Tässä kirjoitellessani odottelen vielä tietoja pääsenkö yliopistoon haluamaani koulutusohjelmaan, joka ei ole välttämättä suuri unelmani mutta ehkä eniten lähinnä sitä. Tilastoja tutkiessani olen hieman vakuuttunut etten pääse sisälle, mutta en voi silti olla täysin varma.
Lukiosta kirjoitin ylioppilaaksi keväällä -06. Seuraavana syksynä aloitin opiskelut amk:ssa, mutta ala ei tuntunut omalta joten syksyllä -07 aloitin taas amiksessa opinnot, koska kuvittelin että haluaisin olla käytännönläheisempi. Näin ei kuitenkaan ollut sillä jo samaisen syksyn yhteishaussa pääsin terkkariksi opiskelemaan, mutta ilmoittauduin poissaolevaksi.
Eli tällä hetkellä olen tilanteessa, josta en löydä ulos. Toisaalta amista olisi jäljellä enää vuosi, mutta kun tuleva ammatti ei kiinnosta yhtään ja inhosin oppitunteja yli kaiken niin en haluaisi takaisin. Toinen vaihtoehto olisi opiskella terkkariksi, jolloin opinnot alkaisivat tammikuussa -09.
Koska en tunne itseäni tarpeeksi hyvin, niin pelkään että taas menen keskeyttämään opintoni jolloin se olisi jo 3. kerta lukion jälkeen. Helpointa olisi vaan käydä edes jokin koulutus hampaat irvessä läpi, mutta kun olen ihminen, joka ei voi jatkaa, jos vähänkin tuntuu pahalta.
Eli, tuo yliopisto olisi minulle se tärkein asia tällä hetkellä. Jos en pääse sinne, pitäisikö suosiolla pitää välivuosi, miettiä ja punnita eri vaihtoehtoja ammatinvalinnan suhteen, mennä vaikka töihin, että pääsisi vanhoista opintolainoista eroon ja tavallaan "aloittaa alusta"? Tuntuisi jotenkin turhalta heittää vuosi hukkaan koulussa, joka ei edes kiinnosta tippaakaan..
En osaa päättää mitä
6
2285
Vastaukset 6
- hitaasti hyvä tulee
en tiedä auttaako kirjoitukseni yhtään, mutta kerron omasta tilanteestani. olen pitänyt 6 välivuotta lukion jälkeen ja nyt odotan vastausta yliopistosta, linjalta jonne todella haluan.
mietin kaikessa rauhassa mihin haluan todella panostaa ja mitä haluan tehdä työkseni, koska en halunnut päätyä työhön jota vihaan tai opiskelemaan jotain joka ei kiinnosta. tässä ajassa olisin takuuvarmasti ehtinyt jonkin yliopistotutkinnonkin suorittamaan, mutta mitä minä teen tutkinnolla jota en halua.
välivuosinani hankin aikuiskoulutuskeskuksen kautta suht nopeasti ihan kivan ammatin jota en inhonnut, mutta jota en halua tehdä lopun ikääni, sain aikaa kypsytellä.
en kehota ottamaan näin rauhallisesti kuin minä, mutta mielestäni on tyhmää syöksyä opiskelemaan vain jotain jotta saa vain jonkin tutkinnon, huolimatta siitä kiinnostaako se yhtään.- alkup. kirjoittaja*
Silloin kun olen aloittanut nämä lukion jälkeiset koulutukset, olen ollut täysin täysin varma, että "nyt tämä on se minun juttuni", mutta oltuani koulussa noin puoli vuotta, niin koulutus ei vastaakaan sitä mitä pääni sisälläni kuvittelin. Mitä jos näin käy aina eikä olekaan olemassa mitään miellyttävää oppimisympäristöä?
Viime keväänä kävin moneen kertaan juttelemassa ammatinvalintapsykologinkin kanssa, mutta tulos oli melko laiha. Äh, inhottavaa kun ei vain tiedä mistä _oikeasti_ nauttisi :( - hitaasti etenijä
alkup. kirjoittaja* kirjoitti:
Silloin kun olen aloittanut nämä lukion jälkeiset koulutukset, olen ollut täysin täysin varma, että "nyt tämä on se minun juttuni", mutta oltuani koulussa noin puoli vuotta, niin koulutus ei vastaakaan sitä mitä pääni sisälläni kuvittelin. Mitä jos näin käy aina eikä olekaan olemassa mitään miellyttävää oppimisympäristöä?
Viime keväänä kävin moneen kertaan juttelemassa ammatinvalintapsykologinkin kanssa, mutta tulos oli melko laiha. Äh, inhottavaa kun ei vain tiedä mistä _oikeasti_ nauttisi :(älä sellaisesta murehdi, kyllä se oma juttu lopulta löytyy. oma lajini löytyi lempiharrastuksen pohjalta ja mietin myös että jos opiskelisin jotain muuta niin olisinko ''kateellinen'' niille jotka opiskelevat sitä mihin nyt hain, ja tulin siihen tulokseen että olisin ja muutenkin ajatus palasi aina siihen yhteen alaan, niin siten tein oman ratkaisuni.
jos et muuten keksi niin jos sinulla on työhistoriaa tai olet lukiossa jostain aineesta pitänyt kovasti tai jokin on muuten vain kiinnostanut enemmän kuin muu, niin, mieti sen pohjalta ja lähde vaan rohkeasti vielä kokeilemaan. - aika harvat
alkup. kirjoittaja* kirjoitti:
Silloin kun olen aloittanut nämä lukion jälkeiset koulutukset, olen ollut täysin täysin varma, että "nyt tämä on se minun juttuni", mutta oltuani koulussa noin puoli vuotta, niin koulutus ei vastaakaan sitä mitä pääni sisälläni kuvittelin. Mitä jos näin käy aina eikä olekaan olemassa mitään miellyttävää oppimisympäristöä?
Viime keväänä kävin moneen kertaan juttelemassa ammatinvalintapsykologinkin kanssa, mutta tulos oli melko laiha. Äh, inhottavaa kun ei vain tiedä mistä _oikeasti_ nauttisi :(ihmiset tässä maailmassa tekevät työkseen sellaista, mistä oikeasti nauttivat.
Jonkun kun on kuitenkin teurastettava broilerit ja puhdistettava likaviemärit ja nakuteltava päätettä 8h/päivä, työskenneltävä kylmävarastossa, ajettava bussia samaa linjaa vuodesta toiseen, vaihdettava potilaille vaippoja jne.
Eivät nämäkään ihmiset ole murheen alhossa vaan etsivät sitä nautintoa vapaa-ajasta, perhe-elämästä ja harrastuksista.
Eikä mieluisinkaan työ ole yhtä riemukulkua, vaan suurelta osin väsyttävää pakerrusta, josta nousee esiin joskus harvoin suuria onnen hetkiä. Ja opiskelu on aina, myös ja etenkin yliopistossa, kovaa ja suurelta osin tylsää raatamista ja opintopisteiden metsästystä.
Ajattele elämää hieman realistisemmin. Katsele ympärillesi kuinka muut ihmiset elävät. Opettele kestämään arkea ja kovaa työtä, niin mahdollisuutesi menestyä lisääntyvät. Opettele nauttimaan työnteosta, niin mahdollisuutesi elää onnellisena lisääntyvät. - mohomansikka
aika harvat kirjoitti:
ihmiset tässä maailmassa tekevät työkseen sellaista, mistä oikeasti nauttivat.
Jonkun kun on kuitenkin teurastettava broilerit ja puhdistettava likaviemärit ja nakuteltava päätettä 8h/päivä, työskenneltävä kylmävarastossa, ajettava bussia samaa linjaa vuodesta toiseen, vaihdettava potilaille vaippoja jne.
Eivät nämäkään ihmiset ole murheen alhossa vaan etsivät sitä nautintoa vapaa-ajasta, perhe-elämästä ja harrastuksista.
Eikä mieluisinkaan työ ole yhtä riemukulkua, vaan suurelta osin väsyttävää pakerrusta, josta nousee esiin joskus harvoin suuria onnen hetkiä. Ja opiskelu on aina, myös ja etenkin yliopistossa, kovaa ja suurelta osin tylsää raatamista ja opintopisteiden metsästystä.
Ajattele elämää hieman realistisemmin. Katsele ympärillesi kuinka muut ihmiset elävät. Opettele kestämään arkea ja kovaa työtä, niin mahdollisuutesi menestyä lisääntyvät. Opettele nauttimaan työnteosta, niin mahdollisuutesi elää onnellisena lisääntyvät.onneksi on kohtalotovereita:)itsekään en vielä tierä mikä minusta tulee isona. valmistuin kokiksi amikses. päivääkään sitä työtä en oo tehny. tein puolitoista vuotta toista hommaa,mutta kyllästyin siihenki. nyt olen aikuiskoulutuksessa toisen alan kurssilla,jos hyvin sattuu sieltä voi jopa hellitä työpaikkaki. nykyinen työ on vaihtelevaa ja mukavaa,mutta pelkään ettei se työ sovikaan minulle ruumiinrakenteeni takia,koska olen pienikokoinen. tykkään kyllä muuten kovastikin siitä hommasta. siltikin kuitenkin mietin että mikä musta tulee isona?en tierä.
- ...
Täälläkin kolmas välivuosi menossa. Lukion jälkeen hanttihommissa vuoden, sitten ammattikorkeassa tradenomilinjalla vuoden, nyt poissaolevana ja töissä taas, tosin mielekkäässä hommassa, jolla on paljon kokemusarvoa...
olen hakenut yliopistolle muutaman kerran opiskelemaan sellaista alaa, joka suunnilleen kiinnostaa, mutta en voi sanoa että tietäisin, mitä haluan. Tässä alkaa vähän jo nöyrtyä siihen, että voi hyvin olla, ettei musta koskaan tuukaan mitään...Että pitää vaan kovalla työllä itse luoda se, mitä koulutus voisi tuoda.
Ahdistavaahan tämä on. Saattaisi mennä yli kolmekymppiseksi, jos en vielä ensi vuonnakaan pääse opiskelemaan.... niin, oma asunto taitaa lykkääntyä sinne hamaan tulevaisuuteen.
:(
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 661120
Viesti sinulle
Tiedät että tunteet ja ajatukset ja meillä on vahva yhteys mistä molemmat tiedetään. Odotan sinua ☀️42816- 69782
- 77753
- 149736
Miksi meille jäi
Niin huonot välit vaikka meistä kumpikaan ei ole tunteilleen mitään voinut. Ehkä se kohtalo on sitä mieltä ettei kuitenk37685- 64683
Mitä sinulle on tapahtunut lapsena
Kun olet noin sairas päästäsi? Pikkupojalle ( Miehen kehossa)78673Rakas, rakkaampi, rakkain
Olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei minun kannata rakastaa. Kaikki joita olen koskaan rakastanut vain kohtelevat m117578Tunteiden käsittely kertoo ihmisestä.
Kun puhutaan "tavallisesta" ihmisestä, joka on suht tasapainoinen eläjä, niin puhutaan oikeastaan taitavasta tunteiden k202576Mikä on totta mikä ei?
Onko juoru vai ei että nimeltä mainitsematon henkilö on tehnyt naiselle/naisille jotain joka on väärin?11554Haluan purkaa vielä tuntemuksia
Tykkään sinusta kovin paljon❤️ olen surullinen tilanteestasi ja siitä mitä me olemme yhdessä joutuneet kokemaan. Tämä ei19550- 52539
Sara Sieppi ja hissi tänään
Voi helvetin helvetti. Nytkö tätä naikkosta täytyy palvoa ja antaa etuoikeus hissiin, kun hän on vääntänyt kakaran maail115505- 90498
Ketä ajattelen
kun mietin, mitä sinulle kuuluu? En tunne sinua oikeasti, ja se on ehkä hyvä, koska jos tietäisin enemmän, se varmaan v18490Työttömän miehen ihmisarvo
..parisuhdemarkkinoilla on olematon. Työtön mies on naisille ihmisjätettä, varsinkin jos sattuu olemaan vielä kunnolline114455YLINEN pilaa Ähtärin mahdollisuudet.
Vuodeosastopäätös jossa Nina Ylinen (sdp) äänesti niiden lopettamisen puolesta, hoitajille potkut ja silti arviointimene25446Pilkettä sunnuntain silmässä
😉 Jos tästä ketjusta löytyisi yksi ihminen, joka saisi sut hymyilemään tänään… Millainen hän olisi? Ei tarvitse kerto65441Persujen Puhoksen retki
Perussuomalaiset olivat tehneet turistibussimatkan Puhokseen. Tosin raukat olivat niin peloissaan, etteivät uskaltaneet144427