Ongelmanani on helvetilliset PMS-oireet (ainakin oletan oireiden johtuvan kuukautisista).
Noin 2-7 päivää ennen kuukautisia pääni pimahtaa täysin. Vaivun suoraan sanottuna syvään ahdinkoon. Mikään ei kiinnosta, saatan itkeskellä pitkin päivää, tulevaisuus näyttää toivottomalta. Masentaa niin perkeleesti, ettei mistään tule mitään. Päässä pyörii jopa itsetuhoisia ajatuksia. Tuntuu, että pää sekoaa lopullisesti. Pelkään itseäni noina kausina. Muutamia kertoja olen saanut paniikkikohtauksenkin. Satunnaisista paniikkikohtauksista kärsin viimeksi yläasteella.
Olen 19-vuotias ja tälläiset masennuskohtaukset ovat olleet riesana ehkäpä noin alle vuoden ajan. Ennen oireina saattoi olla vain lievä kiukkuisuus, ei näin vahva masentelu.
Olen perusterve, en syö pillereitä, eikä käytössä ole minkäänlaista lääkitystä.
Tiedän, etten ole ainoa maailmassa, joilla näitä oireita on, mutta vaikka ne saattavat kestääkin sen 2-7 päivää ennen kuukautisia, on sekin jo mielestäni liikaa, koska oireet ovat niin veemäisiä. Ns. "normaaleja" masennuskohtauksia on joskus muutoinkin, mutta koskaan ne eivät ole niin pahoja.
Vaikka saatankin tajuta oireiden aikana, että "Ahaa, kuukautiset alkavat parin päivän päästä, ehkä siksi olenkin näin masentunut", masentunut tunne ei silti häviä mihinkään. Sitten kun kuukautiset vihdoin alkavat, masentuneisuus häviää kuin tuhka tuuleen.
Kohtalontovereita? Onko teillä konsteja, jotka ovat auttaneet? Kannattaako lääkärille edes mennä näistä oireista, onko heillä tarjota esim. jotain lääkettä tälläisiin oireisiin?
Kiitos mahdollisesta avusta!
Noin 2-7 päivää ennen kuukautisia pääni pimahtaa täysin. Vaivun suoraan sanottuna syvään ahdinkoon. Mikään ei kiinnosta, saatan itkeskellä pitkin päivää, tulevaisuus näyttää toivottomalta. Masentaa niin perkeleesti, ettei mistään tule mitään. Päässä pyörii jopa itsetuhoisia ajatuksia. Tuntuu, että pää sekoaa lopullisesti. Pelkään itseäni noina kausina. Muutamia kertoja olen saanut paniikkikohtauksenkin. Satunnaisista paniikkikohtauksista kärsin viimeksi yläasteella.
Olen 19-vuotias ja tälläiset masennuskohtaukset ovat olleet riesana ehkäpä noin alle vuoden ajan. Ennen oireina saattoi olla vain lievä kiukkuisuus, ei näin vahva masentelu.
Olen perusterve, en syö pillereitä, eikä käytössä ole minkäänlaista lääkitystä.
Tiedän, etten ole ainoa maailmassa, joilla näitä oireita on, mutta vaikka ne saattavat kestääkin sen 2-7 päivää ennen kuukautisia, on sekin jo mielestäni liikaa, koska oireet ovat niin veemäisiä. Ns. "normaaleja" masennuskohtauksia on joskus muutoinkin, mutta koskaan ne eivät ole niin pahoja.
Vaikka saatankin tajuta oireiden aikana, että "Ahaa, kuukautiset alkavat parin päivän päästä, ehkä siksi olenkin näin masentunut", masentunut tunne ei silti häviä mihinkään. Sitten kun kuukautiset vihdoin alkavat, masentuneisuus häviää kuin tuhka tuuleen.
Kohtalontovereita? Onko teillä konsteja, jotka ovat auttaneet? Kannattaako lääkärille edes mennä näistä oireista, onko heillä tarjota esim. jotain lääkettä tälläisiin oireisiin?
Kiitos mahdollisesta avusta!
Vastaukset 3
Vanhimmat
olen siis jo 47 ja kk tulevat säännöllisesti. Ennen ei ollut mitään PMS oireita mutta nyt ilmeisesti on. Voi jessus. Viime kuussakin itkin ja surin omaa surkeuttani niin että hyvä etten ratikan alle juossut.
En oikeasti tajunnut mistä puristaa ennen kuin luin kirjoituksesi.
Pitääpä odottaa seuraavia kk ja tarkkailla tilannetta. Minä menen ainakin gynelle ja kysyn mikä auttaa.
Tee samoin. Olet vielä kk:si alkupäässä ja pitkä matka edessä.
Hyvää kesää sinulle.
Hei,
mäkin olen melkein 50 v ja nyt on alkanut tulla ensimmäistä kertaa elämässä pms oireita ja rajuja.Ja pahoja paniikkikohtauksia samalle viikolle myös.
Nyt olen saanut homman kuriin.Kaksi kuukatta on ollut rauhallisempaa.Mulla on kymmenenpäivää keltarauhashormonia Terolut 5mg ja syön samaan aikan vahvaa b-vitamiinia.Oli aiemmin Primolut,muta se ei ollut hyvä.
Mulla on myös masennuslääkitys paniikkeihin, mutta vasta tuota edellä mainitun satsin lisääminen on alkanut auttamaan.
viikonloppu on mennyt rypiessä itsesäälissä ja itkiessä. Epätoivossa olemista ja sitten vituttaa niin saatanasti, että kaikkien naamat vituttaa ja lujaa. Toisaalta on helpotus kun tietää mistä tää johtuu, mutta työkaverit jne voi joutua turhaan tulilinjalle, mikä on väärin. Vois juosta vaikka pää edellä seinään, jos se auttais...
Onkohan kukaan tehnyt murhia kärsiessään pms:stä, saiskohan siitä lieventäviä tekijöitä :)))???