Suruisana soi kielet viulun,
samettiin kyyneleet kuivuvat
Lasi viiniltä tuoksuva,
tyhjyyttä eessään kimaltaa
Sydämensä siihen vastaa
Kuin syytöksiin karkeisiin,
paljastuksiin kivuliaisiin,
tuskaisina viiltäviin
Revittyinä tunteet rinnastaan,
vajavaisena aika seisahtaa,
vaikka kuinka sen juosta haluaisi
Valuu vain viini suonissaan
Kivun lievittää,
hetken edes
Ehkä lisä tuon aineen,
murhettansa pois myös vie
Lisää juomaa halajaa
Ehkä oli hälle tuo välke,
unohduksen syvyyden mitta,
mut tulijalle se murheen,
läsnäolon pyyntönä kaikui
Sanat hälle kuiskaa
Syytä syvän synkkyyden,
hellivän äänensä painoilla,
pyytää rauhassa kertomaan
Ei tiedä sydämessään,
mieli miksi avoimena,
silmien noiden alla
Mut kuulla pian saa,
oman äänensä kertomaa,
murheensa määrän
Löytyneenä oli ilot,
naurun kaiut kuuluivat
Ajat surun, pelon,
kulkivat ajoittain
Kunnes hänet ilo jätti,
suunnat oli heille eriävät
Hävinneet on silmät nuo,
hälle hetken katseensa suoneet
Niin on poissa myös murheinen mieli,
huomaamatta hän pois sen vei
Vain kuuntelemalla,
vain ymmärtämällä
Avoimena on ovi aamuun,
uutena koittavaan
Sinne askeleensa nyt johtaa
samettiin kyyneleet kuivuvat
Lasi viiniltä tuoksuva,
tyhjyyttä eessään kimaltaa
Sydämensä siihen vastaa
Kuin syytöksiin karkeisiin,
paljastuksiin kivuliaisiin,
tuskaisina viiltäviin
Revittyinä tunteet rinnastaan,
vajavaisena aika seisahtaa,
vaikka kuinka sen juosta haluaisi
Valuu vain viini suonissaan
Kivun lievittää,
hetken edes
Ehkä lisä tuon aineen,
murhettansa pois myös vie
Lisää juomaa halajaa
Ehkä oli hälle tuo välke,
unohduksen syvyyden mitta,
mut tulijalle se murheen,
läsnäolon pyyntönä kaikui
Sanat hälle kuiskaa
Syytä syvän synkkyyden,
hellivän äänensä painoilla,
pyytää rauhassa kertomaan
Ei tiedä sydämessään,
mieli miksi avoimena,
silmien noiden alla
Mut kuulla pian saa,
oman äänensä kertomaa,
murheensa määrän
Löytyneenä oli ilot,
naurun kaiut kuuluivat
Ajat surun, pelon,
kulkivat ajoittain
Kunnes hänet ilo jätti,
suunnat oli heille eriävät
Hävinneet on silmät nuo,
hälle hetken katseensa suoneet
Niin on poissa myös murheinen mieli,
huomaamatta hän pois sen vei
Vain kuuntelemalla,
vain ymmärtämällä
Avoimena on ovi aamuun,
uutena koittavaan
Sinne askeleensa nyt johtaa
Vastaukset 3
Vanhimmat
tarina elämästä, yhdestä. Kiitos.
yksi elämä, monta tulevaisuutta...
Hukkuakko viinin virtoihin, vaiko jättää sen houkutin ja kävellä uuteen aamuun...
Antaako hetken helpotuksen, vaiko pysyvämmän unhoituksen, elämänsä jatkon ohjata...
Kiitos itsellesi.
Olen samaa mieltä..yksi elämä,monta tulevaisuutta.
Kuunnella sydämen ääntä,seurata sisintään,minne se sitten vieneekin..
Kai meille jokaiselle on suunnitelma tehty,toiset tosin korjailevat sitä itse ;)
Niin,kyllä viini on hyvää kohtuudella nautittuna.
Voi se viedä murheet,voi se uudet pintaan nostaa
saattaa ilon helmetkin pisaroida
mutta ei siitä lemmenhuoliin lääkkeeksi ole.
Kiitos kirjoittajalle,luin useaan kertaan,ajatuksella.