Tiellä elämänsä taipaleen.

Kipuna kuljet sinä mies tietäsi
hetkinä heikkoina pyyhit
tuskaasi jälkees
syntymäsi hikeen;

- ajatonna - heitettynä
siemenenä luotu
maailmaasi kulkemaan,
- ei helppoa,kevyttä-
askeleesi ole taivaltaa,

kuin ukkosen puuskissa veresi
sisälläsi rauhatonna kiehuu
- jona päiviesi -
lehdillä itsetuntosi
loukattua herkkyyttä kärsit,

elämän kyynelillä vartalosi
sisin kostuu pintaan hien
- kun kipu kipunoita -
loihtii sielusi miehiseen,

vaappuen elämäsi taival kulkee
tää koko tanner tomunsa sulkee
alla sateen
päällä kasteisen maan

uljaasti ylpeyttään kantaa
selän taakasta huomiseen
huutaa ahdistustaan
kuin painona kulkee ja
lopulta järkensä kadottaa

ei taipua mies saata
yksin taakkansa kantaa
-kaatuenkin-
elämänsä virtaa kuljettaa

viel hukkua tielle omaansa
kulkijaa odottaa,
ei lie tietä häneen
kukaan sydämeensä
koskaan löytää voi.

Yksin hän syntämän on
kuolo yksin hänen on:Tiellä elämänsä taipaleen.