama vuotta. Ne olivat ahdistus aaltoja jotka tulivat silloin tällöin. Siitä muodostui masennus. Ja sitten tulivat mukaan epätodelliset olot,vähäinen itsetunto, paniikkihäiriö,rintatuntemukset. Niitä jatkui koko kevään ajan,ja aloin itsekkin huomata kuinka väsyin pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Aloin karttaa puolituttuja,etten joutuisi heidän kanssaan tekemisiin. Sen jälkeen aloin välttää kavereitani, koska jotenkin heille oman tilanteen selittäminen oli vaikeaa. Siitä se on jatkunut itseen päin kääntyminen. Olen niin väsynyt ja turtunut,ärtynyt etten jaksa olla enää edes parhaan ystäväni kanssa, enkä pysty kun koko ajan kaikki kääntyy riitaan. Poikaystäväänikin minun on vaikea tavata, sillä minulla ei ole seksuaalisia haluja enkä edes muuten jaksa tavata häntä. Kotona
HÄtä
ddkdkdksdkdi
4342
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jaksan olla, niillä voimilla että saan kiukkuilla niin paljon kun haluan ja purkaa tuskaani. SIllä äiti ymmärtää,koska tietää että se helpottaa oloani. Voimani tuntuvat vaan olevan vähissä. Olen psykiatrisella klinikalla hoidettavana. Mutta Sekin asia pelottaa minua,olenko täysin hullu? vielä vuosi sitten kaikki tuntui olevan mallillaan,edes jotenkin. Elin normaalia 16 vuotiaan elämää. Nyt olen aivan hukassa omasta elämästäni,kaikki kääntyy siihen kuinka minun onkin paha olla. En osaa olla edes ystävieni kanssa, puhumatta välillä oudoista tuntemuksistani. Ne ovat ajatusten liiallista vilkkautta. Minun on vaikea olla itseni kanssa,kun ajattelen kaikkea elämäni varsilta kerääntyneitä muistoja tai muuten vaan ahdistaa ja vihastuttaa. Kaverit sanovat että koita edes ja yritänhän minä. Sitten ite mietin että yritänkö oikeesti,mut lääkärit sanoo että etköhän sä parhaas yritä. No joo, meen taas umpikujaan. Haluan nyt parantaa ihteni, oon hoidossa . mutta välillä vaan tuntuu ettei mistään oo mtn apua. Etten jaksa tätä paskaa enää yhtään! tekisi mieli välillä tappaa itseni,kaikki tuntuu niin turhalta. Mutta sitten on sellainen puoli että enhän minä itseäni voi tappaa,mieti niitä muita ihmisiä tai itseäni.
Oletko harkinnut tekeväsi pieniä elämän muutoksia?
Ettet jäisi rutiineihin kiinni vaan alkaisit tehdä uusia asitoita.
Alkaisit vaikkä käydä uimassa.
Soittelisit kavereilles ja menisitte aina välillä jonnekin.
Alottaisit iahn pienistä tapaamisist ja sitten lisäisit niitä ajan kans.
Mistä luulet kaiken tämän alkaneen?
Ei se ala tosta vaan aina.
Mut jokainen nuori käy elässääm läpi jonkinlaisen masennuksen eli et ole ainoa.
Ei sinun tarvitse harrastaa poikaystäväsi kanssa seksiä kun tapaatte.
Viettäkää vain aikaa yhdessä ja nauttikaa elämän pienist iloist.
Jos menneisyydessäsi on tapahtunut jotain niin se on mennyttä.
Ei sinun pidä olla masentunut.
Ala käydä vaikkä lenkeillä ja kävelyillä.
Nauti kesästä ja tunne kesätuulen kosketus.
Ainahan voit myös käydä kirkossa hiljentymässä.
Suuremman apua on aina paikalla kaikkialla.
Niin moni suomalainen käy terapiassa.
Siitä on vain vaiettu kauan.
Olet täysin normaali tyttö.
Ei kukaan ole masentunut ikuisesti.
Valon säteet pilkistävät harmaan taivaan läpi ja sininen taivas aurinkoneen näkyy taas.
niin. oikeassa olet,etten varmastikkaan ole masentunut/ahdistunut ikuisesti. Se kun ei ole vaan pelkkää masennusta, kun lisänä on tuo ahdistus ja pakkoajatukset. On vaikeaa nauttia asioista, jos mikään ei tuota mieli hyvää,ei edes muiden ihmisten kanssa oleminen. Sen takia olisi helpompaa olla yksin. Mutta noh,kai siitä tosiaan pääsee läpi joskus. Nyt takaisin hoitoon->
mistä todella on kysymys, minäkin hain sadoilta eri tahoilta apua turhaan, kun tajusin, että itse minun on mietittävä, mistä tämä johtuu, ei toinen voi ymmärtää toisen elämää. Sain usein neuvoja, miten mun pitäis elää, mutta, enhän voi elää niin, kuin toiset käskee vaan kun itse oivallan, mistä johtuu tietty käyttäytyminen (pettymyksistä, surusta, häpeämisestä tai sun aliarvostamisesta yms.). Äläkä ota toisten sun päälle kasaamaa syyllisyyttä itsellesi. Olet tärkeä ja sulla on paikkasi maailmassa, kunhan löydät oman tiesi! Onnea ja jaksamista.