Olen kohta vuoden ikäisen pojan yksinhuoltaja. Isyys selvitettiin puoli vuotta sitten, isyystestiin lapsen isä suostui käräjien kautta. Isyyden tunnustamisessa sovimme sitten lapsen isän tahdosta, että hän näkee lasta 3 kertaa viikossa. Meidän keskenäiset välimme isän kanssa ovat aika huonot, mutta jotenkin toimeen tulemme. Hän on nyt puolen vuoden sisään nähnyt lasta viisi kertaa nopeasti. Hän ei vastaa puheluihini tai viesteihini, ottaa itse yhteyttä kun lasta haluaa tavata, eli sen viisi kertaa tähän mennessä.
Nyt hän ilmoitti minulle haluavansa yhteishuoltajuuden sillä perusteella, etten voi päättää joskus etten anna lasta tavata. Minusta on hienoa jos pojan isä haluaa olla yhteydessä, mutta en aio häntä isäksi pakottaa. Enkä koskaan aio kieltää lasta tai isää näkemästä toisiaan. Mutta onko yhteishuoltajuus tälläiseen tilanteeseen "oikea" ratkaisu?
Mielelläni yhteishuoltajuuteen suostuisin, jos hän oikeasti näyttäisi että välittäisi lapsesta, ja häneen voisi luottaa.
Mielipiteitä? Ja asiallisia, kiitos!
Nyt hän ilmoitti minulle haluavansa yhteishuoltajuuden sillä perusteella, etten voi päättää joskus etten anna lasta tavata. Minusta on hienoa jos pojan isä haluaa olla yhteydessä, mutta en aio häntä isäksi pakottaa. Enkä koskaan aio kieltää lasta tai isää näkemästä toisiaan. Mutta onko yhteishuoltajuus tälläiseen tilanteeseen "oikea" ratkaisu?
Mielelläni yhteishuoltajuuteen suostuisin, jos hän oikeasti näyttäisi että välittäisi lapsesta, ja häneen voisi luottaa.
Mielipiteitä? Ja asiallisia, kiitos!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Itse en kyllä suostuisi sinun tapauksessasi yhteishuoltajuuteen.
Eihän sinun yh estä lasta ja isää tapaamasta. Eikä se kai voikaan estää. Tapaamisista päättää lastensuojeluviranomainen, ei äiti taikka isä.
Jos välinne eivät ole nytkään erityisen hyvät, niin mahdollinen yhteishuoltajuus saattaa hankaloittaa tulevaisuudessa asioita entisestään. Lähinnä jotkut käyttävät sitä keinona tehdä kiusaa entiselle kumppanilleen.
Luottamus tapaamisten suhteen tai muu sellainen ei mielestäni liity yhteishuoltajuuteen.
Yhteishuoltajat vastaavat yhdessä lapsesta ja tekevät mahdollisesti päätöksiä yhdessä. Tällaisessa tarvii olla,ainakin minun mielestäni, hyvät välit eksään.
Joskus saattaa tulla tilanne, että tarvit esim. eksäksi allekirjoituksen johonkin lasta koskevaan paperiin, ja vähäisen yhteydenpidon vuoksi asia saattaa viivästyä paljonkin.
Jos lapsen isä haluaa nytkin tehdä asiat vain omalla tavallaan, niin luuletko että se muuttuu tulevaisuudessa.
Jos teillä on yhteishuoltajuus, niin hän voi hakea lapsen mm. hoidosta sinun tietämättäsi, jos sillä hetkellä huvittaa.
Päätöshän on sinun, mutta kehoitan harkitsemaan tarkoin. Sinun ei tarvitse miellyttää lapsen isää ja "suostua" sen vuoksi sellaiseen päätökseen, joka vaikuttaa lapsen (ja sinun) elämään seuraavan 18 vuoden ajan.
Jos eksäsi haluaa olla isä, niin hän on sitä huoltajuudesta huolimatta.
Osaisko joku sitten neuvoa, että miten tässä pitäisi toimia eteenpäin? Kun lastenvalvojan mielipide on, että yhteishuoltajuus on lapselle paras vaihtoehto, vaikka on tavannut meidät kummatkin vain kerran.
Entä jos lapsen isä vie asian käräjille, onko minulla tarpeeksi painavia syitä siihen, että saisin pitää yksinhuoltajuuden? En ole kuitenkaan mitenkään vaikeuttanut lapsen ja isän tapaamisia, olen aina tuonut lapsen hänen luokseen, kun hän haluaa. Ja isällä on oikeus tavata lastaan vaikka minä sen kieltäisin, sitä en voi estää. Mutta en kuitenkaan ole estämässä. Kuitenkin tuntuu siltä, että huoltajuuden haluan pitää itselläni.
Ihan sinun kirjoittamasi perusteella en usko, että lapsen isä vie asioita käräjille asti. Se on ehkä hänelle keino uhkailla sinua ja saada tekemään niin kuin hän haluaa.
Eihän sinun tarvi tehdä asian suhteen yhtään mitään. Jos kerran olet lapsen yh nyt, etkä halua muutosta asiaan, niin anna kaiken olla.
En sitäkään ymmärrä, että lastenvalvoja suosittaa yhteishuoltajuutta, jos isän käytös on ollut kuvaamasi.
Jos haluaa oikeasti olla isä lapselle ja osa hänen elämäänsä, niin olisi hän sitä ollut jo alusta lähtien. Ja haluaisi tavata lasta useammin, säännöllisesti jne...
Toivon oikeasti, että mietit päätöstä tarkkaan. Tiedän kokemuksesta (en omastani), että yhteishuoltajuus voi pahimmillaan olla suuri rasite sekä lapselle että lähihuoltajalle. Enkä halua provosoida ketään, näin vain valitettavasti joillakin on.
Ei yhtään järkevää syytä muuttaa yksinhuoltajuutta yhteishuolloksi. Eikä se käräjienkään kautta onnistukkaan nykyisellä isän aktiviteetillä. Kerro se hänelle kohteliaasti mutta päättäväisesti provosoitumatta riitelyyn (helpompi sanoa kuin tehdä).
mihinkää yhteishuoltajuuteen. Jos hän yrittää viedä asiaa eteenpäin, niin sano, että voit harkita asiaa sitten kun isä haluaa tavata lastaan sen sovitun määrän, eli kolmesti viikossa ja tapaa myös riittävän kauan (esimerkiksi vuoden).
Voit sanoa tarvittaessa syyksi omalle yksinhuoltajuudellesi sen, ettei isä voi mitenkään olla kykeneväinen tekemään lapsen edun mukaisia päätöksiä nyt, koska ei välitä edes tavata lastaan ja ei näin ollen tunne häntä lainkaan.
Ja en suosittele kyllä suostumaan siihen yhteishuoltajuuteen silloinkaan, jos hän sattuisi tapaamaan lasta useammin sen vuoden ajan. Mutta en usko, että niin tapahtuu. Hän ei ole kiinnostunut lapsen kanssa olemisesta nyt, niin ei hän ole jatkossakaan ja pelkän huoltajuuden saamisen takia hän ei jaksa tavata.
Toisaalta ei hänenkään perustelu yhteishuoltajuudelle (se, ettet sinä voi estää tapaamisia) ole mikään syy, koska et voi niitä estää yksinhuollossakaan. Ja ethän ole edes yrittänyt.
On muuten isän velvollisuus ottaa aloite tapaamisasioissa, joten ei sinun tarvitse soitella hänen perään kolmesti viikossa.
Kyllä nykyään otetaan oikeudessakin pääsääntöisesti oletukseksi yhteishuolto, ellei toinen vanhemmista ole täysin kykenemätön huolehtimaan lapsestaan. Oikeudessa tämä, että on jo omasta aloitteestaan tavannut lasta, on riittävä peruste yhteishuollolle. Käytännössä tämä ei kuitenkaan tarkoita mitään muutoksia arkielämässä, mutta mahdollistaa lapsen oikeuksia paremmin tavata molempia vanhempiaan koska silloin ei lähillä ole diktaattorin oikeudet tehdä lapselleen mitä lystää. Tapaamisen estäviä yksinhuoltajia olenkin kutsunut mielessäni pahemmiksi kuin pedofiili.
yhtä hyvin estää tai olla estämättä oli yksin- tai yhteishuoltajuus. Molemmissa tapauksissa se on laitonta ja siinä poljetaan lapsen oikeuksia.
Ensiksikin. Sinä et häviä siinä mitään..ja varsinkaan yhteinen (ei siis vain sinun) lapsenne.
Toiseksi:Sanoit: "Enkä koskaan aio kieltää lasta tai isää näkemästä toisiaan."
Suomi on täynnä lapsia ja isiä joissa lapsen äiti ja siis entinen puoliso sanoo noin jossain jossain tilanteessa, mutta kun tilanne muuttuu niin eipä homma menekään sanojen mukaan enään...ja siis tilanteita jotka eivät johdu isän toiminnasta..
" Mutta onko yhteishuoltajuus tälläiseen tilanteeseen "oikea" ratkaisu? "
Eli siis juuri ed- mainituista syistä vain yhteishuoltajuus on lapsen edun mukainen tarpeeksi laajoilla tapaamisilla (vkl-isä-lapsi-suhde ei ole tervettä toimintaa mielestäni)
"Mielelläni yhteishuoltajuuteen suostuisin, jos hän oikeasti näyttäisi että välittäisi lapsesta, ja häneen voisi luottaa."
Anna ajan kulua. Isällä voi olla tällä hetkellä vaikka mitä mielessä..ei varmasti hänellekään helppoa. Kyllä ne isänvaistot sieltä heräävät ja katso...hän voikin haluta lähivanhemmaksi.....eli lapsella onkin siinä tilanteessa "positiivinen ongelma" jota tietenkään lapselle ei tarvi tuoda ongelmana. :)
Olen kyllä eri mieltä edellisen kirjoittajan kanssa.
Pidä yksinhuoltajuus. Onhan sinulla mahdollisuus muuttaa huoltajuus yhteihuoltajuudeksi, jos tilanne muuttuu sellaiseksi.
Pojan ja isän suhde kyllä toimii ilman yhteishuoltajuuttakin, jos on toimiakseen.
Hei!
Anteeksi nyt että laitan tähän samaan ketjuun mutta mulla on melkeinpä samanlainen tilanne ja olisi kiva jos joku voisi neuvoa(tosiaan asiallisia kommentteja kiitos)
Mulla on sellainen tilanne että viime vuonna mieheni heitti mut pihalle tavaroineen kaikkineen kun olin 8kuulla. vaihto numeron enkä saanut yhteyttä loppuraskauden aikana. ilmesty sit taas lapsen synnyttyä koska olin ollut sen perheeseen yhteydessä. halusi yhteishuoltajuutta mut en suostunut. tapasi lasta kerran ennen tokaa lastenvalvojalle menoa. tehtiin siellä sopimus et näkee tyttöä 2 krt viikossa. ei suostunut siihen että tulis meille kattoo joten itse tyhmänä suostuin et veisin tyttöö sen luo. noh, sit ekalla tapaamisella menin sovittuun paikkaan mut se ei tullut paikalle. siitä lähtien en kuullut neljään kuukauteen mitään, vaikka toistuvasti lähetin viestejä ja kuvia tytöstä. kun tyttö oli puol vuotta meil oli uus aika lastenvalvojalle, se ei tullut paikalle. vasta kun lastenvalvoja lähetti uuden kirjeen suostu tulee. no sit me ei enää tehty tapaamissopimusta vaan sovittiin keskenään et näkee vähintään kerran viikos. (ja minä edelleen vein sen luo, se ei suostunut tulee meille kattoo) jonkin aikaa se piti kii siitä kerran viikosta. sit alko jäädä joskus viikkoja väliin. kunnes nyt viime kuukausina on ollut esim kolme viikkoo ja nyt on ollut kohta seittemän viikkoo kun on viimeks nähny. usein tapaamisillakin isä kattoo telkkaria tai istuu koneella jne. on ostanu kaksi lelua, ei maksa elatusmaksuja( se on vapautettu niiden maksusta vaik tiedän et käy kyllä töissä ja itellä on koko ajan uudet vaatteet, puhelimet sun muut). nyt se sanoi mulle taas et haluaa yhteishuoltajuuden, et se on mun päätös onko lapsella isä vai ei. sanoin et se ei voi noin kiristää ja ite tekee päätöksensä enkä minä ole niistä vastuussa. se ei todellakaan ole ollut luottamukseni arvoinen enkä usko että yhteishuoltajuus toimisi. se sit laitto viestin et kerta molemmat ei voi saada mitä haluu niin antaa asian olla et kuulemma sit muutaman vuoden päästä selittää tytölle.. eli mitähän sekin mahtaa tarkoittaa. et on poissa kuvioista ja sit ilmestyy muutaman vuoden päästä ja varmaan sanoo että äitis ei antanut tavata. sit se viestin lopus sanoi et on vieny tän huoltajuusasian käräjille. se aiemmin sano mulle et vie jutun käräjille mut ei tapahtunut mitään. nyt se sanoi et on tehny jo aloitteen, en sit tiedä onko oikeesti. vai yrittääkö saada mua panikoimaan.. oliskohan sillä mahdollisuutta saada yhteishuoltajuus. se on kyl taitava puhumaan ja manipuloimaan. itekki rupeen joskus epäröimään itteeni kun se alkaa puhuu. ja tosiaan lastenvalvoja oli ihan sen puolella, se yritti koko ajan saada mua allekirjoittaa yhteishuoltajuus paperit. ja tapaamissopimusta tehtäessä yritin selittää et vauva on täyimetyksessä et ei sitä voi isä vaan tulla noin vaan hakee meiltä ja tunnin matkan julkisilla viedä omaan kotinsa ja ees taas takas. mut lastenvalvojan mielestä kyllä olis voinu. se ei meinannu uskoo mitään mitä sanoin. yritti tivata koko ajan miksi haluan yksinhuoltajuuden ja että isälle on tärkeetä et on yhteishuoltajuus, mut ei siltä kysyny kertaakaan miks se haluaa yhteishuoltajuuden. sanoin et jos tapaamiset alkaa sujuu voin harkita mut mikään ei ole muuttunut ja nyt se ei taas ollenkaan tapaa tyttöä. luulen et se vaan haluaa yhteishuoltajuuden et sais voimantunnetta itelleen ja tietäs et vois puuttua asioihin. mitään mitä sille jätkälle selittää ei mene perille. että tällästä täällä, anteeksi oli pakko purkaa..
Jos kaikki mitä kirjoitat on totta, niin älä ihmeessä suostu ex-miehesi vaatimuksiin.
Tuntuu, että hän tosiaan haluaa yhteishuoltajuuden ihan jonkun muun kuin itse lapsen vuoksi.
Käräjille meno on varmaankin sinun uhkailua ja testailua, suostutko hänen vaatimuksiisi mukisematta. Samoin uhkaus, että kertoo lapselle sitten joskus jotain... Pahaa sinustako?
Tuollaiset asiat kertovat ihmisen kypsymättömyydestä. Puhumattakaan siitä, että "heitti" sinut viimeisillään raskaana pois yhteisestä kodista.
Miksi isän pitäisi pystyä päättämään isoja lasta koskevia asioita, jos hän on lapsen elämässä vain silloin kun hänelle sopii?
En oikein ymmärrä lastenvalvojankaan mielipidettä aina näissä huoltajuusasioissa. Miksi eripuraiset vanhemmat/huoltajat ovat parempi vaihtoehto kuin tasapainoisempi elämä yhden huoltajan kanssa?
Voihan lapsen isä silti olla isä, vaikkei olisikaan huoltaja.
En ole miesvihaaja, enkä yh itse, päinvastoin.
Itsellä on toimiva yhteishuoltosopimus eksän kanssa. Juuri siitä syystä uskallan neuvoa sinua kieltäytymään sopimuksen kirjoittamisesta.
Isä voi aina vielä asian käräjille, mikäli ettte pääse yhteisymmärrykseen. 100% varma päätös on yhteishuoltajuus, jos hän ei ole rapajuoppo tai murhaaja.. Se maksaa molemmille aikas paljon, joten suosittelen yhteistä päätöstä ilman oikeuden päätöstä.
aika todennäköistä, että isä ei saa yhteishuoltajuutta. Eihän hän ole ollut lapsen äidin kanssa avioliitossa eikä edes asunut tämän kanssa. Lisäksi hän ei tunnustanut lasta vapaaehtoisesti, vaan hänet vietiin pakolla isyystestiin.
Ap:n tulee sanoa päättäväisesti ei. Lakimme mukaan au-lapsen huoltaja on ensisijaisesti äiti yksinään.
vaikka avioliitosta lähdinkin ja myöhemmin exä yritti saada yhteishuoltajuutta käräoikeuden kautta. Eipä onnistunut! Ei vakiintunutta tilannetta lähdetä muuttamaan kovinkaan helposti, eikä ainakaan siinä tilanteessa, että kaikki tapaamiset sujuu ilman että lähiäiti yritäisi hankaloittaa niitä.
Jos laaditte tapaamissopimuksen, niin et voi silloin toimia mielipuolisesti koska tavataan ja koska ei. Sama koskee tapajaa. Sopimuksen teon ja sen noudattaminen luulisi rauhoittavan vasta-alkaja iskää. Lisäksi sopimusta voidaan muuttaa tarpeen tullen laajemmaksi tai hioa yksityiskohtia esim. synttärit, joulut muut juhlat jne.
Yksin- ja yhteishuollolla on lähinnä se ero, että yhteishuollossa teoriassa pitää olla suurissa asioissa molempien suostumus. Käytännössä se ei juurikaan eroa yksinhuoltajuudesta eikä vaikuta tapaamisiin eikä elatusmaksuihin. Itse asiassa yksinhuoltajuudella voit hankaloittaa isän ja pojan suhdetta, mutta et voi parantaa.
Varatkaa aika lastenvalvojalle ja miettikää siellä paras ratkaisu.
Hei!
Jäin miettimään ed. kirjoitusta jossa sanottiin ettei voi toimia mielivaltaisesti tapaamisten suhteen jos on tapaamissopimus. meillä oli niin että tehtiin tarkka tapaamissopimus lastenvalvojalla ja exä vaatimalla vaati ne ajat. sitten ei kuitenkaan kertaakaan noudattanut sopimusta vaikka pyysin tapaa lasta ja toin sovittuun paikkaan. soitin useita kertoja tästä myös lastenvalvojalle. mutta ilmeisesti siitä ei tule mitään seuraamuksia, sopimuksen rikkomisesta. ainakaan lastenvalvoja ei niitä minulle maininnut.
Todellakin huomaa, et olet syntynyt vuonna -89.
Anteeksi vaan kun kyselen asioista joista en tiedä niin paljon eikä ole juurikaan aiempaa kokemusta. haluaisin vain saada vastauksia kysymyksiini, vaikka sinun mielestäsi sitten naurettavia ehkä ovatkin. en ymmärrä miksi pitää edes kommentoida jos ei ole mitään asiallista sanottavaa.. mutta hyvää päivänjatkoa sullekin.
Sinun elämääsi ei vaikuta mitenkään onko isä huoltaja vai ei - mutta yleensä tapaamiset sujuu paremmin yhteishuollossa. Olisin tosi loukkaantunut jos lapseni etävanhempi ei haluaisi olla lapsensa huoltaja - ja suostuisin tietysti ilman muuta siihen. Minulle on tärkeintä lapseni hyvinvointi.
eihän se vaikuta sen isänkään elämään mitenkään vaikka lähillä olis yksinhuolto. Älä taas jauha samaa sontaa kuten yleensä niin mustavalkosesti asiat sun mielestä ovat. Näille läheille on nimenomaa lapsen hyvinvointi se tärkein pointti kun puhutaan yksinhuoltajuudesta. Mun tapauksessa ei tulis kuuloonkaan yhteishuolto, se tekisi lapsista äidittömän, joten parempi pahahan on se että lapsilla on se isä ja äiti kun äidillä se huolto.
Tarviko välttämättä hakeutua raskaaksi,kun et näköjään edes tuntenut äijää paremmin.Kerron miten tää pelaa.Nyt kun olet löytänyt lapselle biologisen isän(ei siis ollutkaan se putkimies),niin saat kelasta ja sossusta plus muut tuet noin 1800E käteen kuussa.Sitte haastat isän oikeuteen ja otat siltä vielä 300E/kk ihan vaan vaikka lomailu rahaa.Lopuksi ostatat kaikki vaatteet sukulaisilla ja viet usein lapsen heille hoitoon.Näin ei kuule inflaatio tai lama hetkauta.Jos taas olet tosissasi,mietippä ensi kerralla tarkemmin.Hyväähän se tekee,mutta ne seuraukset....
Olet siis lapsen yksin-huoltaja ja lapsen isyys on käräjien kautta haettu ? ? ?
Ja oikein oikeuden "toteama" isä hakee oikeuksiaan, niin tulee mieleen jonkinmoinen "myöhäisherännäisyys" jolla haetaan "oikeuksiaan" ? ? ?
Ole huoleti ja . . . . ; Isällä on aina, lain suoma oikeus tavata lastaan, vaikka kuinka sitä yritetään laistaa / kieltää. Huoltajuuden muutos ei muuta mitään, jos isä hauaa lastansa tavata.