Sähköviat

Minulla ainoa 156:n sähkövika oli virtalukon ympärillä olevan induktiosilmukan toimimattomuus joka aiheutti ajoneston päälle jäämisen. Vika oli johonkin aikaan tyypillinen 156:lle mutta vaikuttaisi siltä että induktiosilmukat on jo kaikista yksilöistä vaihdettu parempiin koska asiasta en ole sen koommin kuullut keneltäkään 156:n omistajalta.

V6:ssa on jouduttu useamman satasen arvoisia suorasuihkutuksen ilmamäärämittareita (ILMI)vaihtamaan. ILMI:n vikaantumine ei sinänsä yleensä estä ajamista ja vika tulee vähitellen ja johtuu ILMI:ssä olevan kuumalangan likaantumisesta. Osan vaihtaminen tasaa moottorin vetoa, vähentää kulutusta ja parnataa suorituskykyä. Vika voi ilmetä kyllä nelikoissakin mutta on tyypillisempi V6:lle.

Sanoisin ettei nykyiset Alfat ole mitenkään epätavallisen herkkiä sähkövioille.

Siis ketkä näistä sähkövioista pitävät meteliä ja minkälaisista?

Ei minulla ole sataviiskutosissa ollut sen kummempia sähkövikoja kuin autoissa yleensä. Tässä nykyisessä 215 000 ajetussa menee silloin tällöin polttimoita ja tavaratilan valokatkaisija joskus toimii, joskus ei. JTS-moottorille ovat aika tyypillisä moottorin ohjausjärjestelmän viasta muistuttavat aiheettomat hälytykset, mutta en tiedä sitä sitten, että onko kyse sähköviasta vai onko lambda-anturit vain liian herkkiä, että pienikin palamistapahtuman epäpuhtaus aiheuttaa hälytyksen. JTS-konehan on laihaseos-suorasuihkumoottori ja äärimmäisen hienostunut laite. Pienikin epäpuhtaus polttoaineessa voi sen verran heilauttaa palotapahtumaa, että syntyy virheilmoitus, vaikka ajossa tuota ei mitenkään huomaa.

Edellisessä 156:ssani oli niinkin kauheita sähkövikoja kuin että turvatyynyn anturi piti vaihtaa, koska se aiheutti joskus merkkivalon syttymisiä.

Vuoden 89- Seiskavitosessa ikävintä oli suomessa asennetun ajovaloautomatiikan reistailu, suomessa asennettujen lampunpesureiden toimimattomuus ja suomessa asennettujen istuinlämmittimien rikkoutuminen. Tehdastekoisista sähkölaitteista vikaa oli öljyn määrän merkkivalossa (liian herkkä - se syttyi, vaikka öljyä oli puolillaan), pesunesteen määrän merkkivalossa (syttyi, vaikka 2/3 oli vielä jäljellä) sekä jarrujen kuluneisuuden varoitusvaloissa sen jälkeen, kun autoon oli vaihdettu tarvikejarrupalat, joissa ei ollut kuluneisuuden tunnistimen vaatimia antureita. Mainittakoo kuitenkin, että suurin osa vioista ilmeni vasta, kun autolla oli ajettu jo 200 000 km.

Vuoden 85- Ysikympissä niitä sähkövikoja sitten vasta olikin. Edellä mainittujen lisäksi toinen takasivuikkunan sähköhissi takerteli, keskuslukitus oikutteli (samainen takaovi ei aina lukittunut, olisiko ollut maadoitushäiriö) ja mikä pahinta: kuljettajan istuimen selkänojan sähkösäädön katkaisija rikkoutui ja jouduin ottamaan katkaisijan kartanlukijan istuimesta, kun en raaskinut investoida uuteen. Onneksi kuitenkin istuinsäädöt olivat pelanneet ensimmäiset 12 vuotta ennen kuin tää järkyttävä vahinko pääsi käymään.

Mainittakoon muuten, että perheessämme samoihin aikoihin vaikuttaneissa Volvossa (-87) ja Mersussa (-90) ei ollut mitään häiriöitä ikkunahisseissä, istuinten sähkösäädöissä, öljyn määrän merkkivalossa...

Arvaatko, miksi?

Moi, alfoja saa käytettynä halvalla, uutena niitä ei missään nimessä kannata ostaa koska arvo putoaa kuin lehmän häntä. Mitä minulla on kokemusta 156:sta, isoin harmi oli koneen valtava öljynkulutus sekä jakopäänremmin kesto. Jälkimmäinen paukahti poikki ennen aikojaan eikä ole todellakaan ainut tapaus. Kone 2.0 TS.

Kiva oli alfaa kavereille esitellä mutta kyllä kerta riitti alfistina, on se kuinka "veret seisauttava" auto tahansa. Mulla se seisautti matkantekoa pääasiassa.