Miten tavallinen pienitehoinen vakioauto pärjää moottoriradalla? Päätin tänään päästää italoautoni vähäiset hevosvoimat kirmaamaan kesän kunniaksi.
Pieksin siis Fiat Stiloani Alastaron radalla sen minkä ehdin. Jumitin duunipalaverissa niin pitkään, että ajoaikaa radalla jäi vain 1,5 tuntia. Taukoineen ja jäähdyttelyineen tulisia nopeita kierroksia kertyi noin 82 km:n verran. Jonkin veran siis.
Joku oli heti alkuun ajanut Opel Tigransa katolleen pääsuoran(?) jälkeiseen kaarteessa. Siihen kaikki merkit radalla ja tuhoutuneessa autossa viittasivat. (Tigra oli jo varikolla saapuessani). Autoja oli tänään käsittämättömän vähän: 2 kpl., joten yllättäen katumoottoripyörät ja autot saivat ajaa samaan aikaan!
Jos radalla on tuunattu Nissan 200 SX, 6-8 isoa katumoottoripyörää ja minä, niin lienee selvää kuka oli hitain :D
No, ei hävettävää. Continentalin Conti SportContact2 renkaiden ansiosta (205/55R16) pidin sadekuuron aikana niitä paria radalle ajamaan jäänyttä moottoripyörää pilkkanani. Kuivalla tilanne oli toinen: Pystyin ajamaan mutkat samaa vauhtia kuin katumoottoripyörät! Luonollisesti moottoripyörät jättivät jarrutukset myöhäisemmiksi (ja ottiavt siinä kiinni) ja olivat mutkan olostulosta alkaen kaikki suorat minua nopeampia, mutta tänään ajamassa olleet harrastelijat pysyivät syheröisimmät kohdat rataa kiltisti taustapeilissäni. Pääsuoralla tuntui kuin olisin pakki päällä ajanut, niin tomerasti iso katupyörä kiihtyy...
Fiat Stilo sinänsä ei todellakaan istunut radalle kovin hyvin. Edellisessä autossani (Opel Vectra) oli rakennettu alusta, joten se on yksi syy miksi Fiat tuntui alustan osalta aivan liian löysältä.
Vauhtia 1.6 moottorinen stilo otti pääsuoran ja takasuoran päähän 140 km/h (mittarinopeus). Radalla riittivät siis hyvin kakkos- ja kolmosvaihde (140 km/h kolmosella kierrokset 6500 rpm). Pääsuoran jälkeisen ensimmäisen kaarteen uskalsi ajaa renkaiden toimivuuden ansiosta aikaa kovaa. Myös nopean takasuoralle johtavan nopean nelosmutkan sai ajettua kohtuullisella vauhdilla: mutkan ulostulossa vielä kanttareiden kohdalla 125 km/h mittarissa! Alusta on kuitenkin vakiona niin löysä, ettei kurveja sa ajettua kovinkaan tarkasti. Markkinoiden parhaat (kuivalla asfaltilla) vakiorenkaat auttoivat toki asiaa, vaikka alusta jätti toivottavaa.
Huomioita: Istuin ei anna yläkropalle sivutukea juuri ollenkaan ja välikaasua on lähes mahdoton antaa jarrutuksen aikana pienemmälle vaihdettaessa, niin on jätetty hehtaarimaisesti tilaa jarrun ja kaasupolkimen välille. Tuuletetut levyjarrut (edessä) jaksoivat kuitenkin työnsä jopa yllättävän hyvin. Tietenkin tulikuumat jarrut haisivat melkein alusta asti matkustamoon sisälle asti... Ohjauksen tunto on yhtä surkea radalla kuin muutenkin, mutta pysyin sentään siinä asvaltin päällä koko ajan ;) Keskikulutus ajotietokoneen mukaan rata-ajossa oli 19,6 litraa/100km. Tämä sisältää hitaat radalta ulosajot, joten parin kympin keskikulutuksella pärjää. Onneksi bensa on Suomessa halpaa!
Fiat Stilo ei ole rata-ajoon tarkoitettu kulkupeli, mutta näköjään vakiota isommilla ja paremmilla renkailla pystyy hitaalla Alastaron radalla sentään mutkaiset osuudet ajamaan kohtuullisella nopeudella.
P.S. Voiteluna kiistelty Neste City Pro täyssynteettinen 5W-40. Ei ainakaan viileällä säällä (ilma 18-19 astetta) kone leikannuta kiinni, joten so far, so good. Kuumalla ja pidempän kestävässä ajossa voisi parempikin voiteluaine olla kohdallaan.
Pieksin siis Fiat Stiloani Alastaron radalla sen minkä ehdin. Jumitin duunipalaverissa niin pitkään, että ajoaikaa radalla jäi vain 1,5 tuntia. Taukoineen ja jäähdyttelyineen tulisia nopeita kierroksia kertyi noin 82 km:n verran. Jonkin veran siis.
Joku oli heti alkuun ajanut Opel Tigransa katolleen pääsuoran(?) jälkeiseen kaarteessa. Siihen kaikki merkit radalla ja tuhoutuneessa autossa viittasivat. (Tigra oli jo varikolla saapuessani). Autoja oli tänään käsittämättömän vähän: 2 kpl., joten yllättäen katumoottoripyörät ja autot saivat ajaa samaan aikaan!
Jos radalla on tuunattu Nissan 200 SX, 6-8 isoa katumoottoripyörää ja minä, niin lienee selvää kuka oli hitain :D
No, ei hävettävää. Continentalin Conti SportContact2 renkaiden ansiosta (205/55R16) pidin sadekuuron aikana niitä paria radalle ajamaan jäänyttä moottoripyörää pilkkanani. Kuivalla tilanne oli toinen: Pystyin ajamaan mutkat samaa vauhtia kuin katumoottoripyörät! Luonollisesti moottoripyörät jättivät jarrutukset myöhäisemmiksi (ja ottiavt siinä kiinni) ja olivat mutkan olostulosta alkaen kaikki suorat minua nopeampia, mutta tänään ajamassa olleet harrastelijat pysyivät syheröisimmät kohdat rataa kiltisti taustapeilissäni. Pääsuoralla tuntui kuin olisin pakki päällä ajanut, niin tomerasti iso katupyörä kiihtyy...
Fiat Stilo sinänsä ei todellakaan istunut radalle kovin hyvin. Edellisessä autossani (Opel Vectra) oli rakennettu alusta, joten se on yksi syy miksi Fiat tuntui alustan osalta aivan liian löysältä.
Vauhtia 1.6 moottorinen stilo otti pääsuoran ja takasuoran päähän 140 km/h (mittarinopeus). Radalla riittivät siis hyvin kakkos- ja kolmosvaihde (140 km/h kolmosella kierrokset 6500 rpm). Pääsuoran jälkeisen ensimmäisen kaarteen uskalsi ajaa renkaiden toimivuuden ansiosta aikaa kovaa. Myös nopean takasuoralle johtavan nopean nelosmutkan sai ajettua kohtuullisella vauhdilla: mutkan ulostulossa vielä kanttareiden kohdalla 125 km/h mittarissa! Alusta on kuitenkin vakiona niin löysä, ettei kurveja sa ajettua kovinkaan tarkasti. Markkinoiden parhaat (kuivalla asfaltilla) vakiorenkaat auttoivat toki asiaa, vaikka alusta jätti toivottavaa.
Huomioita: Istuin ei anna yläkropalle sivutukea juuri ollenkaan ja välikaasua on lähes mahdoton antaa jarrutuksen aikana pienemmälle vaihdettaessa, niin on jätetty hehtaarimaisesti tilaa jarrun ja kaasupolkimen välille. Tuuletetut levyjarrut (edessä) jaksoivat kuitenkin työnsä jopa yllättävän hyvin. Tietenkin tulikuumat jarrut haisivat melkein alusta asti matkustamoon sisälle asti... Ohjauksen tunto on yhtä surkea radalla kuin muutenkin, mutta pysyin sentään siinä asvaltin päällä koko ajan ;) Keskikulutus ajotietokoneen mukaan rata-ajossa oli 19,6 litraa/100km. Tämä sisältää hitaat radalta ulosajot, joten parin kympin keskikulutuksella pärjää. Onneksi bensa on Suomessa halpaa!
Fiat Stilo ei ole rata-ajoon tarkoitettu kulkupeli, mutta näköjään vakiota isommilla ja paremmilla renkailla pystyy hitaalla Alastaron radalla sentään mutkaiset osuudet ajamaan kohtuullisella nopeudella.
P.S. Voiteluna kiistelty Neste City Pro täyssynteettinen 5W-40. Ei ainakaan viileällä säällä (ilma 18-19 astetta) kone leikannuta kiinni, joten so far, so good. Kuumalla ja pidempän kestävässä ajossa voisi parempikin voiteluaine olla kohdallaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin, rengaspaineet olivat edessä 2,9 bar (renkaiden lämpötila oli noin 30 astetta). Takana pidin itselleni normaaleja paineita eli 0,2 bar enemmän kuin ohjekirja sanoo (15 asteen lämpötilassa).
Alusta toimi välillä jopa positiivisen neutraalisti, mutta enimmäkseen lievästi aliohjaavasti. Sateen aikana liukkaalla radalla menin välillä kahva edellä, ilman että koskin käsijarruun. Joten on näköjään sopivasti autettuna lievää taipuvaisuutta yliohjautua liukkaalla (jos märkää asvalttia nyt voi liukkaaksi sanoa). Takarenkaat kuuivat aika hyvin, joten ei rataa kierretty pelkästään aliohjaavia eturenkaita rangaisten. Vakiona camber-kulma ei tietenkään sovi yhtään rata-ajoon, jolloin eturenkaat kuluvat ulkosyrjästään enemmän kuin keskeltä lisäpaineista huolimatta.
Hauska huomata, että joku muukin on käynyt ihan vakioautolla radalla... Itse olen käynyt juuri Alastarolla 2 kertaa ajelemassa Renault Megane 2.0 breakilla ja yllättävän paljon rata-ajosta pääsee nauttimaan ihan perus-perheautollakin. Rellussa alusta sopi yllättävän hyvin radalla ja sitä pystyi viemään sen mitä 2 -litrasesta sai irti, ainut ongelma oli jarrujen kuumentuminen, mikä on luonnollista kun perheauton jarruja ei liiemmin suunnitella ratakäyttöön.
Hieman kyllä ihmettelen, kuinka oot saanut pääsuoran päähän vauhtia 103hv 1.6 Stilolla 140km/h... En väitä etteikö olisi totta, mutta itselläni oli aivan täysi työ saada 135 heppasella samanpainosella Meganella toi 140km/h tauluun ennen jarrutusta pääsuoran päätteeksi, etenkin kun tulin vielä suoralle johtavan mutkan nelipyöräluistossa niin kovaa kun sen nyt pystyi ajamaan eli alkuvauhti suoralle oli ainakin kunnossa. Mutta kyllähän toi Stilokin kiihtyy ihan hyvin kun kierrättä vaan tarpeeksi...
Itse mietin, että mitäköhän auton tekniikkaa tykkää rata-ajosta, mutta edelleen alusta on aivan uudenveroinen vaikka takana on 80tkm ajokilometriä johon sisältyy noin 100 kierrosta Alastaron moottorirataa. Mikään ei kolise eikä edes koiranluita ole vaihdettu ja iskaritkin oli katsastuksessa juuri uudenveroiset. Jotenkin tuntuu, että nykyäänkin autot ovat perustekniikalta ihan älyttömän vahvoja.
On aivan asiallista, että ainakin osittain kyseenalaistat "huippunopeuteni". GPS navigaattorin mukaan autoni mittarivirhe nykyisillä renkailla on 140 km/h mittarinopeudessa lähes 10 km/h! Eli se saattaa osittain selittää kovaa loppunopeuttani suorien päässä. Lisäksi nopeusmittarin neula ei ole neula vaan sellainen leveä pötkö, joten tarkan nopeuden lukeminen on vaikeaa. Lähempänä 140 km/h kuin 130 km/h olin kuitenkin parhaimmillaan.
Autoni on moottorin osalta vakio. Auton painon osalta: Olin ainut henkilö autossa ja vararenkaan jätin kotiin. Polttoainetta oli rata-ajon loppuvaiheessa enää 1/4 tankillista.
Aloin jo itsekin epäillä nopeuttani, kun tehokkaampi Meganesi on ottanut 140 km/h. Ehkä mittarisi on tarkempi ja minä pyöristänyt 137-138 km/h mittarinopeuden 140:een. Sinulla on ehkä ollut todellista nopeutta suoran päässä 5-7 km/h tunnissa enemmän kuin minulla. Ensi kerralla katson nopeuteni tarkemmin!
On totta, että vakioautolla pääsee nauttimaan vauhdin hurmasta. Ei tarvi olla mitään erikoisautoa. Tosin alusta ja moottori joutuvat radalla aika koville. Mitään ei silti mennyt rikki.
Ajoin aina väliin "täysillä" muutaman kierroksen ja sitten taas säästelin autoa; nostin kaasun varsinkin siellä takasuoralla jo hyvissä ajoin ennen mutkaa. Se jarrutus siihen takasuoran neulansilmään on jarruille todella kova. Pari kertaa jatkoin kiihdyttämistä niin pitkälle kuin uskalsin (testatakseni maksimaalisen nopeuden suoran päähän) ja sitten jarrutin täysillä, mutta muutoin takasuoralla "rauhallisesti" ajaen huiput jäivät noin 125 km/h.
Se neulansilmä on muutenkin radan inhottavin mutka. En ole ihan varma millä ajolinjalla se pitäisi ajaa, mutta se mutka tuntuu jatkuvan ja jatkuvan, ja auto puskee koko ajan.
Stilossa on auton painoon ja tehoon nähden yllättäen levyjarrut edessä ja takana (vaikka pienet levyt ovatkin). Jarrutuksissa tuntui siltä, että myös takapää teki jotain. Ei siis ollut pelkästään etujarrujen varassa.
Maantiellä stilo on hyvä ajaa, heti kun tulee mutkia niin sähköinen ohjaustehostin pilaa ajotuntuman.
Siksi talvitesteissä stilokin on kerännyt moitteita.