Olisi toivottavaa, että kaikki suviseuroissa käyneet kirjoittaisivat tähän yhteen avaukseen kokemuksensa omien havaintojensa ja tuntemuksensa pohjalta.
Keskustelu suviseurakentältä on vapaa
Keskustelu suviseurakentältä on vapaa
Suviseurakokemuksenne tänne
avaaja
423649
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Minua kiinnostaisi kuulla/lukea, oliko yhdelläkään puhujapapalla ryhtiä ottaa esiin tupakointikysymystä.
Aiheesta ei ole kuulunut. Ehkä joku toinen on kuullut, kirjoittakoon?
Kaleva kirjoitti hyvin Suviseuran keskeisestä hommasta eli syömisestä. Sieluahan sinne on menty ravitsemaan ja kavereita tapaamaan.
http://www.kaleva.fi/plus/juttu736424_page0.htm
vl-siunausta "jumalan valtakunnan huoneenhallitukselle" ja "paikallisten yhdistysten johtokunnille" - kuinka monijumalainen vl-lahko onkaan, nyt tuli jo pari sataa jumalinstanssia?
Täällä palstalla velloo viha ja levottomuus. Seurakentällä tunnelma oli onnellinen ja rauahallinen. Todeksi kävi jälleen Jeesuksen sanat:
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa.
Tällä palstalla riekkuvat sydämensä uskon menettäneet, jotka lietsovat epäuskoa, vihaa ja syntielämän hyväksymistä muka hyvän nimissä, vaikka perimmäinen pyrkimys on saada hyväksyntää inhimillisille haluilleen syntiin ja helppoon elämään. Jälleen käy todeksi nämä sanat:
Kuka ei ole puolellani, on minua vastaan.
Ihanat, rauhan ja rakkauden tuulet siellä puhaltelivat, toisin kuin tämän maailman riennoissa, joissa ilo hankitaan päihteillä ja jopa huorinteoilla. Maailman, jossa johtotähtenä on ihmisen itsekkkyys ja moniarvoisuus = synnillisyyden hyväksyminen ja ihannoiminen eli juoppous, huoruus, avioerot, mammonan palvonta jne.
puhalteli Sievin pelloille itte perkele!
mutta uskovaisten jättämistä esirukouspyynnöistä huokui epätoivo, tuska, alkoholismi, huumeet, aviorikokset, pettäminen jne.
= naurua naamassa ja itkua sydämessä.
taakkaa ja ahdistusta vl.rukouspyynnöissä.
Kuuntelin monia saarnoja radiosta. Siellä taisi tulla tällekin palstalle rivienvälipalautetta hoitokokouksista. Eli jos joku ei kuulu, kun puhutellaan, on ajateltava srk:n suojelemista ja siksi toivotettava tottelematon ulos. Tuntui aika rajulta se, että pitää olla tosi täydellinen "kilvoittelija", jotta kelpaa "jumalanlapseksi". Ei ihme, että sisäinen kontrolli on niin raju.
Luettelit 'maailman ihmisten ilonaiheita'.
Unohdit, että monet vl:t ovat mammonan palvelijoita, nikotiinin orjia, masentuneita, väsyneitä, pinnallisia, teeskentelijöitä...
Jos sinä et ole, niin se on hyvä. Tuskin sinulla on syvällistä tietoa monenkaan vl:n sydämentilasta ja sisäisestä maailmasta.
Kuka sinulle uskaltaa niistä puhua? Noin vahvalle kilvoittelijalle ja onnistuneelle parannuksentekijälle?
että noin suuri joukko johdetaan poispäin Raamatusta ja Raamatun opeista. :((
Kävitkös ex-vl tällä kertaa suviseuroissa ja jos kävit, niin mitkäs olivat tunnelmasi siellä.
Eihän sinulla ollut tällä kertaa edes pitkä matkakaan. Minä kävin ja tuntemiset olivat samat kuin aina ennenkin.
Olen joskus koettanut heittäytyä uskoon oikein tosissani, mutta aina on käynyt niin, että hempeiden tuntemisten jälkeen tulee armoton arki vastaan. Onkohan sitä liian viisas, kun ei osaa uskoa sillä tavalla lapsen lailla.
Kävin Sievissä ja olimme siellä pari päivää. Tunnelmat ovat samantyyppiset kuin Sinullakin ainakin tuon tupakoinnin suhteen! ;)
En voi tajuta, miten tuollainen pahe pesii muuten noin askeettisessa porukassa. Eniten tietysti hämmästyttää nuorten äitien tupakointi, mutta kyllä miestenkin tupakointi on vahva itsekkyyden osoitus. Sitä se on nautinnollisesti/ himollisesti, ajallisesti ja taloudellisesti.
Pienten poikien tupakointikokeilut ovat surullisen näköistä puuhaa, koska tietää, mihin se johtaa. Tuskin ne ison perheen keskellä tajuavat, miten paha asia se oikeasti on?
Kuuntelin saarnoja sekä kentällä että radiosta. Alustuksenkin kuuntelin. Se oli mielestäni oppitunnin ja saarnan sekoitus. Siinä kerrattiin samat asiat, mitkä olivat jo tulleet saarnoissa esille.
Sydämenusko oli sitä, että pysyy tässä laumassa, elää vl-mallista elämää ja pyytää synnit anteeksi tarvittaessa. Vl-yhteisöllisyys on sydämenuskolle välttämättömyys. Muuten käy huonosti. Eikö se mennyt vähän noin? :D
Ennen luulin aina, että olen ainoa yksilö koko kristillisyydessä, joka vaeltaa jaetulla sytämellä.
Tämän palstan kautta olen tullut huomaamaan, että meitä omituisia otuksia on tällä muitakin.
Olen väsynyt näyttelemään tosi uskovaista.
Mutta en voi esiintyä myöskään epäileväisenä.
Kuitenkin saarnamieskin aina puheensa yhteydessä muistaa mainita, että on tullut tänne suurissa epäilyksissä ja kiusauksissa.
Silloin minua alkaa aina huvittaa, sillä kuvittelen saarnamiehen vaelluksen ja uskonelämän olevan melko vahvaa ja säntillistä.
Nämä maininnat saattaa olla myös tavasta muistuttaa huonoudestaan, ikäänkuin se kuulusi saarnavirkaan. Voiko saarnamies epäillä uskoaan, tuntuu vähän omituiselta.
Radiosta sitä pitää kuunnella, sillä kentällä ei voi keskittyä kuunteluun.
On siis turhaa mennä koko kentälle, kun kuulee vaikka kotonaan.
Kentällä tulee vain turmeluksen tunteet, kun katselee sitä hulvatonta touhua.
Mutta ajattelet paljolti samalla tavalla ja se on huvittava asia
Minä luulen, että Sinun tilanteesi on hieman pahempi kuin minun. Minut on julkisesti erotettu ja kukaan kunnon vl ei pidä edes huonona uskovaisena. Minulle sanotaan seuroissa päivää tai heippa. Nykyisin ei enää muistuteta, että mihin se jumalanvaltakunta on minulla hukkunut.
Minä saan olla se mikä olen, eikä tarvitse näytellä mitään. Jos sanoisin olevani uskovainen niin sitä ei edes uskottaisi. Mutta paha minun on kaameaa julkijumalatontakaan näytellä, koska en ole sellainenkaan. Ei ole edes korviksia. Minulla se ei ole uskon merkki, en vain halua niitä.
Mutta yritä kestää, kyllä tämä tästä... ;D
Olisikohan tuo helpompaa, jos tunnustaisi, etten ole oikea uskovainen?
Mutta olen yrittänyt tulla käsittämään parannuksen armon. Ei sitä voi käsittää.
Jos käsittäisin, teeskentelisin silloinkin.
Olen minkä olen ja en muuksi muutu.
Jumalan terveen sanominen tuntuu puulta, kun ei oikeasti ole terve Jumalassa ja siksipä se sanominen jääkin epämääräiseksi mutinaksi.
Kyllä sinulla on helpompaa, kun ei tarvitse näytellä vaan saat olla vapaa.
Minä olen vaan tottunut näyttelemään monenlaisia roolihahmoja pienestä pitäen muissakin kuin uskon asioissa.
En uskalla sanoa tuosta mitään, sillä ei tämäkään ratkaisu ole ollut helppo. Mutta kuitenkin se on ollut minulle parempi kuin se, että olisin joutunut kipsaamaan omat ajatukseni ja toimimaan toisten sanelun mukaan. Ajatusten vapaus on tosin tärkeämpi kuin se, saako olla esim. telkkaria. Pystyn askeettiseen elämään, mutta en suostu siihen alistavien ihmisten määräyksestä. Ehkäisykielto on tosin niin paha, että en voi ajatellakaan tulevani vl:ksi, vaikka olenkin jo maho itse. Periaatetasolla se on niin väärin meitä naisia kohtaan.
Mieti tykönäsi mikä on Sinulle sopivinta. Älä tee sellaisia ratkaisuja, mitkä ajavat Sinut umpikujaan! Jos tuntuu, että vl on tutuin ja turvallisin, niin älä jätä sitä, jos Sinua ei ajeta sieltä pois. Vain Sinä itse tunnet sen, miten paljon kestät entisen jättämistä...
Kivaa tekstiä näin ulkopuolisin silmin, ois kiva tutustua!:)
Siis? Siis? Siis? Mitä tämä lause oikein tarkoittaa, voisitko ihan suomentaa ja laittaa jotain perusteluita???
Minuun saa ottaa vapaasti yhteyttä.
Osoitteeni on
[email protected]
Olen vanha nainen, joten juttuni ovat sen mukaisia. ;)
Tällä palstalla tulee hyvin selvästi ilmi, että monet ovat kärsineet hirvittäviä vääryyksiä vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen toimesta. Jeesus antoi selvän merkin, miten erottaa "väärät profeetat" oikeista; ne ovat "hedelmät"; ei yksikään hyvä puu tee huonoja hedelmiä! Miten on selitettävissä vanhoillislestadiolaisuuden pahat aikaansaannokset???
Mutta mitä Jeesus kehoittaa tekemään, kun on kohdannut vääryyttä? Hän kehoittaa rukoilemaan vainoojien puolesta, ja antamaan anteeksi. Samoin tekee Dalai Lama, joka päivittäin rukoilee kiinalaisten puolesta; kommunistisen Kiinan, joka on vuosikymmenet vainonnut Tiibetiä. Hän sanoo kiinalaisten itsekin salaa sydämessään toivovan vapautusta kommunismin kurjuudesta. Uskon, että moni vl myös sydämessään salaa toivoo vapauteen vanhoillislestadiolaisuuden kurjuudesta.
Niin haloo vanhoillislestadiolaiset on ihan samanlaisia/samankaltaisia ihmisiä kuin ihan kaikki ihmiset muutkin maan päälä. Ei ne ole mitään ihme ihmisiä, ei todellakaan, samallailahan ne elää kuin kaikki muutkin, vai luuletko että ne elää jossain heimossa ja yksinäisyydessä ja ovat kuin jotain herran enkeleitä, ei todellakaan, tutustuppa nyt ensi kerralla kunnolla johonkin vl ihmiseen ja totea sitten että ihan samanlaisia ne on.. niilä on vain se usko.
"Kuka ei ole puolellani, on minua vastaan.".
Lausuma tulee Hitleriltä.
vikoineen, elämäntapoineen ja verellä pestyjä niinkuin muutkin uskovat, no, sitten ei ole mitään ongelmaa.
että vl-herätysliike opettaa Raamatun vastaisia sielunvihollisen oppeja?
Olin suviseuroissa perjantaista sunnuntaihin. Halusin lähteä sinne, koska ei ollut mitään ihan pakollista estettäkään ja toisinaan suviseuroista on jäänyt hyviä muistoja ja kokemuksia.
Tällä kertaa Suviseurat oli melko turhauttava kokemus. Niistä jäi jotenkin tyhjä olo. Kuuntelin toki seurapuheita ja niin edelleen, mutta kovin kriittisellä mielellä. En saanut niistä mitään kovin kummoista sielunravintoa. Tunsin itseni suviseuroissa myös jotenkin turhautuneeksi ja kahlituksi. Mieltäni painoivat tekemättömät työt ja olin vain vankina seurakentällä, vaikka oisin voinut hyvin olla kotona tekemessä muutamia tehtäviä, jotka nyt vain turhaan siirtyivät. Poiskaan en voinut lähteä, koska olin tuttavien kyydillä eikä sitä nyt muutaman tunnin takia seurakentällä halunnut matkustaa satoja kilometrejä.
Tunsin itseni myös yksinäiseksi ja paljon jouduin tallustelemaan seurakentällä ilman seuraa. Tietysti juttelin muutamien sukulaisten ja tuttavien kanssa niitä näitä, mutta se vain lisäsi sellaista tyhjyyden tunnetta. Sitäpaitsi suurin osa ajastani oli ahdistunut olo ja morkkis, enkä kyennyt muuta kuin nukkumaan päiväunia teltallani, vaikkei oikeastaan edes ois väsyttänyt.
Ymmärrän hyvin, jos kaikkia ei kiinnosta lähteä suviseuroihin tuhlaamaan aikaa ja rahaa. Jos puheita haluaa kuunnella, niin netistä ja radiosta nekin löytyy.
Torstaina kun saavuin kentälle, kenttä oli liejuinen ja maasta nousi tympeän pistävä haju.
Torstaina oli muutoinkin huonoa säätä. Vielä perjantaina jatkui kumisaapaskeli. Lauantaina saattoi jo kävellä pikkukengässä, kun kiersi niitä kosteikkopaikkoja.
Tupakka paloi entiseen malliin. Kun istuin teltan ulkopuolella oleveilla penkeillä, niin minua alkoi häiritä ympärillä savun käry ja kuvottavaa oli katsella, kuinka nuoret ihmiset pilaa terveyttään tietämättöminä, mihin tupakan orjuus johtaa. Päivämiehessä oli esitetty toivomus, ettei tupakoinnilla häirittäisi muita ihmisiä, mutta minua se tupakointi häiritsi kyllä niin paljon, että koko seuroista jäi jälleen kerran vastenmielinen kokonaiskuva.
Ja joka puolella näki niitä tupakin käryyttäjiä.
Kävelin sitten ohi erään autokatoksen, jossa huomioni kiintyi tupakkia innokkaasti vetävään kehitysvammaiseen.
Oikein piti pysähtyä paikalleen ja katsoa silmät tapillaan, kun pyörätuolissa oleva aikuinen veteli omalla erikoisella tyylillään savua sisäänsä.
Maistuuko hyvälle, kysyin: hyvälle maistuu, köh, köh, imaisu, köhhh.. Tidätkö sinä, että tupakointi on erittäin haitallista sinun terveydellesi?
Nyt sinä puhut pötyä, tämä on niin terveellistä.
Kehitysvammaisen vanhemmat seuraavat hymyssä suin keskusteluamme. En kuitenkaan voinut jäädä pitemmäksi aikaa jatkamaan tarinointia, kun kumppani jo kiskoi minua jatkamaan matkaa.
Läppäisin monelta nuorelta tupakat kädestä ohittaessani. Minulla olisi ollut virtaa jatkaa tupakan vastaista kampanjointiani seurakentällä, mutta mahdollisuutta siihen oli hyvin rajoitetusti.
Itse asiassa en viettänyt seurakentällä paljoakaan aikaa, vaan sen ulkopuolella.
Sunnuntaina näytti siltä, että puolenpäivän jälkeen tulisi kova ukonilma ja kaatosade.
Ukkonen katkaisi äänentoistolaitteiden kuuluvuuden ja saatiin olla hiljaa jonkun aikaa.
Puhujat kyllä koettivat kirkastaa elämää laidasta laitaan, mutta harmikseni he eivät puuttuneet sanallakaan sellaiseen paheelliseen elämäntapaan, kuin tupakan orjuuteen.
Tämä on nyt jo menetetty sukupolvi tupakan ikeen alle, sillä saarnaajat eivät ole valistaneet nuoria tupakan haittapuolista ollenkaan.
Siellä kentällä havaitsi, miten ainoastaan tupakka
tuo rauhaa ja lohtua rasittavaan perhe-elämään.
Jeesuksen veri ei siihen anna voimaa, vaan nikotiiniannos kerta toisensa jälkeen.
Huomioni kiinnittyi myös vesiojiin, joihin oli syydetty pulloja ja roskaa, käytetty siis kaatopaikkana.
Mahtaa olla vaikeaa kaiken rojun kerääminen vesiojasta ja tupakan tumpit jää peltoon.
Nuoriso istuskeli ja seurustelumuotona oli useammalla tupakka tai sikaari, joka on uusi muoti-ilmiö. Tupakalla haetaan miehisyyttä ja itsetuntoa. Mikä kuvottavinta, nuoret tytöt vetelee tajuamatta, että vuosien päästä tupakka tärvelee heidän kauneutensa ja terveytensä.
Mutta ei kuule valistuksen eikä varoituksen sanaa tästä paheesta saarnamiehen suusta. Kaikesta muusta kyllä kannetaaan kristillisyydessä huolta, mutta tupakka on tarkoin varjeltu hyve/paha.
Mitä muut näitte ja koitte.
Olimme Sievissä pe-illasta su-iltaan. Ilmat olivat koko ajan siedettävät, melkein hyvät ja ihanteelliset. Paikkammekin oli niin laitimmaisena, että sieltä pääsi helposti pois, eikä se ollut ehtinyt tallaantua pehmoiseksi kuravelliksi.
Kävimme kahvilla muutaman kerran kentällä. Ruokapuoli hoitui vaunussa litramyynnin ansiosta. Jonotimme aika kauan kahvia ja siinä samalla seurasimme meininkiä muutenkin. Poikaporukka oli parkkeeraanut kahvikatoksen räystään alle istuskemaan ja tupakoimaan. Parattomia, siloposkisia, ehkä juuri yläkouluikäisiä? Tupakkaa paloi reilusti, vaikka kielto oli, ettei ravintolan lähellä saa polttaa.
Järjestysmies tuli samaan jonoon ja meni etuosaan hakemaan kahvia. Olisin sanonut hänelle noista pojista, mutta he ehtivät lähteä. Jättivät tosin roskansa jäljelle.
Siellähän on pieniä ahkeria lapsia, jotka keräävät tuollaisten jätteet!
Sitten illalla alustuksessa kehuttiin vl-lasten erinomaisuutta verrattuna eivl-lapsiin. Tuo pieni särö oli minulla mielessä, enkä oikein noita kehumisia muutenkaan kovin korkealle noteeraa. Ei muissakaan HENGELLISISSÄ tilaisuuksissa eletä kuin pellossa, kurittomasti ja päissään, ei edes näkyvästi tupakoiden!
haiskahtaa lievä kateus ja sellainen särö tässä sinun tekstissäsi, sellainen ns. yleistäminen, pilkka ja halveksinta. On aivan pakko kirjoittaa tänne sunkin, oisit pysynyt kotona jos ei suviseurat kiinosta, pitää tulla tänne sitten kirjoittamaan ja mollaamaan. Itse pysyin kotona ja ihan vain siitä syystä että en jaksanut lähteä paikan pääle, en jaksanut lähteä katsomaan sitä touhua sinne, vaikka kiinostusta oisi ollut, kuuntelin kaikessa hiljaisuudessa kotona ja nautin, elämä on yksi nautinto yksineläjälle.:)
Outoa että kiellät toista kirjoittamsta tänne. Tähän ketjuun nimenomaan pyydettiin suviseurakokemuksia. Itse kukin kirjoittaa mitä on kokenut. That's it.
tosi väsähtäneitä vliä, ärhentelee ja ojentelee joka suunnalla. Reissussa rähjääntyy. Suosittelen nukkumista Sievissä olleille.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1550793
Oliko havaittavissa mitään uusia tyylejä sauhuttelurintamalla. Saako muuten ehtoollispöydässä tupakoida samalla kun mutustelee öylättiä ja siemailee 8%:sta halpaa punkeroa?
Minua vastaan käveli papin kaapussa mies, jonka pysäytin seurakentällä lauantaina.
Oliskos teillä aikaa vähän jutella.
No ei oikein, kun olen menossa ehtoollisjako tilaisuuteen telttaan, mutta jos pikaisesti kysyt, niin voin vastata.
Minulla kummastuttaa tuo tupakointi täällä, miksi ette koskaan kanna seurapuheissanne huolta kristikansan raittiudesta.
Onko sinulla oma sydämesi tila kunnossa, kun kysyt tuollaisia. Kun on Jumalan rauha sydämellä, ei kanna huolta eikä murheita toisista ihmisistä.
Mutta eihän se voi olla oikein, että nuoret jää tupakan koukkuun jo lapsesta asti ja noitakin nuoria tyttöjä, miksi heidän terveytensä ei kiinnosta teitä.
Minulla ei valitettavasti ole aikaa nyt jutella asiasta enempää. Tupakointi on paha tapa ja siitä on kyllä puhuttu.... eipähän puhuta, sanon.
Joo, nyt täytyy mennä.
Oliskohan puhujalla ollut haluja keskustella tupakoinnista, vaikka olisi ollut aikaakin.
Aika tylyltä vastaus tuntui, kun tuli puheeksi arka asia tupakka.
Lehdistökään ei koskaan kysele mitään arkoja asioita nykyään, johtuu varmaan hyvä-veli järjestelmästä.
En tiedä tuosta kysymästäsi asiasta. En ollut liikenteessä silloin kun jonot mutkittelivat ehtoolliselle. Tupakoiko joku jonossa?
Mutta edellä kerroin tuosta pikkupoikien tupakoinnista ravintolakatoksen alla. Unohtui sanomatta pieni asia. Se, että nämä pojat opettelivat tekemään renkaita ja osalla onnistui jo. :D
Nuoret tytöt ja nuoret äidit polttivat tupakkaa ja yllättävän monet miehet. Jälkiseuraamuksena jää itselle se, että kun nenääni tulee jossakin toisaalla tupakan savua, niin mikäs muu siitä tulee mieleen, kun - suviseurat!
Aimo Hautamäki kertoi haastattelussa, että SRK lähettää puhujia harkinnan mukaan sen jälkeen kun johonkin on pyydetty puhujia.
Jeesuksen lähetyskäskyn mukaan pitää Mennä ja Tehdä kaikki kansat Jeesuksen opetuslapseksi.
Eikö SRK:n strategiassa ja Jeesuksen käskyssä ole aika paljon ristiriitaa ?
Tein vahingossa erillisen alotiuksen kun en heti huomannut tätä avausta - kiitos vinkaajalle.
Olen ex-vl. Päätin lähteä katsastamaan lestadiolaismeininkiä vuosien tauon jälkeen. Näin jälkeenpäin on vaikeaa löytää mitään positiivista reissusta, ja päätinkin, että tämä kerta sai jäädä viimeiseksi.
Olen ollut niin kauan poissa kuvioista, ettei siellä kentällä kävelessä tullut kovinkaan montaa tuttua naamaa vastaan. Yksinäistä oli, ja jotenkin masentava ja ahdistava ilmapiiri ei-lestadiolaiselle. Tiedostin hyvin vahvasti oman ulkopuolisuuteni ja sen, etten missään nimessä haluakaan kuulua heidän joukoonsa. Tuli hyvin surullinen olo, kun vastaan tuli paljon lestadiolaisnuoria, joista oikein paistoi henkinen tyhjyys ja identiteetittömyys. Niin kuin olisivat olleet yksin eksyksissä siellä kymmenien tuhansien ihmisten seassa.
koin itse Nivalassa vuosien jälkeen seuravieraana. eniten silloin järkytti nähdä nuorisoa. He olivat täysin muotinukkeja, ketjupolttajia ja norkoilivat päät painuksissa omissa sakeissaan törkeänroskaisella alueella. Heitä ei erottanut "mmailman" nuorista kuin puuttuvat lävistykset eli jotain tosi pientä.
Toiseksi tajusin, että jos haluaisi olla tositosiuskova, olisi paras jädä kotiin ja kuunnella rauhassa radiosta seurat. Mutta vl.kulttuuriin kyllä kuuluu pakollinen sosiaalisuus eli suvisvelvoite myös. Se on juuri se "uskovainen-haluaa..." -säännöstöä.
Jotenkin jäi mieleen, että ihmiset ovat tosiaan aivan arkisissakin asioissa paimennettavia, kun pitää lapsen roolissa "olla uskomassa". Itselläni oli vielä entisiä uskonveljiä ja -sisaria siellä, ja he toki muistivat mulkaista vihaisesti niinkuin exää kuuluu mulkoilla. Hassua MUUTEN SEKIN. lUULISI, ETTÄ jEESUS KEHOITTAISI SEISOMAAN RINNALLA JA RAKASTAMAAN TAKAISIN...
TÄLLÄ KERTAA KUUNTELIN RADIOSTA KOTONA.
Kuvasit aika osuvasti omia tunnelmiani joita koin aina suviseuroissa. Nimenomaan eksyksissä olo ja identiteetittömyys. Nyt osaan sen selittää sillä, että ei sellaisessa laumassa kasvaminen paljon muunlaisia ihmisiä kai tuotakaan...Tai siis vahvat pärjäävät, mutta jotkut ihmiset ovat herkempiä ja tarvitsisivat paljon turvaa ja yksilöllistä huomiota terveeksi kasvaakseen.
Mutta suviseuroihin minua ei saisi. Voisin kyllä lähteä sinne kuvaamaan jotain materiaalia vanhoillislestadiolaisuuden vahingollisuudesta psyyken terveydelle.
se suviseurojen loputon peltimeri, kaikki ne autot ja asuntoautot ja -vaunut. Minua häiritsee, tulee ahdistava olo, ja on kuin olisi painajaisunessa. En ymmärrä, miten ihmiset pystyvät asumaan monta päivää sen keskellä. Olen kai sitten itse yliherkkä tuommoiselle luonnonvastaisuudelle, mutta kammottavaa se on.
Suviseuroihin pitäisi tulla busseilla ja junilla asua teltoissa kaikkien niiden, jotka vain suinkin voivat.
Huomasin, kuinka sieltä päätieltä innokkaasti kuvattiin automeri aavaa.
Tulee ahdistava olotila ajaa sinne ruuhkaan sekaan.
Kaiken sen hälinän ja autoruuhkan keskelle ajaminen on aina ahdistava.
Tottapa sitä ei ole oikeasti uskomassa, kun on tälläiset tuntemiset.
Mutta sanoohan saarnamiehetkin aina, että laitimmaisen tuntoisena tänne eteenne on tullut.
Koskaan hän ei kerro, millaisia nuo laitimmaisen tuntoiset tunteet ovat, mutta ne saattavat hyvinkin olla samanlaisia kuin minulla, että ahdistaa tämä seuroihin meno ja seuroissa olo.
Sitten on vaan uskottava nämä ahdistavat tuntemiset anteeksi, vaikka niistä ei pääsisi koskaan.
Mutta sitä saarnamiehet eivät sano, että miksi tupakan himoon ei tepsi parannuksen armon evankeliumi
Luin sinun kirjjoituksesi ja nämä muut ja aloin miettiä. Ihmiset ovat kertoneet todella mielenkiintoisella tavalal kokemuksistaan. Hyviä kirjoittajia täällä on! En ole mikään kummoinen ihminen, ihan tavallinen. Mutta kun on se vl-kasvatus, niin vaikka on jo 20 vuotta sitten irrottautunut siitä painajaismaisesta joukosta, niin suviseurojen aikaan havahtuu että taas ne kokoontuvat. Alta kaksikymppisenä oli hauskaa siellä kun keksimme aina hyviä leirintäsysteemeitä ja mukavaa ajanviettoa. Mutta kun alkoi itse ajatella ja tuli kaikki ne ristiriitaiset määräykset. Samaan aikaan koulussa opiskletiin maailmankaikkeuden syntyä ja rakennetta sekä evoluutiota. Ja sitten natsihenkiset hoitokokoukset. Kun yritin päästä keskustelemaan jonkun puhujan kanssa ristiriidoisa joita koin uskon opin suhteen, se ei koskaan onnistunut. Kysymykseni mitätöitiin tai torjuttiin kokonaan. Kun ei siellä päin ketään kiinnostanut nämä asiat, aloin ottaa ihan itse asioista selvää. Jos silloisten vl-kavereiden kanssa yritin keskustella, ne hölmistyivät ja halveerasivat kysymyksiäni. Ei kukaan heistä mitään kysellyt.
Se itse miettiminen ja tiedon hankinta kannatti. En väitä että elämä olisi aina päivänpaistetta. Mutta ei tämä ole ainakaan onttoa teeskentelyä eikä pinnallista "uskomista" tavalla jota ei itsekään tosisaan tee. Elämäni parhaimpia ratkaisuja oli kun rohkaisin mieleni ja lähdin vl-liikkeestä. Elän itse omaa elämääni, sitä ei elä kukaan muu! Kaikki sukulaiset sinne suviseuroihin aina kokoontuu. Kaipa he saa siitä jotakin ja sen toki heille suon. Olen ollut vissiin aina kovasti erilainen ihminen kuin muut. Tällaisena olen nykyään suht tasapainossa ja elän onnellisena ja melko työkykyisenä elämääni. Ystäviäkin on, ihan oikeita sellaisia. Luen kirjallisuutta ja runoutta: "Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista..." Saan kuunnella musiikkia josta pidän, kannan itse vastuun omista elämän ratkaisuistani. Pidän hauskaa teatterissa ja elokuvissa, matkailen ja tutustun kulttuuriin ja historiaan. Ei tulisi mieleenikään matksutaa jonnekin savipellolle kuuntelemaan kovaäänisistä fraasien pakkosyöttöä.
kuin moni, moni muu. Et ole erilainen.
Toiset uskaltavat olla itselleen rehellisiä ja tehdä vapauttavan ratkaisun ja lähteä etsimään omannäköistä elämää.
Jotkut vain kipuilevat ja jähmettyvät ihmispelossa tai ovat, niinkuin totesit, ajattelemattomia, menevät vain massan mukana. Kai se sitten on se helppo tie. Kuolettaa vain oman minänsä ja toivoo, että pääsee joskus taivaaseen.
Eipä ne suvikset ketään oikeasti hengen tasolla rakenna, pintaliitoa ja sosiaalisuuttahan se vain on.