stressi ja paniikkikohtaukset

Siis oletko töissä KAHDESSA paikassa ja yrität vielä opiskellakin samalla...?

No ei ihme jos stressaa...

Syö nyt ekaksi jotain b-vitamiinia...apteekissa tietävät, mikä on "hermostolle hyvä b-vitamiini"...magnesiumiakin voisit syödä niihin täriseviin käsiin..

Mutta ennen kaikkea - sinun pitää opetella RENTOUTUMAAN...varttikin per päivä on hyvä, kunhan vain opit tekniikan...

Esim.

- sängylle

- jalat tyynyn päälle

- rauhoittavaa musaa päälle

- sitten vain keskityt OLEMAAN...olemaan...olemaan...

Moikka !!

Mulla on parin vuoden ajan ollut sellaisia paniikkikohtaukseksi luulemiani fiiliksiä. Mulla ne vaan tulee avarilla paikoilla. Sydän alkaa paukata kovaa vauhtia, pyörryttää, on huono olo, hengitys on raskas jne. Näitä fiiliksiä tulee ja menee. On hyviä jaksoja ja sitten taas huonoja. Taustalla tuntuu olevan stressaavat tekijät. Nyt on menossa huono kausi. Ei huvita lähteä mihinkään, kun tuntuu että kuitenkin alkaa voida siellä huonosti. Tämä huono kausi alkoi kun töissä on ollut hurjan kiire ja toisaalta lähipiirissä on selvinnyt vakava sairastuminen.
Mutta nyt olen päättänyt hakeutua hoitoon ja olen jo tilannut ajan lääkäriltä. Keskiviikkona on aika tulossa. Sairaslomaa mä en halua, koska parempi olla töissä kuin murehtia kotona.

Mut toivottavasti tästä tekstistä oli mitään apua...

Koita jaksaa ja hakeudu ihmeessä lääkäriin...

Moi!

Tiedän tunteen. Sulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko jätät työsi tai opettelet suhtautumaan, miten hallita stressiä (piste).

Voin kuvitella täysin olotilasi ja se pakeneminen olisi helpoin tapa. Olen päästänyt itseni "helpolla" ja paennut niitä satunnaisia pakene tai kuole olotiloja esim. ihan ruokakaupoissakin. Siihen ei kannata ruveta - se kostautuu, koska se on niin helppoa.

Paras lääke on ollut kahvin juonnin lopettaminen. Kofeiini vain pahentaa stressihormonikäyttäymistä ;)

Mulla on kokemuksia työn, liikunnan ym. pitkäaikaisen rasituksen aiheuttamasta burn outista, joka ilmeni paniikkihäiriönä (ilman syytä tulevat paniikkikohtaukset, ja niistä johtuvat sosiaalisten tilanteiden kammot (tai oikeastaan sellaisten tilanteiden pelko joista ei pääse "pakenemaan")).

Lääkäri määräsi masennuslääkkeitä ja rauhoittavia, joilla oireet pysyivät kurissa mutta eivät parantuneet. Tarina on pitkä, mutta lyhennetty versio menee niin että yli vuoden tiedon etsinnän jälkeen päätin kokeilla magnesium tabletteja (tai oikeastaan magnesium & kalium), joita saa apteekista ilman reseptiä.

Magnesiumilla oli ihan uskomaton vaikutus heti ensimmäisestä päivästä alkaen! Minun tapauksessa se rauhoitti sekä pulssia että mieltä, ja ilman syytä tulevat paniikkikohtaukset ovat nyt loppuneet. Myös stressinsietokyky on taas ennallaan.

Olen syönyt magnesiumia marraskuun alusta lähtien melko suuria annoksia, 700 - 1200 mg päivässä. Erityisesti alkuun olo oli sitä parempi mitä enemmän magnesiumia otin. mahdollisen yliannostuksen huomaa siitä että on ripuli. Nyt en enää pyst edes 1200 mg päivässä ottamaan. 700 mg:kin on jo liikaa jos on stressitön päivä.

Mielenkiintoisinta oli että masennuslääkkeen tarve väheni tasaiseen tahtiin kun magnesium paransi oloa. Nyt pystyn taas olemaan ilman päivittäistä lääkitystä!

Mun oireet siis johtuivat ainakin suurelta osin magnesiumin puutteesta, joka voi aiheutua mm. stressistä (sekä henkinen että myös fyysinen (urheilu)), puutteellisesta ravinnosta, liiasta kahvin ja alkoholin juonnista, jne. Magnesium on tärkeä stressikemikaali. Siitä löytyy tietoa mm. kirjasta "The magnesium factor" (mä ostin sen www.amazon.com:ista).

Toinen mikä mulla tuntui auttavan on Berocca tabletit.

Moi, olen juuri samassa tilanteessa, mutta en opiskele samaan aikaa. Työtehtäviini kuuluu asiakaspalvelu ja aina on hirveä kiire. Olen juuri samanlaisessa tilanteessa töissä, kädet tärisee ja heikottaa... En ole hakenut sairaslomaa, mutta olen siitä hyvässä tilanteessa että pystyin ottamaan lomaa ilman lääkärissä käyntiä. Olen miettinyt paljon ahdistavaa tunnetilaani ja huomannut että tilanteeni johtuu suurimmaksi osaksi peloista ja jännityksestä. Olen aina ollut ujo vaikka ehkä sitä eivät ihmiset uskokaan koska vaikutan ulospäinsuuntautuneelta. Kotona minulta on vaadittu aina paljon ja pienikin epäonnistuminen on saanut minut aina tuntemaan itseni luuseriksi vaikka tiedän että kaikki epäonnistuvat joskus. Aloin pelätä epäonnistumista ja sitä että minua arvostellaan, koska kotona minua on arvosteltu jatkuvasti. Jatkuva jännitystila jossa jännitän mokaavani asiakastilanteessa tai että joku näkee minun epäonnistuvan, on saanut minut paniikinomaisiin tiloihin. Olen miettinnyt hakevani apua ongelmaani, mutta tiedän että parhaiten minua auttaisivat kun tunnustaisin ongelmani avoimesti lähimmäisilleni ja kavereileni. Hävettää vain kertoa tällaisista asioista, mutta se helpottaisi stressiä todella paljon, kun voisi kertoa että minua pelottaa, jolloin voisi myös tukeutua toiseen ihmiseen.

Sairaslomaa saat varmasti ja kannattaa ehdottomasti hakea, koska silloin voit itsetutkiskella asioita rauhassa ja löytää omia syitä jännitykseen. Tässä tilanteessa apua olisi valtavasti myös psykologista.

Voimia kesään =)

Tarinasi kuulostaa hyvinkin samanlaiselta, kuin omani. Lomalta paluu töihin ei ollutkaan helppoa, olin saanut siellä todella pahan kohtauksen jo muutaman kerran aikaisemmin ja niimpä nukuin niin huonosti töitä edeltävänä yönä, että näin parhaaksi jäädä sairaslomalle. Sain vähän yli viikon.

työpaikallanne aiheuttaa juuri tuollaisia mitä alkuperäinen kuvasi. Kokemuksesta tiedän. toimistoakennukset ovat pahoja koneellisen ilmastoinnin vuoksi, siellä on selvästi happivajetta. Lisäksi kaikki toimistokoneet suoltavat ilmaan kaasuja ym. joita ilmastointi ei suodata pois vaan ne kiertävät ihmisten hengityselimissä päivät pitkät.

Huonossa hapessa oleva ihminen ressaantuu pienestäkin ylimääräisestä ponistelusta, koska voimat menee itsensä koossa pitämiseen. Siitä se kierre alkaa pelolla.

Ei ole välttämättä kyseessä paniikki vaan sisäilmaongelma. Pitäkää ikkunoita auki niin helpottaa.