Kyllä oli tarpeellista osallistua. Koko perheemme jossa on 13 lasta iältään 29 - 2 v olisi siellä j alisäksi oli lastenlapsia 8
Kyllä oli hyvät seurat
isoperheinen
111393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Varmaan oli hauska olla siellä koko perheen voimalla!
perhekoosta voi olla jo ylpeä. Kyllä tuleekin varmaan ruusuja äitien päivänä.
Onko muuten uskon asia helpompi, kun on suuri perhe? Onko se suurperheisen helpompi tuntea itsensä uskovaiseksi? Ehtiikö edes synnin kiusauksia tulemaan välillä?
Tuleeko houkutusta lähettää pari autolastillista suviseuroihin porukkaa ja jäädä pienimpien kanssa kotiin kuuntelemaan?
Minä toivotan siunausta VL-perheelle.
VL:t ovat Pohjanmaan elävyyden tae. Hyviä perheitä ja kunnanisien unemakansalaisia.
Jumalaton tätä ei ymmärrä vaan pilkkaa.
TRiedätkö mitä sana jumalaton tarkoittaa?
ainakaan pilkata.
Hieman kaipasin sitä, että olis tullut esille joku Jumalan Sanaan liittyvä asia, joka olis koskettanut tuota ylpeää perheen isää. Joku kokemus saarnasta, joka antaisi voimia arkeen ja lisäisi uskoa Jumalan johdatukseen.
Toki sekin on hyvä asia, että huomaa onnistuneisuutensa siinä, että jälkeläisiä on runsaasti jopa useammassa sukupolvessa. Se toki on Jumalan suuri siunaus.
Toki sillä asialla on merkitystä myös yhteiskunnalle, kun se saa unelmakansalaisia, mutta sekin on voittopuolisesti ajallinen asia.
Moni kasvattaa lapsiaan väkivaltaisesti uskoviksi saadakseen siitä itselleen kunniaa ja mainetta. Monista surullisista tarinoista olemme täälläkin saaneet lukea siitä millaista jälkeä tällainen "ristillisyyteen kasvattaminen" on saanut aikaan lasten sydämissä.
Jumala on hän joka avaa ymmärryksen käsittämään Jumalan sanaa, ja hän antaa ihmiselle heräyksen.
Ketään ei voi uskovaksi kasvattaa, tämä on aivan selvä asia. Monet meistä olemme tämän jo konkreettisesti kokeneet.
Room. 12:12 Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.
Room. 12:13 Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta.
Room. 12:14 Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.
Room. 12:15 Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
Room. 12:16 Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita.
Room. 12:17 Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.
Room. 12:18 Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.
Uskovien vanhempien tehtävänä on kylvää Jumalan sanaa lasten sydämiin, paisi sanoilla, niin ennen muuta omalla rakastavalla esimerkillään.
Rukoukset läheisten puolesta kantavat hedelmää lasten ja lastenlasten elämässä, aina tuleviin sukupolviin asti.
Jos ruumiillista ja henkistä väkivaltaa harjoitetaan Jumalan nimissä ja "Jumalan valtuuttamana", niin sellaisen työn jälki on hirvittävää.
Arvoisa ateistinaisemme joka muutama päivä sitten kirjoitti täällä, on tästä hyvänä esimerkkinä.
olla onnellinen siitä, että on koko lapsikatras mukanaan ja lapsenlapsetkin vielä!
Ehkä tämän aloittaja olikin vain onnellinen ja halusi siitä kertoa - ehkäpä hän on juuri kuvailemallasi tavalla hoitanut lapsiaan ja siksi he kaikki kulkevat yksissä.
Vai onko täälläkin niin, että "kell´ onni on, se onnen kätkeköön..."?
"Jos ruumiillista ja henkistä väkivaltaa harjoitetaan Jumalan nimissä ja ´Jumalan valtuuttamana´, niin sellaisen työn jälki on hirvittävää", kirjoittaa Armahdettu.
Rakkaus lapseen ja oma helvetinpelko saa vanhemmat usein käyttämään vaikka mitä keinoja, muun muassa väkivaltaa, että lapsi pysyisi oikealla tiellä. Voi myös kysyä, mitä vanhemmat ovat itse kokeneet. Millaisia kasvatuskeinoja heihin on sovellettu? Onko heitä itseään lyöty? Millaista heidän oma mallioppimisensa on ollut? Honona pidetty kasvatuskin on parempi kuin ei kasvatusta ensinkään. Vanhempia on helppoa syyllistää. Sen sijaan, että heitä tuetaan olemaan taitavampia kasvattajia. Toisaalta katson myös, että jos Pyhä Henki jotakuta ihmistä koskettaa, niin siinä ei paljoa paina se, millaisia kasvattajia hänen vanhempansa ovat olleet.
Ketähän arvoisa "Armahdettu syntinen" muuten mahtaa tarkoittaa, kun viittaa tänne palstalle kirjoitelleeseen "arvoisaan ateistinaiseen", esimerkkinä henkisen ja fyysisen kolhimisen seurauksista?
Ateistitko ne ensimmäisinä ovat muka tänne uskovaisten palstalle ryysimässä? Epäilen. Kyllä aitojen ateistien mieli askartelee aivan muissa kuin uskonkysymyksissä. Enkä ole huomannut ainuttakaan naista, joka olisi ilmoittautunut täällä ateistiksi. Epäilenkin siksi, että "Armahdettu syntinen" omavaltaisesti leimaa ihmisiä, naisia varsinkin. Hän katsoo olevansa vahvoilla, kun kaverit ovat selkään taputellen saarnanneet hänelle syntejä anteeksi. Niin hän voi puhtaana pulmusena taas jatkaa vanhaa ilkeilyään, kohteena etenkin naiset.
Eipä silti: olen monessa asiassa täysin samaa mieltä edellä mainitun kirjoittajan kanssa.
Ensiksikin olen tunnettu naisasiamiehenä.
Minulla on vaimoni ja kahden tyttäreni lisäksi paljon naispuolisia rakkaita ystäviä.
Toiseksi nainen josta kirjoitin kertoi itse tälläpalstalla olevansa ateisti.
Oleppa seuraavalla kerralla tarkempi kun arvostelet. Kysy ellet tiedä vastaan aina asialliseen kysymykseen asiallisesti.
Vittuiluun vastaan poikkeuksetta vittuilemalla. Ja jos mahdollistan niin vähintään kaksinkertaisella intensiteetillä.
Aikoinaan aloitin hengellisen työn hyväuskoisena eräällä palstalla, suurin toivein arkana ja rukouksen kanssa.
Ei mennyt kauan kun havaitsin että uskovan nimen alla toimivat pahimmat pirut ja julmimmat teeskentelijät mitä maa päällään kantaa.
Sen jälkeen roimin näitä tyyppejä halolla, vähääkään säästämättä, taikka sääliä tuntematta.
Juuri sitä he pyytävät, että joku sanoo heille sen, että se on toppi nyt.
Jos he saavat parannuksen armon, kyllä se heistä näkyy, silloin muuttuu ääni minunkin kellossani välittömästi ilman viiveitä. Olen herkkä, sydämestäni uskova mies, ja monen rakkaan ystävän uskottu, mutta selkääni en ota yteeskentelijöiltä tälläkään palstalla, - se on varma asia. Kokeilla sopii, mutta takaisin tulee, niin kauan kun henki pihisee.
Paljon mieluummin tietenkin seurustelisin uskovien kanssa, ja keskustelisin monista kipeistä asioista. Täällä sellainen seurustelu ei valitettavasti ole mahdollista. Olen sen todennut noin seitsemän vuoden aktiiviurani aikana miltei joka päivä.
Kyllä minä Jeesuksen kiitoksen ja omankunnian mouruamisen toisistaa erotan. Niillä on eroa kuin yöllä ja päivällä.
Jos lapset ovat uskomassa, niin siitä saa kiittää Jeesusta, samoin jos itse on saanut uskoa iloon ja vapauteen asti Jeesukksen ansion omaksi ansiokseen. Eihän sen suurempaa lahjaa ihminen voi saada. Vähän sitä kiitosta rukoushuoneilla kuitenkin kuuluu näiden vanhempien suusta.
Sen siujaan että yletyin käsin kiitettäsiiin Jeesusta, pukeudutaan mustiin jaharmaisiin, mourutaan kuin kollikissat silmät tapillaan,
ja vahdataan muiden lapsia, jotka ovat "epäonnistuneita". Kielletään Jumalan ylistäminen harpuil huiluil kanteleil ja trumpuil symbaaleil. Pelätään pirtäkin, ettei vanhurskaus vaan pakene takakautta. :-)))
Voi kumpa he edes kerran katsoisivat peiliin.
Tällaisia kuvottavia teeskentelijöitä nama kotoiset omavanhurskaamme ovat kaikessa "kunniassaaan", siis hengellisessä ylpeydessään ja välinpitämättömyydessään Jeesuksen heikoimmista veljistä ja sisarista.
Ei se ihan väärässä oo.
Ateistit tunkee näille palstoille osoittamaan paremmuutta ja uskovaisten typeryyttä. seuraa vaa tilannetta.
Teemat jota ne toistaa, löytyy vapaa-ajattelijoitte sivulta.