Hei,
onpa helpottavaa lukea etten ole ainoa. Olen ajatellut että mikä minua vaivaa kun ennen nukkumaan menoa ihme mielikuvia, ahdistavia ja väkivaltaisia, on mieli täynnä. Olen rauhaa rakastava ja lapsenmielinen enkä ole ymmärtänyt mikä minua vaivaa ja jotenkin eksyin tänne nyt ja aloin lukemaan enemmänkin tästä pakko-oireilusta/ajattelusta..
Esim. kun maksan laskuja tietokoneella tarkistan tilinumerot, viitteet, maksettavan määrän ym. tiedot moneen kertaan, niin että jo ahdistun ja pelkään että tuliko ne nyt oikein..
Pyykkejä laittaessani on välttämätöntä että ne on "sopusoinnussa" eli jonkinlainen harmonia niiden järjestyksessä..
Ihmisten seurassa minun on aina ollut pakko heiluttaa jalkaani, en ole sitä pahemmin edes ajatellut kummemmin...
Nurkat on täynnä tavaraa, jota "vielä joskus voin tarvita", vaikka tiedän etten tule niitä tarvitsemaan, en vain osaa luopua. Pehmoleluistani ajattelen että ne loukkaantuvat jos niistä luovun tai kohtelen huonosti..
Kun lähden kotoa, tarkistan miljooona kertaa että kaikki tarvikkeet esim. avaimet, puhelin ym. on mukanani.
Minulla on myös sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä pakko oireita, jos olen jännittynyt tällaisessa tilanteessa, pääni alkaa tärisemään/nykimään, enkä voi sille mitään :/
Kuulostaako tämä pakko-oireiselta? vai vaan liioittelulta.. Elämäni on ihan hallinnassa kaikesta huolimatta, mutta iltaisin tulevat mielukuvat ovat olleet kaikkein ahdistavin ja pelottavin asia. Olen pystynyt niitä rajoittamaan niin etten katsele tv:stä esim. poliisi sarjoja enää ollenkaan.. se on hiukan helpottanut tilannetta.
onpa helpottavaa lukea etten ole ainoa. Olen ajatellut että mikä minua vaivaa kun ennen nukkumaan menoa ihme mielikuvia, ahdistavia ja väkivaltaisia, on mieli täynnä. Olen rauhaa rakastava ja lapsenmielinen enkä ole ymmärtänyt mikä minua vaivaa ja jotenkin eksyin tänne nyt ja aloin lukemaan enemmänkin tästä pakko-oireilusta/ajattelusta..
Esim. kun maksan laskuja tietokoneella tarkistan tilinumerot, viitteet, maksettavan määrän ym. tiedot moneen kertaan, niin että jo ahdistun ja pelkään että tuliko ne nyt oikein..
Pyykkejä laittaessani on välttämätöntä että ne on "sopusoinnussa" eli jonkinlainen harmonia niiden järjestyksessä..
Ihmisten seurassa minun on aina ollut pakko heiluttaa jalkaani, en ole sitä pahemmin edes ajatellut kummemmin...
Nurkat on täynnä tavaraa, jota "vielä joskus voin tarvita", vaikka tiedän etten tule niitä tarvitsemaan, en vain osaa luopua. Pehmoleluistani ajattelen että ne loukkaantuvat jos niistä luovun tai kohtelen huonosti..
Kun lähden kotoa, tarkistan miljooona kertaa että kaikki tarvikkeet esim. avaimet, puhelin ym. on mukanani.
Minulla on myös sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä pakko oireita, jos olen jännittynyt tällaisessa tilanteessa, pääni alkaa tärisemään/nykimään, enkä voi sille mitään :/
Kuulostaako tämä pakko-oireiselta? vai vaan liioittelulta.. Elämäni on ihan hallinnassa kaikesta huolimatta, mutta iltaisin tulevat mielukuvat ovat olleet kaikkein ahdistavin ja pelottavin asia. Olen pystynyt niitä rajoittamaan niin etten katsele tv:stä esim. poliisi sarjoja enää ollenkaan.. se on hiukan helpottanut tilannetta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
itseäsi viellä ns.vapaassa maailmassa viellä tarkkaillen itseäsi toimissasi.Pakko neuroosit ovat taas keksijänsä takana,mitä hän niillä tarkoittaa,suhteuttamaansa tavalliseen elämään.Noita hoidollisia termejä on vaikka kuinkapaljon,ja lisää keksitään,jotta itsekkukin tuntee itsensä tärkeäksi.Eräät hoitoalalla ilmeisesti työskentelevät,totesivat hiljakkoin,että pitäisi kai keskustella potilaiden kanssa enemmän?Kun ihmiset ovat pidemmän aikaan sairaaloissa,he kroonisoituvat hoitohenkilöstöön lääkäreineen siksi paljon että hyppäävät vaikka kaivoon pyydettäessä,tms.Parvekkeilta alas saadessaan tunteen olevansa umpiossa.Eli ole onnellinen niin kauan kuin olet itsesi herra vapaudessa ja pystyt itse säätelemään päivittäisiä toimintojasi.
taitaa olla aika tavallista.Et ole mitenkään outo.
Minua auttoi tosi paljon,kun ymmärsin"yskän",elikkä luovutin.kuten tietäjä akvavitix mainioissa sarjakuvissa totesi:-jokainen huominen on uusi eilinen.joten tämän ymmärretyäni palasin häiriökäyttäymisen terävistä aalloista tuulen lempeään hyväilyyn.Kolme ehdotusta Sinulle.1-Tutustu taijiin.2-naura itsellesi.3-Hyväksy itsesi,et ole yksin.Samanlaisten ongelmien kanssa tuhat ja tuhat ihmistä.
Sama täällä, nuo ihme mielikuvat nimittäin...
Jeps, ei noista muista varmaan ongelmaksi asti tule, koska ne tuntuu olevan enemmänkin persoonallisuutta, mutta nuo mielikuvat on kauhean tuttuja.
Mikähän laittaa mielen ja ajatukset niin karmeiksi vasten tahtoa että pelkotila voi nousta yhtäkkiä? Eihän se ihan paniikkihäiriö-tasoa mutta kiusallista kuitenkin.
Moro, et todellakaan ole ainoa joka kärsii pakko-oireista. Itselläni aggressiivisia ajatuksia alkoi ilmetä kymmenisen vuotta sitten. Päähän tunkeutui jatkuvasti ajatuksia itsensä tai toisten ihmisten vahingoittamisesta ja aivan älyttömistä teoista. Myös tuollaista tarkistamispakkoa esiintyi.
Pidin itseäni monta vuotta täysin sekopäänä enkä kertonut oireista kenellekään - pystyin aika hyvin säilyttämään iloisen ja positiivisen julkisivun ja selvittämään niin armeijan, opiskelut kuin työelämänkin. Pakko-oireet (ilmeisesti) aiheuttivat kuitenkin jatkuvasti masennusta ja runsas kaksi vuotta sitten hakeuduin mielenterveysasioissa auttavalle sos-asemalle josta minut ohjattiin yksityiselle psykiatrille. Kävi ilmi, että tällaisia oireita on monilla ihmisillä ja että suurin osa oireista saadaan kuriin lääkkeillä ja ehkä terapialla. Psykiatrin mukaan on myös äärimmäisen harvinaista, että pakko-oireista ja -ajatuksista kärsivä koskaan toteuttaisi aggressioitaan.
Itse aloin syödä masennuslääkkeitä, joita käytetään myös pakko-oireisen häiriön hoitoon. Vaikka lääkkeet aiheuttavat joitakin sivuvaikutuksia (mm. väsymystä ja ajoittasia seksiongelmia) ovat ne kuitenkin palauttaneet tilanteeni likipitäen normaaliksi. Oireet eivät lääkkeilläkään katoa kokonaan, mutta ainakin omalta osaltani tilanne on tällä hetkellä melko siedettävä. Terapiaa en ole vielä kokeillut, koska psykiatrini mukaan se on hinnakasta ja aikaavievää puuhaa - eikä onnistumisesta ole mitään takeita.