Kovasti odotettu kummius ei toteutunutkaan :( Tuntuu hirmuisen pahalta.
Huhtikuussa ystäväpariskuntani kyseli mielipidettäni olla kummi heidän kesällä syntyvällä kuopukselleen. Sanoivat ajatelleensa minua yhdeksi kummiksi. Ilmoitin olevani todella otettu kunniasta ja olevani suostuvainen.
Jotenkin keskustelu jäi mielestäni siihen, että minusta tulisi yksi kummi lapselle. Lapsi syntyi ennen juhannusta ja kävin katsomassa sairaalassa ym. Ei ollut puhettu kummiudesta.
Nyt lähetin viestiä, että miten on ollut tapana muilla lapsilla ristiäisiin, ostaisinko kummilusikan tai kehykset/oliko muiden kummien kanssa sovittu jotain. Vastaus oli vain, etteivät päätyneet siihen, että minusta tulisi kummi.
Ehkä odotin ja oletin liikaa. Silti tuntuu pahalta. Olin jo ajatellut pientä päivänsädettä kummilapsenani. Tuntuu niinkuin en olisi kelvannut...
Ei minusta tullutkaan kummia
60
27679
Vastaukset
- aikanaan samoin
Ikävä kuulla, että sinulle kävi noin. Minulle on käynyt joskus vastaavanlaisesti ja todella silloin sattui, mutta aika on parantanut tässäkin kohtaa haavat.
Sinäkin pääset tästä yli!
Tsemppiä- Kummitäti.
Miten joku voi tehdä noin toiselle ihmiselle?
Eihän tuossa ole mitään järkeä, he ovat varmasti ihan sydämettömiä.
Sinuna ajattelisin että asia on heidän häpeänsä ja loppujen lopuksi on sinun paras että sinun ei tarvitse kummina kantaa minkäälaista vastuuta kyseisen lapsen kasvastuksesta.
Säälittää tuo lapsi jonka vanhemmat ovat noin typeriä.
Toivon että aikanaan saat kummilapseksi lapsen jolla on järkevät vanhemmat ja jotka todella arvostavat sinua. - kahdenlaista roskaa
Kummitäti. kirjoitti:
Miten joku voi tehdä noin toiselle ihmiselle?
Eihän tuossa ole mitään järkeä, he ovat varmasti ihan sydämettömiä.
Sinuna ajattelisin että asia on heidän häpeänsä ja loppujen lopuksi on sinun paras että sinun ei tarvitse kummina kantaa minkäälaista vastuuta kyseisen lapsen kasvastuksesta.
Säälittää tuo lapsi jonka vanhemmat ovat noin typeriä.
Toivon että aikanaan saat kummilapseksi lapsen jolla on järkevät vanhemmat ja jotka todella arvostavat sinua.kummiasiassa. ensiksi minut on pyydetty kummiksi tyyliin jos et suostu ei kannata enää ottaa yhteyttä.
toiseksi ihmiset ovat jakaneet kumminvirkoja ympäri maakuntaa kun meille syntyi oma lapsi ilman että meillä oli asiasta mitään sanomista.
ja sitten kun omat luulot eivät pitäneetkään paikkaansa , kannetaan kaunaa.
ihme sakkia.
- olevan liikaa
pyydetty informoida kummiudesta vasta sitten kun se on varmaa. En itse kyllä tosiaankaan kehtaisi perua, vaikka olisin kuinka muuttanut mieltäni asian suhteen, jos olisin jo ehtinyt kertoa, että suunnittelimme sinua kummiksi.
- alkdjfölakjfdölkaj
En minäkään ilkeäisi perua, jos olisin kerran luvannut. Eihän kummien määrässä ole ylärajaa. Niitähän saa olla vaikka 10.
Minulle on tehty tuo sama temppu kuin aloittajalle, että eka pyydettiin kummiksi ja sitten ei kutsuttu edes ristiäisiin vaan myöhemmin kerrottiin, että meidän pojalla oli ristiäiset. Katkaisin ystävyyden samantien, koska oikea ystävä ei tekisi toiselle noin.
Meille on kohta tulossa vauva ja päädyimme vaihtoehtoon, että vaikka meistä toinen kuuluukin kirkkoon, niin ei taideta kastaa vauvaa ja näin ollen ei hankita kummejakaan. Jokainen muistakoon lasta jos haluaa muistaa jotenkin, mutta kenellekään siitä ei tule ainakaan velvollisuutta tai taakkaa. Olen itse useamman lapsen kummi, mutta kummilapset haluvat vaan lahjoja eivätkä välitä kirkon sanomasta pätkääkään, vaikka kummin tehtävä on huolehtia lapsen kristillisestä kasvattamisesta. Enempää en ota uusia kummilapsia.
- Ninja27
Miulla ei oo yhtään kummilasta ja oon siitä erään kaverin kanssa keskustellu ja vielä hänen raskaana olo aikanakin hän anto ymmärtää et pääsisin lapsen kummix. Mut nyt tiiän vaa että ristiäiset on siellä ja siellä eikä puhettakaan että kummix oisin pääsemässä. Ristiäiset on tässä kuussa.
Tosin eihä hän mitää varmaa sanonu mut anto kuitekii ymmärtää et nii vois käyvä.
Mut pahalta tuntuu silti.- "Muisti toimii"
Aikoinaan paras ystävättäreni sanoi että jos hän
joskus saa lapsen, minä olisin sitten lapsen kummi.
Sitten kun lapsi syntyi ja tuli ristiäiset, minua ei pyydetty kummiksi enkä ollut ristiäisissä.
Muistan tuon lupauksen aina. Kuitenkin olin tosi paljon tuon lapsen kanssa sittemmin.
Vuosia myöhemmin sama hlö mokasi itse asiansa niin etten voinut pyytää häntä kummiksi vaikka
hän oli kyllä väkisin ilmoittautumassa kummiksi.
Olisin muutoin ottanut hänet kummiksi, mutta
oman käytöksensä johdosta asiat menivät niin
että hän jäi "virallisesti" kummiudesta.
Tavallaan sai palkkionsa kun ei ottanut minua
kummiksi vaikka meni lupailemaan.
Periaatteessa hän voisi saada vielä lapsen, kun ikää on alle 40v. Sitten uusi tilanne...
- samaa "pelännyt"
Aikoinaan kun kaverini odotti vauvaa, hän ja hänen miehensä kysyi jo odotuksen alussa onko minulla ja miehelläni kummilapsia ja että olisimmeko halukkaita vauvan kummeiksi. Kerroimme että ilman muuta olemme halukkaita.
Sen jälkee asiasta ei juurikaan puhuttu. Ajattelin että ovatkohan unohtaneet (en siis yhtään ihmettelisi jos näin olis heillä käynyt) että pyysivät kummeiksi.
Emme kehdanneet ottaa asiaa puheeksi, mutta vauvan synnyttyä äiti esitteli meidät tuoreelle vauvalla että "tässä on kummisi" :)
Tuo epävarmuus ei ole kivaa, tosi "vaivaantuneen" tuntuista :(
Ei nyt ehkä auttanut sinua, muuta kerroin omasta kokemastani..
Aika ajattelemmattomasti vauvan vanhemmat kyllä toimi :( - valpas mandarin
meille syntyi syysvauva ja kastajaisia järjestettiin. vaimon puolelta tuli pari kummia.
jälkeenpäin näkyi myrtyneitä ilmeitä ja puhuttiin potaskaa selän takana ettei kelvattu kummiksi ja niin ja jaa...vaikka kukaan ei ollut meidänpuolelta puhunut asiasta kenellekään mitään.
ainakin pari erittäin loukkaantunutta kummia vääntää nyt veistä haavassa. - ...........
ajattelemattomia ihmisiä. En kyllä ikinä kyselisi ketään kummiksi, jos en olisi varma, että haluan kyseisen ihmisen lapseni kummiksi.Tuntuu pahalta puolestasi.
Tulet varmasti olemaan vielä joskus hyvä kummi ja toivottavasti lapselle, joiden vanhemmilla on sydän. Ihanaa, että joku pitää kummiutta noin tärkeänä asiana, koska oman lapseni kummit eivät tunnu erityisen kiinnostuneita lapsestani olevan ja se minua hiukan harmittaa. - sama kokemus
Meillä kävi niin että ristiäisiin asti luulimme olevamme lapsen kummeja, vasta juhlapaikalla lapsen äiti sanoi että me emme nyt sitten olekaan kummeja vaan jotkut lapsen isän kaukaiset sukulaiset. Olisi ollut kiva jos olisi ilmoitettu aiemmin kun kuitenkin kummiksi oli pyydetty jo kuukausia aiemmin.
- Oppia ikä kaikki
Meidän hyvä ystävä pyysi minua ja miestäni lapsensa sylikummeiksi, mutta kuinkas kävikään, kymmenen minuuttia ennen tilaisuuden alkua kävikin ilmi että olisimmekkin vasta kolmannet kummit lapselle. Mitään selitystä ei tullut eikä kyllä kyseltykään. Mutta arvatkaapa mitä saatiin kun lapsen 1v synttärit lähestyivät? TILINUMERON johon toivottiin kummien "muistavan" kummilastaan! Että tällainen tapaus.
- ahneus kukoistaa
Oppia ikä kaikki kirjoitti:
Meidän hyvä ystävä pyysi minua ja miestäni lapsensa sylikummeiksi, mutta kuinkas kävikään, kymmenen minuuttia ennen tilaisuuden alkua kävikin ilmi että olisimmekkin vasta kolmannet kummit lapselle. Mitään selitystä ei tullut eikä kyllä kyseltykään. Mutta arvatkaapa mitä saatiin kun lapsen 1v synttärit lähestyivät? TILINUMERON johon toivottiin kummien "muistavan" kummilastaan! Että tällainen tapaus.
huh huh mitä ahneutta! Nykyään kummit valitettavan usein ajatellaan vain ihmisinä jotka antavat lapselle lahjoja. Jätä tilinumero huomioimatta, ja kerro että aiot antaa lapselle aikaasi ja hyvän ja läheisen aikuisen ihmissuhteen. Se olisi kummille paljon tärkeämpi tehtävä.
- moneytalksshitwalks
Oppia ikä kaikki kirjoitti:
Meidän hyvä ystävä pyysi minua ja miestäni lapsensa sylikummeiksi, mutta kuinkas kävikään, kymmenen minuuttia ennen tilaisuuden alkua kävikin ilmi että olisimmekkin vasta kolmannet kummit lapselle. Mitään selitystä ei tullut eikä kyllä kyseltykään. Mutta arvatkaapa mitä saatiin kun lapsen 1v synttärit lähestyivät? TILINUMERON johon toivottiin kummien "muistavan" kummilastaan! Että tällainen tapaus.
lapselle lahjaksi rahan sijaan Kalevi Sorsan muistelmat ? Törkeä perhe.
- nimetön.....
ystäväni minulta odotusaikana olisinko halukas ystäväni lapsen kummiksi, ja olin, olin todella innoissani! päivittäin viestittelimme odotusajan kuulumisia.. vihdoin lapsi syntyi ja olin innoissani ostanut kaikkea tavaraakin hänelle jo jonkin verran. vajaa viikonkuluttua sain ystäväni siskolta viestin, että vauva on menehtynyt. suru oli, ja on yhä (aikaa yli 2 vuotta) suunnaton. näin minä menetin kummiuden. onneksi olen saanut nyt myöhemmin kokea kummiuden ihanuuden!
- kävi noin
Eli minua ja puolisoani pyydettiin kummiksi ja ehdin jo iloita asiasta, mutta loppupeleissä minua ei haluttukaan kummiksi jostain syystä, puoliso taas haluttiin. Kyseessä vielä lähisukulaisia, joten voi sanoa että aika nihkeät välit nykyään.
- meilläkin
kävi noin kirjoitti:
Eli minua ja puolisoani pyydettiin kummiksi ja ehdin jo iloita asiasta, mutta loppupeleissä minua ei haluttukaan kummiksi jostain syystä, puoliso taas haluttiin. Kyseessä vielä lähisukulaisia, joten voi sanoa että aika nihkeät välit nykyään.
kummiksi meitä pyydettiin, mutta sittemmin vain mieheni olikin kelvokas kummiksi. no, en mennyt ristiäisiin ja olin tosi loukkaantunut, olivat kuitenkin parhaat ystävämme. nyt ovat tiemme eronneet sekä silloisen miehen, että näiden ystävien kanssa.
aika kinkkistä muutenkin tuo kummi juttu. omien lasteni (kolme) kummit on kyllä asiansa ripille pääsyyn asti hienosti hoitaneet, kukin omien kykyjensä mukaan.
minä itse tosin poden syyllisyyttä siitä että olen ottanut kummiuden vastaan liian kepoisin mielin. ensimmäinen kummilapseni täytti nyt kesällä 18 ja unohdin hänen syntymäpäivänsä täysin (tosin olen kyllä ajatellut ja myös kertonut että mielestäni kummius ns."päättyy" rippi-iässä) toisen (nyt 11v) lapsukaiseen yhteys katkesi muuton ja liian tuoreen tuttavuuden vuoksi jo ensimmäisen syntymäpäivän jälkeen. ja tämä nuorin kummipoikani, veljeni nyt 5v lapsi, häneen haluaisin pitää yhteyttä ja olla hänelle kummi ihan oikeassa merkityksessä. se vaan ei onnistu koska veljeni ja hänen vaimonsa ovat päättäneet että en saa tavata heidän lapsia ollenkaan. (kyseessä aikuisten välinen kiista, jota ratkotaan oikeudessa heidän tappiokseen...
ajatuksena koko kirjoitelmassa; miettikää tarkkaan myös omat lähtökohtanne kummi asioissa. ehkä aika ei ollut kypsä tähän kummiuteen, tulet varmasti vielä saamaan hyvän kummi-suhteen ajan ollessa oikea!!! - *^'
meilläkin kirjoitti:
kummiksi meitä pyydettiin, mutta sittemmin vain mieheni olikin kelvokas kummiksi. no, en mennyt ristiäisiin ja olin tosi loukkaantunut, olivat kuitenkin parhaat ystävämme. nyt ovat tiemme eronneet sekä silloisen miehen, että näiden ystävien kanssa.
aika kinkkistä muutenkin tuo kummi juttu. omien lasteni (kolme) kummit on kyllä asiansa ripille pääsyyn asti hienosti hoitaneet, kukin omien kykyjensä mukaan.
minä itse tosin poden syyllisyyttä siitä että olen ottanut kummiuden vastaan liian kepoisin mielin. ensimmäinen kummilapseni täytti nyt kesällä 18 ja unohdin hänen syntymäpäivänsä täysin (tosin olen kyllä ajatellut ja myös kertonut että mielestäni kummius ns."päättyy" rippi-iässä) toisen (nyt 11v) lapsukaiseen yhteys katkesi muuton ja liian tuoreen tuttavuuden vuoksi jo ensimmäisen syntymäpäivän jälkeen. ja tämä nuorin kummipoikani, veljeni nyt 5v lapsi, häneen haluaisin pitää yhteyttä ja olla hänelle kummi ihan oikeassa merkityksessä. se vaan ei onnistu koska veljeni ja hänen vaimonsa ovat päättäneet että en saa tavata heidän lapsia ollenkaan. (kyseessä aikuisten välinen kiista, jota ratkotaan oikeudessa heidän tappiokseen...
ajatuksena koko kirjoitelmassa; miettikää tarkkaan myös omat lähtökohtanne kummi asioissa. ehkä aika ei ollut kypsä tähän kummiuteen, tulet varmasti vielä saamaan hyvän kummi-suhteen ajan ollessa oikea!!!Juuri tuon takia en halunnut omille lapsilleni omia sukulaisiani kummeiksi. Mieheni veli vaimoineen on kylläkin yhden lapsen kummeja (jota minä kyllä vastustin.. ja he loukkaantuivat kun eivät päässeet toisenkin lapsen kummeiksi )
Huomasin sen jo oman siskoni tapauksessa, jossa tätimme miehensä kanssa on hänen kummeja, mutta ajan saatossa aikuiset alkoivat riitaantua ja kummit eivät pidä mitään yhteyttä sisareeni (myös hänen lapsensa kummit, eivät muista enää kummilastaan, mutta sisareni otti uudet kummit lapselle)
surullista, että kärsijänä on aina se lapsi ja aikuiset eivät sitä huomaa - on usein paras
*^' kirjoitti:
Juuri tuon takia en halunnut omille lapsilleni omia sukulaisiani kummeiksi. Mieheni veli vaimoineen on kylläkin yhden lapsen kummeja (jota minä kyllä vastustin.. ja he loukkaantuivat kun eivät päässeet toisenkin lapsen kummeiksi )
Huomasin sen jo oman siskoni tapauksessa, jossa tätimme miehensä kanssa on hänen kummeja, mutta ajan saatossa aikuiset alkoivat riitaantua ja kummit eivät pidä mitään yhteyttä sisareeni (myös hänen lapsensa kummit, eivät muista enää kummilastaan, mutta sisareni otti uudet kummit lapselle)
surullista, että kärsijänä on aina se lapsi ja aikuiset eivät sitä huomaaMinä taas olen ennemminkin sitä mieltä, että kummien on hyvä olla sukulaisia. Kaikki minun kummini ovat sukulaisia ja siksi muutenkin läheisiä elämässäni. Näen sukulaisia paljon enemmän kuin vanhempieni nuoruudenystäviä. Omat vanhempani ovat kummeina joillekin ystäviensä lapsille, mutta eivät ole heidän kanssaan enää tekemisissä muuten kuin syntymäpäivälahjojen merkeissä. Silloin kun kummiksi otetaan vaikka joku kaveri, niin on olemassa suuri riski, että kaverius päättyy ja sitä myötä myös kummius. Kaverisuhteet kun ovat harvoin elämän pituisia, toisin kuin sukulaisuussuhteet. Kuka sitä nyt viitsisi olla kummi jonkun vieraantuneen tuttavan lapselle jota ei enää koskaan näe? Toki voi käydä niinkin, että kummi tuntee velvollisuudekseen lasta kohtaan lähettää synttärikortin ja ehkä lahjankin, mutta silloin kummius on vain riippakivi. Ei kummi varmaan lapsen synttäreille viitsi mennä kun siellä on vain entisen kaverin sukulaisia ja itse on ainoa joka ei tunne ketään, edes synttärisankaria tai hänen vanhempiaan enää. Jos nyt kuitenkin joku kaverini pyytää minua lapsensa kummiksi niin suostun toki, vaikka riskinä onkin se, ettemme ehkä ole enää kavereita kymmenen vuoden kuluttua. Kun taas jos veljeni pyytää minua kummiksi, ei minun tarvitse pelätä ettei hän olisi enää kymmenen vuoden päästä minun veljeni. Itse olen sukulaislapsen kummi, ja jo sukulaisuuden vuoksi paljon tekemisissä lapsen kanssa.
- hhjl
*^' kirjoitti:
Juuri tuon takia en halunnut omille lapsilleni omia sukulaisiani kummeiksi. Mieheni veli vaimoineen on kylläkin yhden lapsen kummeja (jota minä kyllä vastustin.. ja he loukkaantuivat kun eivät päässeet toisenkin lapsen kummeiksi )
Huomasin sen jo oman siskoni tapauksessa, jossa tätimme miehensä kanssa on hänen kummeja, mutta ajan saatossa aikuiset alkoivat riitaantua ja kummit eivät pidä mitään yhteyttä sisareeni (myös hänen lapsensa kummit, eivät muista enää kummilastaan, mutta sisareni otti uudet kummit lapselle)
surullista, että kärsijänä on aina se lapsi ja aikuiset eivät sitä huomaapaskat ihmiset helvettiin
- Pulinat pois
Ihan hyvä ratkaisu vanhemmilta ensin kysyä alustavasti kiinnostustusta ja sitten tehdä lopullinen valinta. Etköhän jonkin ajan kuluttua pääse tuon asian yli. Älä kuitenkaan lapselle kosta jos tunnet egoasi luokatun.
- käytöstavat kunniaan
Todella inhottavaa panna kummiehdokkaat tuollaiseen tilanteeseen. Kyllä se on vanhempien ensin pystyttävä keskenään valitsemaan kummit, ja kun kummiksi on kysytty, niin sen täytyisi myös pitää. Todella loukkaavaa ja itsekeskeistä vanhemmilta enää sen jälkeen perua, että et sittenkään ole tarpeeksi hyvä.
Vastaavaa, jos pyytää ystävän kaasoksi ja sitten
ilmoittaa että ei sittenkään. Tai jos joku esittäisi kosinnan kahdelle naiselle, ja myöntävät vastaukset saatuaan vasta valitsisi toisen.
- Itsekin tahtoisi
Harmi, ettei vanhemmat voineet asiasta puhua etukäteen, jos ovat muuttaneet mielensä.
Itse en ole kummi. Olisin tahtonut, mutta vaimoni ei ole siskoni kanssa väleissä ja siksi ei minuakaan ole pyydetty kummiksi kummallekaan hänen lapsistaan. Ja veljelläni lapsia ei olekaan. Muitten lapsille en oikein tahtoisi kummiksi ruvetakaan. Vaikka tiedänkin ettei minua pyydetty vaimoni takia, niin silti siitä jää sellainen maku ettei oikein itsekään kelpaa. Mutta elämä on sellaista.... - mutta..
Harmi ettei lapsen vanhemmat saaneet itsestään irti niin paljon että olisivat saaneet sanottua asian silloin kun valinnan tekivät. Näin jälkiviisaasti voi tietysti todeta mitähän muuta olisivat sitten kummille jättäneet kertomatta.
Itse kieltäydyin aikanaan kummin tehtävästä kun sisko siihen pyysi. Asumme eri puolilla Suomea enkä näin ollen mielestäni pystynyt kummin tehtäviä täyttämään. Tuntui ymmärtävän hyvin tämän.- mietin vaan
Mitenniin et olisi pystynyt? eihän kummin tehtäviin kuulu kuin ostaa kastelahja, vähän antaa synttärirahaa ja ostaa rippilahja. Siihen loppuu kummin tehtävät.
- ainakin omalla kohdalla
mietin vaan kirjoitti:
Mitenniin et olisi pystynyt? eihän kummin tehtäviin kuulu kuin ostaa kastelahja, vähän antaa synttärirahaa ja ostaa rippilahja. Siihen loppuu kummin tehtävät.
Oman kummilapseni äiti on vakaasti sitä mieltä että kummin kuuluu olla osa lapsen joka päiväistä elämää johon kuuluu päivittäiset vierailut ja lapsenvahtina olo.
- anettena
Mielestäni tuo on törkeää käytöstä. Ensin jutellaan asiasta ja sitten yhtäkkiä ilmoitetaan että ei sinua sitten kummiskaan valittu kummiksi.
Siskollani kävi niin että hänet pyydettiin sylikummiksi mutta juuri ennen ristiäisiä ilmoitettiinkin että lapsen isän veli toimii sylikummina.
En todellakaan voi kuvitella mitä näiden ihmisten päässä oikeen liikkuu. Minua todella ärsyttää tälläinen käytös. Tälläinen käytös loukkaa!- kummiusontärkeää
todella ajattelematonta käytöstä vanhemmilta. ja pistää miettimään millä motiiveilla kummi valittiin? luulisi heidän miettineen tarkkaan kenet haluavat. ei kummius todellakaan ole mikään gallupin aihe että "mitäs tykkäisit jos saisit olla kummi". pahoitteluni.
- äiti kahdelle
meillä lapselle oli neljä kummia, jotka kukin tivasivat että kai olen sylikummi. Sanottiin, että ei vielä tiedetä. Ristiäisissä mies piti lasta, ähäkutti. Eipähän kukaan päässyt suuuttumaankaan..
- tinsu
avopuolison kanssa pyydettii aikoinaan kummiksi,samaan syssyyn sanottii että taidatta olla yhdeksänsiä joita kummiksi pyydetää!!!!itellä oli todella huonot kokemukset toisen kummilapsen äidistä ja nämä pyytäjät sen tiesivät.noh,lapsi aikanaan syntyi mutta sitten sanottii ettette pääsekkää kummeiksi.ristiäisissä kuitenkin olimme mutta harmittaa se että turhaan pyydetään ja vieläpä toiset tietävät kuinka huono kokemus aikasemmin on ollu.
- orbene
Minulle on tuo sama tilanne tulossa ilmeisesti eteen.
Olemme tunteneet yli 10 vuotta ystäväni kanssa ja kun hän tuli raskaaksi, antoi hän ymmärtää, että olen kummina. Minut jopa pyydettiin ns. kummikatsaukseen heille. Kuitenkin asiasta ollaan sovittu alustavasti jo pikkulapsina. Nyt sitten innoissani höpöttelin kuinka hienoa on olla kohta kummi (synnytykseen on n. 1 kk), niin hän sanoi "ei me vielä olla päätetty noita kummeja..". Reilua peliä etten sanoisi.. Nyt sitten olen epävarma, että ollakko kummi vai ei. Täytyy sanoa, että moisen käytöksen kanssa voi olla etten edes loppupelissä halua olla kummi. Sanoisivat nyt edes suoraan niin tietäisi vähän, että missä mennään.
Että kyllä noita löytyy, koita kestää:)- ilmoittaa
ettet haluakaan kummiksi. Tulit toisiin ajatuksiin. Nykyään siitäkin voi kieltäytyä, ajat ovat muuttuneet.
Asiat voi sanoa myös nätisti ja vaikka onkin päättänyt olla lupautumatta kummiksi, täytyy tehdä niin kuin oikeaksi katsoo
- ediiidaa
se kummius ole kuin uskovaisten hömpötyksiä, lapsen kaveri voi olla ihan muuten vaan. Ei se omille lapsillekaan ollut helppo aluksi kummia valita, mutta ei kai kukaan loukkaannu siitä, ettei pääse kastekuviin postaan rääkyvän naperon ja papin kanssa.
- PeevelinEemeli
Johan oli tunteettomat vanhemmat.
Tapana on ollut, että kummiudesta ei saa kieltäytyä niin minkä ihmeen takia sitten kyselee, että haluaako kummmiksi?! Näköjään pelailivat, että katsovat ketkä kaikki olisivat kiinnostuneet ja sitten valikoivat "parhaat päältä".
En vain tajua, mikset voinut olla kummi siinä missä muutkin, eihän sitä rajoitettu ole. Muuten kuin, että maksaa kirkollisveroa, ei sillä koulutuksella tai elämännäkemyksellä niin väliä ;)
t.epävirallinen tuplakummisetä.- tammikuu53
Itse olen vahvoin perustein kieltäytynyt kummiudesta. Ja kaikesta huolimatta olen"kuulemma kummi" Varsinaista naislogiikkaa.
- sfasfasd
tammikuu53 kirjoitti:
Itse olen vahvoin perustein kieltäytynyt kummiudesta. Ja kaikesta huolimatta olen"kuulemma kummi" Varsinaista naislogiikkaa.
myös täällä. Epävarmat välit vanhempiin ja liian suuret odotukset kummiuteen oli syynä. Ehkä loukkaatuivat tai sitten ei.
Omien lapsien kummeista suurin osa ei välitä kummilapsistaan mitään. Itse aikanaan sovin ystäväni kanssa että hän tulee kummiksi ja niin kävi, hyvä kummi on ollut. Sukulaiset ovat riitojen takia jääneet pois myös kummiudestaan tai muuten vaan unohtaneet. - Perinteinen4
tammikuu53 kirjoitti:
Itse olen vahvoin perustein kieltäytynyt kummiudesta. Ja kaikesta huolimatta olen"kuulemma kummi" Varsinaista naislogiikkaa.
Olipa ajattelematonta toimia noin, koska joillekkin, kuten sinulle, kummius on tärkeä asia. Minusta on yleensäkin tosi typerää, että kun lapselle pyydetään kummeiksi esim. sisko/veli tai kaveri niin myös hänen senhetkinen kumppaninsa pyydetään. Nuorethan eroavat useasti ja sinne se toinen kummi sitten hyvin todennäköisesti jää jonnekkin eikä pidä mitään yhteyttä lapseen eron jälkeen. Eri asia jos esim. tosi läheinen lapsen vanhemmille ja siis myös pysyy heidän ystävänään vaikka mahdollisesti eroaisikin.
Perinteinen4 kirjoitti:
Olipa ajattelematonta toimia noin, koska joillekkin, kuten sinulle, kummius on tärkeä asia. Minusta on yleensäkin tosi typerää, että kun lapselle pyydetään kummeiksi esim. sisko/veli tai kaveri niin myös hänen senhetkinen kumppaninsa pyydetään. Nuorethan eroavat useasti ja sinne se toinen kummi sitten hyvin todennäköisesti jää jonnekkin eikä pidä mitään yhteyttä lapseen eron jälkeen. Eri asia jos esim. tosi läheinen lapsen vanhemmille ja siis myös pysyy heidän ystävänään vaikka mahdollisesti eroaisikin.
minulle on kanssa käynnyt niin et ensin kysyttiin ystäväni lapsen kummiksi, mutta sitten peruivat kun halusivat omat äitinsä lapsen kummeiksi!
Ja muuten minun mielestäni kummiuus jatkuu koko elämän jollakin tapaa ei lopu rippijuhliin, mielestäni..(nyt kyllä eronnut kirkosta, et ihan sama, olenhan neljän lapsen kummi silti)- mollamaija34
Perinteinen4 kirjoitti:
Olipa ajattelematonta toimia noin, koska joillekkin, kuten sinulle, kummius on tärkeä asia. Minusta on yleensäkin tosi typerää, että kun lapselle pyydetään kummeiksi esim. sisko/veli tai kaveri niin myös hänen senhetkinen kumppaninsa pyydetään. Nuorethan eroavat useasti ja sinne se toinen kummi sitten hyvin todennäköisesti jää jonnekkin eikä pidä mitään yhteyttä lapseen eron jälkeen. Eri asia jos esim. tosi läheinen lapsen vanhemmille ja siis myös pysyy heidän ystävänään vaikka mahdollisesti eroaisikin.
en myöskään pyytänyt pariskuntia, koska itseltäni myös 2 kummia hävinnyt kuin pieru saharaan eron myötä, en halunnut samaa lapselleni. Eli pyydettiin 2 sukulaista jotka ovat "varmoja" (pysyvät suhteet) ja 2 hyvää ystävää, joiden kanssa mahdollisimman suurella varmuudella on tekemissä loppuelämän.
- kovin kummia
... ainoastaan ehkä tulevaisuuden datanomi. Piti tulla iso rock-tähti ja tv-näyttelijä, mutta paskat. jäi koneen naputteluksi. Hyvä näin kuitenkin.
- Tsimppeli
... muistaa päivänsädettäsi lahjoilla ja olla hyvä aikuinen hänen elämässään. Sinulla on jo häneen tunneyhteys, vaali sitä. Lapselle kyllä kelpaat =)
Vanhemmilta oli törkeää ensin kysyä ja sitten perua ja sinulla on oikeus olla surullinen. Älä kuitenkaan jää hautomaan sitä, vaan keskity päivänsäteeseesi. - taalaus
Muksulle nyt varmaan aivan sama mikä olet, kunhan olet, jos olet mukava :p
Itse en veljeni lapsen kummiksi halunnut, mutta kun en kehdannut kieltäytyä.. Olen surkea kummi. Lapsi on ihana mutta en pidä yhteyttä, mitä nyt pakolliset joululahjat ja synttärilahjat.
Veljen akkakin on niin hirviö, se se syy taitaa ollakin, kun en siellä viihdy. - 99999
Itselläni on yksi kummilapsi ja olen ikuisesti onnellinen hänestä. Olen sinkku, joten minun puolelta hänellä ei ole kummisetää.
Lapsella on pariskunta kummina, joten hänellä on 3 kummia ja nämä kaksi ei tietääkseni pidä juuri yhteyttä häneen.
Nykyään en saa pitää yhteyttä hänen äitinsä vuoksi, mutta näen kummilastani välillä. Lapsi tietää, että olen hänen kummitäti. Ja tiedän myös sen, että kun lapsi on tarpeeksi iso ja vanhempien määräykset ei vaikuta, hän tulee pitämään yhteyttä minuun.
Aikaisemmin olin todella paljon tekimissä tämän lapsen kanssa ja hän edelleenkin välillä toteaakin, että olisi kiva, jos voisit tulla käymään ilman, että äiti suuttuu.
Liityin aikoinaan kirkkoon ainoastaan sen vuoksi, että tulen olemaan kyseiselle lapselle kummitäti.
Lapsen vanhemmat kysyivät, että voisinko ajatella liittyväni kirkkoon sen vuoksi.
Erosin myös heti sopivan ajan kuluttua kirkosta, koska muilla ystävilläni on aivan uskomattomat odotukset siitä, että miten kummin kuuluu osallistua lapsen elämään.
Heillä oli ajatus, että kummi ostaa vaatteita, leluja ja osallistuu, vaikka uuden pyöränostoon.
Mielestäni kummin ei tarvitse ostaa lapselle kaikkea vaan olla se aikuinen, joka kuuntelee ja ohjaa lasta eteenpäin arjessa, lapsen kehityksen mukaisesti. - Nimetön
Minulle kävi samalla tavoin. Puhuttiin että minusta ja vaimosta tulee molemmista kummeja, mutta toisin kävi eli vaimosta tuli muttei minusta. Kaikki kuulemma johtui sen naisenpuolelta eli sen siskosta tuli ja se olis kuulemma ihmetellyt jos minusta olisi tullut, kuuleman mukaan meidän suhde ei silloin ollut kovin varmalla pohjalla. Kyllähän se sillon loukkas, muttei enää...
Säästyy monelta eri shoppailulta. Ajattele esim. rippi -ja ylioppilaslahjat. Eli ei se kummius niin hääviä ole. Itse olen kummi kahdelle eri lapselle. Toinen täyttää syksyllä 9 ja toinen on melkein kahdekastoista... Siinä sitä on sulattelemista - meilläkin
Sylikummi ei tullut lapsen rippijuhliin edes,eikä voinut muistaa edes henkilökohtaisella kortilla,olisikohan syy kun satuu asuvan lapsen isän kanssa.Mutta kuitenkin tosi törkeää käytöstä.
- kokemuksia myös.
Ystäväni kanssa, jonka olin tuntenut 15 vuotta, sovimme jo ystävyytemme alkuaikoina että olemme toistemme lasten kummeja. Kun ystäväni tuli raskaaksi, hän puhui minusta kummina, ja näin kuvittelinkin ristiäsiviikolle asti. Kun aloin kyselemään että mitenkäs tämä kummi-juttu nyt sitten hoituu, niin hän kertoi että se ja se ovat kummeja, sylikummi olisi kaukana asuva melko tuore tuttavuus, koska halusi säilyttää häneen yhteyden. Sanallakaan ei hän maininnut puheita minun kummiudestani. Lisää veistä käänsivät haavassa ystäväni sukulaiset kastetilaisuudessa, ennen kastamisen alkua. He puhuivat minusta kummina, ja menehän nyt tuonne huoneeseen, kun pappikin jo meni ja miksi et mene. Hekin siis olettivat minun olevan kummi. Minun tehtäväni oli sanoa etten ole kummi, ja saada kysymysryöppy niskaani että miksi en ole. Itse sylikummi oli minua kohtaan todella kylmä, ei puhunut minulle sanaakaan, sieppasi lapsen sylistäni kun juuri lapsen äiti oli hänet syliini antanut. Jos yritin lapsen äidin kanssa jotain keskustella, niin hän käänsi välittömästi jutun niin, että minun kanssani ei keskusteltu. Tällä hetkellä tilanne on se että lapsi on 7-v ja kummi on ottanut yhteyttä häneen noin 5 kertaa. En tiedä miten itse toimin jos joskus saan lapsen.
- Lapsen puolesta paha mieli
Meillä mieheni halusi veljensä ja Hänen (nyk. ex-vaimon) toisen lapsemme kummiksi. No, muutamia vuosia heidän-kummien avioeron jälkeen meidän vanhempien välit menivät huonoksi. Veljekset ovat keskenään tekemisissä mutta itse en ole kummankaan kanssa missään tekemisissä. Jonkin aikaa sitten mieheni veljen ex ilmoitti, että Hän ei halua enää olla lapsemme kummi. No minä en asialle voi mitään. Kysyin kirkkoherranvirastosta asiaa ja sieltä kerrottiin, että lisää kummeja voi kyllä lapselle saada mutta kummiutta ei voi purkaa mitenkään. Tuntuu tosi pahalta lapsen kannalta. En tietenkään Hänelle aio koskaan kertoa em. asiaa. Lapsellista aikuisen kostaa lapsen kautta. Toiselle lapsellemme Hänen kumminsa lähettävät kortteja ja meilailevat mutta toisen lapsen kummit eivät mitenkään muista lastamme. En todellakaan tarkoita sitä että pitäisi mitään lahjoja yms. laitella mutta jos edes joskus muistaisi esim. kortilla. Pienellä lapselle se olisi tärkeää. Ajattelin jo kerran että pyydän yhtä kaveriani lähettään kortin muka tämän "kummin" puolesta mutta en jaksanut sittenkään alkaa sellaiseen. No, täytyy vain todeta että meitä on moneksi. Itse en kyllä alun alkaenkaan olisi halunnut näitä henkilöitä lapsemme kummeiksi. Kanssakäyminen heidän kanssaan tuntui aina niin väkinäiseltä, mutta kun mieheni halusi niin..... paha mieli on lapsen puolesta.
- akanakuna
Meillä kohta toinen lapsi syntymässä ja yhdelle tulevalle kummille on vihjattu asiasta. Ei tulisi mieleenkään ruveta häntä vaihtamaan. Kummeja mahtuu myös niin runsaasti ettei kenellekään yksittäiselle luulisi olevan tarpeellista perua asiaa.
Periaatteessa kysymme vasta kun lapsi on syntynyt ja otamme niin runsaasti kummeja että ainakin joku heistä sitten toivottavasti jaksaa pitää yhteyttä lapseen. Itselläni kummit hävisivät todella aikaisin kuka minkin syyn vuoksi enkä haluaisi samaa lapsilleni. - petetty
älä välitä, minä myös tunnen olevani petetty, hylätty jonka tunteilla ei niin väliä ole....kaverini sai vauvan ja kuin myös oli vihjastu että jospa sittenkin vihdoinkin minusta kummi tulisi, vitut..eilen soitti ja sanoi että miehen puolelta on veli ja sen vaimo valittu ja kaverin puolelta toinen..tuntui että maailma mustenee silmissä ottaen huomioon että kaverini on esikoiseni (pian 20wee) sylikummi ja oli kuopukseni (12 wee) synnytyksessä 4 päivää mukana ja kuvittelin näiden vuosien aikana että hän on paras kaverini, olen kyllä niin pettynyt etten tiedä mitä ajatella..otan asian puheeksi kun olen vähän rauhottunut ja ristiäisiin on pyydetty ensikuun puolessa välissä, en aijo osallistua koska tunnen itseni kuokkavieraaksi kun hänen kummankaan muksun (hänellä kouluikäinen esikoinen) kummiksi en ole kelvannut....ehkä vielä joskus joku minutkin kummiksi huolii....
kyllä lapsen elämässä voi olla muutenkin mukana kuin kummina...itselläni on puolitoista vuotias kummityttö ja hänen kolme vuotiaalle veljellensä olen kuin kummi...ollut hänen elämässään koko ajan,ja paljon...kummius on kuitenkin sydämmessä, se kummitodistslappunen on kuitenkin vain paperia...
- petetty
truu23 kirjoitti:
kyllä lapsen elämässä voi olla muutenkin mukana kuin kummina...itselläni on puolitoista vuotias kummityttö ja hänen kolme vuotiaalle veljellensä olen kuin kummi...ollut hänen elämässään koko ajan,ja paljon...kummius on kuitenkin sydämmessä, se kummitodistslappunen on kuitenkin vain paperia...
sinä lapsen kummina et voi tietää kuinka pettynyt olen..tuntuu että kymmenien vuosien ystävyys on pois pyyhitty....omasta mielestäni kummius ja lapsen "kaveri" on kaksi eri asiaa..kyllä tämä selvä epäluottamus oli minua kohtaan ja tunteeni (ex)kaveria kohtaan on aika sekavat..
- varsin hyvin
Ystäväni puhui aina, että kun hän saa lapsen, minusta tulee lapsen kummi. Itselläni ei ole sisaruksia, joten siskon- tai veljen lapsia en tule koskaan saamaan. Omia lapsiakaan ei ole siunaantunut. Siksi ajatus siitä, että olisin jonkun lapsen kummi tuntui hyvältä.
No, ensimmäinen lapsi syntyi ja kummeiksi valittiin sitten vanhempien muita hyviä ystäviä. Ei sukulaisia. Ystäväni sanoi silloin, että halusi "säästää" hyviä tyyppejä myös mahdollisten tulevien lasten kummeiksi. Ihan uskottava selitys, enkä siitä kovinkaan paljon pahastunut. Ristiäisiin minua ei kutsuttu, koska sinne tulivat kuulemmaa vain kummit. Tiesin niistä toki etukäteen.
Sitten syntyi toinen lapsi, jonka kohdalla kummiutta tai "säästöön" jättämistä ei enää edes mainittu. Ristiäisten jälkeen tuli vain tekstiviesti, että lapsi on saanut sen ja sen nimen.
On tietysti tavallaan todella typerää ja pikkumaista loukkaantua. Vanhemmat päättävät kummiudesta ihan oman mielensä mukaan, huolimatta aikaisemmin annetuista "lupauksista". Silti tulee sellainen olo, että on ystävänä niin ö-luokkaa, ettei kelpaa edes kummiksi. Varsinkin kuin lapsien kummeina on myös sellaisia ihmisiä, joiden luulin olevan lapsen vanhemmille ns. "ei-niin läheisiä" kavereita. Väkisinkin tulee sellainen olo, että ei ilmeisesti olekaan kovin tärkeä ja läheinen ihminen lapsen vanhemmille.
Eniten kuitenkin ehkä riipii juuri se, että tämän toisen lapsen kohdalla ei edes enää puhuttu asiasta. Ei niinkään se, ettei minusta kummia tullut. Jotenkin sitä vaan tyhmästi muistaa kaikki ystävien tyhjäpäiset kummilupaukset vuosien takaa ja sitten tuntuu vähän kurjalta:( - petetty
varsin hyvin kirjoitti:
Ystäväni puhui aina, että kun hän saa lapsen, minusta tulee lapsen kummi. Itselläni ei ole sisaruksia, joten siskon- tai veljen lapsia en tule koskaan saamaan. Omia lapsiakaan ei ole siunaantunut. Siksi ajatus siitä, että olisin jonkun lapsen kummi tuntui hyvältä.
No, ensimmäinen lapsi syntyi ja kummeiksi valittiin sitten vanhempien muita hyviä ystäviä. Ei sukulaisia. Ystäväni sanoi silloin, että halusi "säästää" hyviä tyyppejä myös mahdollisten tulevien lasten kummeiksi. Ihan uskottava selitys, enkä siitä kovinkaan paljon pahastunut. Ristiäisiin minua ei kutsuttu, koska sinne tulivat kuulemmaa vain kummit. Tiesin niistä toki etukäteen.
Sitten syntyi toinen lapsi, jonka kohdalla kummiutta tai "säästöön" jättämistä ei enää edes mainittu. Ristiäisten jälkeen tuli vain tekstiviesti, että lapsi on saanut sen ja sen nimen.
On tietysti tavallaan todella typerää ja pikkumaista loukkaantua. Vanhemmat päättävät kummiudesta ihan oman mielensä mukaan, huolimatta aikaisemmin annetuista "lupauksista". Silti tulee sellainen olo, että on ystävänä niin ö-luokkaa, ettei kelpaa edes kummiksi. Varsinkin kuin lapsien kummeina on myös sellaisia ihmisiä, joiden luulin olevan lapsen vanhemmille ns. "ei-niin läheisiä" kavereita. Väkisinkin tulee sellainen olo, että ei ilmeisesti olekaan kovin tärkeä ja läheinen ihminen lapsen vanhemmille.
Eniten kuitenkin ehkä riipii juuri se, että tämän toisen lapsen kohdalla ei edes enää puhuttu asiasta. Ei niinkään se, ettei minusta kummia tullut. Jotenkin sitä vaan tyhmästi muistaa kaikki ystävien tyhjäpäiset kummilupaukset vuosien takaa ja sitten tuntuu vähän kurjalta:(just tolta tuntuu että enpä enään ole kenenkään "kaatopaikka" ja nyt nämä "piilovittuilijat" saa riittää, en edes viitsi vaivautua lukemaan niiden viestejä, pitäisikö tosiaan keksiä muuta tekemistä kun vittuilla muilla nimimerkin takana....petetty poistuu areenalta, kun on muutakin tekemistä, kaikista ei voi sitä sanoa....
- äksdee90
v*tun evlut.
- petetty
sulle....taidat "keskustella" väärässä paikassa....olisikko terapian tarpeessa tai ainaki lääkityksen.....
- yksi vaihtoehto
Kerro ihmeessä tästä asiasta ystäväpariskunnalle. Sano kauniisti, että kuinka pahalta sinusta tuntuu ja kysy pääsisitkö esim. "haltiakummiksi". Minun lähipiirissä kävi tapaus, jossa vanhemmat tekivät kaksi kauniisti koristettua lappua (toinen lapselle ja toinen haltiakummille), joissa oli lapsen tiedot ja haltiakummin tiedot ja otsikkona oli tietenkin tuo HALTIAKUMMI TODISTUS.
Tässä tapauksessa kävi kyllä niin, ettei kyseinen ihminen kuulunut kirkkoon.. joten oikeeksi kummiksi hän ei kelvannut. Mutta näkisin tämän hyvänä ratkaisuna tässäkin tilanteessa, jos vain lapsen vanhemmat ovat ymmärtäväisiä.- 4333
Mulla on melkein samanlainen tarina: bestis koko elämän , yhdessä on koettu niin paljon ! Jotenkin sitä piti luonnollisena, että laittaisimme kummeiksi toisemme: mutta ei!
itse olen alkanut tajuta että tässä kummiasiassa on kilpailu- ja selkäänpuukottamistilaisuus! Ja tietynlainen "välistäveto -tilaisuus".Tämä ystäväni on äärettömän kilpailunhaluinen, eikä voisi "hävitä" minulle missään tapauksessa. Siksi ei voinut pyytää lapsensa kummiksi. Mutta Kaikkien kohdalla ei ole näin, etenkin jos ystävä on muuten sympaattinen. - se
4333 kirjoitti:
Mulla on melkein samanlainen tarina: bestis koko elämän , yhdessä on koettu niin paljon ! Jotenkin sitä piti luonnollisena, että laittaisimme kummeiksi toisemme: mutta ei!
itse olen alkanut tajuta että tässä kummiasiassa on kilpailu- ja selkäänpuukottamistilaisuus! Ja tietynlainen "välistäveto -tilaisuus".Tämä ystäväni on äärettömän kilpailunhaluinen, eikä voisi "hävitä" minulle missään tapauksessa. Siksi ei voinut pyytää lapsensa kummiksi. Mutta Kaikkien kohdalla ei ole näin, etenkin jos ystävä on muuten sympaattinen.Minä olin siskonpoikani sylikummi, mutta erosin jo vuosia sitten kirkosta. En ole siis kirkon silmissä enää kummi. Ja jos liittyy kirkkoon ollakseen kummi ja sit eroaa ni ei ole enää kummi. En ole näillä asioilla pahemmin päätäni vaivannut.Siskonpoikaani olen silti kaitsenut ja vienyt lahjoja.
- Pettynyt..
Meille kävi taas niin, että pyysin raskausaikana erästä työkaveriani kummiksi, ja hän sanoi oikein mielellään tulevansa ja oli iloinen asiasta. Jäin sitten äitiyslomalle ja sovittiin että soitellaan ja tavataan, asuttiinkin melko lähekkäin.
No, kävi sitten niin että, yhteydenpito loppui melko nopeasti. Lähettelin hänelle viestejä, joihin hän muutamalla sanalla ehkä vastasi, välttämättä vastausta ei kuulunut. No kun vauva sitten syntyi, pistin viestiä asiasta ja kävin työpaikallakin näyttämässä, mutta ei sitten enää häntä asia ilmeisesti kiinnostanut.. Olin todella pettynyt ja lopulta sitten mieheni kanssa päädyimme muihin kummeihin.
Näinkin voi käydä ja harmitti kyllä suuresti. En kyllä ymmärrä vieläkään mitä tapahtui, hänellä itselläänkin lapsia ja tulimme niin hyvin toimeen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta445239Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä243440Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2992830Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui562643- 1702312
- 242119
Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.
Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi1261881Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3661845Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881761M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti161391