Olen kärsinyt syömishäiriöstä pitkään. Apua olisin tarvinnut vuosia sitten. Kovasti olen yrittänyt itse auttaa itseäni. Välillä onnistuen ja taas samaan suohon vajoten. Nyt on pisin kausi meneillään, että olen syönyt joka päivä ja kohtuullisesti. Kokonaiset pari viikkoa! Ja syödessä oksennusrefleksi tulee yhä harvemmin. Näinköhän minä vihdoin olen pääsemässä tästä yli. Toivottavasti se takapakki ei tulisi tai jos tulisi niin vain päiväksi eikä viikoiksi tai kuukausiksi. Tsemppiä teille muillekin! Olen päättänyt voittaa tämän taistelun, tehdä elämästäni normaalia, olla ja elää niin, ettei syöminen ole se asia, minkä ympärillä elämäni pyörii.
Pari viikkoa onnistumista
syömään pystynyt
6559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onnittelut sinulle urheudesta. Jatka vaan samaan malliin. Yritä ajatella syöminen ihan irralliseksi muista tunteista ja tekemisistä. Alussa tapahtuu helposti niin, että kun on mieli maassa tai hermostuttaa, pelottaa tai väsyttää, niin se vaikuttaa syömiseen. Ajattele silloin, että syömistä en jätä väliin, vaikka tuntuisi miltä. Syöminen on ihmisen perustarve, eikä sitä kannata sen kummempana miettiä. Jos epäonnistut jonakin päivänä, se ei tarkoita, ettei millään ole mitään väliä, vaan sekin kuuluu inhimilliseen elämään. Epäonnistumiset ovat sallittuja, eikä kukaan meistä ole täydellinen. Uskon, että jos jaksat yrittää parikin kuukautta, niin tuska helpottaa. Puolen vuoden päästä saatat katsella tätä viestiä ihmeissäsi.
Olipas oikeasti ihana viesti :) Tämmöistä rohkaisua tarvitsisi meistä syömishäiriöisistä jokainen!
Vautsi, mukavaa kuulla että menee paremmin, hienoa että suunta on parempaan päin! :) Aivan ihanaa lukea noin positiivista tekstiä, piristi omaa päivääni lukea että joku on löytämässä valoa takaisin elämäänsä. Tsemppiä sinulle paljon jatkossakin! :)
Itse myös vuoskausia syömishäiriöistä kärsineenä tiedän, miten iso askel tuo on. Mutta sä pystyt siihen kyllä, usko siihen :)
Ehkäpä minäkin vielä jonakin päivänä, tekstistäsi rohkaistuneena.
et päädy ahmimaan kuten minä. 2 viikkoa takana, ja 4 kiloa oon lihonut, eli BMI on nyt 19,1=(. Herkuttelulle ei näy loppua... Just söin jogurttihedelmiä aamupalaksi ja muroja... Tänään aion vielä syödä jäätelön, kermaleivoksen, suklaalevyn (100g) ja kunnon ruokaa...
Pian en kestä lihomista ja alan oksentaa. Hyvästi ana, tervetuloa mia...Syksyyn mennessä painan varmaan 70 kiloa, jollen tapa itseäni sitä ennen.
Haluan minäkin toivottaa onnea yritykseen, usko itseesi ja salli "hairahdukset", lopussa odottaa palkinto, ei enää tätä ruokahelvettiä. Itse olen pystynyt monen vuoden jälkeen (8wee) lopettaan tupakoinnin ja viiltelyn, mutta ruoka on edelleen se ongelmakohta. Tietysti toivoisin voivani tehdä asialle jotain, mutta kuten lääkärikin sanoi, täytyy edetä hitaasti ja yksi asia kerrallaan.. Mä kun oon tällanen kaikkitännehetinyt-ihminen, ja luovutan kuitenkin heti jos ei oonistukaan. Anteeksi nyt kun vertaan tupakointiin, mutta mä olin aluksi pari viikkoo polttamatta, sitten pari kuukautta ja tällä kertaa kanssa jo pari kuukautta ja se onnistuu!
oon aatellut nyt että haluun nauttia elämästä, niinkun muutkin.
yritän nyt ruveta syömään äidin tekemiä ruokia,
ja ehkä vähitellen käyttämään leivällä margariinia.
tulee vaan harmillisen helposti se liikkumisen tarve, jos ei syö vaan noita omia sörsseleitään..