Näyttää siltä että sellunkeitto Suomessa vähenee oleellisesti lähivuosina. Venäjän puutullit ainoastaan nopeuttavat kehitystä muutamalla vuodella.
Pääasiallinen syy on kuitenkin etelästä saatava halpa tuontisellu. Selluntuotanto Etelä-Amerikassa on kasvanut huomattavasti viime vuosina ja tulee lähivuosina kasvamaan. Eihän täällä Suomessa pysty kilpailemaan heidän kanssaan jos puu on etelässä puoli-ilmaista, laadultaan erinomaista ja saanniltaan turvattua ja työvoimakulutkin selvästi Suomea alemmat, ympäristönormeista ja työsuojelusta puhumattakaan.
Tämä puolestaan johtaa muutamassa vuodessa sellun maailmanmarkkinahinnan romahdukseen. Suurteollisuudessa osataan kyllä laskea kulut ja rahat tarkkaan eikä tunteilulle jätetä juurikaan sijaa. Raha ratkaisee.
Kuitenkaan mitään teollista toimintaa ei voi lopettaa kuin seinään siitä yksinkertaisesta syystä että koneet pitää taloudellisista syistä käyttää loppuun ennen romuttamista.
Karvaita asioita, mutta voi hyvinkin olla että Suomi tippuu nytkin kuin kissa tassuilleen. Ei ole eka kerta kun Itänaapuri kiristää Suomen luonnonvaroja. Vuonna 1947 Neuvostoliitto otti Geneven taajuuskonfrenssissa Suomelta Euroopan parhaimman keskiaaltotaajuuden, mikä nopeutti Suomea rakentamaan teknisesti edistyneen ULA-verkon koko maahan, Venäjällä ULA-verkko on vieläkin osin rakentamatta. "Ilo kuulla ULAa"(Ylen mainos 1950-luvulta).
Puutullien avulla Venäjä haluaa keskittyä kilpailemaan sellunkeitossa etelän maiden kanssa. Tuleekohan siitä mitään taloudellista menestystarinaa? Venäjä on yhtä pohjoisessa kuin Suomi. Vaikka Venäjästä tulisikin Euroopan johtava selluntuottaja, ei se tee Venäjästä mitään talouden suurvaltaa vaan Taiwaniin rinnastettavan köyhän halpatuotantomaan.
Minkähänlaisen taloudellisteknisen menestystarinan puutullit Suomelle tuottavatkaan?
Pääasiallinen syy on kuitenkin etelästä saatava halpa tuontisellu. Selluntuotanto Etelä-Amerikassa on kasvanut huomattavasti viime vuosina ja tulee lähivuosina kasvamaan. Eihän täällä Suomessa pysty kilpailemaan heidän kanssaan jos puu on etelässä puoli-ilmaista, laadultaan erinomaista ja saanniltaan turvattua ja työvoimakulutkin selvästi Suomea alemmat, ympäristönormeista ja työsuojelusta puhumattakaan.
Tämä puolestaan johtaa muutamassa vuodessa sellun maailmanmarkkinahinnan romahdukseen. Suurteollisuudessa osataan kyllä laskea kulut ja rahat tarkkaan eikä tunteilulle jätetä juurikaan sijaa. Raha ratkaisee.
Kuitenkaan mitään teollista toimintaa ei voi lopettaa kuin seinään siitä yksinkertaisesta syystä että koneet pitää taloudellisista syistä käyttää loppuun ennen romuttamista.
Karvaita asioita, mutta voi hyvinkin olla että Suomi tippuu nytkin kuin kissa tassuilleen. Ei ole eka kerta kun Itänaapuri kiristää Suomen luonnonvaroja. Vuonna 1947 Neuvostoliitto otti Geneven taajuuskonfrenssissa Suomelta Euroopan parhaimman keskiaaltotaajuuden, mikä nopeutti Suomea rakentamaan teknisesti edistyneen ULA-verkon koko maahan, Venäjällä ULA-verkko on vieläkin osin rakentamatta. "Ilo kuulla ULAa"(Ylen mainos 1950-luvulta).
Puutullien avulla Venäjä haluaa keskittyä kilpailemaan sellunkeitossa etelän maiden kanssa. Tuleekohan siitä mitään taloudellista menestystarinaa? Venäjä on yhtä pohjoisessa kuin Suomi. Vaikka Venäjästä tulisikin Euroopan johtava selluntuottaja, ei se tee Venäjästä mitään talouden suurvaltaa vaan Taiwaniin rinnastettavan köyhän halpatuotantomaan.
Minkähänlaisen taloudellisteknisen menestystarinan puutullit Suomelle tuottavatkaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja loppuu moni muukin tehdas. Se on faktaa.
NYT on oikea aika etsiä uutta duunia, parin vuoden sisällä on taas tunkua.
Ja myykää NYT ne talonne niin saatte edes jotain niistä.
elämä menee tietyn käsikirjoituksen mukaan,suotta hermoilette.
eläkeläist ei ole ongelma,vaan nämä eronneet sadat tuhannet jotka jäävät yhteiskunnan elätettäviksi osittain asunto tukineen ja verohelpotuksineen.eronneitten lasku yhteiskunnalle on miljardeissa.
ja metsistä suomen metsät on hakattu,tukkipuita ei juuri löydy,keskenkasvuiset tukit on tehty paperiksi.
joutavaa hölinää milloin loppuu ,jos loppuu niin sit loppuu minkäs voit asialle.Veromarkoilla pyöritetään monta asiaa ja jos niitä kertyy vähemmän niin kaikki tietää että jaettavaa on myös vähemmän.
"elämä menee tietyn käsikirjoituksen mukaan"
Samaa mieltä. Ratkaisevinta tässä on kansainvälisen sellubisneksen suuntaviivat ja kehityskulut, ei jonkun suomalaisen (edes merkittävän politiikon) puuhastelut ja murehtimiset sitä tai tätä. Ei ne kansaivälisen suuryhtiön johtajat tule tänne kysymään neuvoa kun he aikovat perustaa sellutehtaan jonnekin. Ei maailmassa ole mielipiteet ja näkemykset ennenkään kesken loppuneet. Ne on meinaan eurooppalaisia, myös "suomalaisia", sellufirmoja jotka ne tehtaat sinne Etelä-Amerikkaan rakentavat, ihan samoja tahoja jotka omistavat Suomen sellut.
Maailmanloppu ei kuitenkaan ole tulossa. Mikään elinkeinonala ei ole ikuinen, eikä ole koskaan ollutkaan. Yhden alan loppuessa tuotannontekijät (työvoima, pääoma, raaka-aineet) siirtyvät uusille aloille, luultavasti sellaisille joilla on sellua korkeampi jalostusaste (tuotteen kilohinta). Mikään ei ole niin vaikeaa kuin muutos, mutta kun se muutos nyt vain on realiteetti. Haihattelulla vain tuhlataan aikaa ja voimia joita tarvittaisiin kipeästi muutokseen sopeutumiseen.
Puun tuonti Venäjältä loppuu koska Suomi ei luultavasti pysty edes EU:n avulla painostamaan asiassa Venäjää, joka nyt uhkuu itseluottamusta. Venäjä on itsenäinen valtio, ei enää mikään Suomen tai EU:n siirtomaa niinkuin vielä 1990-luvulla. Jäljelle jää Suomen puuvarat ja mitä nyt vähän Baltiassa ja Ruotsissa.
Jatkossa yhä suurempi osa Suomen kuitupuusta jää keittämättä koska sellun laatukriteerit ja hintakilpailu kiristyy. Markkinataloudessa tuotannollisen toiminnan on oltava kannattavaa. Ensiksi jää pois huonolaatuinen puu ja vaikeassa paikassa kasvava puu koska tehtailla on nyt valinnanvaraa. Kuitupuun kysynnän laskiessa sen hinta laskee jolloin korjauskuluista tulee yhä merkittävämpi osa puunhankintakuluja. Puun hinnan laskiessa suomalaisen sellutehtaan hintakilpailukyky kyllä paranee mutta ei niin paljon että se kokonaan estäisi sellunkeiton hiljaista hiipumista Suomessa. Hiipuminen voi kestää vuosikymmeniäkin.
Suomella on kyllä hyviäkin mahdollisuuksia sopeutua uuteen tilanteeseen. Voi hyvinkin olla että metsäteollisuus uudistuu jotenkin vaikkapa keskittyy jatkossa mustalipeän jalostamiseen kemianteollisuudessa. Nythän sitä käytetään lähinnä polttoaineena. Nykyään ei enää ole sellaisia firmoja jotka eivät ole koskaan muuttuneet. Muutu tai kuole on kylmä ja rautainen laki bisneksessä, myös sellunkeitossa.
Suomi on jumalauta puuta pullollaan, mutta yksityismetsissä! Puun pakkolunastuslaillahan siitä yhteisen kansallisen hyvän nimissä selviäisi! Miksi niin ei tehdä: valtakunnan päättäjillä on melkoinen oma siivu metsänomistuksessa ja rahallisesti laki ei olisi kannattava. Toisaalta taas oma elintaso riittää, miksi muu kiinnostaisi kuin näennäisesti?
kun Suomi on puuta pullollaan, ja sitä ei saada nurin tehtaille jotta ihmisillä piisaisi työtä ja leipää?! Tahtokysymys! Suomessa omistajaintressit liian vahvat! Päättäjissä liikaa metsänomistajia, joita ei rahvaan toimeentulo kiinnosta sentin vertaa! Saatikka Suomen tulevaisuus!!!
Henkilökohtainen näkemys on että Sunila ei lopu. Suomen paras paikka kaikin puolin jos ei paras niin toisiksi.