Heipsan kaikki äidit!! =)
Olisi mukava kuulla, että kuinka paljon teillä on omaa aikaa ja mitä siloin puuhastelette???
Meillä on 4kk vanha neiti. Odotusaikana sovimme mieheni kanssa, että molemmat saisivat pitää muutaman kerran viikossa ns. hengähdys tauon ja lähteä vaikka omiin harrastuksiinsa.
Jännä, kun niin ei ole sitten kuitenkaan käytännössä tapahtunut. Mies kyllä edelleen urheilee, metsästää... Minulla on omaa aikaa lähinnä vain silloin kun tyttö nukkuu. Silloin kun pitäisi hoitaa myös kotityöt... Nyt kyllä osaa arvostaa niin pieniäkin omia hetkiä. Parasta päivässä on, kun saa lapsen nukkumaan, ottaa ison kupin kahvia ja menee vaikka pihalle keinuun juomaan sen ihan kaikessa rauhassa. =)
Mieheni auttaa kyllä jonkin verran koti hommissa. Viikon loppuisin olen yrittänyt päästää häntä välillä "tuulettumaan", että olisi jotain vastapainoa pitkille työpäiville. Mutta tuntuu sitten aina siltä, että jos minä vaikka ehdotan, että lähden koiran kanssa kahdestaan hölkkälenkille(että saisi karvaturrikin joskus jakamatonta huomiota..)niin silloin juuri hänen pitäisi mennä tekemään halkoja tms. Niin sanottuja "miesten hommia". Jos sanon, että voinhan minäkin mennä, niin vastaus on jotain, että "et osaa kuitenkaan käyttää moottorisahaa.." Eli otanpa sitten neidin vaunuihin mukaan lenkille... Välillä hän myös käyttää keinona syyllistämistä... "mene vain, mutta sitten jää taas nuo halot ajamatta varastoon, verkotkin pitäisi saada järvestä pois...ym" Sitten hän tietää, että jätän sinne lenkille tms. menemättä... Asumme maalla, ja tiedän, että töitä, joita vain on pakko tehdä, on paljon. Mutta ei sitä vaan jaksa 24h puuhata jotain. Pyykätä, siivota, laittaa ruokaa, ajaa nurmikkoa ja hoitaa pientä lasta ja kolmea elikkoa... Tai en minä ainakaan jaksa. Tai jaksan, jos on pakko, mutta sillä on sitten seuraamuksensa, jonka mies saa tuntea nahoissaa...muunmuassa pahantuulisuus! ;)
Vaikka kuinka pientä aarrettani rakastankin, niin silti joskus kaipaa ihan pientä hetkeä ihan vain itselleen. Nykyisin otan sen näin myöhään iltaisin, kun saan lapsukaisen untenmaille... =)
Miten teillä muilla?? Ymmärtävätkö isät, että äitinkin kaipaa jotain vain itselleen?? Olisi todella mukava kuulla muiden perheiden käytännöistä..?? =)
Olisi mukava kuulla, että kuinka paljon teillä on omaa aikaa ja mitä siloin puuhastelette???
Meillä on 4kk vanha neiti. Odotusaikana sovimme mieheni kanssa, että molemmat saisivat pitää muutaman kerran viikossa ns. hengähdys tauon ja lähteä vaikka omiin harrastuksiinsa.
Jännä, kun niin ei ole sitten kuitenkaan käytännössä tapahtunut. Mies kyllä edelleen urheilee, metsästää... Minulla on omaa aikaa lähinnä vain silloin kun tyttö nukkuu. Silloin kun pitäisi hoitaa myös kotityöt... Nyt kyllä osaa arvostaa niin pieniäkin omia hetkiä. Parasta päivässä on, kun saa lapsen nukkumaan, ottaa ison kupin kahvia ja menee vaikka pihalle keinuun juomaan sen ihan kaikessa rauhassa. =)
Mieheni auttaa kyllä jonkin verran koti hommissa. Viikon loppuisin olen yrittänyt päästää häntä välillä "tuulettumaan", että olisi jotain vastapainoa pitkille työpäiville. Mutta tuntuu sitten aina siltä, että jos minä vaikka ehdotan, että lähden koiran kanssa kahdestaan hölkkälenkille(että saisi karvaturrikin joskus jakamatonta huomiota..)niin silloin juuri hänen pitäisi mennä tekemään halkoja tms. Niin sanottuja "miesten hommia". Jos sanon, että voinhan minäkin mennä, niin vastaus on jotain, että "et osaa kuitenkaan käyttää moottorisahaa.." Eli otanpa sitten neidin vaunuihin mukaan lenkille... Välillä hän myös käyttää keinona syyllistämistä... "mene vain, mutta sitten jää taas nuo halot ajamatta varastoon, verkotkin pitäisi saada järvestä pois...ym" Sitten hän tietää, että jätän sinne lenkille tms. menemättä... Asumme maalla, ja tiedän, että töitä, joita vain on pakko tehdä, on paljon. Mutta ei sitä vaan jaksa 24h puuhata jotain. Pyykätä, siivota, laittaa ruokaa, ajaa nurmikkoa ja hoitaa pientä lasta ja kolmea elikkoa... Tai en minä ainakaan jaksa. Tai jaksan, jos on pakko, mutta sillä on sitten seuraamuksensa, jonka mies saa tuntea nahoissaa...muunmuassa pahantuulisuus! ;)
Vaikka kuinka pientä aarrettani rakastankin, niin silti joskus kaipaa ihan pientä hetkeä ihan vain itselleen. Nykyisin otan sen näin myöhään iltaisin, kun saan lapsukaisen untenmaille... =)
Miten teillä muilla?? Ymmärtävätkö isät, että äitinkin kaipaa jotain vain itselleen?? Olisi todella mukava kuulla muiden perheiden käytännöistä..?? =)
Vastaukset 17
Vanhimmat
onneksi olkoon, olet saanut mieheksesi ihka oikean juntin!!!
Ikävää, että mies on ottanut tuollaisen asenteen.. ehkä häntä jännittää olla kahden pienokaisen kanssa! :) Meillä puhuttiin myös tästä omasta ajasta ennen lapsen syntymää ja meillä toteutunut todella hyvin! Tälläkin hetkellä mies on kalastamassa ja huomenna on minun vuoroni lähteä ystävien kanssa elokuviin! :) En tiedä miksi, mutta välillä minulle kyllä tulee huono omatunto siitä, että olen muutamankin tunnin kotoa pois.. hölmöä.. tiedän! Mutta toivottavasti saat sinäkin viettää jatkossa vähän enemmän omaa aikaa, koska kuitenkin levännyt äiti jaksaa enemmän! :) Hyvää kesää teille!
..niin ja siis meillä on 2.5 kk vanha poika! :)
Meidän rakas poika on reilut 2kk. Eipä ole minullakaan aikaa itselleni, muuta kuin näin öisin kun vauvan on saanut nukkumaan. Tosin monesti sitä on itse niin väsynyt, että nukahtaa vauvan viereen häntä nukkuttaessa. Miehellä on menoja ihan kuin ennen vauvan syntymääkin. Usein öitäkin poissa reissuillaan, viikonloppuja ja pitempiäkin aikoja. Välillä sanon että nyt olet kotona, että pääsen asioille ja silloin hän pari tuntia saattaa katsoa vauvaa. Yhden kerran kävin itse tyttöjen iltaa viettämässä, jolloin hän katsoi vauvaa 5 tuntia. Vauvamme on ns. vaativa vauva, joten siivoamiset ja ruuan laitot on jäänyt vähille. Lähden mummolaan nytkin kun miehellä on 5 päivän menot niin saan siellä hiukan hengähtää kun mummo hössöttää vauvan kanssa =)Olen kyllä yrittänyt jutella asioista mieheni kanssa hyvällä ja pahalla.
siis minulla ei ole ollut kuin muutamat ryyppy kerrat omaa aikaa.. nyt sit kun noita lapsia on 2 niin sitäkin vähemmän lapset herää seittemän aikaan ja esikoinen nukkuu 13-17 ja sillä aikaa tämä nuorempi on hereillä (4kk) ja sit kun nuorempi nukahtaa niin esikoinen(1,9kk) herää.. että minulla ei paljon sitä omaa aikaa ole minulla on aina jompikumpi lapsista!
---Välillä hän myös käyttää keinona syyllistämistä... "mene vain, mutta sitten jää taas nuo halot ajamatta varastoon, verkotkin pitäisi saada järvestä pois...ym"----
Tuohon on vain yksi vastaus: "joo-o, se jää nyt tällä kertaa tekemättä, mutta mä meen nyt lenkille".
Et saa ikinä sitä omaa aikaa, jos et sitä itse ota.
Kaksi lasta ja molemmat "yksin tehty". Eipä tarvitse valitella miehestä, joka ei osallistu.
kummallakaan ei ole aikaa harrastuksiin sen kummemmin. Mies käy töissä ja rakentaa taloa+hooitelee lapsia kun ehtii. Mulle on jäänyt lapset ja kodinhoito 85%. 2-3 kertaa viikossa käytän koirat juoksulenkilla aamusin joten siinä menee kaksi asiaa yhtä aikaa...itse saan liikuntaa ja koirat hädätettyä. Kaikki aikanaan. Esikoinen on 2,5v ja hän jo usein tekee "miesten hommia" isin kanssa...auttelee pihan laitossa ja rakentamisessa :)
Tuntuu jotenkin niin tutulta. Mekin asumme maalla, joten ymmärrän TÄYSIN kuinka paljon sitä pakollista hommaa on... ja jos sen aina siirtää huomiseksi, niin sitten tulee taas uutta hommaa.
Kun näin jälkikäteen ajattelee, niin itsellänikin oli vähemmän aikaa itselleen, kun oli yksi pienokainen. Nyt kun heitä on siunaantunut jo kolme, niin minulla jopa on omaa aikaa!!! Kai sitä osaa organisoida tekemisensä jo jotenkin viisaammin...? Mies kyllä olisi lasten kanssa todella mielellään, kun vain kerkeää.
Meilläkään mies ei antaisi minun tehdä niitä "miesten hommia", kun ei siitä kuulemma yksin mitään tule, joten tiedän tunteen. Kaipa heidän pitää saada jollain asteella olla sellaisia miehisiä miehiä! ;)
Meillä on toiminut hyvin, esim. puiden pilkonta hommat, että esim. joku v.loppu pyydämme mummia tulemaan päiväksi katsomaan lapsia(eikä tarvitse kahta kertaa pyytää). Teemme sitten mieheni kanssa pitkän päivän, auringon noususta laskuun, ja kuinkas ollakaan kuinka paljon hommia on pois päiväjärjestyksestä. Eikä tarvitse joka ilta käydä vähän jotain tekemässä. Lapset ovat onnellisia kun saavat olla mummin hemmoteltavana, ja mummi on onnellinen kun hemmotella heitä!! =)
Uskon, että kunhan teillekin muodostuu sellainen rytmi ajan myötä niihin hommiin niin aikaa jää paljon muuhunkin, niin kävi meillekin!! =)
Kerrot että sulla on omaa aikaa lähinnä silloin kun vauva nukkuu. Ja silloin teet kotitöitä.
Mulla olisi sulle vinkki. Laita vauva hereillä ollessaan rintareppuun, esim. manducaan tai ergoon ja tee kotitöitä silloin!
Sillä tavoin minä olen saanut lisäaikaa, kun suurin osa kotitöistä onkin tehty, ku vauva menee nukkumaan. Siis olen saanut sellaista aikaa, ettei vauvan nukkumisaikaa tarvitse käyttää kotitöihin. Voin esim. lukea kirjaa, tyhjentää digiboksia, levätä tai olla netissä. Vauvani ei koskaan viihtynyt yksin lattialla enkä sitterissä halunnut istuttaa eikä siinäkään viihtynyt. Niinpä reppu oli mun pelastus!
Rintarepun kanssa voi esim.
- tyhjentää ja täyttää astianpesukoneen
- tiskata
- kerätä leluja ja tavaroita lattioilta ja viedä paikoilleen
- kerätä likavaatteita pyykkikoriin
- laittaa pyykinpesukoneen päälle
-ripustaa pyykkiä roikkumaan
- viikata kuivia vaatteita kaappiin
- kerätä lehtiä/mainoksia lehdenkeräyspinoon
- pyyhkiä keittiön tasot ja keittiönpöytää
Vauvat kyllä tykkää olla kannettavana ja sulla on "hands free"
suosittelen kyllä lämpimästi kantoreppua.
Manduca on kyllä tosi hyvä:
http://www.babyidea.fi/kantoliinoista/manduca/
Uusi Manduca on monipuolisin kantoreppu ikinä. Huima kysyntä Keski-Euroopassa on ylittänyt kaikki odotukset ja ruotsalaisella Sjalbarn-nettifoorumilla Manducaa on kuvattu sanoilla: "En käsitä miten ikinä pärjäsimme ilman sitä!". Manduca tarjoaa erinomaisen ergonomian sekä lapselle että vanhemmalle, tinkimättömän turvallisuuden ja teknisen edistyksellisyyden. Poikkeuksellisen monipuoliset säädöt takaavat kantonautinnon.
Lisäksi kantaminen kehittää vauvaa:
Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista syytä pitää lapsi lähelläsi
1)kantaminen on se, mitä lapsi synnyttyään odottaa. hän on juuri hytkynyt äidin liikkeessä mukana yhdeksän kuukautta. lapsella on liikkeessä ja liinan puristuksessa tuttu ja turvallinen olo.
2)lastaan kantava äiti on vapaa liikkumaan, toimimaan, seurustelemaan. kantaminen ehkäisee yksin jäämistä, turhautumista ja masennusta.
3)kannetun lapsen aivot kehittyvät paremmin, tietty määrä liikestimulaatiota on jopa välttämätöntä aivojen normaalille kehittymiselle.
4)kantaminen edistää sitoutumista (bonding) aikuisen ja lapsen välillä, ja näin on sekä hyväksi lapsen psyykkiselle kehitykselle, että auttaa aikuista kosketukseen vaistojensa kanssa.
5)kantoliinassa lapsi ei jää muiden ihmisten elämästä syrjään, vaan on koko ajan keskipisteessä mutta EI keskipisteenä - mikä voi ahdistaa lasta kovasti
6) kun lapsi on lähellä, äiti voi vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja oppii myös lukemaan lapsen viestejä paremmin, esimerkiksi imetyksen onnistumiselle tämä voi olla merkittävä tekijä
7)kannettu lapsi itkee selvästi vähemmän kuin sitteri-, sänky- ja lattialapsi
8)kannettu lapsi nukkuu liinassa helposti ja aina halutessaan
9)kannettu lapsi kehittyy fyysisesti ja motorisesti nopeammin kuin lapsi, joka jätetään omilleen
10)kannettu lapsi ei tarvitse leluja ja erityisiä vauvavirikkeitä - maailma on hänen mobilensa
mitäpä jos vaan marssit ovesta ulos sinne lenkille sen enempiä kyselemättä....tuskin se sitä vauvaa yksin jättää ja sit se ehkä huomais ettei se oo niin pelottavaa olla yksin vauvan kanssa.
"Olisi mukava kuulla, että kuinka paljon teillä on omaa aikaa ja mitä siloin puuhastelette???"
Kuinkahan moni on vastannut itse kysymykseen???
No, kuitenkin... Meillä on kaksi lasta. Tosin ovat kyllä jo "isoja". 4v ja 2v. pieni tulokas rv. 15 . Tuntuu, että ainakin meillä äidin omaa aikaa tulee aika helposti. Kun mies tulee töistä kotiin, pojat roikkuvat hänen perässään koko illan. Isin kanssa katsotaa urheilua töllöstä, ja ollaan mukana miesten hommissa. Eli korjaillaan autoa, käydään kalassa ym... Minulla on yleensä jo päivällä aikaa tehdä kotityöt, kun pojat ovat sen verran isoja, etteivät huoli enää äitiä mukaan poliisi-leikkeihinsä... Saan tiskata kaikessa rauhassa!! ;)
Kun illan sitten ovat isukin kannoilla, saan juoda rauhassa kahvia, lukea päivän lehdet ja katsoa vaikka telkkaria. =) Tosin sitten illalla, kun alkaa ilta pesut, sadut ym. muut, niin sitten ei enää isi kelpaa, ja alkaa äidin vuoro... Tosin eipä tuota aikaa tainnut kyllä liioin olla itselläkään silloin kun pojat olivat pienempiä...
Ihaninta on lähteä vaikka ystävien kanssa ulos. Ihan vaikka vain syömään tai eokuviin. Ja se koiran kanssa kahdestaa lenkkeily on kyllä aika rentouttavaa.. =) Ja erittäin saatua on aika miehen kanssa KAHDEN!! ;)
Minulla on mahdollisuus omaan aikaan joskus iltaisin pari tuntia ja viikonloppuisin.
Vauva on nyt 4 kuukautta ja mies kyllä on hänen kanssaan jos haluan mennä.
Olen kuitenkin päivän jälkeen yleensä niin väsynyt, että en ilta menoista hirveästi nauti.
Arvostan kyllä sitä, että se on mahdollista.
Miehen ja minun yhteinen aika sensijaan on jäänyt kokonaan koska ei vauvaa vieraille hoitoon vielä jätetä, en halua jättää.
mies on yrittäjä ja työnarkomaani, ja ehtii vuorikaudessa nukkumista lukuunottamatta viettää aikaa kotona 1-2 tuntia. Vauvan kanssa ehtii vain aamuisin seurustella noin vartin ajan. Silti hän käy harrastamassa, kahvilla, baarissa (harvoin) ja kavereita moikkaamassa.
Minä olen yksi vauvan kanssa 24/7 ja hoidan vauvan ja kodin siis kokonaan yksin (nyt 10kk). Mies ei ole kuukausiin syöttänyt kertaakaan tai vaihtanut vaippoja.Ainoa asia jonka mies kotitöistä tekee on nurmikonleikkuu. Pari viikkoa sitten pääsin lähtemään leffaan, kun vauva jäi miehen hoitoon (yritti viime tingassa sitäkin perua kun olisi töitä), lopputuloksena kun tulin kotiin, appiukko oli vauvaa hoitamassa ja isukki häipynyt johonkin... Se siitä.
Riitaa asiasta on käyty, ja eron partaalla oltu. Päivisin en saa mitään aikaiseksi kun pikkukaveri on aika vaativa. Kun vihdoin saan lapsen nukkumaan, alkaa minun aikani, joka menee kotitöitä tehden, suihkussä käyden... ai niin, ja häitämme järjestellen. Ja kappas, kello käy jo yökolmea ennen kuin pääsen nukkumaan. Ja univelka kasvaa.
Pienen lohdun minulle tuo siskoni ja äitini, joille silloin tällöin saan vauvan hoitoon jos haluan lähteä kampaajalle tai ostoksille, tai muita asioita hoitamaan ihan itsekseni.
Ärsyttävintä on, että miehen mielestä minä en siis ole yhtä oikeutettu omaan aikaan kuin hän, koska eihän lapsen kanssa kotona oleminen työtä ole... minähän vain lomailen... Samaten, minä en myöskään kuulemma tarvitse untakaan yhtä paljon kuin mieheni, vaikka hän ei ikinä ole kertaakaan herännyt vauvaa syöttämään yölläkään. Eli yksin tässä kasvateltu univelkaa. Ja kiitosta en saa mistään, enkä ymmärrystä osakseni jos illalla kerron lapsen kiukutelleen tai itkeneen koko päivän vatsavaivoja tms...ja, että siitä syystä lelut on lattialla ja tiskit tiskaamatta...
Pää tässä alkaa hajota ja kroppakin jo oireilee. Parisuhdetta (lue:seksiä) ei enää käytännössä ole .
Lisää lapsia mies haluaa vaikka heti. Tosin se ei onnistu ilman sitä kuuluisaa lakanoiden laulattelua, enkä jostain kumman syystä ole itse innostunut ajatuksesta hankkia lisää lapsia, kun tietää, että isää heidän elämässään ei juuri tule näkymään, ja minun työni tuplaantuisivat... Kyllä minä lastani rakastan, ja lisää haluan, mutta aika moni asia saa muuttua, ennen kuin perheemme tästä kasvaa.
Olipas tilitys... ja taas jatketaan...
en kyl menis naimisiin tommosen kaa... sori vaan
olen kahden lapsen yh, 3kk ja 18kk. eipä tässä paljon omaa aikaa ole saatika ketään auttamassa. kerran viikossa käyn tunnin liikkumassa, that´s it. olkaa vain kiitollisia niistä "juntti" miehistäkin, on sekin parempi kuin selvitä ihan yksin arjesta.
..katsos kun osa meistä juntti-miehellisistäkin selviää (pakosta) arjesta ihan yksin. Eli mies on harvoin paikalla, muttei silloinkaan tee perheensä eteen yhtään mitään. Oikeasti, ei yhtään mitään!