varjoisilla kujilla kuljin
valoa ei näkynyt, äänetkin
olivat vaimenneet
näin minä tunsin lähtösi
jälkeen, taivas jyrisi ja
salamoi ja pisarat kastelivat
maan
valoa ei näkynyt, äänetkin
olivat vaimenneet
näin minä tunsin lähtösi
jälkeen, taivas jyrisi ja
salamoi ja pisarat kastelivat
maan
Vastaukset 9
Vanhimmat
............. :(
sinun lähtösi sai aikaan
taivaskin itki kanssasi ja
jyrisi, kaikki mikä oli
ollut kaunista ja herkkää
oli hävinnyt kauas pois
sanat eivät riitä kertomaan
kokonaan sitä tuskaa, minkä
tunsin
että jotakin jäi takkiini, mitä en olisi halunnut matkaani:( IKÄVÄ, se kutsumaton vieras
ikävää en voinut estää
tuulikellot ikävää
soivat iltojen hämärtyessä
taivaan rantaan katse nousi
onneako vai suurta ikävää?
ikävää en halua enää...
Joskus voi sattua niin paljon
niin paljon
että jokainen hengenveto
tuntuu polttavan
repivän keuhkot riekaleiksi
minuutti minuutin perään
ja on pakko hengittää
katsoa taivaan valuvan alas
ei voi tehdä mitään
vain huutaa huokaillen tuskaansa ulos
aivan hiljaa
eihän itku lopu
kipu virtaa
vaikka kyynelneste ehtyisi
pahinta on kuihtua
kuinka kipeää onkaan palaa hapesta
ihmisten silmien alla
päivä päivän perään
kenenkään kysymättä
kenenkään koskematta
elää
syystä tai toisesta
joskus voi sattua niin paljon
tiedän
kosketti niin paljon, sellaisella syvälle menevällä tuskaisella kosketuksella.
"Antaisit parantaa..." oli vaimea ja näkymättömäksi kuiskaantuva lause, jonka runosi sai muodostumaan huulilleni.
tuska on hyvä päästää pois
ei sitä voi sisälleen jättää
muuten se tukahduttaa sinut
voima tulee jostakin, se auttaa
se puhaltaa ikävää pois
surun ja ikävän jälkeen
portaat nousevat vain
ylöspäin.. hitaasti..
ollut mielessäni, se tuli ja muuttui
sanoiksi ilmoille lentämään ja ikävää
viemään pois, niin se on lähdössä lentoon,
se ikävä..
Kiitokset teille kauniista vastauksistanne minun sivupolkurunoilemiseeni. Jonkun kommentti taisi tosin mennä väärään paikkaan, mutta ei se mitään.