Tässä kirjoitellessani odottelen vielä tietoja pääsenkö yliopistoon haluamaani koulutusohjelmaan, joka ei ole välttämättä suuri unelmani mutta ehkä eniten lähinnä sitä. Tilastoja tutkiessani olen hieman vakuuttunut etten pääse sisälle, mutta en voi silti olla täysin varma.
Lukiosta kirjoitin ylioppilaaksi keväällä -06. Seuraavana syksynä aloitin opiskelut amk:ssa, mutta ala ei tuntunut omalta joten syksyllä -07 aloitin taas amiksessa opinnot, koska kuvittelin että haluaisin olla käytännönläheisempi. Näin ei kuitenkaan ollut sillä jo samaisen syksyn yhteishaussa pääsin terkkariksi opiskelemaan, mutta ilmoittauduin poissaolevaksi.
Eli tällä hetkellä olen tilanteessa, josta en löydä ulos. Toisaalta amista olisi jäljellä enää vuosi, mutta kun tuleva ammatti ei kiinnosta yhtään ja inhosin oppitunteja yli kaiken niin en haluaisi takaisin. Toinen vaihtoehto olisi opiskella terkkariksi, jolloin opinnot alkaisivat tammikuussa -09.
Koska en tunne itseäni tarpeeksi hyvin, niin pelkään että taas menen keskeyttämään opintoni jolloin se olisi jo 3. kerta lukion jälkeen. Helpointa olisi vaan käydä edes jokin koulutus hampaat irvessä läpi, mutta kun olen ihminen, joka ei voi jatkaa, jos vähänkin tuntuu pahalta.
Eli, tuo yliopisto olisi minulle se tärkein asia tällä hetkellä. Jos en pääse sinne, pitäisikö suosiolla pitää välivuosi, miettiä ja punnita eri vaihtoehtoja ammatinvalinnan suhteen, mennä vaikka töihin, että pääsisi vanhoista opintolainoista eroon ja tavallaan "aloittaa alusta"? Tuntuisi jotenkin turhalta heittää vuosi hukkaan koulussa, joka ei edes kiinnosta tippaakaan..
En osaa päättää mitä
6
1987
Vastaukset
- hitaasti hyvä tulee
en tiedä auttaako kirjoitukseni yhtään, mutta kerron omasta tilanteestani. olen pitänyt 6 välivuotta lukion jälkeen ja nyt odotan vastausta yliopistosta, linjalta jonne todella haluan.
mietin kaikessa rauhassa mihin haluan todella panostaa ja mitä haluan tehdä työkseni, koska en halunnut päätyä työhön jota vihaan tai opiskelemaan jotain joka ei kiinnosta. tässä ajassa olisin takuuvarmasti ehtinyt jonkin yliopistotutkinnonkin suorittamaan, mutta mitä minä teen tutkinnolla jota en halua.
välivuosinani hankin aikuiskoulutuskeskuksen kautta suht nopeasti ihan kivan ammatin jota en inhonnut, mutta jota en halua tehdä lopun ikääni, sain aikaa kypsytellä.
en kehota ottamaan näin rauhallisesti kuin minä, mutta mielestäni on tyhmää syöksyä opiskelemaan vain jotain jotta saa vain jonkin tutkinnon, huolimatta siitä kiinnostaako se yhtään.- alkup. kirjoittaja*
Silloin kun olen aloittanut nämä lukion jälkeiset koulutukset, olen ollut täysin täysin varma, että "nyt tämä on se minun juttuni", mutta oltuani koulussa noin puoli vuotta, niin koulutus ei vastaakaan sitä mitä pääni sisälläni kuvittelin. Mitä jos näin käy aina eikä olekaan olemassa mitään miellyttävää oppimisympäristöä?
Viime keväänä kävin moneen kertaan juttelemassa ammatinvalintapsykologinkin kanssa, mutta tulos oli melko laiha. Äh, inhottavaa kun ei vain tiedä mistä _oikeasti_ nauttisi :( - hitaasti etenijä
alkup. kirjoittaja* kirjoitti:
Silloin kun olen aloittanut nämä lukion jälkeiset koulutukset, olen ollut täysin täysin varma, että "nyt tämä on se minun juttuni", mutta oltuani koulussa noin puoli vuotta, niin koulutus ei vastaakaan sitä mitä pääni sisälläni kuvittelin. Mitä jos näin käy aina eikä olekaan olemassa mitään miellyttävää oppimisympäristöä?
Viime keväänä kävin moneen kertaan juttelemassa ammatinvalintapsykologinkin kanssa, mutta tulos oli melko laiha. Äh, inhottavaa kun ei vain tiedä mistä _oikeasti_ nauttisi :(älä sellaisesta murehdi, kyllä se oma juttu lopulta löytyy. oma lajini löytyi lempiharrastuksen pohjalta ja mietin myös että jos opiskelisin jotain muuta niin olisinko ''kateellinen'' niille jotka opiskelevat sitä mihin nyt hain, ja tulin siihen tulokseen että olisin ja muutenkin ajatus palasi aina siihen yhteen alaan, niin siten tein oman ratkaisuni.
jos et muuten keksi niin jos sinulla on työhistoriaa tai olet lukiossa jostain aineesta pitänyt kovasti tai jokin on muuten vain kiinnostanut enemmän kuin muu, niin, mieti sen pohjalta ja lähde vaan rohkeasti vielä kokeilemaan. - aika harvat
alkup. kirjoittaja* kirjoitti:
Silloin kun olen aloittanut nämä lukion jälkeiset koulutukset, olen ollut täysin täysin varma, että "nyt tämä on se minun juttuni", mutta oltuani koulussa noin puoli vuotta, niin koulutus ei vastaakaan sitä mitä pääni sisälläni kuvittelin. Mitä jos näin käy aina eikä olekaan olemassa mitään miellyttävää oppimisympäristöä?
Viime keväänä kävin moneen kertaan juttelemassa ammatinvalintapsykologinkin kanssa, mutta tulos oli melko laiha. Äh, inhottavaa kun ei vain tiedä mistä _oikeasti_ nauttisi :(ihmiset tässä maailmassa tekevät työkseen sellaista, mistä oikeasti nauttivat.
Jonkun kun on kuitenkin teurastettava broilerit ja puhdistettava likaviemärit ja nakuteltava päätettä 8h/päivä, työskenneltävä kylmävarastossa, ajettava bussia samaa linjaa vuodesta toiseen, vaihdettava potilaille vaippoja jne.
Eivät nämäkään ihmiset ole murheen alhossa vaan etsivät sitä nautintoa vapaa-ajasta, perhe-elämästä ja harrastuksista.
Eikä mieluisinkaan työ ole yhtä riemukulkua, vaan suurelta osin väsyttävää pakerrusta, josta nousee esiin joskus harvoin suuria onnen hetkiä. Ja opiskelu on aina, myös ja etenkin yliopistossa, kovaa ja suurelta osin tylsää raatamista ja opintopisteiden metsästystä.
Ajattele elämää hieman realistisemmin. Katsele ympärillesi kuinka muut ihmiset elävät. Opettele kestämään arkea ja kovaa työtä, niin mahdollisuutesi menestyä lisääntyvät. Opettele nauttimaan työnteosta, niin mahdollisuutesi elää onnellisena lisääntyvät. - mohomansikka
aika harvat kirjoitti:
ihmiset tässä maailmassa tekevät työkseen sellaista, mistä oikeasti nauttivat.
Jonkun kun on kuitenkin teurastettava broilerit ja puhdistettava likaviemärit ja nakuteltava päätettä 8h/päivä, työskenneltävä kylmävarastossa, ajettava bussia samaa linjaa vuodesta toiseen, vaihdettava potilaille vaippoja jne.
Eivät nämäkään ihmiset ole murheen alhossa vaan etsivät sitä nautintoa vapaa-ajasta, perhe-elämästä ja harrastuksista.
Eikä mieluisinkaan työ ole yhtä riemukulkua, vaan suurelta osin väsyttävää pakerrusta, josta nousee esiin joskus harvoin suuria onnen hetkiä. Ja opiskelu on aina, myös ja etenkin yliopistossa, kovaa ja suurelta osin tylsää raatamista ja opintopisteiden metsästystä.
Ajattele elämää hieman realistisemmin. Katsele ympärillesi kuinka muut ihmiset elävät. Opettele kestämään arkea ja kovaa työtä, niin mahdollisuutesi menestyä lisääntyvät. Opettele nauttimaan työnteosta, niin mahdollisuutesi elää onnellisena lisääntyvät.onneksi on kohtalotovereita:)itsekään en vielä tierä mikä minusta tulee isona. valmistuin kokiksi amikses. päivääkään sitä työtä en oo tehny. tein puolitoista vuotta toista hommaa,mutta kyllästyin siihenki. nyt olen aikuiskoulutuksessa toisen alan kurssilla,jos hyvin sattuu sieltä voi jopa hellitä työpaikkaki. nykyinen työ on vaihtelevaa ja mukavaa,mutta pelkään ettei se työ sovikaan minulle ruumiinrakenteeni takia,koska olen pienikokoinen. tykkään kyllä muuten kovastikin siitä hommasta. siltikin kuitenkin mietin että mikä musta tulee isona?en tierä.
- ...
Täälläkin kolmas välivuosi menossa. Lukion jälkeen hanttihommissa vuoden, sitten ammattikorkeassa tradenomilinjalla vuoden, nyt poissaolevana ja töissä taas, tosin mielekkäässä hommassa, jolla on paljon kokemusarvoa...
olen hakenut yliopistolle muutaman kerran opiskelemaan sellaista alaa, joka suunnilleen kiinnostaa, mutta en voi sanoa että tietäisin, mitä haluan. Tässä alkaa vähän jo nöyrtyä siihen, että voi hyvin olla, ettei musta koskaan tuukaan mitään...Että pitää vaan kovalla työllä itse luoda se, mitä koulutus voisi tuoda.
Ahdistavaahan tämä on. Saattaisi mennä yli kolmekymppiseksi, jos en vielä ensi vuonnakaan pääse opiskelemaan.... niin, oma asunto taitaa lykkääntyä sinne hamaan tulevaisuuteen.
:(
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 911405
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1541127En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse84957Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll15857- 79807
- 62733
Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli289733Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?40723Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107718En oikeastaan usko että sinä tai kukaan
Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt44692